Rikosreportaasi Suomesta 1983

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 14, 2018
• ISBN: 9788711971864

Book preview

Egmont-yhtiö

Lähiön ilotalo

Tämä on tarina ilotalon emännästä, hänen ilotytöistään, sekä heidän asiakkaistaan. Huoltopoliisin miehet esiintyvät jutussa välttämättöminä taustahahmoina. Henkilönimet on muutettu hienotunteisuussyistä. Kutsuttakoon 41-vuotiasta bordellinemäntää Milja Pasmaksi, vaikka lehdistö onkin jo saattanut julkisuuteen hänen oikeankin nimensä.

---

Tämä tumma, verevä nainen elelee toisessa avioliitossaan. Mies seilaa maailman meriä ansaiten elantoa itselleen, vaimolleen ja kymmenvuotiaalle pojalleen. Moraalinen lukija kai kauhistuu naissukukunnan kataluutta, mutta muistettakoon tasapuolisuuden nimessä, että asiakkaidenkin joukossa oli monta perheenisää. Näin on aina ollut laita, läpi bordellien historian. Kun keskustellaan ilotalojen tarpeellisuudesta, puolustellaan niiden olemassaoloa vammaisten palveluksien tarpeilla. Tämäkin juttu osoittaa pikemminkin sen, että ilotalossa vammautuvat terveetkin. Pahoinpitelyjä tapahtuu luonnevikaisten, seksuaaliselta käyttäytymiseltään poikkeavien taholta. Valtaosa asiakkaista on poikkeavia ihmisiä ja usein myös väkivaltaisia.

Miksei sitten bordelleja lopeteta? Niiden poispyyhkäisy on yhtä mahdotonta kuin alkoholin ja huumeiden hävittäminen maapallolta. Sitäpaitsi, oman itsensä myyminen ei ole lakiemme mukaan edes rikos. Tämän tiesivät kuulusteltavammekin, niin ilotytöt, kuin heidän asiakkaansakin, ja se helpotti työtämme.

Jutun päätekijän Milja Pasman osalta tilanne oli vaikeampi. Hän tiesi saavansa syytteitä jatketusta parituksesta, kiristyksestä, törkeästä pahoinpitelystä, sekä varkaudesta ja näpistyksestä. Syyttäjä lisäsi vielä luettelon jatkoksi vapaudenriistosyytteen.

Kaiken alku

— Näyttöjä pojat, näyttöjä!

Nippu papereita oli lennähtänyt tavallista rivakammin huolto-osaston tutkijaparin pöydälle. Oli kuin päällikön ilmeessä olisi ollut jotakin vahingoniloista.

Muuten hiljaisessa huoneessa kahahtelivat vain asiapaperit miesten käsissä. Hetkisen kuluttua täyttivät tulikivenkatkuiset kiroukset ilman. Sitten konstaapelit rauhoittuivat vähitellen ja vajosivat surkean itsesäälin tilaan. Rehellisesti tunnustaen heitä hiukan pelottikin mokoma huorasavotta, niinkuin he sitä nimittivät, huumeita kun olivat tottuneet etsimään. Siinä olikin se sytyttävä voima, joka sai heidät liikkeelle, kun alkoi olla syytä olettaa huumausaineidenkin liittyvän tutkittavaksi annettuun juttuun. Yksi tutkija E — ryhmästä erotettiin huolto-osaston miesten vahvistukseksi.

Pari kevätkuukautta oltiin kuulolla, istuskeltiin pubeissa, sekä vastaanotettiin vihjesoittoja. Niitä tulikin, useimmiten kotiin ja keskellä yötä. Lopultakin oltiin asioista jonkinverran jyvällä. Voitiin kutsua paikalle ensimmäinen kuulusteltava.

Maallisesta maineesta on usein ihmiselle vain pelkkää haittaa, sen sai kokea myöskin tunnettu kunnallismies ja tuleva — neuvos Arvi Pekkala. Hänestä oli hiljakkoin tehty haastattelu seudun valtalehteen. Jokainen sammumattoman olutjanon omistaja halusi muistaa erityisesti hänet yhtenä bordellin asiakkaista.

Tämä paikkakuntansa vaikuttajayksilö, poikamiesisäntä, saapuikin välittömästi kutsun saatuaan huolto-osastoon. Solmiotaan löysäillen hän kertoi tavanneensa jossakin turkulaisessa ravintolassa Eeva Hyypönen — nimisen naishenkilön.

Kuulustelija kiroilee hiljaa mielessään. Hän tajuaa Hyypösen olevan erään eläkkeelle ehtineen virkaveljen tyttären, uskovaisesta perheestä kaiken lisäksi. Eeva Hyypösen välityksellä Arvi Pekkala kertoo tutustuneensa Milja Pasmaan.

Pekkala kuvailee Pasman asunnolla vietettyjä juhlia railakkaiksi, sekä tunnustaa olleensa niissä mukana 7-8 kertaa. Tuleva kunnallisneuvos näyttää niin ujolta ja hämmentyneeltä, että kuulustelijan mielessä käväisee epäilys, tokko noin ujo mies olisi tohtinut mitään sopimattomia tehdä. Puna Pekkalan kasvoilla vain syvenee, ja pari hikikarpaloakin kihoaa otsalle. Mies tunnustaa olleensa sukupuoliyhteydessä Milja Pasman, Eeva Hyypösen sekä Marjo Sjöman — nimisen tarjoilijattaren kanssa. Maksuksi Arvi Pekkala kertoo vieneensä Pasmalle alkoholijuomia, tupakkaa, sekä ruokatarvikkeita. Joskus hän oli rahoittanut myöskin ilotalon emännän laskuja, sekä antanut muutaman kympin talon pikkupojalle, jota oli säälinyt asunnossa vietettävän elämän vuoksi.

Pekkala ei ollut tietoinen asunnossa tapahtuneista pahoinpitelyistä, siksi hän pääsikin nopeasti jatkamaan keskeytyneitä kevätkylvöjään. Astellessaan siinä omalla peltosarallaan, hän tunsi suoranaista pahoinvointia muistellessaan juopottelumatkojaan. Häntä oli kuulustelusta jäänyt vaivaamaan kaikkeen tottuneen konstaapelin ilme, kun oli tullut puheeksi Pasman ja Sjömanin lesbosuhde.

Pekkala sylkäisee pitkän syljen. Tahmeaa makua suusta ei poista mikään. Ensimmäinen terveentuntuinen ajatus tämän viisikymmenvuotiaan, äveriään isäntämiehen päässä välähtää salamankirkkaana oivalluksena: Jospa kosisikin ihan tosissaan sitä ikiomaa, huolehtivaista emännöitsijää.

Leivonen ilmasta vastaa iloisella liverryksellä, ja suolainen meri tuoksuu raikkaalta. Elämä taitaa sittenkin voittaa, tuumailee Pekkala.

Eeva Hyypönen

Paperipino sai rauhassa pölyyntyä tutkijoiden pöydällä. Hitauden syy ei ollut poliisissa, vaan kaikenlaista muuta kiireellisesti tutkittavaa ilmaantui huolto-osaston miehille. Muiden asioiden penkomisten ohessa kantautui kuitenkin kaikenlaista vihjetietoa ilotalo-jutustakin. Tutkimuksia oli päätetty jatkaa heti, kun vain aika antaisi myöden.

Kului siinä sitten kesä ja syksy. Talvikin oli jo kääntymäisillään kevään puolelle, kun paikalle kutsuttiin eräs ahkerimmista ilotytöistä, Eeva Hyypönen.

Nuori nainen, jolla on vakava katse, näyttää eläneen paljon pidemmän elämän kuin hänen 33 ikävuottaan edellyttäisivät. Syvät otsarypyt tekevät muuten hauskannäköisestä, vaaleasta naisesta surullisen ja mietteliään näköisen.

Kuulustelija kirjoittelee henkilötietoja paperille: ylioppilas, ammatti: oikolukija.

Konstaapeli muistaa kuulleensa erään tarinan kuulusteltavastaan. Tämä oli kerran juovuspäissään herennyt laulamaan hengellistä laulua: Niin alhaall ei kenkään kulkea voi … Jotakin siinä laulussa sanotaan syntisestä naisesta ja Jeesuksesta. Kuulustelija vilkaisee Hyypöstä. Tuskin se oli ollut pilkkaa. Joskus vain käy elämässä noinkin päin. Paha pääsee selvästi voitolle loppumattomassa kamppailussaan ihmisen sielusta. Silloin voi uskovaisestakin tulla ilotyttö.

Eeva Hyypönen kertoo alkoholisoituneensa avioeronsa jälkeen ja tutustuneensa Milja Pasmaan käydessään A-klinikalla. Koko surkea tarina on nopeasti naputeltu paperille. Hyypönen tuntui sisimmässään syyttävän Pasmaa omasta alasluisumisestaan, sekä siitä, että Milja Pasma on käyttänyt häntä hyväkseen myyden hänen palveluksiaan miehille. Pasman asunnossa tapahtuneista pahoinpitelyistä, kiristyksistä ja varkauksista Hyypönen puhuu myöskin kaiken tietämänsä. Tosin myöhemmin ilmenee, että hän on itsekin osallistunut erään ukkomiehen kiristykseen, vaikka kuulustelussa nimeääkin kiristäjäksi ainoastaan Pasman.

Lopuksi kuulusteltava luo vielä epävarman katseen kuulustelevaan konstaapeliin. Ikäänkuin koko poliisien ammattikunnalta anteeksi pyytäen, ehkä vanhaa isäänsäkin muistellen Eeva Hyypönen sanoo: — Huora minä olen. Juoppo huora.

Pahoinpidelty naislääkäri

Monenlaisten vihjeiden perusteella tiedettiin jo, että Milja Pasman asunnossa oli tapahtunut ainakin kaksi vakavaa pahoinpitelyä. Toinen uhreista oli turkulainen naislääkäri Sally Markkanen. Eeva Hyypösen kuulustelu oli tuonut lisätietoa asiaan. Hyypönen oli juuri se henkilö, jonka luota Markkanen oli etsinyt apua pahoinpitelyn tapahduttua.

Viidettäkymmentään lähentelevä, sairaseläkkeellä oleva naislääkäri istuu rauhallisena huoltopoliisin virkahuoneessa. Hän kertoilee asioistaan turhia kaunistelematta.

Milja Pasma oli soittanut ja pyytänyt häntä asuntoonsa edellisvuoden joulukuun eräänä alkupäivänä. Pasma oli ilmoittanut paikalla olevan kaksi mieshenkilöä, sekä runsaasti alkoholia. Sally Markkasen vastattua kutsuun myöntävästi, oli asunnossa nautiskeltu alkoholijuomia. Eräs Villeksi kutsuttu mieshenkilö oli alkanut pyytää Markkasta kanssaan makuuhuoneeseen. Ville oli ilmoittanut täsmällisen syynkin pyyntöönsä. Markkanen toistaa sen silmää räpäyttämättä kuulustelijalle, juuri yhtä karkeilla sanoilla, joilla Ville oli kutsunsa esittänyt.

Kuulustelija rykäisee hämillisenä ja odottaa Markkasen jatkavan. Tuokion kuluttua selviääkin, ettei Sally Markkanen katsonut kuuluvansa rahalla ostettaviin naisiin, ei alkuunkaan. Lompakollaan rehentelevälle Villellekin hän oli sanonut, ettei tälle heltiäisi tuumaakaan, ei edes kymmenellätuhannella.

Monenlaisten lääkkeiden ja viinan yhteisvaikutuksen alaisena ollut Ville oli tästä tulistunut niin, että oli hujauttanut Markkasta lujasti ohimoon. Tämän jälkeen Ville oli potkinut maahan kaatunutta naista. Villen kenkä oli osunut Sally Markkasen kaulaan tehden pahaa jälkeä, mutta nainen oli päässyt pakenemaan paikalta. Ville oli vielä huudellut perään uhkauksiaan, mutta taksi oli kuljettanut Markkasen turvaan Eeva Hyypösen ja tämän erään miestuttavan luo.

Sieltä Markkanen oli toimitettu seuraavana päivänä sairaalaan tajuttomuuskohtausten vuoksi. Kaulassa hänellä oli ollut avoin viiltohaava.

Ensimmäisen kerran koko kuulustelun aikana Sally Markkanen osoittaa lievää hermostuneisuutta. Ilmeisesti hän muistaa joutuneensa tavallisen sairaalahoidon päätteeksi psykiatriselle osastolle, mutta ei halua mainita asiasta.

Vaadittuaan korvausta vain sairaalakuluista, hän vetäisee kuulustelupöytäkirjan alle nimikirjoituksen, jonka loppuosa on alaspäin laskevaa suoraa viivaa.

Kuin koko naisen elämä, mahtava alku ja luisuva loppu, ajattelee kuulustelija, jonka mielessä käväisee haaveellinen ajatus eläkepäivistä, jolloin hän on päättänyt aloittaa uuden harrastuksen, käsialantutkimuksen.

Milja Pasman pidätys

Bordelliemäntä Milja Pasma pidätettiin samana päivänä, jolloin Hyypösen ja Markkasen kuulustelutkin oli suoritettu.

Kaksi siviilipukuista huolto-osaston miestä oli lähtenyt Pasmaa noutamaan tämän kerrostalokodista. Oven aukaisi tukeva, ruskeatukkainen nainen, joka siinä touhutessaan pölyrätteineen näytti enemmänkin laitossiivoojalta, kuin hienostelevalta ilotalon madamelta.

Koti oli siisti, hyvinvoivalta vaikuttava asunto, vaikka ruutua, raitaa ja ruusua olivatkin tekstiilit niin pullollaan, että yleisvaikutelma oli levoton.

Nainen halusi siivota kotinsa valmiiksi, ennen kuin suostui lähtemään poliisien mukaan. Ulkonainen siivoushysteria on sielun sekamelskaa, pohdiskeli hiljaa mielessään toinen konstaapeleista. Miehet panivat merkille, että perheen kymmenvuotiaalle pojalle oli järjestetty lukusoppi ikkunattomaan vaatehuoneeseen, vaikka asunto muuten oli melko tilava.

Pyyhkäistyään viimeisenkin pölyhiukkasen kodistaan Milja Pasma oli viimeinkin valmis lähtemään virkavallan mukaan. Vihainen pilkahdus silmissään, vanhalta viinalta lemuava hengitys helmikuisessa ilmassa huuruten, nainen asteli huoltopoliisin autoa kohden.

Margit Anttila

Nainen on sievä, oikea nykynaisen perustyyppi. Se juuri onkin hänen puutteensa. Heitä ovat kaikki kadut tungokseen asti täynnä, juuri tuota naislajia, olkapäille valuvine, suorine hiuksineen.

Suurissa silmissä on itsetietoinen ilme, vaikka suu puhuukin nöyriä sanoja, kun nainen istuu kuulusteltavana bordellijutusta.

Anttila tunnustaa olevansa alkoholisti. Hiuksiaan välillä huiskauttaen hän kertoilee nuoren elämänsä kosteaa tarinaa.

Milja Pasmaan hän oli tutustunut kesällä –81. Välillä Anttila oli onnistunut olemaan jonkin aikaa raittiinakin, eikä silloin käynyt Pasman asunnolla, mutta juomakauden alettua hän oli ollut jälleen valmis menemään sinne.

Tämä entinen tarjoilija, nykyinen kotirouva ja yhden tyttölapsen äiti tunnusti hiukan häpeillen lakanneensa käymästä Pasman asunnolla huomattuaan tämän harjoittavan jonkinlaista sutenööritoimintaa.

Esimerkkitapauksena Anttila kertoo Kaarelanimisestä myyntipäälliköstä. Pasman soitettua miehelle tämä tuli nopeasti asunnolle mukanaan viinaa. Pasma kehoitti Anttilaa menemään miehen kanssa sänkyyn. Anttila olikin aloittanut aktin, mutta Pasma itse hoiteli asian loppuun Kaarelan kanssa. Kuulusteltavan mukaan asialle oli luonnollinen selitys. Hänellä ei ollut omia ehkäisyvälineitään mukanaan.

Margit Anttila muisteli erästä saunareissua. Pasma oli silloinkin kehoittanut häntä sukupuoliyhdyntään mukana olleen vanhemman mieshenkilön kanssa. Pasma oli luvannut katsella sillä aikaa ikkunasta näkyviä koiranputkia, kun Anttila hoitelisi miehen tarpeet. Margit Anttilan mukaan koko matka meni kuitenkin pelkäksi ryyppäämiseksi.