Tuomari Dee ja varjostimen arvoitus

By Robert van Gulik

Kiinalainen tuomari Dee on jälleen jännittävien tapahtumien äärellä.Kun tuomari Dee saapuu vierailulle piirituomari Tengin luokse, ilmassa on jotain outoa. Miksi Teng horjuu ja on poissaoleva? Pian Deelle selviää, että Tengin luona on tapahtunut kummallisia asioita. Varjostimen piirros on yhtäkkiä muuttunut, ja nyt se esittää murhaa. Teng on varma, että hän on menettämässä järkensä! Onko Tengin vaimo vaarassa? Pian Dee on keskellä mysteeriä, joka on paljon monimutkaisempi kuin ensisilmäyksellä vaikutti.Tuomari Dee ja varjostimen arvoitus on salapoliisiromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat muinaiseen Kiinaan.Tuomari Dee on salapoliisi, joka kohtaa mitä jännittävimpiä murhia ja mysteerejä 600-luvun Kiinassa. Samalla kirjat tarjoavat huikean aikamatkan Kiinan kiehtovaan historiaan.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 3, 2023
• ISBN: 9788728458105

Book preview

Tuomari Dee ja varjostimen arvoitus

Translated by Kristiina Rikman

Original title: The Lacquer Screen

Original language: English

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1962, 2022 Robert van Gulik and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728458105

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Henkilöt

Kiinassa sukunimi, joka tässä on painettu isoin kirjaimin, on etunimen edellä

Lakkavarjostimen tapaukseen

Herkkäuskoisen kauppiaan tapaukseen

Väärennettyjen tilikirjojen tapaukseen

Muita

1

Piirituomari seisoi kirjastonsa ovensuussa aivan ymmällä. Hänen silmissään vilisi eikä hän tohtinut kävellä työpöytänsä luo. Hän otti tukea nojaamalla selkäänsä ovenpieleen, sulki silmänsä ja painoi kätensä ohimoilleen. Päänsärky, joka oli tuntunut räjäyttävän hänen päänsä, oli muuttumassa jomotukseksi. Korvat lakkasivat soimasta. Nyt hän kuuli sisältä talosta palvelijoiden tuttuja ääniä: he olivat palailemassa siestan jälkeisiin askareisiinsa. Taloudenhoitaja toisi pian iltapäiväteen.

Hän hillitsi itsensä hirveästi ponnistaen. Se että näkö tuntui kirkastuvan helpotti. Hän kohotti kätensä ja tarkasteli niitä. Veritahroja ei näkynyt. Hän katsoi massiivista palisanteripuista kirjoituspöytäänsä. Vihreään jademaljakkoon asetellut kukkaset kuvastuivat sen kiiltävään pintaan. Kukat olivat nuutuneet; vaimon olisi pitänyt vaihtaa ne tuoreisiin, hän valitsi kukat aina itse puutarhasta. Äkkiä hänen vatsaansa kouraisi. Hän huojahti sisälle huoneeseen ja onnistui jotenkin pääsemään pöydän luo. Hän tarrasi kiinni pöydän sileästä reunasta ja kiersi huohottaen sen taakse. Sitten hän lysähti nojatuoliinsa.

Hän puristi kädensijoja päästäkseen uuden huimauskohtauksen herraksi. Kun se oli ohi, hän avasi silmänsä. Vastakkaisella seinällä oli korkea lakkatyönä tehty varjostin. Hän käänsi kiireesti katseensa mutta varjostin tuntui siirtyvän hänen katseensa myötä. Raju puistatus vavisutti hänen pitkää, laihaa varttaan. Hän vetäisi vaistomaisesti löysää kotinuttuaan tiukemmin ympärilleen. Tämäkö oli loppu, hulluksiko hän oli tulossa? Kylmä hiki helmeili hänen otsallaan ja häntä kuvotti. Hän painoi päänsä ja katsoi asiakirjaa, jonka avustaja oli tuonut hänen pöydälleen, koettaen epätoivoisesti saada ajatuksensa järjestykseen.

Hän näki silmäkulmastaan taloudenhoitajan tulevan teetarjottimineen. Hän olisi halunnut vastata palvelijan nöyristelevään tervehdykseen, mutta hänen kielensä oli niin paksu ja kuiva, ettei hän saanut sanaa suustaan. Kun vanhahko, arvokkaasti harmaaseen pitkään kaapuun ja mustaan patalakkiin pukeutunut palvelija kunnioittavasti ojensi piirituomarille kupillisen teetä, tämä otti sen vastaan vapisevin käsin ja maistoi. Olo paranisi varmasti jos hän joisi teetä. Miksei tuo tutiseva vanha hupsu häipynyt? Mitä hän odotti? Tuomari liikutti huuliaan tiuskaistakseen kun huomasi tarjottimella ison kirjekuoren.

Teidän korkeutenne, vanha taloudenhoitaja sanoi, muuan vierailija, eräs herra Shen, toi vastikään tämän kirjeen.

Tuomari tuijotti kirjettä rohkenematta kohottaa vapisevaa kättään tarttuakseen siihen. Kuoressa luki rohkealla, virallisen näköisellä käsialalla kirjoitettuna: Teng Kan, Wei-pingin piirituomari. Henkilökohtaista. Vasemmassa alakulmassa oli prefektuurin suuri punainen sinetti.

Koska se oli henkilökohtainen, katsoin parhaaksi tuoda sen oikopäätä teidän korkeudellenne, palvelija sanoi narisevalla äänellä.

Piirituomari otti kirjeen ja kurotti automaattisesti ottamaan bambuista paperiveistään. Satojen piirituomarien tapaan hänkin oli vain pieni ratas mahtavan kiinalaisen Tang-imperiumin kolossaalisessa hallintokoneistossa. Ja vaikka hän omassa Wei-pingin piirikunnassaan olikin korkein hallituksen virkamies, hän oli vain yksi tusinasta Pien-foon prefektin alaisuudessa toimivasta piirituomarista. Taloudenhoitaja oli oikeassa: vieras, joka toi henkilökohtaista kirjettä prefektiltä, ei saanut odottaa. Taivaan kiitos että hän taas pystyi ajattelemaan selkeästi!

Hän avasi kuoren. Sisällä oli virallinen paperiarkki johon oli kirjoitettu muutama rivi.

Luottamuksellista. Tämän kirjeen tuoja, Penglain piirituomari Dee Jen-djieh, on osallistuttuaan prefektuurin järjestämään kokoukseen palaamassa virkapaikalleen, ja hänen on sallittu viipyä viikko Wei-pingissä, ehdottomasti tuntemattomana. Antakaa kyseiselle Deelle kaikki mahdollinen tukenne.

Prefekti.

Piirituomari Teng taitteli kirjeen verkkaisesti. Peng-lain kollega ei olisi voinut saapua huonommalla hetkellä. Ja miksi kummassa hän tuntemattomana matkusti? Oliko Wei-pingissä tekeillä jotakin hämärää? Prefekti oli tunnettu epätavallisista menetelmistään, hän oli hyvinkin saattanut lähettää Deen salaiselle tutkimusmatkalle. Pitäisikö mies lähettää pois, sanoa että hän oli sairas? Ei, se herättäisi palvelijoiden epäluulon, hänhän oli ollut täysin terve aamulla. Hän hörppäsi kiireesti kuppinsa tyhjäksi.

Olo tuntui heti paremmalta. Ja äänikin kuulosti lähes normaalilta kun hän sanoi taloudenhoitajalle:

Kaada vielä toinen kupillinen ja hae sitten virkapukuni.

Vanhus auttoi isäntäänsä pukeutumaan pitkään ruskeaan brokadikaapuun ja ojensi hänelle mustan neliskulmaisen harsohatun. Piirituomari sitoi vyön uumalleen. Nyt voit päästää sisään herra Shenin, hän sanoi. Otan hänet vastaan täällä kirjastossa.

Heti taloudenhoitajan lähdettyä piirituomari Teng asteli leveälle eebenpuiselle penkille joka oli varattu vieraiden kanssa seurusteluun. Penkki oli sivuseinällä maisemamaalauksen alla. Hän istuutui penkin vasempaan päähän ja varmisti että vain puolet lakkavarjostimesta näkyi sinne. Hän palasi pöydälleen. Taivaan kiitos hän kykeni taas liikkumaan normaalisti. Mutta pelaisiko hänen järkensä selkeästi? Hänen seistessään siinä mietteisiinsä vaipuneena ovi avautui ja taloudenhoitaja astui sisään ojentaen isännälleen punaisen visiittikortin, johon piirretyt kaksi suurta kirjoitusmerkkiä muodostivat nimen Shen Mo. Vasempaan alanurkkaan oli lisätty pienemmällä käsialalla: Komissionääri.

Sisään astui kookas, leveäharteinen mies jolla oli musta liehuparta ja pitkät pulisongit ja joka kumarsi käsivarret kauhtuneen sinisen kaapunsa laajoissa hihoissa. Hänen kuluneessa mustassa päähineessään ei ollut minkäänlaista arvonmerkkiä.

Piirituomari Teng vastasi hänen kumarrukseensa ja lausui tervehdyksensä. Sitten hän viittasi vierastaan istuutumaan penkille matalan teepöydän vasemmalle puolelle. Itse hän asettui teepöydän toiselle puolen ja viittasi ovensuuhun norkoilemaan jäänyttä taloudenhoitajaa jättämään heidät kahden kesken.

Kun ovi oli sulkeutunut, parrakas mies loi isäntäänsä tarkkailevan, valppaan katseen ja sanoi miellyttävän matalalla äänellä:

Olenkin pitkään odottanut tapaavani teidät, Teng. Kuulin teitä ylistettävän jo pääkaupungissa ollessani suureksi runoilijaksi. Ja tietenkin myös poikkeuksellisen pystyväksi hallintomieheksi.

Piirituomari Teng kumarsi.

Olette aivan liian ystävällinen, Dee, hän sanoi. Mitäpä minun runoiluistani, kunhan joutessani raapustelen. En olisi uskaltanut toivoakaan että kiireinen kollega, tunnettu kirjallisuuden tuntija ja kaiken lisäksi innokas rikostutkija, suvaitsisi vilkaistakaan kurjia värssyjäni. Hän vaikeni. Pyörrytys oli palaamassa, hänen oli vaikea jatkaa tapojen vaatimaa kohteliaisuuksien vaihtoa. Hän epäröi ja jatkoi: Hänen ylhäisyytensä prefekti korosti että liikutte täällä ehdottomasti tuntemattomana. Tarkoittaako se sitä että vierailunne liittyy johonkin rikokseen? Suokaa anteeksi suorasukaisuuteni mutta…

Ei se mitään! tuomari Dee sanoi anteeksipyytävästi hymyillen. En tiennyt että prefektin kirje oli niin jyrkästi muotoiltu. Toivottavasti en suotta järkyttänyt mielenrauhaanne! Asia on niin, että koen virkani Peng-laissa aika uuvuttavaksi — kiitos epäilemättä oman vähäisen kokemukseni. Peng-lai on katsokaas ensimmäinen asemapaikkani piirituomarina. Olin juuri aikeissa lähteä pikku lomalle, kun minut kutsuttiin prefektuurissa järjestettyyn rannikkopuolustuskokoukseen. Minun piirikuntani rajoittuu mereen, Korean niemimaa sijaitsee vastarannalla ja meidän Korean puoleiset läänityksemme ovat tällä hetkellä aika levottomia. Prefekti höykytti minua aamusta iltaan. Ja läsnä oli muuan korkea pääkaupunkilainen virkamieskin…tiedättehän millaista on kun pitää totella ylhäisyyksien pienintäkin viittausta. Kokous kesti neljä päivää ja palattuani Peng-laihin minua epäilemättä odottaa iso pino tekemättömiä töitä. Sen tähden anoin pientä lomaa voidakseni viivähtää matkustavaisena täällä teidän piirikunnassanne, joka on kuuluisa monista historiallisista nähtävyyksistään ja kauniista maisemistaan — joita te niin taitavasti kuvailette runoissanne. Siitä ja vain siitä syystä pyysin saada pysytellä tuntemattomana ja siksi esiinnyn täällä komissionääri Shen Mona.

Ymmärrän, sanoi hänen isäntänsä nyökäten. Hän ajatteli kitkeränä: Lomalla totta tosiaan! Jos prefekti olisi sanonut niin kirjeessään, olisin voinut lykätä tapaamista päivällä tai parilla. Ääneen hän sanoi: On varmaan todella helpotus vapautua hetkeksi kaikista virkaan liittyvistä seremonioista ja päästä liikkumaan vapaasti kuin kuka tahansa kaupunkilainen! Mutta entä matkaseurueenne?

Itse asiassa otin mukaan vain yhden apulaisistani, tuomari Dee sanoi, pätevän kaverin nimeltä Chiao Tai.

Eikö se rohkaise, tuota…alaistanne turhaan tuttavallisuuteen? Teng kysyi epäillen.

Minun täytyy tunnustaa etten edes tullut ajatelleeksi sellaista! tuomari vastasi huvittuneesti hymyillen. Voisitteko suositella meille jotakin pientä mutta siistiä majataloa? Ja kertoa mitkä ovat ne kaikkein tärkeimmät muistomerkit jotka meidän pitäisi täällä nähdä?

Teng maistoi teetään ja sanoi sitten:

Ikävä että halunne esiintyä tuntemattomana riistää minulta mielihyvän saada kestitä teitä täällä kunnioitettuna vieraanani. Mutta koska välttämättä haluatte, neuvoisin teitä asettumaan Lentävän Kurjen majataloon, joka on erinomaisessa maineessa eikä ole kovin kaukana oikeusistuimestakaan. Nähtävyyksistä puheen ollen sallitte varmaan minun esitellä teidät avustajalleni Pan Yoo-telle. Hän on täkäläisiä ja tuntee kaupungin kuin omat hihansa. Sallikaa minun opastaa teidät hänen luokseen, hänen toimistonsa on arkiston takana.

Piirituomari Teng nousi ja seuratessaan hänen esimerkkiään tuomari Dee huomasi miten isäntä äkkiä horjahti ja sai tasapainonsa takaisin vain tarraamalla kaksin käsin penkin käsinojaan.

Ettekö voi hyvin? tuomari kysyi huolestuneena.

Ei tämä mitään, hiukan vain huimasi! Teng sanoi vaisusti hymyillen. Olen hiukan väsynyt. Hän katsoi ärtyneenä taloudenhoitajaa joka oli juuri astunut sisään. Mies kumarsi syvään isännälleen ja sanoi hiljaa:

Pyydän anteeksi että häiritsen, mutta kamarineito ilmoitti juuri että arvon rouva ei ole vieläkään noussut päiväuniltaan ja että makuukamarin ovi on lukossa.

Totta, unohdin tykkänään mainita siitä, sanoi piirituomari Teng. Vaimoni sai puolisen jälkeen kiireisen pyynnön vanhemmalta sisareltaan saapua heti hänen maatalolleen. Ilmoita palvelijoille. Kun taloudenhoitaja epäröi, Teng kysyi ärtyneenä: No, mitä odotat? Etkö näe että minulla on kiire?

Olisin ilmoittanut myös sen, vanhus mutisi silminnähden nolona, että joku on rikkonut makuuhuoneen edustalla olevan suuren maljakon. En —

Myöhemmin! piirituomari Teng keskeytti hänet ja saattoi tuomari Deen ovelle.

Opastaessaan häntä halki puutarhan joka erotti piirituomarin virka-asunnon tuomioistuimesta Teng äkkiä sanoi:

Toivon vilpittömästi ettette täällä oleskelunne aikana tykkänään epää minulta tilaisuutta keskusteluihin, Dee. Poiketkaa luonani milloin tahansa. Minulla on kiusallinen pulma josta haluaisin keskustella kanssanne. Tästä vasemmalle, olkaa hyvä.

He oikaisivat tuomioistuimen edessä olevan laajan pääpihan poikki. Pihan perällä olevassa rakennuksessa Teng opasti tuomari Deen pieneen mutta äärettömän siistiin toimistoon. Pöydälle pinotun asiapaperivuoren takana istuva laiha mies hyppäsi pystyyn nähdessään esimiehensä. Hän viittasi nurkaan vetäytynyttä piikatyttöä häipymään ja nilkutti sitten kumartamaan herroille. Piirituomari Teng sanoi tyynesti:

Tässä on herra Shen…komissionääri jolla oli suosituskirje itseltään prefektiltä. Hän tahtoisi viipyä kaupungissamme muutaman päivän tutustuakseen seudun nähtävyyksiin. Autathan häntä saamaan kaiken tarvitsemansa tiedon. Sitten hän kääntyi tuomari Deen puoleen. Suonette ystävällisesti anteeksi, mutta minun on valmistauduttava oikeuden iltapäiväistuntoon. Hän kumarsi ja poistui.

Neuvonantaja Pan pyysi tuomaria istuutumaan pöytänsä edessä olevaan suureen tuoliin ja esitti hänelle kohteliaita kysymyksiä, mutta vaikutti poissaolevalta ja hermostuneelta. Ja koska piirituomari Teng oli ollut aika lyhytsanainen hänkin tuomari Dee otaksui että oikeudessa oli käsiteltävänä jokin erityisen hankala tapaus. Mutta kun hän kysyi Panilta tämä vastasi heti:

Oi ei, ei oikeudessa ole kuin rutiinijuttuja. Tämä on onneksi rauhallista seutua!

Kysyin vain siksi, tuomari Dee sanoi, että keskustellessamme juuri äsken piirituomari vihjaisi mieltään piinaavasta ongelmasta.

Pan kohotti harmaita kulmiaan.

Siitä minä en tiedä mitään, hän sanoi. Piikatyttö palasi. Tule uudestaan myöhemmin! Pan tiuskaisi ja tyttö poistui kiireesti. Sitten Pan sanoi tuomarille katuvaisen näköisenä: Tyhmät tyttölapset! Joku on ilmeisesti rikkonut suuren antiikkimaljakon rouva Tengin asunnolla. Isäntäni arvosti maljakkoa, se oli perintöaarre. Kukaan palvelustytöistä ei myönnä rikkoneensa sitä, joten taloudenhoitaja pyysi minua kuulustelemaan heitä ja osoittamaan syyllisen.

Eikö piirituomarilla ole teidän lisäksenne muita apulaisia? tuomari Dee kysyi. "Tavallisestihan piirituomarilla on kolme neljä henkilökohtaista