Laurin tarina

By Eri tekijöitä

Ilosilmäinen pikkupoika heitti aran tervehdyksen ja päätti häipyä omiin leikkeihinsä jättäen meidät aikuiset juomaan kahvia keskenämme. Oli maanantai 5. päivä tammikuuta 1987. Tein ensimmäistä työvuoroani Porin liikkuvan poliisin yksikössä. Partiokaverikseni olin saanut kokeneen ja reippaan poliisin, Matin, joka opetti keltanokalle liikenteenvalvonnan perusperiaatteita. Iltapäivällä Saabin keula suuntasi Nakkilaan Matin kotiin, jossa hänen vaimonsa oli keittänyt meille kahvit. Matti esitteli minulle ylpeänä perheensä. Jostakin syystä tuosta mukavasta kahvihetkestä mieleeni jäi juuri mustahiuksinen nelivuotias pikkumies Lauri, jolle mielessäni hyräilin vanhaa laulua "Pikku, pikku Lauri". Lukuisten yhteisten partiovuorojen jälkeen tiemme Matin kanssa erosivat siirtyessäni rikostutkijaksi Porin poliisilaitokselle 1. helmikuuta 1998.Pohjanmaan rikos-selvitys sarja sisältää laajan valikoiman jännittäviä ja aitoja kriminaalitapauksia Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Islannista. Tapaukset ovat kirjoittaneet poliisit jotka auttoivat tutkimuksissa. Kaikki tapaukset ovat jo selviytyneet ja tuomiot tehty. Se on henkeäsalpaavaa lukemista, ja todellisuus usein ylittää mielikuvituksen. Lukija saa perehtyä muutamaan Skandinavian poliisin historiaan dramaattisin tapauksiin, ja tutustua palapeliin, jonka syyllisten löytäminen merkitsee.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 19, 2018
• ISBN: 9788711898079

Book preview

www.egmont.com

Laurin tarina

Juha Joutsenlahti, rikoskomisario, Pori.

---

Ilosilmäinen pikkupoika heitti aran tervehdyksen ja päätti häipyä omiin leikkeihinsä jättäen meidät aikuiset juomaan kahvia keskenämme. Oli maanantai 5. päivä tammikuuta 1987. Tein ensimmäistä työvuoroani Porin liikkuvan poliisin yksikössä. Partiokaverikseni olin saanut kokeneen ja reippaan poliisin, Matin, joka opetti keltanokalle liikenteenvalvonnan perusperiaatteita.

Iltapäivällä Saabin keula suuntasi Nakkilaan Matin kotiin, jossa hänen vaimonsa oli keittänyt meille kahvit. Matti esitteli minulle ylpeänä perheensä. Jostakin syystä tuosta mukavasta kahvihetkestä mieleeni jäi juuri mustahiuksinen nelivuotias pikkumies Lauri, jolle mielessäni hyräilin vanhaa laulua Pikku, pikku Lauri. Lukuisten yhteisten partiovuorojen jälkeen tiemme Matin kanssa erosivat siirtyessäni rikostutkijaksi Porin poliisilaitokselle 1. helmikuuta 1988.

---

Sunnuntaina 7. päivänä toukokuuta 2006 aamupäivällä päivystyspuhelimeni soi. Työskentelin kahdeksatta vuotta rikoskomisariona, lähinnä huumerikostutkinnan ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnanjohtajana. Päällystöpäivystysvuorossa otetaan vastaan tiedot kaikista vakavimmista tai pakkokeinoja vaativista rikoksista.

– Ehditkö tulla laitokselle? Väinölän kaupunginosasta on löytynyt vakavasti pahoinpidelty mies, kertoi tuttu rikostutkija.

– Miten pahasti?

– Mies reagoi kipuun, mutta hänen silmänsä eivät reagoi mitenkään ärsykkeisiin. Hänen suustaan ja nenästään tulee verta. Ambulanssin kuljettaja löysi kallovamman miehen takaraivosta. Kaksi miestä oli heittänyt uhrin ulos autosta ja jättänyt hänet makaamaan kerrostalon pihaan. Tapahtumalla on ainakin kaksi todistajaa, kertoi tutkija.

– Tiedetäänkö miehen henkilöllisyys? kysyin.

– Pahoinpidellyn miehen taskusta löytyi lompakko, jossa oli Lauri V:n ajokortti.

Ajatukseni pysähtyi.

– Onko Laurin isä Matti liikkuvasta poliisista? kysyin epäluuloisesti.

– On. Isä ja äiti ovat pojan luona sairaalassa. Meillä on myös kiinni kaksi epäiltyä tekijää, sanoi tutkija rauhallisesti.

– Olen vartin päästä laitoksella. Pyydätkö paikalla olevat poliisit palaveriin, tehdään alustava työnjako ja tutkintasuunnitelma, sanoin jo vetäessäni paitaa ylleni.

Kirosin ääneen ja ajattelin Matin perheen tuskaa. Samalla kun mietin tekijöiden mahdollista motiivia, muistelin hämärästi yli 19 vuotta aikaisemmin