Neljä oikeudentekijää

By Edgar Wallace

Kolme omalaatuista herrasmiestä saapuu Britanniaan ja päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Miehet hankkivat joukkoonsa palkkamurhaajan ja yhdessä nämä "neljä oikeudentekijää" päättävät kostaa niille, jotka ovat heidän arvionsa mukaan tehneet jotain väärää. Eräs kohteista on Britannian ulkoasiainministeri – nelikko vaatii, että ministerin on luovuttava merkittävästä lakiesityksestä. Ryhmän lähettämät uhkauskirjeet saavat koko hallinnon sekaisin ja pian heidän perässään ovat Scotland Yardin etsivät. Miten nelikolle käy? Voittaako oikeus – ja ennen kaikkea, kenen oikeus?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 29, 2020
• ISBN: 9788726517330

Edgar Wallace

Edgar Wallace (1875-1932) was a London-born writer who rose to prominence during the early twentieth century. With a background in journalism, he excelled at crime fiction with a series of detective thrillers following characters J.G. Reeder and Detective Sgt. (Inspector) Elk. Wallace is known for his extensive literary work, which has been adapted across multiple mediums, including over 160 films. His most notable contribution to cinema was the novelization and early screenplay for 1933’s King Kong.

Book preview

"

Ensimmäinen luku

Sanomalehtiuutinen

Elokuun 14 päivänä vuonna 190- julkaistiin vakaimmassa lontoolaisessa sanomalehdessä vähän huomattavalla paikalla sensuuntainen tiedonanto, että ulkoasiain ministeriö oli suuresti kiusoittunut monilukuisista uhkauskirjeistä ja lupasi viidenkymmenen punnan palkinnon sille, joka voisi toimittaa kyllin päteviä tietoja niiden kyhääjän tai kyhääjäin vangitsemiseksi ja tuomitsemiseksi, ja niin edespäin. Niistä harvoista henkilöistä, jotka lukevat Lontoon vakainta sanomalehteä, tuntui, heidän Atheneum-kerholaiseen tapaansa painavasti asiaa harkitessaan, merkilliseltä, että ulkoasiain ministeri mistään kiusoittuisi, vielä merkillisemmältä, että hän sitä sanomalehdessä julisteli, ja kaikkein merkillisimmältä, että hän saattoi hetkeksikään luulotella palkinnon tarjoamisen tekevän siitä ikävästä lopun.

Kun vähemmän vakaiden, mutta enemmän levinneiden sanomalehtien uutispuolen toimittajat väsähtäneesti silmäilivät _Vanhan Vakaisuuden_ ikäviä palstoja, saivat he tästä tiedonannosta uutta mielenkiintoa.

Hei, mitäs tämä on? kysyi _Pyrstötähden_ Smiles, leikkasi tiedoksiannon isoilla paperisaksilla, liisteröi sen käsikirjoitusliuskalle ja pani otsikoksi:

Kuka on sir Philipin kirjeenvaihtaja?

Jälkimietteenä -- koska _Pyrstötähti_ kuului vastustuspuolueeseen -- hän liitti johdannon, jossa häijyn leikillisesti vihjaili, että kirjeet kai olivat hallituksen empiviin menettelytapoihin kyllästyneeltä älykkäältä valitsijakunnalta.

_Iltamaailman_ uutisosaston toimittaja -- valkohapsinen, harkitsevaliikkeinen herrasmies -- luki kohdan kahdesti, leikkasi sen huolellisesti, luki sen vielä kerran, pani paperipuristimen alle ja unhotti hyvin pian koko asian.

_Julistajan_, tosiaan perin pirteän sanomalehden, uutisosaston toimittaja leikkasi lukemansa kohdan sellaisenaan, soitti kelloa, kutsui kiireimmiten reportterin puheilleen ja antoi muutamia lyhyitä ohjeita.

Menkää Portland Placelle, koettakaa päästä sir Philip Ramonin puheille, ottakaa täysi selko asiasta -- miksi häntä uhataan ja millä häntä uhataan? Jäljentäkää joku kirjeistä, jos voitte. Jollette pääse Ramonin puheille, etsikää joku sihteeri.

Ja tottelevainen uutistenhankkija lähti matkaan. Hän palasi siinä salaperäisessä liikutuksen tilassa, joka on ominaista vetonaulan keksineelle reportterille. Uutisosaston toimittaja selosti asian oikealla tavalla päätoimittajalle ja tuo suuri mies sanoi: Hyvä on, oikein hyvä tosiaan, ja se oli ensiluokkaista kiitosta.

Mikä reportterin selostuksessa oli tosiaan oikein hyvää, voidaan havaita _Julistajan_ seuraavana päivänä painattamasta sepustuksesta:

Kabinettiministeri vaarassa.

uhataan murhata ulkoasiain ministeri.

'neljä oikeudentekijää'.

Salaliitto ulkomaalaisten luovuttamista

koskevan lakiehdotuksen kumoamiseksi.

merkillisiä paljastuksia.

Melkoista huomiota herätti eilisen _Kansallislehden_ uutisosastossa julkaistu näin kuuluva pätkä:

Ulkoasiain ministeri (Sir Philip Ramon) on muutamain viimekuluneiden viikkojen aikana saanut uhkauskirjeitä, jotka kaikki näkyvät olevan kotoisin samasta lähteestä ja saman henkilön kirjoittamia. Nämä kirjeet ovat laadultaan sellaisia, ettei hänen majesteettinsa ulkoministeri voi jättää tätä asiaa sikseen, vaan tarjoo täten viidenkymmenen, 50, punnan palkinnon sille tai niille henkilöille, paitsi kirjeiden kirjoittajalle itselleen, jotka voivat antaa sellaisia tietoja, että ne johtavat noiden nimettömäin kirjeiden laatijan vangitsemiseen ja tuomitsemiseen.

Niin tavallisesta poikkeava oli sellainen huomautus, kun tiedämme, että nimettömiä ja uhkaavia kirjeitä yleensä tavataan joka päivä kaikkien valtiomiesten ja diplomaattien kirjesäkeistä, että _Jokapäiväinen Julistaja_. heti ryhtyi tiedustelemaan tämän poikkeuksellisen toimenpiteen syytä.

Lehtemme edustaja kävi sir Philip Ramonin asunnossa, ja ministeri päästi hänet hyvin kohteliaasti puheilleen.

'Se on kyllä aivan poikkeuksellinen toimenpide', sanoi suuri ministeri vastaukseksi edustajamme kysymykseen, 'mutta siihen on ryhdytty ministeritovereitteni täysin yksimielisestä päätöksestä. Meillä on syytä uskoa, että uhkauksien alla piilee jotakin, ja voin ilmoittaa, että asia on ollut poliisin huostassa jo muutaman viikon.

-- Tässä on eräs kirjeistä, ja sir Philip otti salkusta arkin ulkomaista postipaperia ja oli kyllin ystävällinen salliakseen edustajamme sen jäljentää.

Kirje oli päiväämätön, ja lukuunottamatta sitä seikkaa, että käsiala oli latinalaisille kansoille ominaista kiemuroivaa veltostunutta muunnosta, oli se kirjoitettu hyvällä englanninkielellä. Se kuului:

Teidän ylhäisyytenne.

Ehdotus, jonka aiotte säätää laiksi, on väärä. Sen tarkoituksena on luovuttaa turmeltuneen ja kostonhaluisen hallituksen käsiin miehiä, joilla nyt on Englannissa turvapaikka hirmuvaltiaitten ja tyrannien vainoilta. Tiedämme, että mielipiteet Englannissa ehdotuksenne ansioista käyvät kahtia ja että Teidän ja vain Teidän arvovallastanne riippuu, hyväksytäänkö tämä lakiehdotus muukalaisten valtiollisista rikoksista.

Senvuoksi täytyy meidän ikäväksemme ilmoittaa Teille, että, jollei hallituksenne peruuta lakiehdotusta, käy välttämättömäksi poistaa Teidät, eikä ainoastaan Teidät, vaan jokainen muukin henkilö, joka ryhtyy tuota väärää toimenpidettä kannattamaan.

Neljä oikeudentekijää.

'Kyseenalainen lakiehdotus', jatkoi sir Philip, 'on tietenkin lakiehdotus muukalaisten luovuttamisesta (valtiollisista rikoksista), joka ilman vastustuspuolueen vehkeilyä olisi viime istunnossa hiljakseen hyväksytty'.

Sir Philip jatkoi sitten selittäen, että lakiehdotus oli laadittu Espanjan vallanperimyksen epävarmuuden vuoksi.

'On aivan välttämätöntä, ettei Englanti eikä mikään muukaan maa suojele kiihoittajia, jotka näiltä tai muilta turvallisilta rannoilta sytyttäisivät Euroopan liekkiin. Samaan aikaan kuin tähän toimenpiteeseen ryhdyttiin, on yhtäläisiä asetuksia eli julistuksia laadittu jokaisessa Euroopan maassa. Ne ovat jo tosiaan kaikki hyväksytyt, sillä ne olivat tarkoitetut astumaan voimaan samanaikaisesti meidän lakimme kanssa viime istunnon vaiheissa.'

'Miksi pidätte näitä kirjeitä niin tärkeinä?' kysyi Jokapäiväisen Julistajan_ edustaja.

'Siksi, että sekä oman poliisilaitoksemme että mannermaan poliisin vakuutuksista varmasti tiedämme kirjoittajain olevan aivan tosissaan. Nuo neljä oikeudentekijää, kuten he itseään nimittävät, tunnetaan joukkona melkein joka maassa auringon alla. Keitä he kukin erityisesti ovat, olisi meille perin mielenkiintoista tietää. Oikein tai väärin, mutta heistä ei oikeutta tässä maailmassa jaeta niinkuin pitäisi, ja he ovat ryhtyneet lakia korjaamaan. Juuri he tappoivat kenraali Trelovitshin, Serbian kuninkaan murhaajain johtajan; he hirttivät Ranskan armeijan urakoitsijan Conradin Concorde-torilla -- satakunnan poliisimiehen ollessa äänen kuuluvilla. He ampuivat Herman le Bloisin, runoilijafilosofin, hänen työhuoneessaan siksi, että hän muka järkeilyllään tärveli maailman nuorisoa.'

Ulkoasiain ministeri ojensi sitten edustajallemme luettelon tämän merkillisen nelimiehisen liittymän rikoksista.

Lukijamme muistavat, missä olosuhteissa jokainen noista murhista tapahtui, ja muistamme myöskin, että tähän päivään asti -- niin tiukasti on eri kansojen poliisi pitänyt noiden neljän hommat salassa -- ei ainoallakaan rikoksella ole havaittu olevan yhteyttä toisten kanssa; eikä varmaankaan ainoatakaan niistä seikoista, jotka julkaistuina varmaan olisivat tuon liiton paljastaneet, ole ennen tätä päivää ilmoitettu yleisön tiedoksi.

_Jokapäiväinen Julistaja_ voi julkaista täydellisen luettelon niistä kuudestatoista murhasta, jotka nämä neljä miestä ovat tehneet.

'Bloisin ampumisen jälkeen kaksi vuotta sitten sattui niin, että jonkun sykkyrän vuoksi heidän melkein virheettömässä järjestelyssään salapoliisi tunsi yhden noista neljästä mieheksi, joka oli lähtenyt Bloisin talosta Avenue Kleberin varrella. Hänen askeleitaan seurattiin kolme päivää ja toivottiin kaikki neljä saatavan kiinni. Vihdoin hän havaitsi pidettävän itseänsä silmällä ja yritti livistää. Hänet yllätettiin eräässä Bordeauxin kahvilassa. Sinne oli häntä Pariisista seurattu. Mutta ennenkuin hänet surmattiin, ampui hän poliisikonstaapelin ja kaksi muuta poliisimiestä. Hänet valokuvattiin ja kuva levitettiin kautta Euroopan, mutta kuka hän oli, tai mitä hän oli, vieläpä hänen kansallisuutensakin on pysynyt salaisuutena tähän päivään asti.'

'Mutta ovathan ne neljä vielä elossa?'

Sir Philip kohautti olkapäitänsä. 'Ovat joko hankkineet menetetylle sijaisen tai toimivat vähemmin voimin', sanoi hän.

Lopuksi lausui ulkoasiainministeri: 'Teen tätä tiettäväksi sanomalehdistön välityksellä, jotta käsitettäisiin vaara, joka uhkaa, ei välttämättömästi minua, vaan jokaistakin tuon kamalan salaliiton toivomuksia uhmailevaa julkisuuden miestä. Toisena syynä menettelyyni on, että yleisö asian tuntien voisi avustaa niitä, joiden virkavelvollisuutena ja vastuulla on lain ja järjestyksen ylläpitäminen, ja valppaudellaan ehkäistä uudet väkivallan työt.'

Myöhemmät kyselyt Scotland Yardissa eivät tuoneet asiaan muuta valaisevaa kuin että rikollisten tiedusteluosasto oli kosketuksissa mannermaan poliisilaitosten päälliköiden kanssa.

Seuraa täydellinen luettelo 'Neljän oikeudentekijän' toimenpanemista murhista sellaisin yksityistiedoin kuin poliisi on kyennyt rikosten syistä hankkimaan. Ulkoasianministeriön luvalla julkaisemme luettelon.

_Lontoossa_ lokakuun 7 p:nä 1899. -- Räätälimestari Thomas Cutler tavattu kuolleena epäilyttävissä olosuhteissa. Ruumiintarkastuksen suorittanut valamiehistö määritteli rikoksen 'tahalliseksi murhaksi, jonka joku tai jotkut tuntemattomat henkilöt olivat tehneet'.

(Poliisin selville saama murhan syy: Cutler, joka oli melkoisen varakas mies ja oikealta nimeltään Bentvitsh, oli hävyttömän kehnoja nälkäpalkkoja maksava työnantaja. Ammattilain nojalla oli hänet kolmasti tuomittu. Poliisi arveli murhaan olevan vielä läheisemmänkin syyn ja teon osaksi johtuneen tavasta, jolla Cutler kohteli naispuolisia työläisiään.)

_Lüttichissä_ heinäkuun 28 p:nä 1900. -- Prefekti Jacques Ellerman tapettu ampumalla hänen palatessaan Oopperatalosta. Ellerman oli tunnettu huonosta elämästään, ja kun vainajan asioita tutkittiin, havaittiin hänen kavaltaneen lähes neljännesmiljoonan frangia yleisistä kassoista.

_Sattlessä_ (Kentuckyssä) lokakuulla 1900. -- Tuomari Anderson löydetty hengettömänä huoneestaan, kuristettuna. Anderson oli kolme kertaa eläessään tuomittu kuolemaan murhasta. Hän oli Andersonin puoluelaisten johtaja Andersonin ja Haran välisessä riidassa. Hän tappoi kaikkiaan seitsemän Hara-suvun jäsentä, tuomittiin kolmesti ja vapautettiin kolmesti -- 'syyttömäksi' julistettuna. Muistettaneen, että viime tilaisuudessa, jolloin häntä syytettiin _Sattles Starin_ toimittajan salamurhasta, hän puristi koko valamiehistön käsiä ja onnitteli