Kuolema pyramidin varjossa

By Rigor Morton

Hyvin erilaiset ihmiset saavat yllättäen kirjeen, josta kukaan ei ole ilahtunut. Mannekiini, tohtori, matkamuistoesineiden tehtailija, tilanomistaja... Mystinen Fantomas houkuttelee heitä kaikkia Egyptin Kairoon näkemään pyramideja. Jos kirjeen vastaanottajat eivät tottele, he saavat katua. Mistä oikein on kysymys? Kuka Fantomas on? Ja mitä kaikki nämä ihmiset ovat Fantomakselle velkaa?"Kuolema pyramidin varjossa" on Rigor Mortonin eli Aarne Haapakosken hyytävä jännitysromaani.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 12, 2021
• ISBN: 9788726657913

Book preview

www.egmont.com

1. Luku: Keltaiset kirjeet.

Erwin Walker, aleksandrialaisen Matka-muisto teollisuuden toimitusjohtaja, availi sikariaan tuprutellen päivän postia. Kirjeitä oli tullut tavallista runsaammin, sillä varhaiskevään turistikausi oli pian ovella. Siinä oli tilauksia Kairosta, Luksorista sekä Assuanista ja mr. Walker hykerteli tyytyväisenä käsiään. Hautalöytöesineet olivat kysyttyä tavaraa turistimarkkinoilla, taitavasti patinoidut kuparikolikot, savesta valetut faaraonpäät, Kleopatran rintakuvat ja pyhät kuoriaiset menivät kaupaksi kuin kuumille kiville, fetsipäisten turistioppaiden tyrkytellessä niitä matkailijoille. Aitoa tavaraa, juuri haudoista löydettyä… alkuperäisiä rahoja Ramses-kuninkaan ajoilta, Ptolemaios-kuninkaan rintakuva… Vain kaksi puntaa, aivan mitätön hinta! Näin puhuivat fetsiniekat turisteille ja myivät päivittäin satojen puntien edestä Erwin Walkerin Matka-muisto teollisuuden valmistamia tavaroita.

Mutta mikä olikaan tämä keltainen kirje? Walker työnsi paperiveitsen kärjen kuoreen ja viilsi sen auki. Silmäiltyään kirjeen ensirivejä hänen huulilleen kohosi katkera myhähdys. Fantomas, sinä vanha piru… Moneskohan kirje tämä jo olikaan — ainakin viides taikka kuudes! Erwin Walker luki kirjeen nopeasti läpi:

Hyvä herra!

Turistikausi on parhaillaan käsillä ja pieni matka ei olisi Teillekään liian rasittava. Pyramidien sanotaan olevan näin keväällä kauneimmillaan ja jakarandapuut alkavat kukkia Kairon puutarhoissa. En ole vaivannut Teitä pitkään aikaan — siitä on muistaakseni vuosi, kun viimeksi lähetitte minulle pienen shekin. Jotta tutustuisimme lähemmin, olen tällä kertaa päättänyt kutsua Teidät turistimatkalle pyramideille. Mena-Housessa on varattu teille huone numero 43 kahdeksanneksitoista päiväksi. En halua uskoa, että jättäisitte käyttämättä tilaisuutta, matkustaaksenne Kairoon. 20. 4. klo 10 kokoonnumme Kheopsin pyramidin huipulla. Te olette siinä onnellisessa asemassa, että Teille ei matka tule kalliiksi, koska asutte Aleksandriassa. Minun ei tarvinne muistuttaa, että poisjääminen tältä miellyttävältä seuramatkalta saattaa aiheuttaa teille paljon mielipahaa ja harmia.

Ystävällisesti tervehtien FANTOMAS.

Mr. Erwin Walker pani kirjeen takaisin kuoreensa ja sujautti kuoren taskuunsa. Hänen kätensä vapisi sytytellessään sikariaan.

Tähtimannekiini Sonja Kirow sai kirjeensä istuessaan loisteliaan huvilansa kylpyhuoneen ammeessa. Kun palvelijatar oli ojentanut hänelle kirjeen, Sonja kalpeni ja hänen paljaat hartiansa ikäänkuin kutistuivat. Hän tunsi keltaisen kirjekuoren ja vinottain liimatut postimerkit. Tämä oli jo viides kirje ja jokainen kirje oli maksanut hänelle kolmesataatuhatta liiraa.

— Pane se huoneeni pöydälle, hän sanoi palvelustytölle, — ja jätä minut yksin.

Tyttö poistui. Sonja alkoi kuohuttaa vimmatusti vettä. Hän oli raivoissaan. Hänen tummat silmänsä salamoivat ja hän heitti kiihkeästi päätään taaksepäin, joten platinanvaalea tukka lennähti silmille. Hän riipoi hoikkia sormiaan, joissa jalokivet välkähtelivät. Hänen aistikas suunsa vääntyi raivoisaan irvistykseen.

— Kirottu Fantomas! Enkö minä ikinä pääse hänestä eroon, hän huudahti, potkien vimmoissaan kuohuvaa vettä.

Pahimman raivonpuuskan mentyä ohi Sonja nousi kylpyammeesta ja kääriytyi ruusunväriseen kylpytakkiinsa ja meni huoneeseensa. Hän otti kirjeen pöydältä, repi kuoren auki ja alkoi lukea:

Arvoisa Signorita!

Näinä päivinä tulee taas kuluneeksi vuosi, kun sain Teiltä viimeksi pienen uhrilahjan, jonka vuosittain olette lupautunut minulle lähettämään. Tällä kertaa en pyydä Teitä lähettämään lahjaanne postitse, vaan toivon näkeväni Teidät Kairossa 18. 4., sillä olen varannut Teille oikein kauniin huoneen Mena-Housessa. Huoneenne numero on 44 ja sen ikkunasta on näköala pyramideille. En tiedä oletteko koskaan kiivennyt Kheopsin laakealle harjalle, mutta 20.4. klo 10 kokoonnumme sinne. Sieltä on vallan hurmaava näköala Sakkaran harjanteille ja iki-ihanaan Niilin laaksoon. Lentolippu Roomasta Kairoon ei maksa kovin paljon ja voin vähentää sen hinnan sovitusta uhrilahjastanne. Toivon siis määräpäivänä näkeväni Teidät, sillä en millään haluaisi tuottaa Teille tarpeettomia ikävyyksiä sen takia, että hajamielisyydessänne jättäisitte tämän ihastuttavan turistimatkan tekemättä, sillä kuten ymmärrätte siitä voisi koitua monenmoisia ikävyyksiä ja harmia.

Toivotan Teidät tervetulleeksi Kairoon. FANTOMAS.

Sonja rypisti kirjeen raivoissaan, heitti sen lattialle ja tallasi sitä. Hänen silmänsä leimusivat ja hänen solakka vartalonsa vapisi kylpyviitan suojassa kuin vilutautikohtauksessa.

— Minä tapan sinut, tapan sinut, tapan, tapan! hän kähisi.

Tohtori Erico de Prato sensijaan otti tiedonannon rauhallisesti. Hän silmäili kirjettä, pani sen pöydälle ja istahti nojatuoliinsa, sytyttäen korkki-imukkeisen maspuon. Hän poltteli pitkän tuokion äänettömänä, katsellen savukiekuroiden häilähtelyä.

— Fantomas on sitkeä, hän mutisi, — riivatun sitkeä. Monesko kirje tämä jo mahtaa ollakaan — seitsemäs taikka kahdeksas. Olen maksanut melkein kolme miljoonaa liiraa. No, pahemminkin voisi olla. Mutta mitä Fantomas puhuukaan Kairon matkasta…?

Hän otti kirjeen pöydältä, asetti voimakkaat silmälasit nenälleen ja luki kirjeen huolellisesti läpi. Se oli kohtelias ja huumorinsävyinen kuten ennenkin. Mutta kylmä todellisuus kuulsi rivien välistä:

Arvoisa herra tohtori!

Toivotan Teille hyvää ja kaunista kevättä sekä toipumista sairaudesta, joka talvella vaivasi Teitä. Tietäen, että olette innokas matkailumies ja varmaankin jo suunnittelette uutta matkaa, olen kutsunut Teidät 18. 4. Kairoon nauttimaan Niilin laakson varhaiskeväästä, joka on vertaansa vailla. Teille on varattu Mena-Housessa huone numero 45, suuri, valoisa huone, josta on vielä kauniimpi näköala kuin San Remon huvilanne työhuoneen ikkunasta. Matkan ohjelmaan kuuluu 20. 4. kiipeäminen Kheopsin pyramidin harjalle. Toiset seuramatkalaiset kokoontuvat tasan klo 10 pyramidin laakiolle enkä millään soisi Teidän jäävän seurasta. Se ei sitä paitsi olisi terveydellennekään hyväksi ja ajatellen nykyistä asemaanne, Te varmaankin mielihyvin noudatatte kutsua. Matkahan käy mukavasti lentäen Välimeren yli — vaikka voitte tietenkin tehdä matkan laivallakin, jos lähdette vain ajoissa, ettette myöhästy pyramidikiipeilystä.

Jatkuvaa menestystä toivottaen FANTOMAS.

Tohtori de Prato taittoi kirjeen kokoon ja puhalteli savurenkaita.

— Monesko päivä meillä onkaan…? Huhtikuun seitsemäs… Luulenpa, että minun on ryhdyttävä matkavalmisteluihin, hän mutisi, hieroskellen likinäköisten silmiensä luomia.

Hän säilytti kirjeen povitaskuunsa ja jatkoi polttelemistaan. Hän muisteli menneitä, Riminin aikoja ja erästä miestä, joka oli kuollut. Huokaus pääsi hänen huuliltaan.

— Melkein kymmenen vuotta. Kyllä Fantomas on sitkeä, hyvin sitkeä, hän mutisi. — Matka merkitsee taas puolta miljoonaa… No, eihän se nyt niin valtava summa ole ja pystyn sen hyvin maksamaan. Mutta miellyttävämpää olisi, ellei Fantomas eläisi. Hän kuitenkin elää ja on sitkeä — hyvin sitkeä…

Saatuaan kirjeen lady Grips valahti kalmankalpeaksi. Hän oli jo yli nelikymmenvuotias, lihava, punatukkainen nainen ja herkkä järkytyksille. Onneksi hänen miehensä Douglas Grips oli vähää ennen postintuloa mennyt ulos. Kuinka olisikaan käynyt, jos Douglas olisi ollut paikalla. Hän olisi taas tullut epäluuloiseksi ja alkanut kysellä kaikenlaista menneistä. Hyvä luoja sentään! Eikö hän ikinä pääsisi eroon tuosta kauheasta Fantomaksesta, täytyisikö hänen koko ikänsä sietää tätä hirveää hermojännitystä ja kiristystä… Jospa hän voisi yhdellä kertaa maksaa suuren summan — oikein suuren, ja päästä siten eroon menneisyytensä varjosta. Olihan Douglas Grips rikas mies, hänellä oli varoja. Mutta hän ci antaisi rahoja tietämättä mihin niitä tarvittiin ja Jeanne ei voisi kertoa, e i v o i s i millään. Se olisi mahdotonta. Ja nyt Fantomas pyysi häntä Egyptiin. Mikä kummallinen päähänpisto — ja mitä siihen sisältyi? Rahaa, tietenkin rahaa. Mutta miksi kiristäjä ei tyytynyt ottamaan rahoja postitse samoin kuin ennenkin, miksi hän vaatisi uhrinsa Egyptiin?

Lady Grips luki äsken saamansa kirjeen vielä kerran:

Parahin lady Grips!

Pitkään aikaan en ole kuullut Teistä mitään — siitähän on jo melkein vuosi, kun viimeksi sain Teiltä pienen viestin. Kevät on pian kauneimmillaan, mutta siellä Lontoossa on yhä sumua ja kosteaa — aivan inhottava ilma, eikö olekin, lady? Siksi olen ajatellut, että pieni ulkomaanmatka olisi Teille mieluinen. Nähdä pyramidit ja kuolla! Joku on keksinyt tällaisen iskulauseen ja se on mielestäni hyvin osunut. Pyramidit ovat kauniita — ne lumoavat ensikertalaisen ja tietääkseni Te ette ole milloinkaan ollut Egyptissä. Olen varannut Teille Mena-Housesta loistohuoneen numero 42. Se on varattu nimellenne 18. 4. lähtien. 20. 4. klo 10 kokoonnumme sitten Kheopsin pyramidin laakiolle ihailemaan Sakkaraa ja Niilin laakson palmulehtoja. Ette tuottane minulle pettymystä jäämällä pois — se olisi luultavasti myös Teille hyvin epäedullista. Meillähän on vanhat pienet liikesuhteemme ja ne pitää hoitaa kuten tähänkin saakka. Haluan myös tutustua Teihin lähemmin ja siinä mielessä olenkin järjestänyt tämän pienen, hauskan matkan. Lontoostahan voi hyvin mukavasti lentää Kairoon — ja Mena- House on loistohotelli melkein pyramidin juurella.

Siis näkemiin ja kuulemiin, arvoisa lady Grips, FANTOMAS.

Lady Grips piti kauan kirjettä kädessään. Hän oli jo kauan sitten ajatellut matkaa itään. Salaperäinen, musta Afrikka, Egyptin pyramidit ja Niili. Ne olivat kangastelleet monesti hänen mielessään, mutta hän ei ollut rohjennut puhua asiasta miehelleen. Nyt Fantomas tarjosi hänelle matkaa Egyptiin — vaati hänet sinne. Oliko se kohtalon oikku, kummallinen ulkoapäin tullut sysäys hänen hiljaisille matkahaaveilleen… Olisiko Fantomas tiennyt, aavistanut? Ei, hän ei voinut tietää. Eihän Jeanne Grips edes tuntenut koko miestä, tiesi vain, että hän oli olemassa ja että hänelle täytyi vuosittain maksaa hintaa menneisyydestä, taikka muutoin nykyisyys romahtaisi. Mutta miksi Fantomas oli vaatinut hänet Egyptiin? Kätkeytyikö siihen jotakin muutakin eikä vain kiristys? Lady Grips tunsi vapisevansa. Outo kammo oli yhtäkkiä vallannut hänet. Hänestä tuntui kuin näkymätön käsi olisi kiskonut häntä pimeään, ammottavaan kuiluun…

— Minun täytyy — täytyy matkustaa, hänen huulensa sanoivat. — Kunpa vain keksisin tavan, esittääkseni asian miehelleni…

Tilanomistaja Herman Baumgartner istui kartanonsa kuistilla ja katseli laakson rinteillä kukkivia omenapuuistutuksia. Kevät oli tullut tavallista aikaisemmin. Omenapuut olivat jo täydessä kukassa ja rosmariinit helottivat vanhojen tammien siimeksessä. Karja oli laskettu jo laitumelle ja viljelyksiltä kuului traktorin sätkytystä. Kevät! Herman Baumgartner tunsi itsensä levottomaksi kuin muuttolintu, joka vaistoaa, että on lähdettävä pitkälle matkalle. Willachin kirkontornit kuulsivat kaukana sinisessä autereessa, vuorenharjanteiden välistä pilkotti kappale Wörther-järven sinistä selkää. Siellä oli Welden am Wörthersee, Schloss Welden ja kasino. Mutta Wieniinkin olisi vain vajaa päivän matka — ja Pariisiin voisi lentää muutamassa tunnissa. Pariisi! Kauanko siitä jo olikaan, kun hän asepukuisena nuorukaisena oli ollut ensikerran miehitetyssä Pariisissa? Melkein kolmetoista vuotta. Montmartre ja Place Pigalle… Suuret bulevardit ja Quartier Latinin kujat… Hänen täytyisi matkustaa, mutta ei Gertrudin kanssa, vaan yksin…

Sitten tuli postimies ja hänen mukanaan kirje. Nähtyään keltaisen kirjekuoren Herman Baumgartner tiesi, mistä kirje oli tullut. Hän avasi hitaasti kuoren:

Hyvä herra tilanomistaja!

Vuosi on jälleen kulunut ja sopimuksemme mukaan Teidän on maksettava velkanne lyhennyksiä. Nyt olen järjestänyt asiat