M-ryhmä - Ojasta allikkoon

By Christina Larsson and Karoliina Kudjoi

Toiset ansaitsevat rangaistuksen, toiset ansaitsevat kuolla

Nora Feller on nähnyt M-ryhmän pimeän pelin eikä halua olla enää missään tekemisissä sen kanssa. Sen sijaan hän on aloittanut uuden työn Halmstadin vakavien rikosten yksikössä.

Uudessa työpaikassaan Nora saa yksinkertaiselta vaikuttavan tehtävän tarkkailla poliisille tuttua huumekuriiria. Pian kuriirin kautta paljastuu kuitenkin odotettua suurempi rikosvyyhti, joka tuo järkyttävällä tavalla esiin ihmisyyden pimeimmät puolet. Tutkimus vaan mutkistuu, kun huvila trendikkäällä Frösakullin alueella räjähtää. Samaan aikaan Noralla on pahaenteinen tunne, että joku seuraa häntä.

M-ryhmä – Ojasta allikkoon on mustaakin mustempi trilleri raakuudesta, nöyryyttämisestä ja pedosta ihmisen sisällä. Se on itsenäinen jatko-osa synkälle trillerisarjalle M-ryhmä.

Christina Larsson asuu Göteborgissa Ruotsissa ja kirjoittaa tiheätempoisia dekkareita, joissa nousevat raadollisella tavalla esiin tämän päivän pohjoismaisen yhteiskunnan kipukohdat. M-ryhmän lisäksi Larssonilta on aiemmin suomennettu rikoskomisarion Ingrid Bergmanista kertova dekkarisarja.

• Language: Suomi
• Publisher: Word Audio Publishing
• Release date: Oct 1, 2021
• ISBN: 9789180003407

Book preview

LUKU 1

Charlotte Victorin sulki melkein kymmenen senttimetriä paksun kansion ja nojautui taaksepäin nojatuolissaan. Hänen kasvoilleen levisi tyytyväinen hymy. Nyt hän tiesi, kuka valittaisiin seuraavaksi kohteeksi. Mies oli kaikin tavoin sopiva. Silkkaa bonusta oli, että mies asui Halmstadissa, jossa Nora Feller nykyään työskenteli vakavien rikosten yksikössä. Nora luuli päässeensä eroon ryhmästä. Charlotte nauroi. Luulo ei ollut tiedon väärti.

Päättäväisesti Charlotte otti kansiosta cd-levyn ja meni television luo. Hän pani levyn soittimeen ja painoi playta. Miten vanhanaikaista, mutta toisaalta siitä ei jäänyt minkäänlaisia digitaalisia jälkiä tietokoneeseen tai tietoverkkoon.

Ensin ruudun täytti pelkkä kohina. Hetken kuluttua siinä näkyi tummaihoinen nainen, luultavasti afrikkalainen. Naisella oli side silmillä, ja hän istui aivan sängyn laidalla. Hänellä oli reisiin asti ulottuvat, mustat kiiltonahkasaappaat, lentoemäntäteemainen alusasusetti sukkanauhavöineen ja huivi kaulassa. Sormet puristivat aluslakanaa niin lujasti, että rystyset olivat aivan valkoiset. Hän näykki huultaan kerta toisensa jälkeen. Kurkunpää kohoili koko ajan. Oli päivänselvää. Nainen pelkäsi.

Yhtäkkiä kuvaan ilmestyi mies. Hän oli noin kuusikymppinen ja ylipainoinen. Sukat olivat makkaralla nilkoissa, muuten mies oli alaston. Hänen peniksensä roikkui velttona, ja hän näytti huonokuntoiselta ja pöhöttyneeltä. Charlottea kuvotti. Miehen kalvakka ruho toi hänen mieleensä kohoavan taikinan.

Mies tarttui toisella kädellään naisen leukaan. Nainen jähmettyi. Ime, mies sähähti. Kun nainen ei reagoinut, mies otti kiinni naisen hiuksista ja työnsi nivusiaan naisen suun eteen. Suck it, you little bitch. Nainen avasi suunsa ja hapuili tunnustelevasti käsillään, kunnes löysi etsimänsä, ja ohjasi peniksen suuhunsa. Mies työnteli ensin hitaammin ja sitten aina vain nopeammin päästellen samalla ähiseviä äännähdyksiä. Hän piteli koko ajan naisen päätä lujasti molemmin käsin ja varmisti, että tämä imi juuri siihen tahtiin kuin hän halusi. Jonkin ajan kuluttua hän vaihtoi otetta. Hän tarttui naista olkapäistä ja vetäytyi pois. Nainen yski, kunnes oksensi. Mies löi häntä julmasti kasvoihin ja pakotti hänet sitten pitkäkseen sängylle. Nainen ei näyttänyt painavan kuin korkeintaan viisikymmentä kiloa. Hän makasi aivan hiljaa selällään käsivarret kylkien vieressä. Kyynel vierähti silmiä peittävän siteen alta ja vieri pitkin poskea. Mies istahti naisen naamalle ja painoi peräaukkonsa naisen nenän ja suun päälle. Nainen kiemurteli ja potki. Käsivarret puristuivat tiukasti kylkiin. Oli ilmiselvää, ettei hän saanut ilmaa. Mies siirtyi aavistuksen taaksepäin, ja nainen haukkoi epätoivoisesti ilmaa keuhkoihinsa yrittäessään päästä vapaaksi. Mies painoi tiukasti naisen käsivarsia jaloillaan. Käsillään hän tunki kiveksensä ja peniksensä naisen suuhun. Makaa paikallasi, huora, hän karjahti. Nainen makasi hiljaa, aivan hiljaa. Niin hiljaa, että mies lopulta havahtui ja perääntyi nähdäkseen naisen kasvot kunnolla. Hän löi naista leukaan. Hän läimäytti naista molemmille poskille. Ensin kevyemmin, sitten kovemmin, mutta nainen ei liikahtanutkaan.

Charlotte sammutti soittimen. Hänen ei tarvinnut nähdä enempää. Mies ei ollut elämisen arvoinen. Lisäksi hänen kaltaisiaan oli enemmänkin. Kukaan heistä ei ansainnut elää.

LUKU 2

Kolminaisuus. Siksi he kutsuivat itseään. He olivat kolme miestä, joilla oli valtaa, rahaa ja mahdollisuus valvoa toisia. Hän itse, Ingemar Wallin, oli korkeimman oikeuden puheenjohtaja ja oikeusneuvos. Hans Bjurman oli monikansallisen teräskonsernin omistaja, ja Johan Thorén poliisilaitoksen oikeusosaston johtaja. Heidän yhteiskunnallinen asemansa takasi sen, ettei heitä koskaan kyseenalaistettaisi, samoin kuin sen, että he voivat pitää vaivihkaa yllä rinnakkaista oikeusjärjestystä. Ingemar itse oli ajatuksen isä. Hän oli esittänyt sen osittain leikillään, mutta silti puolitosissaan, ja toiset kaksi olivat heti tarttuneet siihen. He kaikki olivat nähneet sen aivan liian monta kertaa. Yhteiskunta ei kyennyt kantamaan vastuutaan. Rikolliset ja väärintekijät selvisivät teoistaan rahojensa, puutteellisen lainsäädännön sekä poliisin ja viranomaisten vähien tutkintaresurssien tai taitamattomien tutkijoiden ansiosta. Toiminnan suunnitteluun oli mennyt vuosi ennen kuin he olivat alkaneet vedellä naruista perustaakseen M-ryhmän – murhia tutkivan, liikkuvan ryhmän, jonka henkilöstö oli tarkoin valittu. Kukaan ei ollut huomannut, että heillä oli ollut kaksoistehtävä.

M-ryhmä oli ollut menestys. Sen selvitysprosentti oli ollut sata. Kunnes kaikki oli ollut vähällä riistäytyä käsistä ja heidän oli ollut pakko päättää lakkauttaa tutkintaryhmä. Yksi kolminaisuuden jäsenistä, Johan Thorén, oli suorittanut yhden miehen tutkinnan, jossa oli todettu, että M-ryhmä oli liian kallis ja olemassa olevat tutkintayksiköt riittivät. M-ryhmä oli siis määrä lopettaa.

Päätöksenteko oli vienyt vain muutaman viikon. Silti Ingemar Wallin seisoi nyt tässä, Rosenbadin, Ruotsin hallintokeskuksen, sisäänkäynnin edessä. Valkoisesta ja vaaleanpunaisesta hiekkakivestä tehty jugendrakennus kohosi veden äärellä kuin venetsialainen myöhäisgoottilainen palatsi. Oikeusministeri oli kutsunut koolle kokouksen, jonka aiheena oli M-ryhmä. Korkeimman oikeuden puheenjohtajana Ingemar oli pyydetty mukaan asiantuntijana.

Taksinkuljettaja oli typerys. Hän oli tehnyt väärän reittivalinnan, päätynyt tietyömaalle ja joutunut ajamaan pitkää kiertotietä. Sen takia Ingemar Wallin oli myöhässä, eikä hän pitänyt siitä. Stressi ahdisti häntä kuin rintaa kiristävä rautapanta, ja hän voi pahoin. Hän ei ollut tottunut sellaiseen tunteeseen. Kun hän oli päässyt turvatarkastuksesta, hänet ohjattiin huoneeseen, jossa muut paikalle kutsutut jo istuivat soikean pöydän ääressä. Oikeusministeri kökötti kunniapaikalla sihteeri toisella ja poliisiylijohtaja toisella puolellaan. Ingemar silmäili, keitä muita oli paikalla: poliisin sisäisen tarkastuksen päällikkö, läntisen poliisialueen johtaja ja Ingemarin Kolminaisuustoveri, Johan Thorén, sekä kolme muuta, joita Ingemar ei ollut koskaan tavannut. Heidän edessään olevien nimikylttien perusteella hän kuitenkin totesi, että he olivat poliitikoita ja kuuluivat poliisin valvontaneuvostoon.

Tervetuloa, oikeusministeri toivotti ja osoitti ainoaa pöydän vieressä olevaa tyhjää tuolia. Ingemar kiitti ja nyökkäsi tervehdykseksi muille huoneessa oleville samalla kun hän katsoi jokaista silmiin. Ilmeet olivat totisia, ja tunnelma oli jännittynyt.

Oikeusministeri rykäisi. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita, hän aloitti hymyilemättä. Kutsuin teidät tähän palaveriin, koska tietämyksenne oikeusyhteiskunnastamme on laaja ja perusteellinen, sekä lainopillisesti…, hän katsoi Ingemaria, …että käytännön tasolla. Hän käänsi katseensa poliisipäälliköihin. Sitten hän silmäsi papereitaan ja rykäisi jälleen. Kolme vuotta sitten perustettu M-ryhmä on ollut monella tapaa ainutlaatuinen. Se oli kokeilu, joka onnistui paremmin kuin hyvin. Tuloshakuisen murhatutkintatyön ajatus- ja organisaatiomalli ovat levinneet moniin maihin. Ruotsista on tullut esikuva. Selvitysprosentti on tilastojen mukaan lähes sata. Ryhmä on tehokas mutta taloudellisesti kallis. Kysymys kuuluukin: voiko oikeutta hinnoitella? Hän vaikeni ja piti tauon, jotta sanat painuisivat kuulijoiden tajuntaan. Oikeusministerinä en ole sitä mieltä. Siksi olinkin lievästi sanoen yllättynyt, kun päätös M-ryhmän lakkauttamisesta lyhyen tutkinnan jälkeen tuli tietooni. Oikeusministeri katsoi merkitsevästi Johan Thorénia.

Johan oikaisi metallisankaisia silmälasejaan. Kasvonilmeet olivat kireät. Nyt oli ratkaisun paikka, Ingemar ajatteli. Älä nyt helkkarissa anna periksi, Johan. Älä taivu.

M-ryhmä oli kokeilu, Johan Thorén aloitti ja nousi samalla seisomaan. Huippututkijoiden muodostama liikkuva tutkintaryhmä. Pitää paikkansa, että he ratkaisivat kaikki selvittelemänsä murhatapaukset. Ja vielä nopeasti. On helppo tempautua mukaan menestykseen, mutta kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. M-ryhmän hoitama tutkinta maksaa keskimäärin kolmekymmentäviisimiljoonaa kruunua. Sen oli määrä ratkaista henkilömurhia, joista pystyttiin heti sanomaan, että ne olivat harkittuja eikä niihin liittynyt jengirikollisuutta. Hän levitti käsiään. Selvityksessä kävi ilmi, että M-ryhmä oli menestyksekäs mutta pitäisi kuitenkin lakkauttaa lähinnä taloudellisista syistä. Koska M-ryhmällä ei ollut silloin määrättyä tehtävää, lopettaminen tapahtui välittömästi. Johan Thorén istuutui merkiksi siitä, ettei asiasta ollut enempää sanottavaa.

Lyhyesti ja ytimekkäästi, selkeästi ja asiallisesti sanottu, Ingemar Wallin ajatteli. M-ryhmän lopettamispäätös oli oikea. Perusteet olivat vedenpitävät. Painontunne rinnassa helpotti, vaikkei tämä ollutkaan vielä ohi – ja hän tiesi sen.

Oikeusministeri hymyili pidättyväisesti. Sisäinen tarkastus on tullut selvityksessään toiseen lopputulokseen, aivan kuin poliisiviranomaisten valvontaneuvostokin. M-ryhmä on, sen lisäksi että se on tehnyt poikkeuksellisen menestyksellistä työtä, tuonut Ruotsille kansainvälisesti hyvää PR:ää, jota ei voi sivuuttaa. Muissa maissa vastaavissa tehtävissä toimivat kollegat ovat lähestyneet minua, koska olen oikeusministeri. He ovat olleet hyvin ihmeissään M-ryhmän niin äkillisestä lakkauttamispäätöksestä. Minä ja kollegani, ministeri jatkoi viitaten kolmeen muuhun paikalla olevaan poliitikkoon, emme ole kyenneet vastaamaan kysymyksiin tyydyttävästi ja uskottavasti.

Poliisiylijohtaja elehti merkiksi siitä, että halusi puheenvuoron. Oikeusministeri nyökkäsi hänelle.

Poliisiylijohtajana olen sitä mieltä, että projekti oli kallis mutta tehokas ja osoitti selkeästi, mitä poliisi voi murhatutkinnoissa saavuttaa, jos sen voimavaroja ei rajoiteta. Todellisuus on kuitenkin valitettavasti toinen, ja ellei valtio tarjoa lisää taloudellisia resursseja, niin M-ryhmän toimintaa ei kannata jatkaa. Siksi olen sitä mieltä, että M-ryhmän lakkauttaminen oli oikea päätös.

Oikeusministeri kurtisti otsaansa kuin olisi miettinyt. Koska Ingemar Wallin oli ollut tekemisissä ministerin kanssa aikaisemminkin, hän tiesi, että se oli pelkkää peliä. Ministeri teki niin, kun hän oli jo päättänyt asian, mutta oli muka kuuntelevinaan asiantuntijoiden mielipiteitä ja kokemuksia ja pohtivinaan niitä tehdäkseen sitten päätöksensä. Paino rinnassa voimistui taas, mutta hän hillitsi itsensä, jottei tavoitellut Johan Thorénin katsetta.

Oikeusministeri rykäisi jälleen. Sitten hän nojautui hiukan eteenpäin, laski kyynärpäänsä pöydälle ja painoi sormenpäänsä yhteen.

Me Rosenbadissa arvioimme, että M-ryhmää ja sen jatkoa ajatellen on olemassa myös keskitie. M-ryhmään on koottu erittäin taitavia asiantuntijoita, ja olisi sanoin kuvaamattoman harmillista, jollei sitä käytettäisi hyväksi. Siksi M-ryhmän toimintaa pitää jatkaa, mutta neuvoa-antavana yksikkönä, jota kaikki maan poliisipiirit voivat konsultoida monimutkaisissa murhatapauksissa ja jonka ne voivat kutsua apuun, kun tilapäiset tiedolliset ja taidolliset vahvistukset ovat tarpeen.

Oikeusministeri katsoi ympärilleen pöydässä. Hänen katseessaan oli jotain kylmää ja kovaa, mikä kertoi, ettei hän kuuntelisi vastaväitteitä. Päätös oli jo tehty.

Helvetin, helvetin helvetti, Ingemar Wallin manasi itsekseen. Hän oli ollut aivan varma, että se oli ohi. Että Kolminaisuus oli onnistunut lakkauttamaan M-ryhmän. Nyt Charlotte juhlisi. Onneksi Nora oli kaukana tästä ja M-ryhmän toiminnasta. Sen mukaan mitä Ingemar oli Noran äidiltä Monalta kuullut, Nora viihtyi Halmstadissa ja vakavien rikosten yksikössä. Ingemaria suututti, kun hän joutuisi ilmoittamaan oikeusministerin päätöksestä Hans Bjurmanille, Kolminaisuuden kolmannelle jäsenelle. Rintaa puristi niin, että hänen oli vaikea hengittää.

Vielä enemmän häntä huoletti puhelinkeskustelu, jonka hän tiesi joutuvansa käymään Charlotten kanssa. Ase, jota hän oli ollut luomassa ja perustamassa, kääntyisi taas häntä ja Kolminaisuuden kahta muuta jäsentä vastaan. Hän voisi lohduttautua vain sillä, ettei Charlotte tiennyt mitään toisten olemassaolosta eikä saisikaan tietää.

Oikeusministeri päätti kokouksen ja kiirehti pois. Ingemar Wallin huokaisi hiljaa. Valitettavasti oli todennäköisesti vain ajan kysymys, kun Charlotte nuuskisi selville hänen ja hänen ystäviensä osallisuuden M-ryhmän luomiseen ja rahoitukseen.

LUKU 3

Charlotte istui tietokoneen ääressä. Näytön täytti Oskar Levinin passikuva. Hän mietti, miten mies kuolisi. Ei ainakaan kivuttomasti, se oli selvä, ja kuolema hiipisi hitaasti. Miten olisi strappado? Hän odotti jo, miten pääsisi sitomaan Oskar Levinin kädet selän taakse ja roikuttamaan miestä katosta ripustetusta koukusta käsivarret pään takana samalla kun hän kietoisi narun miehen kalun ympärille ja kiristäisi sitä. Kyllä vain, ajatus oli todella hyvä. Lopulta, parin päivän kuluttua, hän voisi viiltää miehen kaulavaltimon poikki ja antaa miehen vuotaa kuiviin.

Tietokone kilahti, ja Charlotte klikkasi nopeasti ruudulle toisen kuvan. Siihen ilmestyi Nora Feller. Tämä istui olohuoneensa sohvalla kännykkä korvalla. Charlotte sääti äänenvoimakkuutta lujemmalle kuullakseen paremmin. Hänen Noran olohuoneeseen kiinnittämänsä pieni kamera hoiti