Runoilijat ja kuolema

By Robert van Gulik

Liittyykö kauneudestaan kuuluisa runoilija raakoihin murhiin?Tuomari Dee on virkamatkalla kotikaupunkinsa ulkopuolella. Matkan ajoitus on harmillinen, pian koittaa Sydänsyksyn juhla, jota Dee juhlisi mieluiten perhepiirissä. Hänen ei kuitenkaan auta kuin hyväksyä tilanne. Dee päättää mennä illalliselle kollegansa luokse juhlapäivän kunniaksi. Paikalla on tarkoitus olla myös useita runoilijoita – muun muassa kuuluisa kaunotar ja entinen kurtisaari Yoo-lan. Juhlavalmistelut muuttavat kuitenkin muotoaan, kun lähistöltä löytyy ruumis. Onko kyseessä murha? Tuomari Deen on jälleen aika ryhtyä rikostutkijaksi.Runoilija ja kuolema on jännittävä rikosromaani Robert van Gulikilta.Tuomari Dee on salapoliisi, joka kohtaa mitä jännittävimpiä murhia ja mysteerejä 600-luvun Kiinassa. Samalla kirjat tarjoavat huikean aikamatkan Kiinan kiehtovaan historiaan.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 24, 2023
• ISBN: 9788728458044

Book preview

Runoilijat ja kuolema

Translated by Kristiina Rikman

Original title: Poets and Murder

Original language: English

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1968, 2022 Robert van Gulik and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728458044

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

HENKILÖT

Kiinassa sukunimi — joka tässä on painettu isoin kirjaimin — on etunimen edellä

I

Pyylevä munkki istui vaitonaisena jalat ristissä leveän penkin nurkassa ja katseli silmää räväyttämättä vierastaan. Sitten hän vastasi käreän narisevalla äänellä:»Vastaus on ei. Minun on lähdettävä kaupungista vielä tänään iltapäivällä.» Hänen vasemman kätensä paksut karvaiset sormet puristuivat hänen polvellaan lepäävän koirankorvaisen niteen ympärille.

Vastauksen saaja, kookas mies jolla oli siisti musta silkkitakki sinisen kaapunsa päällä, jäi hetkeksi sanattomaksi. Hän oli uuvuksissa jouduttuaan kävelemään Temppelikadun päästä päähän. Eikä hänen yrmeä isäntänsä ollut alentunut hänelle edes tuolia tarjoamaan. Mitä tuo ruma ja karkea munkki oikeastaan tekikään niin hienossa seurassa… Mies katsoi inhoten munkin paksujen harteiden väliin uponnutta isoa ajeltua päätä, tummanpuhuvaa naamaa, roikkuvia puuroposkia, lihaista nenää, mutruhuulista suuta. Ja kun munkilla vielä oli tavattoman isot ulospullistuvat silmät hän muistutti miehestä elävästi inhottavaa rupisammakkoa. Munkin paikatun kauhtanan härski hienhaju sekoittui huonekopperon ummehtuneessa ilmassa leijuvaan intialaisen suitsukkeen tuoksuun. Vieras kuunteli hetkisen Syvällisen Näkemyksen temppelin toisesta päästä kuuluvaa rukouksen muminaa, nielaisi sitten huokauksen ja sanoi:

»Piirituomari Lo kyllä pettyy, herra. Tänään järjestetään illalliset hänen virka-asunnollaan ja huomiseksi isäntäni on suunnitellut Sydänsyksyn juhlan kunniaksi vastaanottoa Smaragdikalliolle.»

Munkki tuhahti.»Piirituomari Lon luulisi tietävän paremmin! Illalliskutsuja, totisesti! Ja miksi hän lähetti tänne teidät, neuvonantajansa, sen sijaan että olisi tullut itse, mitä?»

»Prefekti on läpikulkumatkalla kaupungissa. Kutsutti varhain tänä aamuna isäntäni hallituksen majataloon läntiseen kaupunkiin kokoukseen tämän prefektikunnan neljäntoista muun piirituomarin kanssa. Ja sen jälkeen isäntäni on osallistuttava puoliselle, jonka prefekti tarjoaa majatalossa.» Hän rykäisi ja jatkoi anteeksipyytäen:»Ne mainitsemani juhlat ovat aika epämuodollisia tilaisuuksia, herra, ja hyvin pienelle piirille. Runoiltoja oikeastaan. Ja koska te…»

»Keitä muita vieraita tulee?» munkki keskeytti.

»No ensinnäkin akateemikko Shao. Ja hovirunoilija Chang Lan-po. Molemmat saapuivat tänä aamuna ja…»

»Minä olen tuntenut heidät moniaita vuosia ja tunnen heidän tuotantonsa. Heidän tapaamisestaan nyt ei iloa ole. Ja Lon ontuvat riimit taas…» Hän mulkaisi vierastaan ja tivasi:»Keitä muita?»

»Tuomari Dee, herra, naapuripiirikuntamme Poo-yangin piirituomari. Hänkin tuli prefektin määräyksestä, saapui jo eilen.»

Ruma munkki hätkähti.»Poo-yangin Dee? Mitä pirua hän…» hän alkoi, mutta sanoikin sitten epäluuloisesti:»Ette kai tarkoita että hän osallistuu runoiltaan? Minä olen kuullut että hänen ajatuksensa liikkuvat vallan käymäjalkaa. Pitkäpiimäistä seuraa.»

Neuvonantaja siveli mustia viiksiään ennen kuin vastasi varovasti:

»Isännän ystävänä ja virkaveljenä tuomari Deetä kohdellaan talonväkeen kuuluvana, ja hän osallistuu luonnollisesti kaikkiin talon juhlallisuuksiin.»

»Taidattekin olla epäluuloinen veikko?» munkki ilkkui ja mietti sitten hetken pullistellen poskiaan niin että muistutti entistä enemmän rupisammakkoa. Sitten vino hymy raotti hänen aistillisia huuliaan paljastaen ruskean epätasaisen hammasrivin.»Vai Dee!» Hän tuijotti vierastaan mulkosilmillään ja raaputti mietteissään pulloposkeaan. Rapse kävi neuvonantajan hermoille. Sitten munkki painoi katseensa ja sanoi puolittain itsekseen:»Voisihan se sittenkin olla mielenkiintoinen kokemus. Mitähän hän mahtaa ajatella ketuista! Hitonmoisen teräväksihän häntä väitetään.» Sitten hän nosti taas katseensa ja raakkui:»Mikäs se neuvonantajan nimi taas olikaan? Pao vai Hao vai mikä?»

»Nimeni on Kao, herra. Kao Fang. Palveluksessanne.»

Munkki katsoa killitti hänen ohitseen. Neuvonantaja vilkaisi olkansa taakse, mutta ei nähnyt ketään ovella selkänsä takana. Äkkiä hänen isäntänsä teki päätöksensä:

»No olkoon herra Kao, minä olen muuttanut mieltäni. Voitte ilmoittaa isännällenne, että minä hyväksyn hänen kutsunsa.» Hän vilkaisi epäluuloisesti toisen mitään paljastamattomia kasvoja ja kysyi terävästi:»Mistä piirituomari Lo muuten tiesi, että minä olen täällä temppelissä?»

»Kaupungilla huhuttiin jo kaksi päivää sitten teidän tulostanne. Piirituomari Lo käski minut tänä aamuna tekemään tiedusteluja täällä Temppelikadulla ja minut neuvottiin tänne…»

»Jaaha. Alunperin minun pitikin tulla tänne kaksi päivää sitten. Mutta itse asiassa saavuin vasta tänä aamuna. Tuli viivytyksiä matkalla. Vaikka mitäs se teille kuuluu. Minä ilmestyn piirituomarin virkaasunnolle hyvissä ajoin ennen puolista. Katsokaa että tarjolla on kasvisruokaa ja pieni rauhallinen huone. Pieni mutta siisti, jos saan pyytää. Voitte mennä, herra Kao. Minulla on pari työtä hoidettavana. Eläkkeellä olevalla suntiollakin on nähkääs tiettyjä velvollisuuksia. Kuolleiden hautaaminen, muun muassa. Menneiden ja nykyisten!» Jyrisevä nauru hytisytti hänen jyhkeitä hartioitaan. Se taukosi yhtä sukkelasti kuin oli alkanutkin.»Näkemiin!» hän kärisi.

Neuvonantaja Kao kumarsi kädet kunnioittavasti hihoissa. Sitten hän kääntyi ja poistui.

Lihava suntio avasi sylissään olevan koirankorville luetun kirjan. Se oli vanha ennustuskirja. Hän tökkäsi paksun etusormensa kappaleen alkuun ja luki ääneen:»Musta kettu on laittautumassa pesästään. Varo!» Hän sulki kirjan ja tuijotti ovea rävähtämättömillä rupikonnan silmillään.

II

»Savustettu ankka oli erinomaista», sanoi tuomari Lo ja risti kätensä mahakumpunsa ympärille,»mutta siansorkissa oli liikaa viinietikkaa, ainakin minun makuuni.»

Tuomari Dee nojautui mukavasti virkaveljensä kantotuolin upottavaan pehmustukseen. Heitä kuljetettiin parhaillaan hallituksen majatalosta oikeustalolle. Hän haroi mustaa partaansa ja sanoi:

»Siansorkkien suhteen saatat olla oikeassa, mutta muita herkkujahan oli vallan ylitsevuotavasti. Ja prefekti vaikutti viisaalta mieheltä, joka pystyy hyvin pitämään tapahtumat hallinnassaan. Minusta hänen yhteenvetonsa kokouksen päätöksistä oli varsin valaiseva.»

Piirituomari Lo tukahdutti pienen röyhtäyksen ja peitti sievästi suunsa pullealla kädellään. Sitten hän kiversi pyöreitä kasvojaan koristavien viiksien kärkiä.

»Valaiseva kyllä. Mutta aika ikävystyttävä. Taivas että pitää olla kuuma!» Hän sysäsi mustasamettisen siivekkään tuomarinpäähineensä pois hiestyneeltä otsaltaan. Niin hän kuin tuomari Dee olivat täydessä vihreäbrokadisessa juhla-asussa kuten prefektin, heidän lähimmän esimiehensä, läsnäollessa kuului asiaan. Aamu oli ollut syksyisen kirpeä ja kuulas, mutta nyt keskipäivän auringon tuliset säteet takoivat kantotuolin kattoa.

Lo haukotteli.»No nyt kun kokous on ohi voimme ruveta ajattelemaan mukavampia asioita! Minä olen suunnitellut yksityiskohtaisen ohjelman niille kahdelle päivälle, jotka sinä kunnioitat läsnäolollasi meitä, arvoisa veli! Aika mukavan ohjelman, vaikka itse sanonkin!»

»Minusta on ikävä käyttää hyväkseni sinun vieraanvaraisuuttasi, Lo! Älä vain minun takiani ryhdy mitään järjestelemään. Minä voin vaikka lueksia jotain sinun hienossa kirjastossasi tai…»

»Voi kallis ystävä, ei sinulle taida paljon lukuaikaa jäädä!» Piirituomari Lo avasi ikkunaverhon. Kantotuoli oli ehtinyt jo pääkadulle. Lo näytti kauppoja jotka oli koristeltu iloisenvärisillä ja kaikenkokoisilla ja monenmallisilla lyhdyillä.»Huomenna on Sydänsyksyn juhla! Sitä pitää juhlia heti tänä iltana! Illalliskutsuilla. Pieni mutta valikoitu seurue!»

Tuomari Dee hymyili kohteliaasti, mutta virkaveljen mainitsema Sydänsyksyn juhla kirvelsi hänen mieltään. Kaikista kalenterivuoden juhlista tämä nimenomainen oli perhepiirin juhla, talon vaimoväen suuri hetki, ja juhla johon myös lapset saattoivat osallistua. Tuomari oli odottanut kovasti saavansa viettää tätä juhlaa Poo-yangissa kotoisessa perhepiirissä. Mutta prefekti oli määrännyt hänet viipymään Chin-hwassa vielä kaksi päivää, niin että hän olisi tavoitettavissa jos prefekti, joka palaisi pääkaupunkiin vasta tulevalla viikolla, sattuisi häntä tarvitsemaan. Tuomari Dee huokaisi. Hän olisi paljon mieluummin palannut heti Poo-yangiin. Eikä vain juhlan takia vaan siksi, että eräs monimutkainen petosjuttu oli jäänyt roikkumaan oikeuteen ja hän halusi olla ratkaisemassa sitä henkilökohtaisesti. Tuon petosjutun takia hän oli päättänyt matkustaa Chinhwahankin yksin ja jättänyt uskotun neuvonantajansa kersantti Hoongin ja kolme apulaistaan Poo-yangiin kokoamaan aineistoa lopullista syytettä varten.»Tuota, kenen sanoit tulevan?»

»Akateemikko Shaon, ystävä hyvä! Hän on suostunut kunnioittamaan minun matalaa majaani läsnäolollaan!»

»Et kai tarkoita entistä akatemian puheenjohtajaa? Häntä joka vielä tuonnottain kirjoitti kaikki keisarin tärkeimmät käskykirjeet?»

Piirituomari Lo hymyili leveästi.

»Häntäpä juuri! Yksi aikamme suurimmista kirjoittajista, niin proosan kuin runouden aloilla. Ja hovirunoilija, kunnianarvoisa Chang Lan-po, liittyy myös seuraamme.»

»Taivas, toinen kuulu nimi! Ei sinun pitäisi nimittää itseäsi harrastelijaksi, Lo! Se että nuo kuuluisat runoilijat tulevat sinun vieraiksesi osoittaa että sinä…»

Hänen tukeva virkaveljensä nosti kiireesti kätensä.

»Voi ei, Dee, ei mitään sellaista! Sattuman armosta vain! Akateemikko sattuu olemaan paluumatkalla pääkaupunkiin ja Chang taas on syntyisin täältä Chin-hwasta ja on tullut käymään esi-isiensä haudalla. Kuten taidat tietääkin, tämä nykyinen oikeustalo, johon minun virka-asuntoni sisältyy, on aiemmin ollut kuninkaallinen kesäpalatsi. Sen omisti aikoinaan surullisenkuuluisa yhdeksäs prinssi, joka suunnitteli parikymmentä vuotta sitten vallankaappausta. Talossa on monta erillistä pihaa ja kauniita puutarhoja. Nämä ylhäiset herrasmiehet suvaitsivat hyväksyä kutsuni pelkästään siksi, että arvelivat asuvansa mukavammin minun luonani kuin majatalossa!»

»Lo, sinä olet aivan liian vaatimaton! Shao ja Chang ovat nirsoja miehiä, eivät he olisi hyväksyneet kutsuasi jollei sinun elegantti runoutesi olisi tehnyt heihin vaikutusta. Milloin he saapuvat?»

»Heidän pitäisi jo olla perillä. Käskin taloudenhoitajani tarjoilla heille puolista ruokasalissa, neuvonantajani saa tehdä heille isännänvirkaa. Ja mekin taidamme olla pian perillä.» Hän vetäisi verhon kokonaan sivuun.»Taivahan vallat, mitä Kao tuolla tekee»? Hän pisti päänsä ulos ikkunasta ja huusi kantotuolinkantajien esimiehelle:»Seis!»

Kun kantotuolia laskettiin maahan oikeustalon pääsisäänkäynnin eteen tuomari Dee näki ikkunastaan, että sen leveiden portaiden juurella seisoskeli rauhattoman näköinen ihmisryhmä. Mustatakkisen sinikaapuisen miehen hän tunnisti Lon neuvonantajaksi. Ja laiha miekkonen, jolla oli mustalla reunustetut takki ja housut ja mustalakkainen kypärä jossa roikkui pitkä punainen tupsu, oli ilmeisesti poliisien päämies. Kaksi muuta paikalla olijaa näytti tavallisilta kansalaisilta. Vähän kauempana seisoskeli kolme poliisia. Heillä oli muuten samanlaiset virkapuvut kuin päällysmiehellä, heidän kypärissään vain ei ollut tupsua. Heillä oli vyötäisillään ohut ketju, josta roikkui peukaloruuveja ja käsirautoja. Kao laskeutui kiireesti portaat ja kumarsi syvään kantotuolin ikkunan alla. Piirituomari Lo kysyi:

»Mitä nyt Kao?»

»Teekauppias Mengin taloudenhoitaja tuli puoli tuntia sitten ilmoittamaan murhasta. Herra Soong, se opiskelija joka on vuokrannut Mengin talon taimmaisen pihapiirin, oli löydetty kurkku auki viillettynä. Kaikki hänen rahansa olivat tiessään. Näyttää tapahtuneen varhain tänä aamuna.»

»Murha ja juhla-aattona! Jo pitää olla huono onni!» Lo mutisi tuomari Deelle. Sitten hän katsoi huolestuneena Kaoa ja kysyi:»Entäs minun vieraani?»

»Hänen ylhäisyytensä akateemikko Shao saapui heti teidän lähdettyänne ja pian hänen jälkeensä tuli kunnianarvoisa Chang. Opastin herrat huoneisiinsa ja pyysin anteeksi teidän korkeutenne poissaoloa. Ja juuri kun he olivat istuutumassa ruokapöytään saapui suntio Lao. Aterian jälkeen herrat suvaitsivat vetäytyä levolle.»

»Hyvä. Sittenhän minä voin mennä saman tien tutkimaan rikospaikan. Vieraat ehdin vallan hyvin tervehtiä päivälevon jälkeen. Lähettäkää poliisien päämies parin apulaisen kanssa edeltä ratsain. Käskekää heidän katsoa, ettei kukaan sotke paikkoja. Ilmoititteko kuolemansyyntutkijalle?»

»Ilmoitin. Etsin myös arkistosta uhrin ja hänen vuokraisäntänsä kauppias Mengin paperit.» Hän veti hihastaan nipun virallisia asiakirjoja ja ojensi ne kunnioittavasti päällikölleen.

»Hyvää työtä! Jääkää te Kao tänne oikeustalolle. Katsokaa onko tullut mitään tärkeitä kirjeitä ja hoitakaa jokapäiväiset tehtävät!» Sitten hän ärähti kantajien esimiehelle, joka oli kuunnellut korva hörössä:»Tiedättekö missä herra Meng asuu? Itäportin tykönä, niinkö? No sitten, liikettä kinttuihin!»

Kun kantotuoli kiiruhti matkaan Lo laski kätensä tuomari Deen käsivarrelle ja sanoi kiireesti:

»Toivottavasti et välitä vaikka et ehdikään päivätorkuillesi! Taidan tarvita sinun apuasi ja neuvojasi. En mitenkään kykene selviämään murhasta ypöyksin täysine mahoineni. Olisi pitänyt olla varovaisempi sen viinin kanssa. Taisi tulla otetuksi yksi kupillinen liikaa!» Hän pyyhki hikeä otsaltaan ja kysyi toistamiseen huolestuneen näköisenä:»Et kai pane pahaksesi, Dee?»

»En tietenkään. Autan oikein mielelläni.» Tuomari siveli viiksiään ja lisäsi sitten kuivasti:»Etenkin kun nyt kerran olen paikanpäällä. Nyt et voikaan sumuttaa minua niin kuin tässä äskettäin Paratiisisaarella!»

»No, et sinäkään kovin yhteistyöhaluinen ollut, vanha veikko. Viime vuonna, tarkoitan. Silloin kun tulit ja nappasit ne kaksi somaa tyttölasta