Viisi suotuisaa pilveä ja muita kertomuksia

By Robert van Gulik

Kirja täynnä herra Deen kiehtovia murha- ja rikostutkimuksia. Kun tuomari Dee pitää tavanomaista yritystapaamista toimistollaan, tapahtuu jotain yllättävää. Sihteeri Hoong keskeyttää tapaamisen ja pyytää Deen toimiston ulkopuolelle. Tuomari Deen vieraan, herra Hon, vaimo on tehnyt hirttäytynyt! Rouva Hon kuolema ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin miltä se ensi alkuun näyttää. Hirttäytyikö Rouva Ho sittenkään? Vai onko kyseessä kylmäverinen ja laskelmoitu murha? Tuomari Deen on aika ottaa asiasta selvää.Viisi suotuisaa pilveä ja muita kertomuksia on jännittävä novellikokoelma, jossa seikkailee yksityisetsivä, tuomari herra Dee.Tuomari Dee on salapoliisi, joka kohtaa mitä jännittävimpiä murhia ja mysteerejä 600-luvun Kiinassa. Samalla kirjat tarjoavat huikean aikamatkan Kiinan kiehtovaan historiaan.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 3, 2023
• ISBN: 9788728458068

Book preview

Viisi suotuisaa pilveä ja muita kertomuksia

Translated by Kristiina Rikman

Original title: Judge Dee at Work

Original language: English

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1967, 2022 Robert van Gulik and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728458068

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

VIISI SUOTUISAA PILVEÄ

Tämä tapaus sattui vuonna 663, kun tuomari Dee oli ehtinyt olla vasta viikon ensimmäisessä itsenäisessä virkapaikassaan Peng-laissa, piirituomarina kiinalaisen imperiumin koillisrannikon kaukaisessa kolkassa. Heti saavuttuaan hän oli joutunut ratkaisemaan kolme kummallista rikosta, joista kerron romaanissa Kiinalaiset kultamurhat. Siinä mainittiin Peng-lain kukoistava laivanrakennusteollisuus ja herra Yee Pen, varakas laivanomistaja. Tässä tarinassa tapaamme tuomari Deen oikeustalon yksityistiloissa, missä hän neuvottelee Yee Penin ja kahden muun herrasmiehen kanssa. He ovat juuri käyneet pitkähkön sananvaihdon tuomari Deen ehdotettua, että laivanrakennusteollisuus otettaisiin hallituksen valvontaan.

Kas niin, hyvät herrat, tuomari Dee sanoi hymyillen tyytyväisenä vierailleen, se siitä sitten.

Tuomarin yksityistoimistossa pidetty kokous oli alkanut kahdelta iltapäivällä, ja nyt kello oli jo yli viiden. Tuomarista aika ei kuitenkaan ollut mennyt hukkaan.

Mitään ei ole jätetty sattuman varaan sanoi herra Ho pedantisti. Hän oli siististi pukeutunut keski-ikäinen mies, eläkkeellä oleva oikeusministeriön osastopäällikkö. Hän vilkaisi oikealla puolellaan istuvaa Hwa Miniä, varakasta laivanvarustajaa, ja lisäsi: Herra Hwa on varmaan yhtä mieltä siitä että sopimusluonnoksemme takaa kohtuullisen korvauksen niin teille kuin kollegallenne herra Yee Penillekin.

Hwa Min muikisti suutaan. ’Kohtuullinen’ on oikein soma sana, hän sanoi kuivasti, mutta kauppiaana pitäisin vielä enemmän sanasta ’tuottoisa’! Jos olisin saanut vapaasti kilpailla ystäväni herra Yeen kanssa tulos ei kenties olisi ollut aivan kohtuullinen… Mutta kylläkin huomattavasti tuottoisampi — minulle!

Laivanrakennus vahingoittaa rannikkomme puolustusta, sanoi tuomari Dee tiukasti. Keisarillinen hallitus ei suvaitse yksityistä monopolia. Me olemme viettäneet koko iltapäivän keskustelemalla tästä asiasta, ja kiitos herra Hon erinomaisten asiantuntijaneuvojen, olemme onnistuneet luonnostelemaan selvät säännöt joita kaikkien laivanornistajien on noudatettava. Odotan teidän kummankin pitävän niistä kiinni.

Herra Yee Pen nyökkäsi pontevasti. Tuomari piti tästä taitavasta mutta rehellisestä liikemiehestä. Herra Hwa Min, joka tunnetusti ei kaihtanut hämäräkauppoja ja jolla oli alituiseen naishuolia, ei ollut niinkään hänen makuunsa. Tuomari Dee antoi kirjurille merkin täyttää teekupit uudestaan ja otti sitten mukavamman asennon tuolissaan. Päivä oli ollut helteinen, mutta nyt kävi viileä tuuli joka lennätti pikku toimistoon magnoliantuoksua ikkunan takana kasvavasta puusta.

Herra Yee laski kuppinsa ja loi kysyvän katseen herra Hohon ja herra Hwa Miniin. Heidän oli aika lähteä.

Silloin ovi avautui ja sisään astui sihteeri Hoong, tuomari Deen vanha uskottu neuvonantaja. Hän tuli pöydän ääreen ja sanoi: Teidän korkeudellenne tuotiin tärkeä viesti.

Tuomari Dee oli huomannut hänen ilmeensä. Suokaa anteeksi hetkinen, hän sanoi vierailleen. Hän nousi ja poistui Hoongin perässä.

Käytävän puolella sihteeri sanoi hänelle hiljaa: Herra Hon taloudenhoitaja tuli ilmoittamaan isännälleen, että rouva Ho on tehnyt itsemurhan.

Kaikkivaltias taivas! huudahti tuomari. Käske hänen odottaa. On varmaan paras että kerron ikävät uutiset Holle itse. Miten hän sen teki?

Hän hirttäytyi, teidän korkeutenne. Heidän puutarhapaviljongissaan päivälevon aikaan. Taloudenhoitaja ryntäsi ilmoittamaan oitis.

Miten ikävää herra Holle. Hän on minusta kovin miellyttävä. Hiukan kuivahko mutta tunnollinen. Ja taitava juristi.

Tuomari puisti surullisena päätään ja palasi sitten toimistoonsa. Istuuduttuaan työpöytänsä ääreen hän sanoi vakavana herra Holle: Viestintuoja oli teidän taloudenhoitajanne, herra Ho. Hänellä oli järkyttäviä uutisia. Rouva Hosta.

Ho puristi tuolinsa käsinojia. Vaimostani?

Herra Ho, näyttää siltä että hän on tehnyt itsemurhan.

Herra Ho nousi puolittain seisomaan ja vajosi sitten takaisin tuoliinsa. Sitten hän sanoi värittömällä äänellä: Kävi siis niin kuin pelkäsin. Hän…hän on ollut hyvin masentunut viime aikoina. Hän sipaisi kädellä silmiään ja kysyi sitten: Kuinka…kuinka hän teki sen?

Taloudenhoitajanne mukaan hän hirttäytyi. Teitä odotetaan kotiin, herra Ho. Minä lähetän kuolemansyyntutkijan heti paikalle kirjoittamaan kuolintodistusta. Haluatte varmaan selviytyä muodollisuuksista mahdollisimman nopeasti.

Herra Ho ei näyttänyt kuulevan häntä. Kuollut! hän mutisi. Vastahan minä näin hänet! Mitä minä nyt teen?

Me tietenkin autamme teitä kaikin tavoin, Hwa Min sanoi lohduttaen. Hän sanoi muutaman osaaottavan sanan joihin Yee Pen yhtyi. Mutta Ho ei näyttänyt kuulevan heitä. Hän tuijotti sulkeutuneen näköisenä kaukaisuuteen. Sitten hän äkkiä nosti katseensa ja sanoi hiukan epäröiden:

Minä tarvitsen aikaa, hiukkasen aikaa…en haluaisi käyttää teidän ystävällisyyttänne väärin, mutta…mutta olisiko mitenkään mahdollista, että teidän korkeutenne lähettäisi jonkun muun huolehtimaan muodollisuuksista minun puolestani? Voisin palata kotiin sitten kun…ruumiinkatselmuksen jälken, sitten kun ruumis on viety… Hän vaikeni kesken lauseen ja katsoi tuomaria anovasti.

Totta kai, herra Ho! tuomari vastasi. Jääkää toki tänne ja juokaa vielä kupillinen teetä. Minä lähden itse kuolemansyyntutkijan kanssa talollenne ja huolehdin että vaimonne ruumis pannaan väliaikaiseen arkkuun. Se on vähintä mitä voin tehdä. Te ette ole milloinkaan kitsastellut antaessanne minulle kallisarvoisia neuvojanne ja tänäänkin olette uhrannut kokonaisen iltapäivän oikeustalon ongelmille. Ei, herra Ho, minä haluan ehdottomasti auttaa! Ja te, hyvät herrat, huolehtikaa ystävästänne. Palaan puolen tunnin kuluttua.

Kersantti Hoong odotti pihamaalla yhdessä pienen, pyöreän miehen kanssa jolla oli musta pukinparta. Hoong esitteli hänet Hon taloudenhoitajaksi. Tuomari Dee sanoi hänelle: Olen välittänyt tiedon herra Holle, te voitte palata nyt. Minä tulen pian perässä. Sitten hän sanoi kersantti Hoongille: Sinun on paras palata oikeuteen katsomaan mitä virallisia papereita sinne on tullut. Käymme ne sitten yhdessä läpi palattuani. Missä minun apulaiseni ovat?

Ma Joong ja Chiao Tai ovat pääpihalla äkseeraamassa vartijoita.

Hyvä. Tarvitsen vain päämiehen ja kaksi miestä mukaani herra Hon talolle. He saavat huolehtia ruumiin arkkuun. Kun Ma Joong ja Chiao Tai ovat lopettaneet, he voivat lähteä vapaalle. En tarvitse heitä enää tänä iltana. Hae kuolemansyyntutkija ja kutsu virkakantotuoli portille!

Pieni paksu taloudenhoitaja seisoi herra Hon vaatimattoman virka-asunnon pienellä etupihalla odottamassa tuomaria. Kaksi punasilmäistä palvelustyttöä kuikki portinvartijan kopperon nurkalla. Päämies auttoi tuomari Deen laskeutumaan kantotuolista. Tuomari käski hänen odottaa poliisien kanssa pihalla ja pyysi sitten että taloudenhoitaja opastaisi hänet ja kuolemansyyntutkijan paviljongille.

Pikku mies johti heidät avoimeen käytävään, joka kiersi talon ohi korkean muurin suojaamaan suureen puutarhaan. Hän opasti heidät kukkivien pensaiden keskellä kiemurtelevaa polkua pitkin puutarhan kaukaisimpaan kolkkaan. Siellä kahden suuren tammen varjossa oli pyöreälle tiilitasanteelle rakennettu kahdeksankulmainen paviljonki. Teräväkärkisen vihreän tiilikaton huipulla oli kullattu pallo ja pylväät ja ikkunoiden taidokkaat punosluukut oli lakattu kirkkaan punaisiksi. Tuomari nousi neljä marmoriporrasta ja kiskaisi oven auki.

Pienessä mutta korkeassa huoneessa oli kuuma, ummehtuneessa ilmassa tuntui jonkin ulkomaalaisen suitsukkeen pistävänraskas tuoksu. Tuomari Deen katse osui heti oikeanpuoleisella seinällä olevalle bambusohvalle. Sillä makasi liikkumaton naishahmo kasvot seinään päin käännettyinä niin että tuomari näki vain paksut kiiltävät hiussuortuvat, jotka ryöppysivät hänen harteilleen. Naisen yllä oli valkea silkkinen kesäpuku ja hänen pikku jalkansa oli pistetty valkoisiin silkkikenkiin. Tuomari kääntyi kuolemansyyntutkijan puoleen ja sanoi: Tutkikaa te hänet niin minä kirjoitan sillä aikaa kuolintodistuksen. Avatkaa ikkunat, taloudenhoitaja, täällä on kovin tunkkaista.

Tuomari otti hihastaan virallisen lomakkeen ja asetti sen sivupöydälle oven viereen. Sitten hän silmäili kiireettömästi huonetta. Koristeellisella ruusupuusta veistetyllä pöydällä huoneen keskellä oli teetarjotin ja kaksi kuppia. Neliskulmainen teekannu oli kaatunut; se makasi kyljellään nokka puoliksi litteällä messinkirasialla. Sen vieressä kiemurteli punainen silkkipunos. Pöydän ääressä oli kaksi korkeaselkäistä tuolia. Ikkunoiden välissä oli kaksi laikullista bambuhyllykköä kirjoja ja muutamaa pientä antiikkiesinettä varten, mutta siinäpä huoneen kalustus sitten olikin. Katonrajaa kiertäviin puutauluihin oli kaiverrettu kuuluisia runoja. Paviljongissa vallitsi tyynen elegantti tunnelma.

Taloudenhoitaja avasi perimmäisen ikkunan. Sitten hän tuli tuomarin luo ja osoitti kupolimaisen katon poikki kulkevia paksuja, punalakkaisia parruja. Keskimmäisestä parrusta killui punainen silkkinyöri jonka toinen pää rispasi.

Kamarineito ja minä löysimme hänet täältä killumasta.

Tuomari Dee nyökkäsi. Oliko rouva Ho tänä aamuna masentunut?

Voi ei, hän oli oikein hyvällä tuulella vielä lounasaikaan. Mutta kun herra Hwa Min tuli tapaamaan herraa hän…

Sanoitteko Hwa Min? Mitä hän täällä teki? Hänellähän oli sovittu tapaaminen herra Hon kanssa minun toimistossani kello kahdelta!

Taloudenhoitaja näytti nololta. Hetken mietittyään hän vastasi: Minä tarjoilin herroille teetä salongissa enkä voinut olla kuulematta mitä he puhuivat. Ymmärsin että herra Hwa halusi herra Hon antavan teidän korkeudellenne neuvottelun aikana neuvoja jotka hyödyttäisivät häntä. Hän jopa lupasi isännälleni huomattavan ah…hyvityksen. Isäntä tietenkin torjui tarjouksen jyrkästi…

Kuolemansyyntutkija astui tuomarin luokse. Haluaisin näyttää teidän korkeudellenne jotakin sangen outoa! hän sanoi.

Tuomari Dee havaitsi kuolemansyyntutkijan huolestuneen ilmeen ja komensi taloudenhoitajaa: Käykää hakemassa rouva Hon kamarineitsyt! Sitten hän meni sohvalle. Kuolemansyyntutkija oli kääntänyt vainajan päätä. Kasvot olivat kovasti vääristyneet mutta niistä näki silti että nainen oli ollut kaunis. Tuomari arvioi hänet noin kolmikymmenvuotiaaksi. Kuolemansyyntutkija sipaisi hänen hiuksensa sivuun ja näytti tuomarille vasemman ohimon yläpuolella näkyvää pahaa ruhjetta.

Tämä on yksi minua huolestuttava seikka, hän sanoi. Toinen on se että kuoleman aiheutti kuristuminen mutta yksikään niskan nikamista ei ole pois paikaltaan. Mittasin tuolta parrusta roikkuvan nyörin, pöydällä olevan silmukkapään pituuden ja vainajan itsensä. On helppo päätellä miten hän on tehnyt sen. Hän nousi tuolle tuolille ja siitä pöydälle. Sitten hän heitti nyörin kattoparrun yli, solmi toiseen päähän vetosolmun ja kiristi sen parrun ympärille. Sitten hän teki toiseen päähän silmukan, pujotti sen kaulaansa ja hyppäsi pöydältä kaataen teekannun. Hänen jalkansa olivat vain muutaman tuuman päässä lattialta. Silmukka kuristi hänet hitaasti, mutta niska ei murtunut. Ihmettelen vaan miksei hän nostanut toista tuolia pöydälle ja hypännyt siltä. Sellainen pudotus olisi katkaissut niskan ja taannut nopean kuoleman. Ja kun laskee yhteen sen ja ohimossa olevan ruhjeen… Hän vaikeni ja loi tuomariin merkitsevän katseen.

Olette oikeassa, tuomari Dee sanoi. Hän otti virallisen lomakkeen ja pisti sen takaisin hihaansa. Taivas yksin tiesi milloin hän pystyisi antamaan kuolintodistuksen! Hän huokasi ja kysyi: Entä kuolinaika?

Sitä on vaikea sanoa, teidän korkeutenne. Ruumis on yhä lämmin eikä kangistuminen ole vielä alkanut. Mutta näin kuumalla säällä ja kun ikkunatkin olivat kiinni…

Tuomari nyökkäsi hajamielisesti. Hän tuijotti messinkirasiaa. Se oli pyöreäkulmainen viisikulmio, jonka halkaisija oli arviolta kaksitoista tuumaa ja noin tuuman korkuinen. Messinkisessä kannessa oli viittä toisiinsa kietoutunutta spiraalia kuvaava reikäkuvio. Sen läpi näki, että rasia oli ääriään myöten täynnä jotakin ruskeaa jauhetta.

Kuolemansyyntutkija seurasi hänen katsettaan. Se on suitsukekello, hän sanoi.

Niinpä on. Kanteen leikattu kuvio esittää viittä hyväenteistä pilveä, yksi spiraali vastaa yhtä pilveä. Jos suitsukkeen sytyttää kuvion alusta se palaa kiertäen kuvion alusta loppuun kuin sytytyslanka. Katsokaa, teekannun nokasta lirahtanut tee kostutti kolmannen spiraalin keskustan sammuttaen suitsukkeen suunnilleen puolivälissä kuviota. Jos saamme selville milloin suitsukekello tarkalleen otten sytytettiin ja kuinka kauan kestää ennen kuin tuli ehtii kolmannen spiraalin keskustaan pystymme arvioimaan itsemurhan likimääräisen tapahtuma-ajan. Tai pikemminkin…

Tuomari Dee vaikeni, sillä taloudenhoitaja oli tullut sisään seurassaan tukeva ruskeapukuinen viisissäkymmenissä oleva nainen. Naisen pyöreillä kasvoilla näkyi kyynelten jälkiä. Nähtyään sohvalla makaavan hahmon hän purskahti uudestaan itkuun.

Kauanko hän on ollut rouva Hon palveluksessa? tuomari Dee kysyi taloudenhoitajalta.

Runsaat kaksikymmentä vuotta, teidän korkeutenne. Hän palveli jo rouva Hon lapsuudenkodissa ja seurasi tätä kolme vuotta sitten tänne kun herra ja rouva Ho avioituivat. Häntä ei ole suotta älyllä siunattu mutta kunnon nainen hän silti on. Emäntä oli häneen kovin kiintynyt.

Rauhoittukaa! tuomari sanoi palvelijattarelle. Tämä on teille hirveä järkytys, mutta jos vastaatte reippaasti kysymyksiini pystymme saamaan ruumiin kunniallisesti arkkuun hyvin pian. Kertokaapa onko tämä suitsukekello teille tuttu kapine?

Palvelija pyyhkäisi hihalla silmiään ja vastasi raukeasti: Totta kai se on. Se palaa täsmälleen viisi tuntia, jokainen spiraali vie tunnin. Sytytin sen juuri ennen lähtöäni koska emäntä valitti että täällä haisee ummehtuneelta.

Paljonko kello oli silloin?

Kävi kahta.

Ja silloin siis näitte viimeksi emäntänne elossa?

Niin, herra. Toin rouvan tänne, sillä isäntä keskusteli talon puolella herra Hwan kanssa. Pian sen jälkeen isäntä tuli katsomaan, että rouva oli asettunut mukavasti viettämään päivälepoaan. Emäntä pyysi minua kaatamaan kaksi kupillista teetä ja sanoi ettei tarvinnut minua ennen viittä, niin että minäkin voisin mennä nokkaunille. Hän oli aina niin huomaavainen! Palasin talolle ja sanoin taloudenhoitajalle, että tämä ottaisi esiin isännän uuden harmaan puvun oikeustalon neuvonpitoa varten. Sitten isäntäkin palasi. Taloudenhoitajan autettua häntä vaihtamaan vaatteita kävin hänen käskystään hakemassa herra Hwan. He lähtivät talosta yhdessä.

Missä herra Hwa oli?

Löysin hänet puutarhasta kukkia ihailemasta.

Pitää paikkansa, sanoi taloudenhoitaja. Sen salongissa käydyn sananvaihdon jälkeen josta mainitsin äsken teidän korkeudellenne isäntä pyysi herra Hwalta anteeksi sitä, että poistuisi hetkeksi hyvästelemään paviljonkiin vetäytyneen rouvan ja vaihtamaan vaatteita. Herra Hwa oli ilmeisesti pitkästynyt yksin jäätyään ja mennyt ulos puutarhaan.

Vai niin. No kumpi teistä löysi ruumiin, te vaiko tämä palvelijatar?

Minä löysin hänet, herra, palvelijatar vastasi. "Tulin tänne vähän ennen viittä ja…näin hänen roikkuvan tuolta parrusta. Ryntäsin ulos ja hain taloudenhoitajan.

Minä nousin heti tuolle tuolille, taloudenhoitaja sanoi, ja katkaisin nyörin ja hän kietoi kätensä rouvan ympärille. Minä irrotin silmukan ja me kannoimme hänet sohvalle. Hän ei hengittänyt eikä sydämenlyöntejä tuntunut. Yritimme elvyttää häntä hieromalla mutta turhaan. Minä kiiruhdin oikeustalolle ilmoittamaan isännälle. Jos vain olisin löytänyt rouvan aikaisemmin…

Te teitte minkä taisitte. Katsotaanpas. Te sanoitte että rouva Ho oli hyvällä tuulella puolisen aikaan aina siihen asti kun herra Hwa saapui, niinkö?

Näin on. Kun rouva Ho kuuli minun ilmoittavan isännälle herra Hwan saapumisesta, hän kalpeni ja vetäytyi kiireesti sivuhuoneeseen. Näin miten hän…

Nyt kyllä erehdytte! palvelijatar keskeytti hänet. Minä lähdin hänen kanssaan sivuhuoneesta paviljongille, eikä hän minusta vaikuttanut mitenkään järkyttyneeltä.

Taloudenhoitaja aikoi vastata jotakin, mutta tuomari Dee nosti kättään ja komensi: Menkää portinvartijan kopille ja kysykää portinvartijalta keitä hän päästi taloon isäntänne ja herra Hwan lähdettyä — missä asioissa he tulivat ja kauanko viipyivät. Pitäkää kiirettä!

Kun taloudenhoitaja oli kiiruhtanut pois, tuomari Dee istuutui pöydän ääreen. Poskipartaansa hiljaa sivellen hän hän katseli edessään silmät maahan luotuina seisovaa naista. Sitten hän sanoi: Emäntänne on kuollut. Velvollisuutenne on kertoa meille kaikki mikä saattaa auttaa meitä löytämään sen henkilön, joka suoraan tai epäsuorasti on vastuussa hänen kuolemastaan. Sanokaa suoraan miksi herra Hwan saapuminen järkytti rouvaa?

Palvelijatar loi häneen pelästyneen katseen ja vastasi sitten epäröiden: En todellakaan tiedä! Tiedän vain sen että kahden viime viikon aikana hän kävi tapaamassa herra Hwata ilman että herra Ho tiesi siitä. Minä halusin hänen mukaansa, mutta herra Fung sanoi… Hän vaikeni kesken kaiken. Tumma puna levisi hänen kasvoilleen ja hän puri huultaan.

"Kuka