Inkakuninkaan kultatynnyrit

By Outsider

Kun Pekka Lipponen saa kirjeen Perusta saakka, hän on hämmentynyt. Onko hänen maineensa tosiaankin kirinyt toiselle puolelle maailmaa? Mitä hän ylipäätään tietää Perusta? Kirje sisältää jännittävän pyynnön. Inka-kansaan kuuluva prinssi on joutunut vankilaan, ja nyt inkat tarvitsisivat apua prinssin vapauttamiseen. Prinssillä on tieto siitä, missä muinainen inkojen kulta-aarre sijaitsee – ja yksi jos toinen rikollinen haluaa saada tiedon haltuunsa. Pystyisikö Pekka Lipponen auttamaan heitä ennen kuin on liian myöhäistä?Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki ovat liikemiehiä, jotka ovat tottuneet matkustamaan ympäri maailmaa. Vaara vaanii kuitenkin yllättävissä paikoissa – edessä on kiperiä tilanteita niin New Yorkissa, Tokiossa kuin myös Pariisissa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 2, 2022
• ISBN: 9788726824964

Book preview

Inkakuninkaan kultatynnyrit

Cover image: Shutterstock

Kirja ilmentää aikaa, jona se on kirjoitettu, ja sen sisältö voi olla osittain vanhentunutta tai kiistanalaista.

Copyright © 1958, 2021 Outsider and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788726824964

1st ebook edition

Format: EPUB 2.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Pekka Lipponen luki uudelleen äskensaamansa kirjeen. Se oli kirjoitettu kaksi viikkoa sitten Huelvossa. Postimerkki ilmaisi, että mainittu paikka sijaitsi Perussa, Etelä-Amerikassa. Kirjeen allekirjoittajana oli Joze Sorata. Calle Viento 22, Huelvo. Kirje oli kokonaisuudessaan seuraavanlainen:

Teidän Ylhäisyytenne prinssieversti, herra Ylipääjohtaja Lipponen.

Uskallan alamaisimmin vaivata Teitä, herra ylipääjohtaja, koska tiedän teidät ymmärtäväiseksi ja laajakatseiseksi mieheksi, jonka suuri liikemieskokemus on kansainvälisesti tunnettu ja jonka rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta jokainen huelvolainen katupoikakin on selvillä. Asia, josta aion teille nyt puhua, on erittäin salainen ja pyydän ehdotonta vaikenemistanne siinäkin tapauksessa, että Te ette syystä taikka toisesta voisi tehdä tätä korvaamatonta palvelusta Inkojen ikivanhan kuningassuvun viimeiselle jälkeläiselle — mitä muuten en vähääkään epäile, koska tunnen teidät vaikka emme ole milloinkaan tavanneet.

Minun on tarpeeton käydä kertomaan teille inkojen surullista historiaa. Tehän tiedätte, että quichua-kansa eli inkat, ovat olleet Perun alkukansaa jo hämärästä muinaisuudesta saakka ja heidän sivistyksensä on ollut korkeinta mitä maailmassa tunnetaan, kunnes julmat espanjalaiset valloittajat tuhosivat quichua-kansan kaupungit, ryöstivät suunnattomat kulta-aarteet ja hävittivät ylväät inkat melkein sukupuuttoon. Eräs inkaprinssi onnistui kuitenkin pakenemaan espanjalaisten julmurien käsistä, hän ehti myös ottaa mukaansa kultaaarteen, kymmenen tynnörillistä hienointa kultaa, jonka hän kätki varmaan paikkaan, tehden paikasta kartan ja selityksen. Tämä arvokas paperi katosi sitten vuosisadoiksi ja vain tarut tiesivät kertoa inkojen salaperäisestä kulta-aarteesta, kunnes prinssi Uyacula kuningasten jälkeläinen kuudennessa polvessa aivan sattumalta löysi tärkeän asiakirjan vanhan sukulinnansa kirjastosta kellastuneiden pergamenttien välistä. Prinssi kertoi löydöstään eräälle ystävälleen, johon hän luotti. Mutta tämä olikin salaisen poliisin agentti ja prinssi, joka myös oli sotilasarvoltaan eversti kuten, herra ylipääjohtaja, vangittiin ja häneltä tahdottiin tietoja salaisesta kulta-aarteesta. Prinssi onnistui kuitenkin tuhoamaan asiakirjan, joten se ei joutunut hallituksen kätyrien käsiin, mutta prinssi teljettiin Santo Batron vanhaan linnoitusvankilaan, jonne moni muu hallituksen vastustaja jo ennen häntä oli ikipäiväksi unohdettu.

Meitä on kuitenkin joukko rohkeita aatelismiehiä, prinssi Uyaculan ystäviä, jotka olemme päättäneet vapauttaa prinssin Santo Batrosta, jotta hän voisi käydä kaivamassa esiin esi-isiensä kulta-aarteen, jonka ainoa laillinen omistaja hän on.

Mutta tehtävä on meille ylivoimainen, koska meillä ei ole siihen tarvittavia varoja. Olemme saaneet selville, että vankilan johtaja, majuri Banderas, olisi lahjottavissa viidellätuhannella USA:n dollarilla, mutta mistä saisimme kokoon tällaisen summan?

Prinssi Uyacula on Pyhän Neitsyen kautta luvannut, että hän luovuttaa kolmasosan kulta-aarteesta, jonka arvo on ainakin satatuhatta dollaria, sille, joka sijoittaa tarvittavat rahat hänen vapauttamisekseen vankilasta ja me prinssin uskolliset ystävät tiedämme, ettei mikään olisi prinssi Uyaculalle kauheampaa kuin lupauksen pettäminen. Hän on hieno caballero ja aatelismies sormenpäitä myöten, joten häneen voimme täydellisesti luottaa.

Nyt tiedätte siis mitä tällä kirjeeellä tarkoitan. Teille, herra eversti ja ylipääjohtaja, ei varmaankaan monasti tarjota näin tuottavaa liiketointa. Tuntien teidän rehellisen sydämenne ja kaukonäköiset liikeperiaatteenne, uskon, ettette halua torjua ehdotustani. Jos teille olisi mahdollista tulla käymään Huelvossa, voisin henkilökohtaisesti vakuuttaa teille asian tärkeyden ja hankkia myös luotettavien ystävieni takauksen. Eräs tuttavani, kuuluisa lakimies on luvannut laatia sopimuskirjan, jossa teidän osuutenne kulta-aarteeseen vahvistetaan, jos voitte sijoittaa tarvittavat viisituhatta dollaria onnettoman kuningasten jälkeläisen auttamiseksi.

Toivon saavani kuulla teidän ylhäisyytenne vastauksen ennen kuin kuukausi on kulunut loppuun. Teitä suuresti ihaileva ja kunnioittava,

Joze Sorata.

Pekka taittoi kirjeen kokoon ja pani sen lompakkoonsa.

Hän tytytti savukkeen ja kynsi korvallistaan.

Pirskatin hieno kirje. Tuntevat vain Perussakin maineeni, arvoni ja tittelini, hän mutisi puoliääneen ja painoi pöydällään olevaa soittokellon nappia.

Konttoripäällikkö tuli huoneeseen.

"Soititte, herra ylipääjohtaja…

Soitin, niin. Tuota, mitä te tiedätte Perusta — siitä eteläamerikkalaisesta valtakunnasta?

Peru, sehän on Brasilian ja Bolivian naapuri. Taitaa myös Ecuador ja Chile olla sen kanssa rajatusten. Siellä on Kordiljeenien vuoristo ja maanjäristys kai kerran kuukaudessa. Siellä on Titacaca-järvi, joka on maailman korkeimmalla paikalla oleva järvi, maassa kasvatetaan laamoja ja alpakoita. Siellä on kondorikotkia, pelikaaneja ja suuria käärmeitä. Siellä…

Tarkoitan mitä tiedätte inkoista, sen nimisestä kansasta? Pekka keskeytti.

Konttoripäällikkö siveli harvoja haiveniaan.

Inkat ovat Perun alkukansaa. Korkea sivistys, heillä oli ennen komeita kaupunkeja ja temppeleitä. Espanjalaiset ryöstivät sitten kaikki ja murhasivat kuninkaat.

Pekka nyökkäsi.

Aivan niin, Perkins. Kaiken tuon minä tiedän. Mutta mitä metalleja maasta saadaan?

Hopeaa ja kultaa, — ainakin inkoilla oli temppelin katotkin kullasta. Niin tietokirjat kertovat. Heidän pyhä kaupunkinsa oli Cuzco. Niin, ja Perusta saadaan myös kokaiinia, coca-ruohon pureskelu on siellä kai hyvin yleistä. Sitten siellä on mestitsejä. intiaaneja ja mulatteja. Jonkin verran kai valkoiheisiakin.

Hm! Tunnutte tietävän aika paljon Perusta, Perkins.

Luin aivan äskettäin erästä matkakuvausta sieltä. Se oli hyvin kiinnostava. Haluatteko ehkä lainata sen kirjan, herra ylipääjohtaja?

Miksipä ei. Tuokaa se huomenna minulle. Hankkikaa samalla kaikki kirjat, jotka käsittelevät inkojen historiaa ja kuningassukua. Laskun saatte merkitä liikekuluihin.

Kyllä, herra ylipääjohtaja.

Ja muuta sitten ei ollutkaan, Perkin. Pekka nöykäytti ovea