Seitsemän riemun paholainen

By Outsider

Kun liikemies Kalle-Kustaa Korkki astuu vanhaan siipirataslaivaan Kiinassa, hänen huomionsa kiinnittyy kauniiseen ja hyvin pukeutuneeseen naiseen. Eikö hän olekin nähnyt naisen aikaisemmin, monessa eri tilanteessa? Pian nainen tulee Korkin juttusille ja esittäytyy toimittajaksi. Mutta onko nainen todella toimittaja? Ja voiko olla sattumaa, että he ovat jatkuvasti samoissa paikoissa? Ja miksi nainen kyselee Pekka Lipposesta, Korkin hyvästä ystävästä?"Seitsemän riemun paholainen" on Outsiderin eli Aarne Haapakosken vauhdikas trilleri vuodelta 1958.Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki ovat liikemiehiä, jotka ovat tottuneet matkustamaan ympäri maailmaa. Vaara vaanii kuitenkin yllättävissä paikoissa – edessä on kiperiä tilanteita niin New Yorkissa, Tokiossa kuin myös Pariisissa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 16, 2021
• ISBN: 9788726824926

Book preview

www.egmont.com

1.

Vanha siipirataslaiva puhkui vastavirtaa Keltaisen joen liejussa, matkan määränä Shunt-Shau, rajakaupunki, missä vanha Kiinan muuri leikkaa Kambodshan alueen rämeiköitä. Alus oli rakennettu joskus George Washingtonin aikoihin pariasataa jenkkisotilasta varten, mutta jo enemmän kuin puoli vuosisataa se oli rahdannut matkustajia Keltaisella joella. Kahden apukoneensa ansiosta se pystyi kuljettamaan sodanaikaisen rykmentin verran matkustajia, lampaita, vuohia ja rahtitavaraakin kaiken lisäksi. Eikä matkustajien mielentilaa suinkaan häirinnyt se, että alus laitureihin poiketessaan kallistui 45 astetta ja jokunen kuli taikka malakkalainen jambo tipahti joen liejuiseen veteen.

Alus oli juuri puhkuen kiskoutunut irti Pao Lin laiturista ja perämies yritti ruoriratasta pyörittämällä saattaa laivan edes jollakin tavoin tasapainoon, kun Kalle-Kustaa Korkki sattui katsahtamaan yläkannen parrasta vasten nojautuvaan naiseen, joka jutteli pukinpartaisen vanhuksen kanssa. Korkki säpsähti. Taasko sama nainen! Jo neljännen kerran oli nainen viimeksikuluneiden viikkojen aikana osunut Korkin näköpiiriin ja joka kerran erilaisissa olosuhteissa. Ensikerran hän oli nähnyt naisen Singaporen Savoy-hotellissa kultalameisessa iltapuvussa. Pari viikkoa myöhemmin nainen oli vilahtanut hänen ohitseen Hanoissa, parin gangsterinnäköisen tyypin seurassa. Erotessaan Pekka Lipposesta Hanoin satamassa, Korkki oli nähnyt naisen nousevan valtamerialukseen ja nyt kuukautta myöhemmin hän oli tässä kurjassa jokipurkissa matkalla Keltaista jokea ylös.

Nainen oli sitä tyyppiä jota ei voinut olla huomaamatta. Hänen ihonsa oli melkein pronssinvärinen, hänellä oli aavistuksen verran vinot silmät, mutta länsimaisen naisen aistillinen suu ja hiukan litteä nenä. Hänen lanteensa olivat lähellä Havis-Amandaa ja hänen tukkansa sysimusta. Joka kerran oli Korkki nähnyt naisen erilaisessa puvussa. Tällä kertaa hänellä oli myrkynvihreä jakkuleninki ja kaulassa jadehelmet, joiden pallot olivat kyyhkysen munan kokoisia.

Korkki sytytti savukkeen ja katseli naista. Nainen oli syrjittäin häneen, mutta Korkki oli huomaavinaan, että nainen piti silmällä mitä yläkannella tapahtui. Pukinpartainen vanhus jutteli innokkaasti käsillään elehtien. Hän tarjosi savukkeen ja antoi naiselle tulta. Korkki mietti, mahtoiko tuo vanha pukki liehitellä naista vai oliko kysymys jostakin muusta —, ehkä he olivat tavanneet aivan sattumalta ja vanhus yritti leikkiä kohteliasta kavaljeeria.

Korkki antoi katseensa liukua naisesta. Lähestyttiin taas jotakin laituria ja matkustajia alkoi pakkautua laivan reunalle jotta alus kallistui pahoin. Perämies soitti vaskikelloa ja ärjyi matkustajille. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt välittävän hänen puheistaan ja laiva kallistui niin paljon, jotta vettä roiskui äyrään yli. Korkki tarrautui kansikaiteeseen. Oli tämäkin hittosoikoon matkustamista. Minä hetkenä tahansa saattoi vanha purkki kellahtaa kyljelleen ja kaikki matkustajat olisivat Keltaisen joen liejussa. Mutta ainoa kulkukelpoinen tie Songaan oli jokea myöten. Helikopteri olisi kyllä ollut käyttökelpoinen, mutta sellaista ei Hanoissa ollut saatavissa.

Korkki ajatteli Pekkaa, joka oli lähtenyt Hanoista jo yli kaksi viikkoa sitten, hän ajatteli myös kuollutta mandariinia, joka oli viime hetkillään puhunut vanhaan Kiinan muuriin kätketystä aarteesta — olipa hän ilmaissut aarteen kätköpaikankin. Se oli melkein fantastinen tarina muinaisten Kiinan keisarien kultakätköstä. Mandariini oli tullut sotapakolaisena Kiinasta, melkein puolikuolleena miehenä. Hänet oli majoitettu samaan hotelliin jossa Korkki ja Pekka asuivat ja Pekka oli ystävystynyt mandariinin kanssa. Monta kertaa korkki oli sadatellut juttua. Pekka ei ollut osannut puhua mistään muusta kuin tuosta aarteesta, hän oli vängänväkisin halunnut lähteä yksin sitä etsimään ja Korkki oli suostunut, koska Korkki ei ollut saanut öljynetsintälupaa niin nopeasti kuin oli kuvitellut. Pekka oli siis lähtenyt ja oli sovittu että hän kävisi eräällä öljy-yhtiön työmaalla Sugavin lähellä ja myöhemmin Shintshoussa. Melkein viikon oli Korkki jo ollut matkalla. Pekalta hän ei ollut saanut minkäänlaisia tietoja. Mutta onneksi oli määränpää jo lähellä. Ennen auringonlaskua ehdittäisiin Songaan.

Alus puski rutisten laiturisillan kylkeen. Kuului huutoja ja hälinää. Kansiportin luona tapeltiin nyrkein ja potkuin. Muuan lettiniska kiinalainen heitti jaloista yhteensidotun lampaan toisten päitten yli. Hän tarkoitti heittää lampaan laiturille, mutta se putosi pollarin äärellä seisovan laiturivartijan niskaan. Tämä alkoi sadatella kaikilla idän kielillä, polki jalkaansa ja huitoi nyrkeillään. Matkustajatulva vyöryi laiturille, mutta tappelu jatkui siellä laivaan pyrkivien kanssa. Loppujenlopuksi kaikki kuitenkin selvisi, perämies römpötti vaskikelloa ja aluksen kuolemanväsyneet höyrykoneet alkoivat jälleen puhkua.

Yhtäkkiä Korkki tunsi jonkun koskettavan käsivarttaan. Hän käännähti ja näki vihreäpukuisen naisen seisovan vierellään. Naisen arvoitukselliset silmät hymyilivät vielä arvoituksellisempaa hymyä.

Anteeksi, mr Korkki, että häiritsen. Voisitteko antaa minulle tulta? Nainen pani amerikkalaisen savukkeen maalattujen huuliensa väliin.

Korkki nyökäytti.

Please, lady! Nainen sytytti savukkeensa ja heitti tulitikun kaiteen yli.

Korkki nojautui parrasta vasten ja kohensi aurinkokypäräänsä.

Olemme siis vanhoja tuttavia vai kuinka, neiti …?

Nainen hymyili.

Satuin vain huomaamaan nimenne Savoy-hotellin vieraskirjassa. Näin teidät sitäpaitsi useita kertoja hotellin baarissa. Olen Jinnie Higgs.

En luullut teitä amerikkalaiseksi, Korkki sanoi.

Äitini oli amerikatar ja isäni malakkalainen. Olin naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa. Siitä nykyinen nimeni johtuu. Turistimatkallako olette, mr Korkki?

Pikemminkin liikematkalla. Mutta tällainen matkanteko ei ole erikoisemmin huvittavaa, vai mitä, rouva Higgs?

Tämä on inhoittavaa, mutta minkäs sille voi. Olen reportaashimatkalla Shunt-Shauhun, edustan erästä amerikkalaista uutistoimistoa. Olen kierrellyt hiukan joka puolella idässä.

Korkki ajatteli, ettei rouva Higgs vaikuttanut vähääkään sanomalehtinaiselta. Hän oli aivan liian huoliteltu, liian kalliisti pukeutunut ja liian kalliita sormuksia sormissa.

Sunt-Shauhunko tekin olette matkalla? nainen jatkoi, samalla kun hänen silmänsä näyttivät hakevan ihmisjoukosta jotakin.

Korkki nyökkäsi.

Onko vanha herra seuralaisenne —, hän jonka kanssa juttelitte äsken? hän kysyi.

Rouva Higgs naurahti.

Markiisi de la Pouko. Kaikkea vielä. Jos valitsen miesseuralaisen, en hyväksy sentään yli seitsenkymmenvuotiasta. Markiisi roikkuu vain kintereilläni kuin uskollinen koira. Hän on tarjonnut minulle sydäntään ja rikkauksiaan sukulinnaansa myöten.

Ranskalainen vai kuinka?

Oikea gallialainen vanha elostelija. Hän on maailmanympärimatkalla ja sai päähänsä matkustaa Keltaista jokea ylös. Eikö olekin hassunkurista …

Korkki myönsi niin olevan. Hän ajatteli mikä naisella oikeastaan oli mielessä. Hän halusi tehdä tuttavuutta, mutta minkä takia? Pelkästäänkö vain matkaseuran vuoksi — vai oliko rouva Higgsillä muita tarkoituksia? Jostakin syystä Korkki sai päähänsä, että hänen tulisi varoa tätä