Hänen vastoinkäymisensä

By Robert Louis Stevenson

John Varey Nicholson on nuori lakia opiskeleva mies, joka ei aina ajattele ennen kuin toimii. Tämän ominaisuuden takia hän joutuukin toinen toistaan hankalampiin tilanteisiin. Kun John eräänä päivänä lähtee hoitamaan lapsuudenperheensä raha-asiaa, hän päätyy lainaamaan rahaa epäluotettavalle ystävälleen. Onnettomuus seuraa toista, ja pian John on tilanteessa, jossa hänen isänsä on pettynyt häneen sydänjuuriaan myöten. John päättää jättää Edinburghin pölyt taakseen ja muuttaa San Franciscoon – vaan onko muutto ratkaisu Johnin ongelmiin?Hänen vastoinkäymisensä on Robert Louis Stevensonin pienoisromaani.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 1, 2022
• ISBN: 9788728248454

Robert Louis Stevenson

Robert Louis Stevenson was born in Edinburgh in 1850, the only son of an engineer, Thomas Stevenson. Despite a lifetime of poor health, Stevenson was a keen traveller, and his first book An Inland Voyage (1878) recounted a canoe tour of France and Belgium. In 1880, he married an American divorcee, Fanny Osbourne, and there followed Stevenson's most productive period, in which he wrote, amongst other books, Treasure Island (1883), The Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde, and Kidnapped (both 1886). In 1888, Stevenson left Britain in search of a more salubrious climate, settling in Samoa, where he died in 1894.

Book preview

Hänen vastoinkäymisensä

Translated by Valfrid Hedman

Original title: The Misadventures of John Nicholson

Original language: English

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1887, 2022 SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728248454

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

This work is republished as a historical document. It contains contemporary use of language.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

ENSIMMÄINEN LUKU

John kylvää tuulta

John Varey Nicholson oli tyhmä; mutta häntäkin tyhmempiä miehiä istuu nykyisin parlamentissa ylvästellen siitä, että muka ovat oman arvonsa luojat. Hänellä oli poikavuosistaan asti taipumusta pikku lihomiseen ja elämän kasvojen hilpeään ja keveään lukemiseen. Ehkä tämä mielentila olikin alkuperäisenä syynä hänen onnettomuuksiinsa. Tämän vihjauksen jälkeen filosofia vaikenee hänen elämänsä uralla, ja taikausko astuu etualalle sillä valmiimmalla selityksellä, että hän oli jumalien vihaama.

Hänen isänsä – tuo rautainen herrasmies – oli jo kauan sitten nostanut itsensä valtiokirkosta eroamisen periaatteiden kukkuloille. Mitä nämä ovat (ja julmasta nimestään huolimatta ne ovat aivan viattomia), ei mikään selittelevien sanojen valikoima tekisi käsitettäväksi yhdenkään muukalaisen tajunnalle; mutta skotlantilaisille ne usein osoittautuvat henkipontisen ravitseviksi, ja herra Nicholson imi niistä jalopeuranmaitoa. Siihen aikaan, kun kirkkopiirit kerääntyvät Edinburghissa vuotuisiin kokouksiinsa, nähtiin hänen astuvan Moundia pitkin alaspäin muutamien punatukkaisten pappismiesten seurassa. Nämä olivat puheliaita, mutta hän otti keskusteluun osaa vain oraakkelimaisilla nyökkäyksillä, lyhyillä epäyksillä ja näyttämällä jurosti ulostyönnettyä ylähuultansa. Candlishin ja B:ggin nimet esiintyivät usein näissä haasteluissa, ja toisinaan puhe siirtyi vanhaan valtiokirkkoon ja erään Leen puuhiin.

Ken olisi ollut vieras Skotlannin tiukalle, pienelle teologiselle kuningaskunnalle, olisi saattanut kuunnella yhtään mitään tajuamatta. Ja herra Nicholson (joka ei ollut tyhmä mies) tiesi sen ja oli siitä vimmoissaan. Hän tiesi, että ulkopuolella oli laaja maailma, jolle nämä uskonhajaannusperiaatteet olivat kuin apinain rupattelua puiden latvoissa. Sanomalehtikin toi hänelle siitä viileitä tuulahduksia. Hän oli tavannut englantilaisia, jotka olivat kevytmielisesti kysyneet, eikö hän kuulunut Skotlannin valtiokirkkoon, ja sitten eivät olleet kyenneet paljoa kiinnostua hänen selittäessään tuota hiuksenhienoa riitakohtaa. Maailma oli paha ja kapinallinen, vaipunut siihen tylsään jokapäiväisyyteen, joka voidaan esittää ainoastaan skotlantilaisten sanalla dozenedness, sillä mikään muu sana ei voisi kuvailla skotlantilaisen tunteita. Ja kun hän saapui taloonsa Randolph Crescentin varrelle (sen eteläiselle sivulle) ja sulki oven jälkeensä, hänen sydämensä paisui varmuudesta. Täällä ainakin oli linnoitus, johon eivät pystyneet oikean sivustan penseys eivätkä vasemman äärimmäisyydet – täällä oli perhe, jossa rukoukset rukoiltiin samalla tunnilla, jossa sabattikirjallisuus oli tarkoin valikoitua, jossa väärään mielipiteeseen kallistuva vieras heti vaiennettiin ja jossa vallitsi kaiken viikkoa ja sunnuntaisin tiivistyi hänen korvaansa mieluisasti hivelevä hiljaisuus ja hänen mielestään viihtyisä synkkyys.

Rouva Nicholson oli kuollut noin kolmikymmenvuotiaana ja jättänyt hänelle kolme lasta: tyttären, joka oli kahta vuotta, ja pojan, joka oli noin kahdeksaa vuotta Johnia nuorempi, sekä Johnin itsensä, tämän tarinan onnettoman aiheuttajan. Tytär Maria oli kunnon tyttö – velvollisuudentuntoinen, hurskas ja vakava, mutta niin helposti säikkyvä, että hänen puhuttelemisensa oli vallan vaarallinen yritys. En luule, että välitän siitä haastella, jos suvaitsette, oli hänen tapansa sanoa ja niin lyödä rohkeinkin sanattomaksi ilmeisellä tuskallaan. Tämä koski kaikkia aiheita – pukuja, huveja, moraalia ja politiikkaa, vaikka viimemainitussa tapauksessa kaava kuitenkin vaihtui sanonnaksi isä ajattelee toisin, ja myöskin uskontoa, jollei asiaa aloitettu erikoisella uikuttavalla äänensävyllä.

Nuorempi veli Alexander taasen oli kivulloinen, näppärä, kirjoihin ja piirustukseen viehättynyt ja kerkeä ivallisiin huomautuksiin. Kuvitelkaamme näiden keskuudessa luonnonsuoraa, kömpelöä, vähän älykästä ja rattoisaa elukkaa Johnia, joka kylläkin oli varsin hyväntapainen muihin nuorukaisiin verrattuna, vaikkei täyttänyt Randolph Crescentin talon mittapuuta. Hänessä oli jonkinlaista tökeröä hellyyttä, ja hän oli kerkeä hyväilyihin, joita ei koskaan varsin lämpimästi otettu vastaan. Hän räjähti äkkiä äänekkääseen nauruun, joka tässä hiljaisessa talossa kajahteli kirousten tapaan. Herra Nicholsonilla itsellään oli melkoisen paljon huumoria, skotlantilaista lajia – älykästä ja ihmisiä tarkkailevaa. Niinpä hänen oma luonteensa – jos hän olisi sen voinut toisessa henkilössä nähdä – olisi hänelle ollut harvinainen nautinto. Mutta hänen poikansa tyhjänpäiväinen hohotus särkyneen lautasen vuoksi ja joutavat, melkein kevytmieliset huomautukset tuottivat hänelle tuskaa heikon järjen ilmaisuina.

Perheen ulkopuolella John oli varhain lyöttynyt (jokseenkin niinkuin koira seuraa markiisia) erääseen Alan Houstoniin, noin vuotta vanhempaan, joutilaaseen ja hiukan hurjastelevaan nuorukaiseen, hyvän pesän perijään, vaikka se vielä oli ankaran holhoojan käsissä. Tämä oli niin ruhtinaallisen tyytyväinen itseensä, että hän piti Johnin kiintymystä luonnostaan lankeavana asiana. Heidän läheinen ystävyytensä sapetti herra Nicholsonia; se piti pojan poissa kodista, ja hän oli visu isä; se piti hänet poissa toimistosta, ja hän oli ankara kurinpitäjä. Sitten vielä herra Nicholson koetti pitää hyvän vaarin perheestään (jossa ja eriuskolaisuusperiaatteissa hän täydellisesti eli), minkävuoksi häntä suututti nähdä poikansa soittavan toista viulua tyhjäntoimittajan kumppanina. Hiukan epäröityään hän määräsi, että ystävyyden tuli loppua – kohtuuton käsky, vaikka näköjään ennustushengen innoittama. Mitään sanomatta John jatkoi entiseen tapaansa, salaa uhmaten määräystä.

John oli lähes yhdeksäntoistavuotias, kun hänet eräänä päivänä hieman tavallista aikaisemmin lähetettiin pois isänsä toimistosta, jossa hän opiskeli lainkäyttöä. Oli lauantai, ja paitsi että hänellä oli kokonaista neljäsataa puntaa taskussaan, jotka hänen oli vietävä Brittiläisen Pellavayhtiön pankkiin, oli hänellä koko iltapäivä vapaasti käytettävissään.