Egyptiläinen tuhkauurna

By Outsider

Crupus istuu vankilassa kaksoismurhasta ja tietää kuolemantuomionsa odottavan nurkan takana. Hänellä on kuitenkin suunnitelma, nimittäin jalostaa tinalautasista avain, jolla päästä vapauteen ja pakoon tuomiotaan. Hän pääseekin vauhtiin, mutta tuomio tulee pian, aivan liian pian. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan, nyt on kirjaimellisesti kysymys elämästä ja kuolemasta. "Tina-avain" on Henrik Hornan eli Aarne Haapakosken jännitysnovelli piinaavasta jännityksestä ja oikeudenmukaisuudesta. Kertomus on mukana Egyptiläinen tuhkauurna -kokoelmassa, jonka mysteerit pitävät lukijan otteessaan yllätyksellisin ja jopa humoristisin ottein.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 21, 2021
• ISBN: 9788726658231

Book preview

www.egmont.com

Egyptiläinen tuhkauurna

Tohtori Perret istui pienen huvilansa parvekkeella ja lueskeli iltapäivälehtiä, kun pihan hiekoitetulta tieltä kuului askeleita.

Tohtori kohotti katseensa sanomalehtensä takaa ja näki laivastoupseerin pukuun puetun miehen nousevan portaita ylös. Tohtori heitti sanomalehtensä syrjään ja kiirehti tulijaa vastaan.

Upseeri astui parvekkeelle ja tervehti sotilaallisesti.

— Onko minulla kunnia puhutella tohtori Perret’tä?

Tohtori nyökkäsi.

— Olen etsimänne henkilö. Olkaa hyvä ja käykää peremmälle.

— Asiani on oikeastaan hyvin lyhyesti suoritettu. Olen huvipursi »Pelikaanin» toinen perämies ja Mr Hasfoord, purren omistaja, on lähettänyt minut luoksenne tiedustelemaan voisitteko tänä iltana pistäytyä laivassa …

— Onko kysymyksessä sairaustapaus?

Upseeri pudisti päätään.

— Sitä en todellakaan tiedä. Asiani on vain kysyä, sopisiko teidän tulla kello kahdeksan ja yhdeksän välillä purrelle?

Tohtori vilkaisi kelloaan.

— Voitte ilmoittaa Mr Hasfoordille, että olen kello kahdeksan laivassa.

— Mr Hasfoord pyysi jättämään tämän teille pieneksi etumaksuksi. — Upseeri ojensi tohtorille sinikeltaisen Credit Lyonais’n shekin. Se oli kirjoitettu kymmenelle punnalle.

Tohtori otti maksuosoituksen hämmästyneenä vastaan.

— Kiittäkää Mr Hasfoordia puolestani. En tavallisesti ota etumaksua asiakkailtani, mutta en tahdo myöskään loukata Mr Hasfoordia, kieltäytymällä hänen ystävällisestä tarjouksestaan. Olen siis sovittuun aikaan laivalla.

Upseeri tervehti kohteliaasti.

— All right, tohtori. Moottorivene tulee noutamaan teitä kello kahdeksan.

Vieraan poistuttua tohtori otti sanomalehtensä uudelleen esille. Sen etusivulla oli huomattavaa kokoa oleva uutinen:

HUVIPURSI »PELIKAANI» SAAPUNUT CANNES’iin.

Kaksi Amerikan huomattavinta teollisuusmiestä mukana.

Tänään, kello 12.30 saapui kaupunkimme edustalle huvipursi »Pelikaani», jonka omistaa tunnettu amerikkalainen teollisuusmies ja monimiljonääri Hasfoord. Mr Hasfoordin lisäksi on purressa mukana professori Stinnes, tunnettu egyptoloogi ja muinaistutkija, Mr Howard, Yhtyneiden terästehtaiden pääjohtaja ja indialaissyntyinen prinssi, Ragon. Huvipursi viipyy Cannes’sa kolme vuorokautta, jatkaen sitten kiertomatkaansa Italiaan.

Tohtori heitti sanomalehden pois. Siinä se siis oli tuo uutinen, joka oli saanut koko kaupungin liikkeelle. Herrojen Hasfoordin ja Howardin nimi tunnettiin kaikkialla maailmassa. He olivat Amerikan huomatuimpia liikemiehiä ja kumpikin kilpaili maailman teräsmarkkinoiden valtaamisesta. Tästä huolimatta herrat näyttivät olevan hyviä ystäviä keskenään, koska matkustivat samassa huvipurressa.

Mutta miksi Mr Hasfoord tahtoi hänet illalla laivaansa? Kysymyksessä ei saattanut olla tavallinen sairaustapaus, sillä silloin ei aikaa olisi voitu määrätä etukäteen. Jotakin erikoista oli kuitenkin kysymyksessä; kymmenen punnan etumaksua ei miljoonamieskään suorita aivan turhan takia.

Mutta vaikka tohtori mietti päänsä ympäri, ei hän keksinyt arvoitukselle sopivaa ratkaisua. Kello näytti jo puolta kahdeksaa, kun hän poistui parvekkeelta, pukeutuakseen merkillistä sairaskäyntiä varten.

Kello näytti minuuttia vajaa kahdeksan, kun tohtori Perret saapui satamalaiturille, Samaan aikaan hän näki nopeakulkuisen moottoriveneen sukeltautuvan aallonmurtajan takaa ja hetkistä myöhemmin vene pysähtyi laiturin ääreen. Sama meriupseeri, joka oli illalla käynyt tohtorin huvilassa, astui peräkannelle ja viittasi tohtoria laskeutumaan alas. Tämä noudatti kehoitusta ja melkein samalla hetkellä irtautui vene laiturista, kääntäen keulansa aallönmurtajan takana häämöttävää huvipurtta kohti.

Matka laivaan ei kestänyt kymmentäkään minuuttia ja tohtori nousi seuralaisensa kanssa huvipurren valkoisenhohtavalle kannelle.

— Tätä tietä, Sir, upseeri kehoitti, opastaen tohtorin laivan peräosaan. Siellä istui vilpoisan hellekatoksen suojassa neljä miestä. Heillä oli whiskylasit edessään ja he näyttivät keskustelevan innokkaasti.

Tohtorin astuttua katoksen alle, kaikki neljä nousivat ylös. Upseeri suoritti esittelyn: tohtori Perret, Mr Hasfoord, professori Stinnes, Mr Howard ja Ragon.

Herrat puristivat toistensa kättä ja Mr Hasfoord kehoitti tohtoria istumaan pöytään.

Tohtori istahti Mr Howardin vierellä olevalle vapaalle tuolille. Isäntä siirsi whiskykarahvin ja soodavesipullon vieraansa eteen. Seurassa vallitsi tuokion hiljaisuus. Mr Hasfoord alkoi ensiksi puhua:

— Ihmettelette varmaankin, tohtori, miksi olemme vaivanneet teidät tänne, sillä kuten kai olette jo ymmärtänyt, ei kyseessä ole tavallinen sairaustapaus. Mutta ennen kuin pääsemme varsinaiseen asiaan, pyydän professori Stinnesin kertomaan teille hiukan muinaistiedettä, sillä hän ammattimiehenä osaa selostaa asian paremmin.

Tohtori loi kysyvän katseen professoriin. Mutta tämä näytti olevan selvillä osastaan.

— Kuten ehkä olette kuullut, tohtori, suoritin muutamia kuukausia sitten kaivauksia Niilin etelärannalla. Kaivoimme erään vanhan egyptiläisten kaupungin esiin ja löysimme sieltä hyvin paljon mielenkiintoista. Suurin osa löytämistämme esineistä joutui museoihin, mutta Mr Hasfoord, joka oli rahoittanut kaivaustyöt, sai luonnollisesti valita omiin kokoelmiinsa sellaisia esineitä, mitkä häntä miellyttivät. Mr Hasfoord oli kuitenkin tyytyväinen hyvin vähään. Hän valitsi vain erään muinaisegyptiläisen tuhkauurnan, joka laatunsa puolesta on kyllä hyvin harvinainen. Siihen on kätkettynä erään kuuluisan auringonpalvelijan tuhka ja uurnan kannessa olevasta hieroglyfistä käy selville, että vainaja on aikoinaan ollut hyvin mahtava mies. Hän on muunmuassa tehnyt sellaisen testamentin, että ken ikinä hänen uurnansa löytää ja uskaltaa sen avata, kuolee heti paikalla. Tämä peloittava uhkaus on kirjoitettu uurnan reunaan ja kansi on suljettu merenpihkasinetillä.

Mr Hasfoord on nyt saanut päähänsä, että hän haluaa avata uurnan. Me toiset olemme myös uteliaita, mutta samalla varovaisia. Olen eläessäni nähnyt monta varoittavaa esimerkkiä muinaisten egyptiläisten kirouksesta ja mielipiteeni onkin, ettei uurnaa sittenkään avattaisi. Nämä toiset herrat, hän viittasi pöytänaapureihinsa, ovat kuitenkin minua vastaan. He haluavat nähdä, mitä tuo salaperäinen uurna sisältää, mutta heitäkin peloittaa. Jospa auringonpalvelijan kirous sittenkin kohtaa uurnan sinetin murtajaa!

No niin. Ymmärrätte siis asemamme, tohtori ja olemmekin kutsuneet teidät tänne sitä varten, että määräisitte, kenen meistä on avattava uurna. Lausukaa siis peittelemättä mielipiteenne, kuka meistä on soveliain leikkimään kuolemalla — olettaen, että uurnaan todellakin kätkeytyisi jokin salaperäinen kirous …

Seurasi hetkisen äänettömyys. Kaikki neljä pöydässä istuvaa miestä tuijottivat jännittyneinä tohtoriin.

— Haluatte siis kuulla mielipiteeni ja se on tämä: jos kyseessä todellakin on kuolemalla leikkiminen, on siihen antauduttava sen, jonka luonnollinen kuolema todennäköisesti on lähimpänä. Siis vanhin herroista avatkoon uurnan.

Taas seurasi vaitiolo. Professori keskeytti sen ensiksi.

— Olette aivan oikeassa, tohtori, mutta kysymys on vaikeasti ratkaistavissa. Minä ja Mr Hasfoord olemme melkein päivälleen saman ikäiset, kun taas Mr Hovard ja prinssi Ragon ovat meitä paljon nuorempia. Ikää emme siis voi ottaa huomioon tässä tapauksessa.

— Niin, siinä juuri vaikeus onkin, Mr Hasfoord puuttui keskusteluun. — Luonnollisin ratkaisu tietenkin olisi, että se, kellä ikävuosia on vähimmin jälellä, avaisi uurnan. Mutta koska emme tiedä sitä, täytyy meidän turvautua apuunne, tohtori Perret. Teidän on tutkittava meidät jokainen ja ilmaistava sitten peittelemättä, kenellä meistä on lyhin elinaika edessämme. Olemme jo sopineet siitä, että hän avaa uurnan.

— Haluatte siis, että tutkin teidät jokaisen ja annan lausuntoni …?

— Niin juuri, tohtori. Se keino on mielestämme ainoa järkevä ratkaisu, Mr Hasfoord selitti.

Tohtori mietti hetkisen.

— Mutta eikö ole epämiellyttävää tietää sellaisia asioita. Jos nyt esimerkiksi sanon teille, herra professori, että kuolette muutaman päivän kuluttua, voitteko suhtautua siihen rauhallisesti?

— Luulen, ettei kukaan joukostamme pelkää kuulla totuutta — päinvastoin on mielenkiintoista tietää, miten kauan meillä on elinaikaa, professori vastasi.

— No hyvä! Ehkäpä herrat käyvät sitten yksitellen tarkastukseen. Saamme kai käyttää salonkia vastaanottohuoneena?

— Mielihyvin, tohtori. Voitte aloittaa tarkastuksen heti, Mr Hasfoord vastasi.

Mr Howard meni ensiksi tarkastettavaksi. Hän viipyi salongissa noin neljännestunnin. Hänen jälkeensä tuli prinssi Ragon, sitten professori Stinnes ja viimeiseksi Mr Hasfoord.

Tohtori suoritti tarkastuksen huolellisesti. Hän kuunteli stetoskoopillaan tutkittavan rintaa ja sydämen toimintaa. Hän mittasi verenpaineen, valtimoiden lyönnin ja teki tutkittavalle monenmoisia kysymyksiä. Kun tarkastus oli loppuun suoritettu, Mr Hasfoord kysyi:

— No, herra tohtori. Sanokaa nyt vilpittömästi, kenellä meistä on kuolema lähinnä?

Tohtori viivytteli vastaustaan.

— Pelkään, että tieto on teille epämieluinen, Mr Hasfoord. Mutta koska haluatte kuulla totuuden, täytyy minun ilmoittaa se: teillä on korkeintaan vuosi elinaikaa

Mr Hasfoord kalpeni hiukan.

— Siis minä olen musta lammas ja lyhytikäisin. Niinkö, tohtori?

— Ikävä kyllä, on asia niin. Te pyysitte minun lausumaan totuuden ja nyt olen sanonut sen. Arpa on langennut teille, Mr Hasfoord.

Miljonäärin kasvot kirkastuivat äkkiä. Hän tarttui tohtorin käteen.

— Mutta tämä sattui todellakin mainiosti. Voitteko ilmaista tutkimustenne tulokset vakavalla naamalla tovereilleni. On nimittäin erittän tärkeää, että he uskovat minun kuolevan pian …

Tohtori näytti hämmästyneeltä.

— En oikein käsitä, Mr Hasfoord … Tarkoitatteko …

— Käsitätte aivan heti paikalla, Mr Hasfoord alensi äänensä melkein kuiskaukseksi, asia on nimittäin siten, että minä ja Mr Howard olemme kilpailevien teräsyhtiöiden johdossa. Kilpailumme on joskus ollut hyvinkin ankaraa ja tuloksena on ollut, että nyt olemme jokseenkin tasoissa. Omistan »Rauta & Teräs Yhtiön» osakkeista melkein puolet, mutta en siis aivan tarpeeksi, saadakseni majoriteetin yhtiössä. Mutta nyt, kun olen kuolemaantuomittu mies ja tieto siitä leviää pörssissä, tulee »Rauta & Teräs Yhtiön» irrallisten osakkeiden arvo laskemaan huomattavasti ja minun tarvitsee vain järjestää asiamieheni ostamaan osakkeita niin paljon kuin niitä on saatavissa. Siitä tulee hieno liikeyritys. Mr Howard, joka myös on havitellut osakkeitamme, saa vetää lyhimmän korren. Kun osakkeet ovat hallussani, tiedän kyllä keinot, miten niiden arvo saadaan nousemaan entiseen kurssiinsa … Käsitättekö nyt, tohtori: teidän täytyy selittää noille toisille, että todellakin kuolen vuoden kuluttua ja olen varma, että tieto leviää siitä New Yorkiin nopeasti. Mutta minä annan sähköteitse asiamiehilleni määräykset ja niin alkavat osakkeet siirtyä minulle … Tämä sattui erinomaisen hyvin. Ette todellakaan olisi voinut määrätä sopivampaa henkilöä kuolemaan. He-he hee Katsokaahan minua tarkemmin: näytänkö minä kuolemaantuomitulta …?

— Mutta tuo uurna … Tehän halusitte avata sen. Onhan mahdollista, että egyptiläisen auringonpalvelijan kirous …

— Pötyä. Luuletteko, että uskon mokomiin juttuihin. Minä avaan uurnan, koska olette tuominnut minut kuolemaan … Todella lystikästä, tohtori …

Tohtori aikoi sanoa jotakin, mutta Mr Hasfoord otti taskustaan viidenkymmenen punnan setelin ja ojensi sen tohtorille.

— Tässä maksu vaivoistanne. Olen teihin oikein tyytyväinen ja nyt käymme ilmoittamaan suuren uutisemme toisille. Hän tarttui tohtorin käsivarteen ja veti hänet mukanaan kannelle.

Tohtorin ilmoitus otettiin hämmästyksellä vastaan. Mr Hasfoord, joka erikoisest seurasi kilpailijansa kasvonilmeitä, saattoi tuskin salata vahingoniloaan. Hän luki Mr Howardin ilmeistä totuuden ja tiesi, mitä Yhtyneiden terästehtaiden johtaja kilpailijansa kuolemaantuomitsemisesta ajatteli.

— Ja nyt käymme sitten avaamaan uurnaa, Mr Hasfoord virkkoi hilpeästi. — Koska olen kuolemaan tuomittu mies, ei sillä ole niin suurta väliä, jos kuolen vaikka egyptiläisen hengen kiroamana …

Professori Stinnes nosti pöydän vierellä olevasta arkusta noin parinkymmenen sentin korkuisen, savesta poltetun uurnan, joka ulkonäöltään muistutti pienoiskokoista muumioarkkua. Hän laski uurnan pöydälle ja istahti sitten paikalleen. Mr Hasfoord otti taskustaan kynäveitsen ja tarttui juhlallisin ottein uurnaan.

— Nyt sitten näemme, miten auringonpalvelijan kirous vaikuttaa kahdentuhannenviidensadan vuoden kuluttua, hän virkkoi hymyillen. Melkein samalla kuului heikko rasahdus. Uurnan sinetti oli murrettu.

Pöydän ääressä istujat uskalsivat tuskin hievahtaa. Kaikkien katse oli kiinnitetty Mr Hasfoordiin. Tohtori