Tapahtui Monte Carlossa

By Outsider

Pekka Lipponen saa kirjeen veljenpojaltaan Eskolta, joka on joutunut pulaan. Esko on voittanut Monte Carlossa kasinolla suuren summan rahaa ja joutunut ryöstön kohteeksi. Kun hän pyytää sedältään rahaa, Pekka päättää lähteä itse Monte Carloon. Yllätyksekseen hän ei löydäkään veljenpoikaansa hotellilta. Sen sijaan hän kohtaa korston, joka on ryöstön takana, ja lähtee seuraamaan Eskon jalanjälkiä, jotka johtavat aina Algeriaan asti.Tapahtui Monte Carlossa (1957) on Outsiderin eli Aarne Haapakosken jännittävä seikkailuromaani, jossa seikkailee konkari Pekka Lipponen.Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki ovat liikemiehiä, jotka ovat tottuneet matkustamaan ympäri maailmaa. Vaara vaanii kuitenkin yllättävissä paikoissa – edessä on kiperiä tilanteita niin New Yorkissa, Tokiossa kuin myös Pariisissa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Aug 6, 2021
• ISBN: 9788726825008

Book preview

1.

Pekka Lipponen istui paitahihasillaan työpöytänsä ääressä. Lasiseinän takana rätisivät kirjoituskoneet, sihteerien kirjoitellessa liikekirjeitä ja laskuja. Kirjanpitäjä oli äsken käynyt näyttämässä kuukauden menot ja tulot. Hyvin olivat ahväärit luistaneet Pekan poissa ollessakin. Juoksupoika oli käynyt tinkimässä palkan ylennystä ja Pekka oli ajanut hänet niskastapitäen huoneestaan. Miss Dollis oli vähän myöhemmin ilmestynyt samalle asialle ja Pekka oli koroittanut sihteerinsä palkkaa kymmenellä taalalla —, olipa vielä luvannut viikon ylimääräistä kesälomaakin. Mutta miss Dollis olikin sutjakka tyttö, oikea helmi sihteeriksi. Tytön mentyä Pekka oli ajatellut, että oikeastaan olisi pitänyt koroittaa miss Dollisin palkkaa kahdella kympillä. Mutta juoksupojan palkan hän alentaisi — alentaisi samalla summalla. Eihän kannattanut ylimääräisiä kuluja hankkia, vaikka firma tuottikin hyvin. Ja kuka tietää miten kauan kurssit ja indeksit pysyisivät ennallaan. Suomeenkaan ei enää voinut myydä juuri mitaan, kun olivat kykenemättömät hallitusherrat pilanneet hyvän markan ja sotkeneet ahvääriasiat. Paljonko hän olikaan asiamieheltään Helsingissä saamassa? Taisi olla monta sataatuhatta. Ja Suomen markka ei kelvannut edes New Yorkin pankeissa. Pirskatinpirskatti sentään. Pitänee lopettaa kaikki ahväärit vanhan kotimaan kanssa, ostakoot sitten vain niitä itämaisia tavaroita …

Postinkantaja ilmestyi huoneeseen.

Hyvää huomenta, herra ylipääjohtaja!

Huomenta, huomenta. Jopa näyttää olevan iso nippu postia. Ja rahakirjeitäkin. Sillä tavalla, Petterson. Tuokaa vain joka aamu nipullinen rahakirjeitä …

No kyllähän niitä johtajan firmaan tuleekin. Vaikka olitte matkoillakin, niin rahaa vain tuli, postinkantaja puheli.

Joopa joo, mutta kovasti on tehtävä töitä, karhuttava kirjeitse ja soiteltava telefoonilla … Kas, kuka minulle Monte Carlosta kirjoittelee …? Olisikohan joku uusi asiakas. Ties vaikka kuningas Rainer tarvitsisi ekspurttitavaraa, kun sillä on se nuori rouvakin. Täältä valloistahan se Rainer kävi tytön näppäämässä … Joo … Onko siellä vielä kirjeitä?

Näkyy tässä muutama olevan; Mutta taitavat olla vain laskuja, postimies esitteli.

Ne saa viedä suoraan kassanhoitajalleni. Mitään laskuja ei makseta ennenkuin ensikuun alussa …Jahah, tähän sitten vain kuittaus näitä kirjatuista … Ja Pekka pyöräytti nimensä postimiehen kuittauskirjaan.

Näkemiin, ylipääjohtaja.

Näkemiin, näkemiin, Pettersson. Huomenaamuna tuotte taas ison nipun rahakirjeitä …

Postimiehen poistuttua Pekka selaili postin, erotteli setelit ja shekit ja pani puumerkkinsä kirjeiden reunaan. Mutta mikä se olikaan tämä Monte Carlosta tullut kirje …? Pirskatti: Herra Pekka Lipponen … Mikä moukka sieltä kirjoittaa, joka ei tiedä edes titteliäni … Suomalainen tietenkin, koska osoitteessa on selvästi: herra. Lie joku tuttava Suomesta, joka on pelannut rahansa ja joutunut kiipeliin. Vippiä varmaankin yrittää. Mutta ei pirskattivie lähde penniäkään, ellei ole hyviä takuumiehiä … Ja Pekka avasi kirjeen, kohentaen silmälasejaan.

"Ahaa! Eskoltahan tämä on, veli-Villen pojalta … Pirskattiako Esko Monte Carlossa tekee, puotipoikana isänsä kaupassahan hänen pitäisi olla … Että Ville on päästännä poikansa Monte Carloon. Ja mistä se on rahat saanut …?

Setä hyvä, alkoi kirje. Olen täällä Monte Carlossa — tietäähän setä varmasti, on kai itsekin täällä käynyt. Terveisiä isältä Saparomäeltä, veli-Pekalta ja äitimuorilta myös. Minun piti kirjoittaa jo matkalle lähtiessä, mutta unohdin koko asian. Setä varmaankin ihmettelee kuinka minä olen tänne saakka tullut, mutta asia on siten, että voitin veikkauksella miljoonan …

Pekka keskeytti lukemisensa. Pirskatin poika! Voittanut veikkauksella miljoonan. Taitaakin Eskosta tulla oikein ahväärimies. Minunpa pitää ihan justiinsa myös veikata.

Halloo, miss Dollis. Ylipääjohtaja täällä. Hankkikaapa veikkauskuponkeja ja tuokaa ne minulle. Veljenpoikani on voittanut miljoonan, kokonaisen miljoonan. Sillä lailla sitä pitää. Joo, hankkikaahan kupongit. Minä veikkaan myös …

Pekka pani kuulokkeen pois ja jatkoi kirjeen lukemista:

Aivan kokonaisen miljoonan minä voitin. Ei isäkään meinanna uskoa ennenkuin rahat tulivat postisiirron kautta. Kaikki saparomäkeläiset veikkaavat nyt ja uskovat voittavansa miljoonia. Isä sanoi, että rahat olisi pantava pankkiin, mutta kun minä olen aina halunnut nähdä maailmaa ja tulla samanlaiseksi suureksi ahväärimieheksi ja seikkailijaksi kuin setäkin, sain isän suostumaan siihen, että pantiin vain yhdeksänsataatuhatta pankkiin, mutta satatuhatta jäi minulle matkarahoiksi. Niin minä hankin passin ja matkalipun ja tulin Pariisin kautta Monte Carloon. Minulla oli vielä viisikymmentätuhatta rahoja jälellä. Mutta sitten minä menin kasinolle ja …

Pirskatin poika! Jo minä arvasinkin. Se on pelanna rahansa ja istuu ankkurissa. Tuhlata nyt viisikymmentätuhatta pelissä. Ei siistä Eskosta sittenkään tule ahväärimiestä … Ja Pekka jatkoi taas kirjeen lukemista:

En minä siellä kasinolla pelannut kuin viis’satasella ja voitin sillä kaksikymmentätuhatta …

Samperi! Jo minä arvelinkin, että eihän Esko mikään hulttio ole, ahväärimies siitä tulee. Voittaa viidelläsadälla kaksikymmentätuhatta! Minä otankin Eskon oppiin tänne konttuuriin. Saa harjoitella ahväärimieheksi, oppia sihvit ja vopit … Mutta mitäs se poika vielä kirjoittaa?

Se oli kovasti jännittävää ja mieleni olisi tehnyt pelata enemmän, mutta pelkäsin häviäväni. Sitten tutustuin erääseen herraan, se oli hyvin hieno herra ja puhui vaikka mitä kieltä. Minä solkkasin myös kieliä ja ymmärsin kaiken mitä se herra puhui. Hän sanoi, ettei kasinolla kannattanut pelata, sillä siellä useimmiten häviäsi, mutta herra tunsi erään yksityisen pelipaikan, jossa oli paljon suuremmat voittomahdollisuudet. Niin minä lähdin herran opastettavaksi ja hän vei minut hyvin salaperäiseen taloon, jossa oli hämäriä huoneita ja rulettipöytiä. Siellä oli miehiä ja naisia ja suuret rahat siellä liikkuivat. Herra tarjosi minulle jotakin juotavaa. Se oli vihreää ja aivan aniksen makuista. Se kihahti päähäni ja otin toisenkin lasin ja sen jälkeen en muista enää yhtään mitään. Heräsin eräällä takapihalla ja kaikki rahani olivat ryöstetty, samoin kelloni ja passini …

Pekka löi näppejään ja tuhahti vihaisena:

"Tietenkin, niin sitä käy kun lähtee Saparomäeltä Monte Carloon … Sietäisi Villekin kunnon rökityksen, kun päästää poikajolppinsa yksin maailmalle … Kaikki rahat ryöstetty, kello ja passi …! Varmaankin se kultakello, minkä minä pari vuotta sitten toin lahjaksi pojalle. Voi pirskatinpirskatti … Ja missä se poika nyt on …?

Niin, setä hyvä. Älkää nyt suuttuko kauheasti, vaikka minulle kävikin näin. Vannon ja lupaan, etten toista kertaa enää ole niin typerä