Rikosreportaasi Suomesta 1988

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 29, 2018
• ISBN: 9788711971918

Book preview

Egmont-yhtiö

Lakimiehen kuolema

Tämä erikoislaatuinen tapaus sattui joulukuun 11. päivänä 1986 Lahdessa, missä silloin tällöin tapahtuu kovankin luokan rikoksia.

Poliisin ja alioikeuden mielestä kyseessä oli tahallinen henkirikos, syytetty sensijaan piti tapausta itsemurhana.

Artikkelin kaikki nimet on muutettu. Itse tapahtumista artikkelissa kerrotaan niin paljon, kuin poliisi katsoo voivansa niistä kertoa.

Henkirikos vai itsemurha?

Eräässä huoneistossa oli surmailtana koolla kolme henkilöä: Lahden poliisin hyvin tuntema väkivaltarikollinen ja tämän tyttöystävä sekä lakimies, joka illan kuluessa sai kuolettavan luodin niskaansa.

Kahden henkiin jääneen kertomukset vaikuttivat kiintymyksen ja pelon yhteenniittaamilta ja osin itsemurhan suuntaan. Tapauksen poliisille paljastanut kainuulaismieskin ammuttiin ennenkuin asiaa ehdittiin puida oikeudessa.

Mitä kaikkea tapahtuikaan joulukuun 11 päivän iltana lahtelaisessa kerrostaloasunnossa, jossa mainitut kolme henkilöä viettivät iltaa? Ja mitä kaikkia rikoksia tapahtuman paljastuminen poiki? Tämän tarinan ainekset ovat monimuotoiset: epäilyjä, arvailuja ja harhaanjohtamista, mutta myös faktoja, joiden perusteella ratkaisut on tehty.

Jääköön lukijan harkintaan, toteutuiko tässä tapauksessa vanhan englantilaisen sananlaskun väite, että todistajat voivat valehdella, mutta indisiot eivät koskaan.

Kohtaus torilla

Lahden tori on nuorison suosima tapaamispaikka. Varsinkin viikonlopun iltoina siellä on useita satoja seisoskelijoita. Pääosa heistä on 14-16-vuotiaita nuoria, jotka eivät keksi parempaa tekemistä. Nuorten joukkoon eksyy aina varttuneempaakin väkeä.

Oli lokakuinen lauantai-ilta vuonna 1986. Maija Ryhäläinen, 27-vuotias konttoristi, ajeli kaupungin keskustassa punaisella Fiatillaan. Kaupungintalon kello näytti jo yhtätoista. Sadepisarat kiilsivät vielä asvaltilla, vaikka ilma oli seestynyt. Maija haukotteli. Ajelu alkoi tympiä. Varsinkin yksin. Hän päätti pyörähtää torilla, joka oli mustanaan väkeä. Autonsa hän pysäköi torin päähän, missä oli enimmäkseen vanhoja amerikanrautoja parkissa.

— Tule tyttö kaljalle, huusi eräs farkkupukuinen poika avatusta autonikkunasta.

Maija ei reagoinut huutoon, vaan lähti suunnistamaan torin poikki vinosti Aleksanterinkadun suuntaan. Sieltä hän palasi torin vastakkaiselle puolelle torialtaan luokse, missä hän näki muutamia tuttuja. Yksi heistä oli Kauko, lapsuudenystävä. Hän moikkasi Maijaa. He vaihtoivat muutaman tuttavallisen sanan. Vähän kauempana oli joitakin miehiä, ehkä kaksi tai kolme. He lähtivät kävelemään suoraan kohti. Kauko lähti maleksimaan torin toiselle puolelle hampurilaisravintolan suuntaan.

Miehet pysähtyivät. Tummatukkainen noin 35-vuotias mies alkoi jututtaa Maijaa. Hän vaikutti miellyttävältä. Mies sanoi olevansa Masa.

Aikansa juteltuaan he siirtyivät Maijan autoon, jolla ajeltiin tämän asunnolle Tonttilan kaupunginosaan. Mies tuli sisään. Hän totesi, että Maijalla oli mukava kaksio, jonne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa. Näin tapahtuikin, kuin elokuvissa, ja Masa viihtyi asunnossa peräti seitsemän viikkoa kunnes poliisi keskeytti hänen oleskelunsa siellä.

Huoneistossa alkoi ravata Masan erilaisia tuttuja. Yksi heistä oli lakimies Heikki Heka Roos, jonka kanssa Masa tuntui hyvin viihtyvän. Heka oli 35-vuotias lahtelainen lakimies, jolla viime aikoina ei ollut mennyt kovin hyvin. Alkoholinkäyttö asunnolla tuli päivittäiseksi, kuvioihin tuli myös huumeita ja nurkkiin alkoi kertyä kaiken-laisia vempeleitä.

Yksi niistä oli poliisitaajuuksille säädetty radio. Maija ei oikein uskaltanut kysyä, mistä kaikki tuo krääsä oli kotoisin. Pihalle ilmestyi vanhoja autoja ja Maijakin sai osallistua niiden rahoitukseen.

Masan kiinnostavuutta lisäsivät hänen monet ampuma-aseensa. Pelottavin niistä oli katkaistu haulikko, jota Maijakin sai kerran kokeilla syrjäisellä metsänkolkalla kaupungin laidalla.

Ladattua pikkupistoolia Maija tiesi Masan kantavan aina taskussaan. Masa oli joskus roiskinut sillä auton ikkunasta kaupungilla noin vain pelotellakseen, kuten hän asian ilmaisi. Vanhat mafiaelokuvat tulivat Maijan mieleen. Voiko tällaista olla Suomessakin? Hänen rauhalliseen elämänmenoonsa oli tullut todella vauhtia.

Hän ei voinut aavistaa, että hän oli kietoutumassa rikosvyyhteen, joka huipentui lopuksi öiseen ammuskeluun asunnossa ja ruumiiseen, joka piti hävittää.

Siitä tuli yksi erikoislaatuisimmista tapauksista meidän oloissamme ja sen selvittelyssä poliisi sai käyttää kaiken taitonsa ja nokkeluutensa.

Uskomaton kertomus

Perjantaina joulukuun 12. päivänä hieman ennen kello 16 hätääntynyt mieshenkilö soitti ja pyysi poliisin suojelusta.

Paikalle lähtikin järjestyspoliisin partio, joka hetken kuluttua toi rikospoliisiin änkyttävän ja pelokkaan noin 30-vuotiaan miehen, joka oli selvästikin ottanut muutaman rohkaisuryypyn. Mies sanoi olevansa nimeltään Johansson.

Kokenut väkivaltatoimiston ylikonstaapeli Sillman otti hänet huoneeseensa ja alkoi puhuttaa häntä.

Kun Tom Johansson alkoi toipua änkytyksestään, Sillman sai kuulla tarinan, mikä sai kaikenlaisia kuulleena hänetkin raapimaan päätään. Tarina oli kuin ote rikosromaanista.

Uskoako Johanssonia vai ei?

Sillman informoi esimiehiään ja kaivoi paperin pöytälaatikosta laittaen sen kirjoituskoneeseen. Hän alkoi kirjoittaa Johanssonin uskomattoman tuntuista kertomusta. Mitä tällä sitten oli sydämellään? Ja miksi hän pelkäsi niin hirveästi?

Johansson kertoi tuntevansa erään Masan, joka oli samana aamuna pyytänyt häntä asunnolleen Tonttilaan. Siellä Masa oli näyttänyt hänelle miehen ruumiin. Masa oli sanonut, että vainaja oli hänen entinen asianajajansa, jota hän oli ampunut niskaan. Uhri ei ollut kuollut heti, vaan Masan mukaan hän oli aukonut suutaan tuntikausia. Vielä hän oli sanonut, että tapaus oli jonkinlainen vahinko ja että ampuminen voitaisiin lavastaa itsemurhaksi.

Johansson oli kertomansa mukaan kuunnellut Masan esitystä epäluuloisena ja pelokkaana. Vieressä oli seissyt myös Masan uusi tyttöystävä, jonka asunto oikeastaan olikin. Hän ei ollut juuri sekaantunut heidän keskusteluunsa.

Lopulta Masa oli tokaissut, että ruumis piti piilottaa vaikka jään alle ja Johansson sai auttaa häntä siinä. Kertomansa mukaan Johansson katsoi ainoaksi mahdollisuudekseen lähteä auttamaan Masaa ruumiinkätkentäpuuhissa.

Tyttöystävän autolla he olivatkin sitten lähteneet kolmisin ajelemaan kaupungille ja Vesijärven rantaa oli ajettu Hollolan kirkolle saakka ja samalla suunniteltu ruumiin upottamista järveen. Mitään konkreettista ei kuitenkaan saatu aikaan, ja siksi he olivat palanneet asunnolle. Siellä oli vielä mietitty mitä tehdä ruumiille, mutta Masa olikin saanut yhtäkkiä päähänsä, että lähdettäisiin vaihtamaan videokasetteja Citymarkettiin.

He olivat ajaneet Masan tyttöystävän autolla muutaman kilometrin matkan keskustaan. Johansson sanoi koko ajan miettineensä kuumeisesti, miten päästä toisista eroon.

He olivat menneet Citymarkettiin. Masa oli tyttöystävänsä kanssa alkanut etsiä uusia kasetteja hyllystä. Johansson sanoi silloin liuenneensa asiakasjoukkoon, ulos ja lähimpään puhelimeen. Ja tässä hän nyt oli, hengissä ja omasta mielestään säikähdyksellä selvinneenä.

Johansson huokaisi syvään.

Sillman luki Tom Johanssonille tämän kertomuksen paperistaan. Se oli huima, mutta jo nyt Sillman tiesi, että sen täytyi olla totta. Todistajana kuultu konstaapeli oli samaa mieltä.

– Nyt on piru vie pantava iso remmi päälle!

Sillman ryntäsi ylikomisarion huoneeseen. Käytävällä vastaan tullut lähetti hyppäsi pelästyneenä sivuun. Nyt oli varmasti jotakin todella hälyttävää tekeillä!

Ylikomisario kuunteli Sillmania tarkkaavaisesti. Kaikkea sitä sattuu, hän ajatteli. Ja huomenna olisi tärkeä matkakin. Kiirettä pitää.

– No, Johanssonin jutut on ilman muuta tarkistettava ja mentävä Masan asunnolle.

Sillman kävi sanomassa Johanssonille, että kuulusteluja jatkettaisiin seuraavana päivänä. Vielä häntä ei kuitenkaan päästetty pois, sillä Johansson ei toispaikkakuntalaisena tiennyt Masan osoitetta, mutta lupasi opastaa poliisit paikalle.

Sekä rikos- että järjestysosaston päälliköt alkoivat kuumeisesti organisoida rynnäkköjoukkoja Masan asunnolle. Mieshän oli selvästi vaarallinen, ei sinne voinut hyvää päivää toivotellen mennä.

Rynnäkkö

Johansson opasti poliisit Tonttilaan suurehkon kerrostalon lähelle ja näytti Masan ikkunan.

– Asunto on VII kerroksessa, hän sanoi. Olkaa varuillanne.

Toistakymmentä järjestys-ja rikospoliisin miestä ryhmittyi talon ympärille aloittaen seurannan ja valmistautui sisäänryntäämiseen.

Jonkin verran jouduttiin käyttämään myös radioliikennettä. Poliisi ei voinut aavistaa, että sitä kuunneltiin myös Maijan ja Masan asunnossa.

Ennenkuin rynnäkköön ehdittiin lähteä, Masan tyttöystäväksi kuvailtu nainen tuli ulos. Poliisi poimi Maijan pihalta huomaamattomasti ja hänet vietiin samantien poliisilaitokselle. Nyt oli vaaralliseksi tiedetty Masa haettava asunnosta ja äkkiä.

Rynnäkköjoukkojen kärki ryhmitettiin rappukäytävään, ovi avattiin nopeasti ja poliisimiehet syöksyivät asuntoon. Masa tavattiin sängystä makaamasta.

Hän ei nukkunut, mutta ei tehnyt vastarintaa.

Operaatio oli onnistunut. Joku muisti myös puhelimitse kutsua väkivaltatoimiston komisarion kotoaan töihin.

Kaamea löytö

Asuntoa tarkistettaessa pesuhuoneesta löydettiin paketti. Teltasta tehdystä paketista löytyi lakimies Heikki Roosin ruumis. Uhrin niskassa oli luodinreikä, ulostuloaukko kaulalla. Olohuoneesta löytyi salkku, jossa oli aseita, myös 6.35 kaliiperin FN-pistooli, joka sopi surma-aseeksi.

Tekniset rikostutkijat aloittivat pikkutarkan työnsä huoneistossa, jossa puhelin soi yhtä mittaa.

— Missä Masa on ja onko Maija tavattavissa? kyseltiin jatkuvasti.

Naapureita alettiin puhuttaa ja Sillman tarkisteli tietojaan.

Suoritetussa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa todettiin, että Roosin niskaan oli ammuttu pienikaliiperisella aseella. Hän oli halvaantunut heti. Kuolema oli todennäköisesti seurannut myös hyvin pian.

Tapahtumat ennen laukauksia

Tutkinnassa kävi selville, että torstaina joulukuun 11. päivänä iltapäivällä olivat Maija ja Masa olleet Tonttilassa olevalla asunnollaan, sekä heidän vieraanaan kainuulainen Tom Johansson.

Asuntoon oli kello 17-18 välillä tullut myös Maijan lapsuudenaikainen tuttava Kauko Nappila. Masa Kasala ja Tom Johansson olivat ryypiskelleet koskenkorvaa. Masa oli yhtäkkiä saanut päähänsä, että ryyppyremmiin piti saada myös hänen paras kaverinsa, lakimies Heka Roos.

Masa soitteli tälle, mutta Nappilan mukaan puhelinkeskusteluista kävi selville, ettei Heka ollut valmis heti lähtemään. Vihdoin klo 21 paikkeilla Heka oli soittanut ravintola Parillasta ja pyytänyt kyytiä.

Nappila oli ottanut Maijan auton ja noutanut Roosin keskikaupungilta. Samalla matkalla he olivat ostaneet torin laidalta Carrols’ista hampurilaisia ja ranskanperunoita. Kun he olivat palanneet asunnolle, Johansson oli jo lähtenyt. Masa oli ollut pahalla tuulella. Jokin oli mennyt pahasti pieleen ja hän kiukutteli kaiken aikaa. Nappilaa hän oli kehoittanut menemään ulos availemaan jäätyneen autonsa ovia.

Nappilan ja Roosin tuomia eväitä oli sitten alettu syödä olohuoneen sohvalla, jolle Nappilan ja Roosin lisäksi myös Maija oli istuutunut. Masa oli istunut olohuoneen oviaukon vieressä olevalla tuolilla muutaman metrin päässä sohvasta.

Nappilan kertoman mukaan Masa oli käynyt niin kuumana, että Heka Roos oli mennyt hänen eteensä polvilleen ja pyytänyt Masaa rauhoittumaan.

Nappila oli pelästynyt tulenarasta tilanteesta niin, että hän oli soittanut taksin ja poistunut turvallisuutensa takia klo 23.10 paikkeilla kovalla kiireellä asunnosta, jonne vain Masa, Maija ja lakimies Heka olivat jääneet.

Masa ei ollut rauhoittunut vieläkään, vaan tilannut taksin. Hän oli kuitenkin perunut tilauksensa auton saavuttua.

Masa oli käynyt istumaan samaan tuoliin kuin aiemminkin ja alkanut räplätä pistoolia kädessään. Maija oli tällöin syöttänyt ranskanperunoita sohvalla pitkällään olleelle Hekalle. Pelästyttyään aseen esilleotosta hän oli mennyt Masan luo tätä rauhoittamaan. Hän ei ollut saanut sanoja suustaan. Heka oli tällävälin noussut sohvalla istumaan.

Toivottoman tuntuisessa tilanteessa Maija sanoi siirtyneensä Masan taakse olohuoneen ja eteisen väliseen oviaukkoon.

Masaa ja Maijaa kuulusteltiin tapauksesta lukuisia kertoja. Vaikka kertomuksissa oli yhtäläisyyksiä, poikkesivat ne monilta merkittäviltä osilta toisistaan. Lisäksi Maija muutteli kertomuksiaan kuulustelujen edetessä.

Maijan kertomus

Maija kertoi, että kun hän siirtyi oviaukkoon, Masa ampui pistoolilla tuolissa istuen