Rikosreportaasi Islannista 2008

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Islannista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tapahtumat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Islannin poliisihistorian dramaattisimpiin tapahtumiin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 15, 2020
• ISBN: 9788726471076

Book preview

www.egmont.com

Machete-juttu

Kristján Gunnarsson, etsivä, Reykjavik.

Takapäivystyksessä työskentelevillä etsivillä ei useinkaan ole työvuoron alussa käsitystä siitä, mihin he työrupeamansa aikana saattavat törmätä. Artikkelin kirjoittaja ei siis kyennyt aavistamaankaan, että häntä odottaisi juttu, jossa nuorten juhliminen ryöstäytyi käsistä verisellä tavalla. Yksi nuorukainen oli menettää henkensä. Jutun selvittämiseksi käytettiin lukuisia työtunteja ja se vaati suunnattoman monimutkaista tutkintaa. Tästäkään huolimatta jutun kaikkia yksityiskohtia ei saatu selvitetyiksi juurta jaksain.

Päivystysvuoroni alkaessa illalla oli tuulista ja sade piiskasi maata. Olin sammuttanut television, antanut vaimolleni hyvänyönsuukon ja nukahtanut. Kello oli yli puolenyön. Yhtäkkiä puhelin soi. Vastasin ja ääni toisessa päässä kertoi, että Gardabærin esikaupunkialueella kaivattiin apua. Mainitussa osoitteessa henkilö oli joutunut teräaseella aiheutetun väkivallan uhriksi.

Saavuttuani osoitteeseen kohtasin ryhmän poliiseja, jotka ohjasivat minut itse tapahtumapaikalle. Poliisit kertoivat epäiltyjen olevan läheisessä talossa ja tiedustelivat minulta, oliko tässä tilanteessa paikallaan pidättää heidät. Annoin suostumuksen. Paikalle oli saapunut myös jokainen käytettävissä oleva naapurikunnan, Hafnafjordurin poliisi. Sinne oli hälytetty myös Rigspolitischefens Aktionsstyrke (eräänlainen iskuryhmä), sillä yksi epäillyistä oli aseistettu. Poliisi ei tämän vuoksi halunnut ottaa mitään riskiä tunkeutuessaan taloon, jossa oli juhlimassa noin 30 nuorta. Epäillyt olivat aikaisemminkin olleet poliisin kanssa tekemisissä väkivaltaisuuden takia, mikä osaltaan vaikutti varotoimenpiteisiin.

Tekopaikan jäljistä päätellen päällekarkaus oli ollut väkivaltainen, sillä jalkakäytävällä oli yhä valtavasti verta, vaikka sade oli ehtinyt huuhdella sitä jo tovin. Kiiruhdin ottamaan näytteitä verestä, jota oli jalkakäytävän lisäksi viereisellä ruohokaistaleella sekä ajoradalla. Merkittyäni ja valokuvattuani veritahrat sekä tekopaikan kuulin radiopuhelimestani, että poliisi oli tunkeutunut taloon ja pidättänyt kolme henkilöä epäiltyinä teosta. Kolmikko kuljetettiin poliisilaitokselle, jossa heidät suljettiin selleihin. Poliisi kirjasi kaikkien juhliin osallistuneiden henkilöiden nimet, sillä heitä tultaisiin mitä todennäköisimmin kuulemaan jutun selvitystyön aikana.

Valokuvattuani tapahtumapaikan ja tehtyäni joukon muistiinpanoja ajoin poliisiasemalle voidakseni rauhassa keskittyä rikospaikalta keräämääni aineistoon. Perillä sain kuulla, että kolme nuorukaista, Teitur, Thorir ja Hannes, olivat todistajien kertoman mukaan käyneet todistajille entuudestaan tuntemattoman nuoren miehen kimppuun. Kolmikko oli lyönyt ja potkinut nuorukaista ja Teiturin sanottiin iskeneen uhria päähän isolla viidakkoveitsellä, machetella. Kaksi todistajaa, Anna ja Reynir, olivat päällekarkauksen jälkeen ajaneet uhrin ja tämän seurassa olleen ystävän ensiapuun.

Soitin sinne ja vaadin saada nämä kaksi todistajaa poliisilaitokselle mahdollisimman nopeasti. Koska oli ilmeistä, että juttu olisi aivan liian laaja yhdelle etsivälle, soitin Reykjavikin rikostekniselle osastolle ja pyysin virka-apua. Osasto avustikin minua parhaalla mahdollisella tavalla.

Teknisen osaston henkilökunta toimitti meille lääkärin, minkä jälkeen