Hopeinen pistoolinluoti

By Outsider

Kalle-Kustaa Korkki elelee vapaaherrana Caprin saarella Italiassa. Viimeisestä seikkailustaan hänellä on jäljellä hopeinen luoti, joka muistuttaa häntä järisyttävistä tapahtumista hänen ollessaan öljy-yhtiön palveluksessa Egyptissä. Korkki ja hänen uskollinen kumppaninsa Pekka Lipponen vedettiin mukaan likaiseen peliin, jossa salamurhat, kidnappaukset ja käärmemyrkky syrjäyttivät diplomatian. Hopeinen pistoolinluoti on Outsiderin eli Aarne Haapakosken jännitysromaani, jossa seikkailevat rakastetut sankarit Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen. Taattua viihdettä mysteerien ja hyytävien jännäreiden ystäville.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 23, 2021
• ISBN: 9788726812756

Book preview

www.egmont.com

1.

Tapasin Kalle-Kustaa Korkin Rosemarissa Caprilla ja istuimme monta iltaa hotellin muskatelliviiniköynnöksen kattamalla terassilla, katsellen kuinka auringon lasku kimaloi Sorenton lahdella ja valo sammui ja tähdet syttyivät kiilumaan Välimeren ylle. Korkki oli saapunut Caprille vähää aikaisemmin kuin minä ja hän jäi sinne vielä lähdettyäni. En ollut uskoa kuulemaani, kun hän ilmoitti minulle, että hän oli vapaaherra, että hän oli sanonut itsensä irti Kansainvälisen Öljy-yhtiön palveluksesta. Olihan hän kahdessakymmenessä vuodessa kohonnut vaatimattomasta öljynetsijästä yhtiön päätarkastajaksi ja joutunut toimessaan matkustelemaan maapallon ristiin rastiin ja kokemaan seikkailuja seikkailuista päästyään. Melkein kaksikymmentä vuotta oli myös kulunut siitä, kun hän oli ensikerran tavannut kulkumiehen Pekka Lipposen, joka Yhdysvaltoihin saavuttuaan ei ollut vielä oikein juurtunut elämään. Pekasta oli tullut Korkin palvelija — muistammehan hänet niiltä ajoilta ensimmäisissä radioseikkailuissa. Aluksi oli Pekka ollut aikalailla hankala kaveri — joskus hän on sitä vielä nytkin, mutta vuosien kuluessa oli myös Pekka löytänyt oman uransa, tullut toimeliaaksi liikemieheksi, joka yhä uskollisesti seikkaili Korkin mukana milloin missäkin maailman kulmalla.

Niitä ensimmäisiä seikkailuja muistellessaan Korkki naurahti:

Pekka oli todella verraton silloin. Muistan kuinka hän soitteli huuliharppua Långholmenissa, kun Musta Santeri oli toimittanut meidät Tukholman vankilaan, muistan kuinka hän oli ylpeä ensimmäisestä kunniamerkistään Sumun laaksossa, kuinka hän kaatoi kuningattaren karhun ja johti kolhoosia Amazoonian aarniometsässä. Nyt on Pekka hyvinvoipa liikemies, herra ylipääjohtaja, avaruuseversti ja kuun varakuningas …

Ja sinä olet Kansainvälisen Öljy-yhtiön päätarkastaja, herra ja ylhäisyys.

Korkki pudisti päätään.

Sanoinhan jo etten ole enää Kansainvälisen Öljy-yhtiön palveluksessa, hän muistutti. Olen toistaiseksi vapaaherra ja lomailen Caprilla.

Toistaiseksi. Mitä sillä tarkoitat? Palaatko sittenkin entiseen toimeesi lomasi jälkeen?

Korkki myhäili salaperäisesti.

Olen jättänyt Kansainvälisen Öljy-yhtiön. Haluatko nähdä todistukseni. Se on pääjohtaja. Trussin allekirjoittama. Paras työtodistus mitä olen eläessäni saanut.

Palaat siis sittenkin öljyalalle?

Korkki näytti hajamieliseltä.

En tiedä vielä. Voin joutua elämäni suurinpaan seikkailuun, hän sanoi salaperäisesti.

Mitä sillä tarkoitat? Onko joku toinen öljy-yhtiö palkannut sinut?

Ei, olen vapaaherra. Ja sanoinhan jo, että minun täytyy vielä pitkän aikaa olla erikoishoidossa. Ehkä tulen Pekan kanssa käymään Suomessa, ellei … Hän lopetti lauseensa kesken. Huomasin, että Korkki oli jollakin tavoin kuin häkeltynyt. Näytti kuin hän ei olisi keksinyt sopivia sanoja.

Sinulla on jokin salaisuus, sanoin. Onko täällä Caprilla tapahtunut jotakin erikoista?

Korkki pudisti päätään.

Ei, mutta ainahan saattaa tapahtua, hän mutisi ja sytytti piippunsa, jota hän poltteli hyvin harvoin.

Yritin udella tarkemmin, mitä Korkki tarkoitti, mutta hän oli yhä salaperäinen eikä suostunut puhumaan mitä hänellä oli tekeillä. Aurinko oli juuri laskemaisillaan ja sen punaiset säteet osuivat viiniköynnösaidan läpi Korkin ohimoille. Havaitsin, että hänen tummaan tukkaansa oli ilmestynyt harmaita suortuvia. Korkki huomasi katseeni ja hymähti:

Niin, siellä on jo harmaata. En minä vielä vanha ole. Sain nuo harmaat hiukset muistoksi viime seikkailustani. Se oli eräs järkyttävämpiä, mitä olen kokenut. Hän avasi paidan rintamuksensa ja näin hänen rinnassaan parin tuuman läpimittaisen, punottavan arven.

Tämän sain muistoksi hopeisesta pistoolin luodista, hän virkkoi. Ja se ei ollutkaan mikään nykyaikaisen aseen nikkelikokare, vaan tällainen. Ja Korkki otti taskustaan pyöreän hopeakuulan, joka oli rastaan munan kokoinen. Aloin katsella sitä uteliaana.

Tälläkö sinua ammuttiin?

Korkin kasvot kiristyivät kuin olisi hän yhä tuntenut kipua.

Vasemmasta keuhkosta läpi. Kuula takertui selkärankaan. Luulin, ettei minusta enää olisi eläjäksi, mutta ihme kyllä, tunnen olevani jälleen kunnossa. Nykyaikainen kirurgia saa ihmeitä aikaan. Huomaatko muuten mitään erikoista siinä luodissa?

Katselin sitä tarkemmin ja eroitin kuulan pinnassa kaiverruksia ikäänkuin siihen olisi kirjoitettu jotakin. Kirjaimet olivat kuitenkin outoja koukeroita. En ymmärtänyt niistä mitään.

Mitä siihen on kirjoitettu? kysyin.

Korkki oli tuokion ääneti.

Haluatko kuulla koko tarinan? En ennätä kertoa sitä yhdessä illassa, mutta onhan meillä aikaa. Mitä sanoisit puolikkaasta chiantia?

Sopii mainiosti, sanoin. Ajattelin julkaista jonkun sinun entisistä seikkailuistasi, mutta saankin kuulla taas uuden ja ilmeisesti aivan erikoisen.

Ja sinä iltana Korkki alkoi muistella viimeisintä seikkailuaan. Olen kertonut sen lyhentelemättä ja tehnyt tekstiin vain pieniä mukailuja. Ja tällainen on Kalle-Kustaa Korkin seikkailu, jolle hän itse antoi nimeksi Hopeinen pistoolin luoti.

Ras Teffar kulki hitain, arvokkain askelin Palace hotellin eteishallin poikki, torjui kädenviittauksella pojan yrityksen avata hissin oven ja alkoi astella pehmeän maton peittämiä portaita ylös. Rasin sireeninnahkaiset, kullallakirjaillut tohvelit läiskähtelivät, hänen silkkiviittansa kahisi ja vyön soljessa riippuvat kultakoristeet kilahtelivat, miehen kävellessä hotellin toiseen kerrokseen. Ehdittyään käytävään, hän pysähtyi tuokioksi, siveli silkinpehmeää täysipartaansa, kohensi olkapäällä riippuvaa turbaanin lievettä ja astui huone numero 222 ovelle. Hän otti avaimen naulasta ja meni sisään.

Avara huone oli puolihämärä. Iltapäiväauringon kuumat säteet tunkeutuivat kapeina valoviiruina tiheän sälekaihtimen lävitse, raskaat silkkiverhot peittivät suurimman osan korkeasta ikkunasta. Ras Teffar riisui vaippansa ja meni ikkunan ääreen. Hän kohotti hiukan sälekaihdinta. Näkyi hotellin palmupiha, marmorinen uima-allas ja käytävän molemmin puolin sijoitettuja, muinaisegyptiläisiä marmoriveistoksia. Dollarihymyjä seisoi rivissä aurinkokatoksen alla. Nurmikko oli hyvinhoidettu, heliotroopit ja jättiläisgladiolukset kukkivat värikkäinä. Palmulehdon takana avautui ääretön hiekkaerämaa ja Sakkaran harjanteet. Kamelikaravaani kulki huojuen harjanteiden rinteellä mutkittelevaa tietä.

Ras Teffar antoi sälekaihtimen laskeutua. Huone tuli jälleen hämäräksi, vain valoviirut eroittautuivat kirkkaina tummilla seinillä ja mahonkipuisilla huonekaluilla. Ras katsoi kultaista rannekelloaan. Se näytti kuusitoista kolmekymmentä. Hetkisen kuluttua pirahti pöytäpuhelin hiljaisesti. Ras kohotti kuulokkeen. Ääni langan toisessa päässä sanoi murteellisella englannin kielellä:

Haluan puhutella hänen korkeuttaan Ras Teffaria.

Minä olen, turbaanipäinen sanoi.

Hamid el Hassan puhuu. Voinko tulla tapaamaan teidän korkeuttanne?

Turbaanipäinen sanoi lyhyesti:

Odotan huonessani. Ja hän laski puhelimen kuulokkeen paikoilleen, istahti nojatuoliin ja otti kultaisen savukekotelon liivinsä taskusta, sytyttäen abdullahin. Kului muutamia minuutteja. Sitten kuului koputus ja ovi avautui. Pieni, hintelä mies, eurooppalaisittain pukeutunut, astui sisään. Hän kumarsi syvään.

Hyvää iltapäivää, teidän yhäisyyetnne!

Ras Teffar nousi ja väänsi oven lukkoon. Hän veti silkkiverhot oven suojaksi ja käveli hitaasti tuolinsa luo, istuutuen:

No niin, Hamid el Hassan. Voimme keskustella kaikessa rauhassa.

Pieni mies istuutui varovasti.

"Olen tavannut Ben Abielin. Hän on Luksorissa ja odottaa teitä Karnakin rauniotemppelin kolmannella