Kiinalaiset sokkelomurhat

By Robert van Gulik

Tuomari Deen on jälleen aika pistää niin omat kuin myös lukijan aivonystyrät koetukselle...Tuomari Dee saapuu uudeksi piirituomariksi Lan Fangin rajakaupunkiin. Perillä vastaanotto on vähintäänkin kummallinen: oikeusistuimen henkilökuntaa ei löydy mistään ja asiakirjatkin ovat homeessa. Se on kuitenkin vasta alkua. Tuomari Deen maine keisarillisen Kiinan nerokkaimpana salapoliisina joutuu koetukselle, kun hän saa selvittääkseen kolme rikosta samanaikaisesti. Miten vanha kenraali on voitu murhata sinetöidyssä huoneessa? Entä mitä tapahtui kadonneelle tytölle? Kaikista mystisin tapaus liittyy kuitenkin suolle rakennettuun sokkeloon, jossa väitetään kummittelevan...Kiinalaiset sokkelomurhat on jännittävä salapoliisiromaani, jossa Kiinan Sherlock Holmes painii toinen toistaan kinkkisempien rikosten ja murhien parissa. Tuomari Dee on salapoliisi, joka kohtaa mitä jännittävimpiä murhia ja mysteerejä 600-luvun Kiinassa. Samalla kirjat tarjoavat huikean aikamatkan Kiinan kiehtovaan historiaan.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 8, 2023
• ISBN: 9788728458143

Book preview

Kiinalaiset sokkelomurhat

Translated by Kristiina Rikman

Original title: The Chinese Maze Murders

Original language: English

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1956, 2022 Robert van Gulik and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728458143

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

ESIPUHE

Tämän romaanin, Kiinalaisten sokkelomurhien, tapahtumapaikkana on Lan-fangin piirikunta kaukana mahtavan Tang-keisarikunnan länsirajalla. Tuomari Dee siirtyi sinne vuonna 670 palveltuaan kaksi vuotta piirituomarina Poo-yangissa, missä hän ratkaisi kellomurhat. Lan-fang sijaitsi sen suuren joen rannalla, joka erotti Kiinan vuoristoseudut Keski-Aasian hedelmättömistä aroista, joilla vihamieliset uiguuriratsumiehet vaeltelivat vaanien tilaisuutta vallata ja ryöstää kiinalaisia rajakaupunkeja.

Heti Lan-fangiin saapuessaan tuomari joutuu erinomaisen kiusalliseen tilanteeseen. Alkuhankaluuksista selvittyään hän saa heti vastaansa eläkkeellä olevan kenraalin pulmallisen murhan; ruumis löydetään sisäpuolelta teljetystä huoneesta. Hänen olisi selvitettävä myös kauniin nuoren tytön salaperäinen katoaminen ja entisen maakunnallisen käskynhaltijan testamentin arvoitus, miehen joka oli rakentanut suolle kekseliään läpipääsemättömän sokkelon jota asuttivat oudot myrkylliset eläimet ja jossa kummitteli kuolleen omistajan haamu.

Kuten aikaisemmissakin tuomari Deestä kertovissa romaaneissa tähän kirjaan on liitetty Lan-fangin karttaluonnos ja jälkikirjoituksessa annetaan vihjeitä kiinalaisista lähdeteoksista.

Robert van Gulik

KARTTALUONNOS LAN-FANGISTA

1 Oikeustalo

2 Kaupunginjumalan temppeli

3 Kung Fu-tsen temppeli

4 Sodanjumalan temppeli

5 Kellotorni

6 Rumputorni

7 Pagodi

8 Pohjoisväylä

9 Eteläväylä

10 Chien Mowin talo

11 Kenraali Dingin talo

12 Ikuisen Kevään viinikauppa

13 Kolmen Aarteen erakkola

14 Rouva Leen talo

15 Aikaisempi Tein talo

16 Tei Keen talo

17 Vesiportti

18 Mestauspaikka

HENKILÖT

Kiinassa sukunimi – joka tässä on painettu isoin kirjaimin – on etunimen edellä

ENSIMMÄINEN LUKU

Outo kohtaaminen lootuslammikolla; tuomari Deen kimppuun hyökätään kun hän on matkalla Lan-fangiin

Taivas laati muuttumattoman järjestyksen

kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi eteenpäin,

säätäen auringon ja tähdet taivaalle

vuoret ja joet maan päälle;

sitten muinaiset viisaat loivat

pyhän yhteiskuntajärjestelmämme

ottaen loimeksi taivaallisen oikeuden

ja kuteeksi maallisen lain.

Viisas ja rehellinen tuomari on

taivaan erehtymätön työväline.

ihmisten isä ja äiti

sekä lempeä että ankara;

sorretut saavat hänen tuomioistuimessaan

hyvityksen kaikista kärsimistään vääryyksistä

eikä sieltä pakene yksikään rikollinen

alhaisesta petollisuudesta ja kavaluudesta huolimatta.

Nykyisen maineikkaan Ming-dynastiamme aikana keisarikunnassa vallitsee rauha, sadot ovat runsaat, ei ole kuivuutta eikä tulvia ja kansalaiset ovat hyvin toimeentulevia ja tyytyväisiä. Tämä onnekas asiaintila johtuu kokonaan hänen keisarillisen majesteettinsa kunnioitettavasta neroudesta. Tänä siunattuna rauhan aikana tapahtuu luonnollisestikin hyvin vähän rikoksia, joten rikostapausten tutkijoilla on pulaa ajankohtaisesta aineistosta; tarinoita arvoituksellisista rikoksista ja niistä loistavista ratkaisuista, joita nokkelat tuomarit keksivät, on etsittävä menneisyydestä.

Koska minulla on runsaasti vapaa-aikaa lempiharrastukselleni etsin innokkaasti vanhoista asiakirjoista ja pölyisistä arkistoista kuuluisia ikivanhoja rikostapauksia. Minulle on myös tullut tavaksi kuunnella korva tarkkana ystäviäni ja tuttaviani, kun he rupeavat johonkin teehuoneeseen kokoonnuttuaan juttelemaan hämmästyttävistä rikoksista, joita menneiden vuosisatojen kuuluisat tuomarit selvittivät.

Eräänä päivänä, myöhään iltapäivällä, kävelin hiljalleen Länsipuiston poikki ihailemaan kukkaan puhjenneita lootuksia. Ylitin veistoksin koristellun marmorisillan, joka johtaa lammen keskellä olevaan saareen ja löysin itselleni tyhjän nurkkapöydän ravintolan ulkoterassilta.

Maistelin teetäni ja mutustellessani kuivattuja meloninsiemeniä nautin ihanasta näkymästä lammelle, joka oli täpötäynnä lootuksenkukkia. Katselin ihmisvilinää ja huvittelin, kuten usein teen, koettamalla arvata joidenkin ohikulkijoiden ulkonäöstä heidän luonnettaan ja taustaansa.

Silmääni sattui kaksi sangen kaunista nuorta tyttöä, jotka kulkivat ohi käsi kädessä. He olivat niin samannäköisiä että heidät tajusi heti sisaruksiksi. Mutta ilmeisesti heidän luonteensa olivat aivan vastakkaiset. Nuorempi oli iloinen ja eloisa, koko ajan äänessä. Vanhempi taas näytti varautuneelta ja ujolta ja tuskin sanoi sanaakaan. Hänen kasvonsa olivat hyvin surumieliset. Minusta tuntui että hänen elämässään piili varmasti jokin suuri murhenäytelmä.

Kun tytöt katosivat ihmisjoukkoon, huomasin että eräs vanhahko nainen seurasi heitä; hän ontui hiukan, nojasi kulkiessaan keppiin ja näytti pitävän tyttöjä tiiviisti silmällä. Oletin, että hän oli tyttöjen seuranainen. Mutta kun hän sivuutti terassin, näin hänen kasvoillaan niin ilkeän ilmeen, että siirryin kiireesti tarkkailemaan hauskannäköistä nuortaparia, joka oli tulossa kohti.

Nuorella miehellä oli kirjallisuuden kandidaatin päähine, tyttö oli pukeutunut säädyllisen vaimon lailla. He kävelivät erillään, mutta päätellen niistä ihastuneista katseista joita he toisiinsa heittivät, he kuuluivat selvästi yhteen. Päättelin heidän salamyhkäisestä käyttäytymisestään, että heillä oli varmaan kielletty lemmensuhde. Kun he kulkivat editseni tyttö aikoi tarttua nuorukaista kädestä, mutta tämä ravisti kiireesti päätään.

Katsellessani terassille kerääntyneitä ihmisiä huomasin pullean siististi pukeutuneen miehen, joka istui minun laillani yksinään. Hänellä oli pyöreät mukavan näköiset kasvot ja arvelin että hän kuului maalaisaateliin. Koska hän näytti puheliaalta tyypiltä käänsin kiireesti katseeni pois, sillä pelkäsin että hän käsittäisi kiinteän tuijotukseni tuttavuuden hieromiseksi. Minua miellytti istua yksin omissa ajatuksissani, varsinkin kun olin nähnyt hänen silmissään välkkeen, joka sai minut varuilleen. Minusta tuntui että mies, jonka kylmä laskelmoiva katse oli niin ristiriidassa ystävällisten kasvojen kanssa, saattoi hyvin sekaantua johonkin valonarkaan harkittuun rikokseen.

Hetkeä myöhemmin näin erään vanhan herrasmiehen, jolla oli valkea liehuparta, nousevan hitaasti terassin portaita. Hänen yllään oli ruskea kaapu, jonka väljät hihat oli saumattu mustalla sametilla ja hänen päässään oli korkea musta harsohattu. Vaikka hänellä ei ollutkaan mitään arvonmerkkejä, hän oli hyvin kunnioitusta herättävä ilmestys. Vanhus nojasi hetken koukkupäiseen kävelykeppiinsä katsellen pistävin silmin täyttä terassia valkoisten kulmakarvapehkojensa alta.

Koska noin kunnioitettavaan ikään ehtineen henkilön ei sovi antaa seisoa, nousin kiireesti ja tarjosin tulijalle paikkaa pöydässäni. Hän hyväksyi kutsuni kohteliaasti kumartaen. Teetä juodessamme vaihdoimme tavanmukaiset kohteliaisuudet ja silloin selvisi, että hänen sukunimensä oli Dee ja että hän oli eläkkeelle vetäytynyt maaherra.

Ennen pitkää olimme uppoutuneet miellyttävään keskusteluun. Vieraani osoittautui laajasti sivistyneeksi ja hienostuneeksi mieheksi; aika vierähti huomaamatta keskustellessamme kirjallisuudesta ja runoudesta ja katsellessamme silloin tällöin iloista väkijoukkoa, joka parveili järven rannalla.

Olin pannut merkille vieraani puheesta Shansin maakunnan aksentin. Niinpä kysäisin häneltä erään keskustelutauon aikana oliko hänen perheensä sattumoisin ehkä sukua tuon maakunnan pääkaupungista Tai-yuanista lähtöisin olevalle vanhalle Deen sukukunnalle, josta satoja vuosia aikaisemmin, T’ang-dynastian aikana, oli noussut suuri valtiomies Dee Jen-djieh.

Vanhan herrasmiehen silmissä leimahti odottamatta. Hän kiskoi vihaisesti pitkää partaansa.

Haa! hän huudahti, perheeni on tosiaan yksi haara suurenmoisen tuomari Deen sukupuusta ja olen todella ylpeä voidessani laskea hänet esi-isieni joukkoon. Mutta samalla se on jatkuva harmin aihe. Kun olen syömässä riisikulhollista ravintolassa tai nautiskelen tuoksuvaa juomaa jossakin teehuoneessa, saan alituisesti kuulla kuinka muut asiakkaat kertovat toisilleen tarinoita maineikkaasta esi-isästäni. On totta, että se mitä he sanovat Dee Jen-djiehin loistavasta urasta korkeimmassa oikeudessa pitää tavallisesti sananmukaisesti paikkansa; sehän voidaan sitä paitsi tarkistaa T’ang-dynastian aikaisista vuosikirjoista. Mutta useimmiten nuo tietämättömät ihmiset kertovat arveluttavia tarinoita Dee Jen-djiehin virkauran alkuajoilta, jolloin hän toimi maakunnissa piirituomarina ja tuli kuuluisaksi tuomari Deenä ratkaistuaan useita salaperäisiä rikostapauksia. Meidän suvussamme totuus useimmista noista tapauksista on kiertänyt uskollisesti sukupolvelta toiselle. Minusta on hirveän kiusallista kuunnella kaikkia roskajuttuja, joita teehuoneissa kerrotaan ja tavallisesti lähden tieheni kesken aterian.

Vanhus ravisti päätään ja koputti vihaisesti kepillään kivilaattoja.

Minä ihastuin kuullessani että vieraani tosiaan oli kuuluisan tuomari Deen jälkeläinen. Nousin ja kumarsin hänelle syvään osoittaakseni kunnioitustani hänen huomattavaa perhettään kohtaan. Sitten sanoin:

"Kunnioitettava herra, tietäkää että minä tutkin innokkaasti tosikertomuksia, jotka kuvaavat niitä urotöitä, joita etevät tuomarit tekivät kansamme loistavassa menneisyydessä rikoksia selvittäessään. Nuo kertomukset eivät vain kohota moraalia ja paranna tapoja, ne ovat myös tehokas varoitus kaikille epärehellisille ihmisille. Mistään ei löydy niin kaunopuheista todistusta siitä kuinka tiukkaan taivaallisen oikeuden verkko on kudottu ja kuinka kukaan pahantekijä ei milloinkaan onnistu livahtamaan sen silmukoiden läpi.

Ja minun mielestäni historiassa ei ole toista tuomari Deen vertaista salapoliisia. Vuosikausia olen kärsivällisesti koonnut tietoja tapauksista, jotka hän ratkaisi terävällä järjellään. Kun suopea kohtalo nyt salli minun kohdata teidät, näiden asioiden erikoistuntijan, mietin käyttäisinkö väärin teidän ystävällisyyttänne jos pyytäisin teiltä nöyrästi suosionosoitusta saada kuulla teidän omilta huuliltanne muutaman vähemmän tunnetun tapauksen."

Vanha herrasmies suostui oitis ja minä pyysin hänet kanssani yksinkertaiselle illalliselle.

Alkoi hämärtyä ja vieraat olivat siirtyneet terassilta sisälle ravintolaan, jonne tarjoilijat olivat sytyttäneet kynttilöitä ja kirjavia paperilyhtyjä.

Vältin suurta salia, jossa illasti äänekäs seurue ja johdatin vieraani pieneen sivuhuoneeseen, josta aukeni näkymä nyt laskevan auringon punahämyssä kylpevälle järvelle.

Tilasin kaksi neljän ruokalajin illallista ja kannullisen lämmitettyä viiniä.

Maisteltuamme ruokia ja juotuamme muutaman maljan vanha herrasmies siveli pitkää poskipartaansa ja sanoi:

Kerron teille kolmesta hämmästyttävästä rikostapauksesta, jotka kunnioitettu esi-isäni tuomari Dee ratkaisi hyvin epätavallisissa olosuhteissa. Hän toimi tuolloin piirituomarina Lan-fangissa, eräässä kaukaisessa piirikunnassa keisarikuntamme luoteisrajan tuntumassa.

Sitten hän aloitti pitkän ja mutkikkaan kertomuksen.

Vaikka hänen tarinointinsa olikin kiinnostavaa, hän eksyi monasti kauas itse asiasta ja hänen äänensä oli samea ja yksitoikkoinen kuin kimalaisen surina. Jonkin ajan kuluttua huomasin että tarkkaavaisuuteni alkoi heikentyä. Tyhjensin kolme kupillista viiniä selvittääkseni ajatuksiani, mutta tuo kellertävä neste teki minut vain unisemmaksi. Vieraani äänen suristessa edelleen olin tainnut kuulla nukkumatin hipsuttelua lähistöltä.

Herätessäni huomasin olevani yksin viileässä huoneessa; olin nuokahtanut pöytään pää käsien varassa.

Happaman näköinen tarjoilija kumartui ylitseni ja ilmoitti että ensimmäinen yövartiovuoro oli jo soitettu alkavaksi; luulinko ehkä että tämä ravintola oli jokin yömaja, jossa ihmiset saattoivat yöpyä oman mielensä mukaan?

Pääni oli raskas enkä löytänyt heti oikeita sanoja, joilla olisin osoittanut tuolle röyhkeälle lurjukselle hänen oikean paikkansa. Sen sijaan kysyin vierastani kuvaillen hänen ulkomuotoaan muutamalla yksityiskohdalla.

Tarjoilija vastasi, että oli ollut alkuillasta tarjoilemassa ravintolan toisessa osassa ja entäs sitten, kuvittelinko minä että hänellä oli aikaa katsella jokaista vierasta päästä varpaisiin? Sitten hän esitti laskun kahdesta kuuden ruokalajin ateriasta ja kahdeksasta kannusta viiniä. En voinut muuta kuin maksaa, vaikka tuolloin epäilinkin suuresti, että koko keskusteluni vanhan herrasmiehen kanssa oli ollut vain unta ja että tuo tarjoilijakonna oli käyttänyt hyväkseen minun tokkuraani ja laskuttanut röyhkeästi liikaa.

Läksin pois tuntien itseni kaltoin kohdelluksi ja kuljin kotiin pitkin autioita katuja. Palvelijani oli nukahtanut käppyrään kirjastoni nurkkaan. En herättänyt häntä vaan hiivin kirjahyllylle. Otin esiin Tang-dynastian aikaiset vuosikirjat, Keisarillisen sanomalehden vuosikerrat ja omat tuomari Deestä tekemäni muistiinpanot. Tutkiessani noita nidoksia huomasin että vaikka vanhan herrasmiehen kertomus pääpiirteissään täsmäsikin historiallisten tosiseikkojen kanssa, ei luoteisrajalla ollut lainkaan sellaista paikkaa kuin Lan-fang. Ajattelin että olin ehkä kuullut nimen väärin ja päätin vierailla seuraavana päivänä vanhuksen luona kysyäkseni häneltä tarkempia yksityiskohtia. Sitten huomasin harmikseni, että vaikka muistin selvästi jok’ikisen sanan hänen kertomuksestaan, hänestä itsestään en pystynyt palauttamaan mieleeni yhtä ainutta yksityiskohtaa vaikka kuinka yritin; olin unohtanut sekä hänen täydellisen nimensä että hänen nykyisen asuntonsa sijainnin.

Pudistin päätäni, kostutin siveltimeni ja sinä samaisena yönä kirjoitin muistiin koko sen tarinan, jonka vanhus oli minulle kertonut; laskin siveltimeni vasta kun kukko alkoi kiekua.

Seuraavana päivänä tein perusteellisia tiedusteluja ystäväpiirissäni, mutta kukaan ei ollut koskaan edes kuullut Dee-nimisestä kaupungissamme eläkkeellä asuvasta maaherrasta; myöhemmätkään tutkimukset eivät selvittäneet hänen olinpaikkaansa. Silti epävarmuus kaiversi mieltäni. Vanha herrasmieshän oli saattanut hyvin olla vain läpikulkumatkalla tai saattoi asua jossain maaseudulla.

Niinpä rohkenenkin esittää tarinan sellaisenaan ja jätän arvostelukykyisen lukijan harkittavaksi oliko keskusteluni lootuslammikolla unta vai totta. Jos tämä tarina kolmesta kummallisesta rikoksesta kääntää edes muutamaksi hetkeksi lukijan ajatukset pois arkielämän huolista ja murheista, en kanna kaunaa noista minulta ryövätyistä pennosista. Hällä väliä mitä todella tapahtui, tuo tarjoilija oli selvästi kurja roisto; tuntuu aika uskomattomalta että yksi tai vaikkapa kaksikin hienostuneen maun omaavaa herrasmiestä ikinä pystyisi kumoamaan kahdeksan ruukullista viiniä yhdellä istumalla.

Neljä kuormahevosta teki hitaasti matkaa vuoristossa Lan-fangin kaupungin itäpuolella.

Ensimmäisillä rattailla oli tuomari Dee, Lan-fangin uusi piirituomari, tehnyt olonsa niin mukavaksi kuin nyt tuollaisella vaivalloisella matkalla kävi päinsä. Hän istui vuodevaatekääröllä ja nojasi selkäänsä suurta kirjalaatikkoa vasten. Vanha sihteeri Hoong, hänen uskollinen apulaisensa, istui häntä vastapäätä vaatenyytillä. Tie oli kuoppainen eivätkä nämä varustelut sanottavasti suojanneet jatkuvalta töyssytykseltä.

Tuomari ja sihteeri olivat kumpikin väsyneitä, sillä he olivat olleet matkalla jo monta päivää.

Heidän rattaitaan seurasi suuri katettu vaunu jossa oli silkkiuutimet. Tuomari Deen kolme vaimoa, hänen lapsensa ja palvelustyttönsä yrittivät torkahtaa siellä hiukan nojaten tyynyihin ja toppatäkkeihin kääriytyneinä.

Muut kaksi kärryä oli lastattu täyteen tavaroita. Toiset palvelijoista istuivat kiikkerästi nyyttien ja laatikoiden päällä, toiset kävelivät mieluummin hiestä vaahtoavien hevosten rinnalla.

He olivat lähteneet viimeisestä kylästä ennen auringonnousua. Sieltä tie oli kulkenut aution vuoristoseudun halki. Pari puunkerääjää oli ainoat ihmiset jotka he olivat tavanneet. Iltapäivällä matka oli keskeytynyt kahdeksi tunniksi kun yksi pyörä oli rikkoutunut ja nyt oli laskeutumassa sumua, joka sai vuoret näyttämään entistäkin epäystävällisemmiltä.

Kaksi isoa miestä ratsasti kulkueen etunenässä. Heidän selässään heilahteli leveä miekka, kummankin satulannuppiin oli kiinnitetty jousi ja nuolet rapisivat kotelossaan. He olivat Ma Joong ja Chiao Tai, kaksi tuomari Deen uskollista apulaista, jotka toimivat aseistettuna henkivartiona. Kolmas tuomari Deen apulaisista, kuivakka hiukan kumara mies nimeltä Tao Gan, piti perää yhdessä vanhan taloudenhoitajan kanssa.

Päästyään vuorenharjanteelle Ma Joong hillitsi hevostaan. Edessäpäin tie laskeutui metsäiseen laaksoon. Toinen jyrkkä vuori kohosi sen vastalaidalla.

Ma Joong pyörähti ympäri satulassaan ja huusi ajomiehelle:

Tunti sitten sanoit että olimme saapumassa Lan-fangiin, senkin koirankuonolainen! Ja vielä on yksi vuorikin ylitettävänä!

Ajomies mutisi jotakin kaupunkilaisista, joilla oli ainainen kiire ja sanoi sitten jurosti:

Älä hätäile, seuraavalta harjanteelta näet Lan-fangin vuoren juurella.

Olen kuullut tuon paskiaisen puhuvan seuraavasta harjanteesta joskus ennenkin, Ma Joong huomautti Chiao Taille. Harmi että pääsemme perille Lan-fangiin näin myöhään! Eroava piirituomari on varmasti odottanut meitä jo puolilta päivin. Entäpä muut korkeat piirikunnan hallintomiehet ja heidän tervetuliaisjuhlansa? Tähän aikaan heidän vatsansa ovat takuulla yhtä tyhjät kuin minunkin!

Puhumattakaan siitä kuinka kurkkua kuivaa! lisäsi Chiao Tai. Hän käänsi hevosensa ja ratsasti tuomarin rattaiden luo.

Vielä täytyy ylittää yksi laakso ja sitten lopultakin saavumme Lan-fangiin, hän ilmoitti.

Sihteeri Hoong tukahdutti huokauksen.

Todella vahinko, että teidän korkeutenne siirrettiin pois Poo-yangista niin pian, hän sanoi. Vaikka kaksi laajaa rikosjuttua paljastuikin heti sinne saavuttuamme, se oli kaiken kaikkiaan kuitenkin miellyttävää seutua.

Tuomari Dee hymyili väkinäisesti ja yritti sijoittaa selkäänsä mukavammin kirjalaatikoita vasten.

Näyttää siltä, hän sanoi, "että buddhalaisen joukkion pääkaupunkilaiset rippeet liittyivät yhteen kantonilaisten kauppiaiden ystävien kanssa ja vaikuttivat siihen, että minut siirrettiin ennen kuin virka-aikani Poo-yangissa kului umpeen. ¹ Mutta saattaa olla hyvinkin hyödyllistä toimia piirituomarina Lan-fangin kaltaisella syrjäseudulla. Epäilemättä kohtaamme siellä kiinnostavia erityisongelmia, joita ei koskaan tulisi eteen suuremmissa sisämaan kaupungeissa."

Sihteeri myönsi, että asia oli näin, mutta näytti silti masentuneelta. Hän oli yli kuusikymmenvuotias ja lopen uupunut pitkän matkan rasituksista. Hän oli palvellut tuomari Deen perheessä varhaislapsuudestaan alkaen. Kun tuomari Dee oli astunut virkaelämään, hän oli tehnyt Hoongista uskotun neuvonantajansa, ja kaikissa asemapaikoissa joissa tuomari oli toiminut, Hoong oli nimitetty sihteeriksi valvomaan oikeusistuimen poliiseja.

Ajomiehet paukuttivat ruoskiaan. Kulkue ylitti vuorenhuipun ja laskeutui kapealle kiemurtelevalle polulle.

Pian saavuttiin laaksoon, jossa tietä pimensivät sen molemmin puolin tiheästä pensaikosta kohoavat korkeat setripuut.

Tuomari Dee ajatteli juuri käskeä palvelijoita sytyttämään soihtuja, kun hän kuuli edestä ja takaa omituisia huutoja.

Joukko miehiä, joiden kasvoja peitti musta kangasrieput oli yllättäen rynnännyt esiin metsästä.

Kaksi miestä tarttui Ma Joongin oikeaan jalkaan ja kiskaisi hänet alas hevosen selästä ennen kuin hän ehti edes vetää miekkaansa esiin. Kolmas hyppäsi takaapäin Chiao Tain hevosen selkään, tarttui häntä henkeä salpaavalla otteella kurkusta ja keikautti maahan. Kulkueen hännillä kaksi muuta roistoa oli hyökännyt Tao Ganin ja taloudenhoitajan kimppuun.

Ajomiehet hyppäsivät maahan ja luikkivat metsään. Tuomari Deen palvelijat juoksivat pakoon minkä kintuiltaan pääsivät.

Kahdet naamioituneet kasvot ilmestyivät tuomari Deen vaunujen ikkunan taa. Sihteeri Hoong kadotti tajuntansa saatuaan iskun päähänsä. Tuomari väisti nipin napin sisään heitetyn keihään. Hän tarttui sukkelasti molemmin käsin keihääseen. Toiset väänsivät ulkoapäin saadakseen sen irti. Tuomari piti ensin lujasti puoliaan, sitten hän odottamatta työnsi keihään kohti kiskovaa miestä. Hyökkääjä tuupertui selälleen. Tuomari nykäisi keihään hänen käsistään ja hyppäsi ulos ikkunasta. Hän piti kahta päällekarkaajaa loitolla pyörittämällä keihästä ympäri ja ympäri. Sillä rosvolla, joka oli lyönyt sihteeri Hoongin tajuttomaksi, oli aseenaan nuija ja keihästä käyttänyt mies oli nyt vetänyt esiin pitkän miekan. Molemmat ahdistivat raivokkaasti tuomaria ja tämä tajusi, ettei pystyisi pitkään pitämään puoliaan noita kahta määrätietoista vastustajaa vastaan.

Ne kaksi roikaletta, jotka olivat kiskoneet Ma Joongin alas hevosen selästä aikoivat pistää hänet hengiltä miekoillaan, kun tämä kömpi ylös. Mutta pahaksi onneksi he olivat saaneet vastaansa hirvittävän taistelijan, joka vain muutamaa vuotta aikaisemmin oli itse ollut kuuluisa maantierosvo. Sekä Ma Joong että Chiao Tai olivat olleet ’vihreiden metsien veljeksiä’ ² ennen kuin tuomari Dee oli saanut heissä aikaan mielenmuutoksen. Niinpä olikin olemassa sangen harvoja maantietappelun asioita, joita Ma Joong ei tuntenut. Sen sijaan että hän olisi yrittänyt nousta, hän kierähti ympäri, tarttui toista hyökkääjää nilkasta ja nykäisi tämän kumoon. Samanaikaisesti Ma Joong suuntasi pirullisen potkun toisen miehen polveen. Tämä kaksoistemppu soi hänelle hetken aikaa hypätä jaloilleen. Hän pudotti ylöskompuroivan miehen maahan hirveällä päähän tähdätyllä nyrkiniskulla. Käännyttyään salamannopeasti ympäri hän potkaisi murskaantunutta polveaan pitelevää miestä kasvoihin, niin että tämän pää naksahti taaksepäin, ja oli vähällä murtaa tämän niskat.

Ma Joong veti esiin miekkansa ja syöksähti auttamaan Chiao Taita, joka makasi maassa painien epätoivoisesti selkäänsä tarrautuneen miehen kanssa. Kaksi muuta roistoa seisoi valmiina tuikkaamaan pitkät puukkonsa Chiao Taihin heti kun vain saisivat tilaisuuden. Ma Joong upotti miekkansa suoraan toisen roiston rintaan. Hukkaamatta aikaa miekan poisvetämiseen hän kävi toisen kimppuun ja potkaisi tätä nivuksiin, niin että mies käpertyi kaksinkerroin tielle. Ma Joong nappasi hänen pitkän puukkonsa ja iski sen Chiao Tain kanssa tappelevan miehen vasempaan kylkeen.

Auttaessaan juuri Chiao Taita nousemaan Ma Joong kuuli tuomari Deen huutavan: Varo!

Ma Joong käännähti kiireesti ympäri ja väisti siten nuijan jonka tuomari Deetä ahdistanut, toveriensa avuksi rientänyt, mies iski hänen päätään kohti. Nuija sattui jysähtäen hänen vasempaan olkaansa. Ma Joong vajosi kiroten polvilleen. Roisto kohotti nuijaansa halkaistakseen Chiao Tain kallon. Tämä oli vetänyt veitsensä esiin. Hän sukelsi roiston kohotetun käsivarren alle ja upotti veitsensä kahvaa myöten miehen sydämeen.

Tuomari Dee, jolla nyt oli vastassa vain yksi miekkamies, teki tästä nopeasti selvää jälkeä. Hän heilautti keihästään hämäävästi kohti hyökkääjää,