Telttaretki: Lopputyönä kolmoismurha

By J.K. Kalliokorpi

Uudelle vuosikymmenelle astunut Suomi pysähtyy helluntain shokkiuutiseen: telttailevista nuorista kolme on löydetty raa'asti surmattuina kesäiseltä järveltä ja neljäs taistelee elämästään sairaalassa. Poliisi käynnistää ennennäkemättömän ajojahdin.

Tässä teoksessa kirjailija ottaa käyttöön rikoskirjallisuudessamme harvinaisen kerrontamuodon. Telttaretki koostuu fiktiivisistä haastatteluista, joissa ääneen pääsevät mm. silminnäkijät, rikostutkijat, uhrien läheiset, murhakylän asukkaat ja jopa kokenut selvänäkijä. Ne luovat tutunomaiseen perustarinaan täysin uuden lähestymiskulman, ja lukija huomaa pian pohtivansa, olisiko pienet osaset sopivasti yhdistelemällä sittenkin mahdollista vielä loksauttaa rikospalapeli kohdilleen.

Liki puoli vuosisataa kolmoismurhan jälkeen haastattelu-urakkaan ryhtyy kirjan minäkertoja, poliisiammattikorkeakoulussa opinnäytetyötään tekevä opiskelija.

Sitten kirjailija lisää tarinaan kierroksia, ja rikoksen pohdinta suuntaa julkisuudelta täysin piiloon jääneeseen tutkintalinjaan, joka alkaa tuntua kirjan edetessä yhä uskomattomammalta: "Miksi ihmeessä tästä ei ole ennen puhuttu yhtään mitään?"

Telttaretki on poikkeuksellinen kirja, faktan ja fiktion kudelma, jossa inspiraationa ja lähteenä on käytetty mm. julkistettuja poliisitutkintadokumentteja, oikeuslääkäreiden lausuntoja sekä aikansa lehti-, radio- ja TV-reportaaseja.

"Tämä uskomaton rikostapaus ikään kuin odotti jotakuta nivomaan yhteen hujan hajan olevat elementit jännittäväksi, jouhevaksi tarinaksi."

Tämän kirjan innoittajina ovat olleet Andrea Maria Schenkelin rikosromaani "Hiljainen kylä" (Deutscher Krimi Preis 2007 -voittaja "Tannöd") ja yleisradiokanava ZDF:n tv-elokuva "Der Fall - Hinterkaifeck - Die wahre Geschichte hinter Tannöd", joka on katsottavissa mm. YouTube-videopalvelussa ja jossa müncheniläisen poliisikorkeakoulun oppilaat ryhtyvät läpikäymään kirjassa kuvattua 80 vuotta vanhaa ratkaisematonta kuuden ihmisen murhaa.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Feb 17, 2022
• ISBN: 9789528016229

Book preview

Luku 1

ESPOON MAALAISKUNTA,

POLIISIASEMALLA, HELLUNTAISUNNUNTAI KLO 11:30

ESPOON poliisiasemalla.

Tulkaa äkkiä, täällä tarvitaan poliisia, täällä on mies henkitoreissaan!

Missä täällä?

Täällä järven eteläpäässä, siinä itäisemmällä niistä kahdesta niemestä, se… uimaranta herraskartanon mailla. Noh, perhana, lähellä sitä uutta vesilaitostyömaata.

Rauhoitutaanpas, vedähän vähän henkeä. Taisit juosta kaukaa puhelimeen. No, mikä siellä uimarannalla nyt on?

Siellä on jonkun porukan teltta aivan kasassa, ja ainakin kolme veristä ihmistä makaa sen teltan päällä. Se yksi niistä ainakin on vielä hengissä.

Helvetti! Kännissäkö siellä on tapeltu. Kuka sieltä ilmoittaa?

Kirvesmies Karlsson, Ensio Karlsson. Soitan tästä vesilaitostyömaan parakin puhelimesta.

Selvä. Meiltä lähtee partio sinne uimarannalle heti. Palatkaa te, Karlsson, nyt sinne odottamaan ja ohjaamaan poliisit perille.

Luku 2

KUN poliisiammattikorkeakoulussa jaettiin aiheita opinnäytetöille, ehdotin omakseni tutkimuksellista lopputyötä koskien vanhojen selvittämättömien murhien tähänastisen tutkinnan ja tämänhetkisen tilanteen kartoitusta ja yhteenvetoa.

Aiheelle näytettiin vihreätä, ja valitsin teemakseni puoli vuosisataa aikaisemmin helluntaina tapahtuneen kolmoissurman, jossa espoolaisen järven rannalla retkeilemässä olleet nuoret, kaksi 18-vuotiasta nuorta miestä ja kaksi pari kolme vuotta nuorempaa tyttöä, joutuivat yöllä mielettömän väkivallan kohteiksi.

Aamulla uimaan saapuneet löysivät lyyhistyneen teltan ja siitä kolme ruumista sekä teltan päältä toisen nuorista miehistä, joka oli pahoin loukkaantunut. Hän jäi henkiin ja toipui vammoistaan, mutta ei kyennyt muistamaan yön tapahtumista juuri mitään.

Paikalle hälytettiin rikospoliisi, joka sai heti peräänsä median edustajat sekä paikallisten ihmisten uteliaan joukon. Koko kansakunta seurasi tiiviisti surmien tutkintaa viikkojen ajan. Minkäänlaista murha-asetta ei tekopaikalta löydetty. Myös nuorten omaisuutta oli kadonnut. Esineiden löytämiseksi muodostettiin poliisista, varusmiehistä ja vapaaehtoisista etsintäketjuja, jotka haravoivat useana päivänä läheisiä metsiä ja rantoja – tuloksetta.

Poliisi kaipasi yleisöhavaintoja, ja Yleisradiossa luettiin aiheesta poliisitiedotuksia. Mahdollisesta murhamiehestä saatiinkin jo tutkinnan alkuvaiheessa tuntomerkkejä, sillä aamuyöllä järven ympäristössä oli ollut muitakin ihmisiä. He olivat mm. havainneet, että telttapaikan läheisyydessä oli liikkunut mies, joka ei ollut halunnut joutua nähdyksi.

Poliisi tarvitsi uusia havaintoja miehestä, minkä vuoksi useita henkilöitä kuulusteltiin. Viikot kuluivat, mutta koko Suomen ja erityisesti omaisten suureksi pettymykseksi mitään ratkaisevaa ei poliisi löytänyt. Uhrit jouduttiin hautaamaan surmaajan vielä ollessa vapaana ja poliisin tavoittamattomissa.

Seuraavien vuosien aikana poliisi kuulusteli tuhansia ihmisiä, mutta tekijää ei saatu kiinni. Epäillyistä eniten palstatilaa lehdissä sai kaksi miestä: aivan järven lähellä kyläkioskia pitänyt väkivaltaisena pidetty mies, ja varsin hämäräperäisen menneisyyden omaava saksalaissyntyinen, vakoilijaksikin väitetty, entinen sotilas, jolla oli Suomen kansalaisuus ja joka oli herättänyt käytöksellään hoitohenkilökunnan epäilyt helsinkiläisessä sairaalassa heti saapumisensa jälkeen toisen helluntaipäivän iltana, pari päivää telttasurmista.

Kolmoissurman tutkimukset johtivat pidätykseen vasta uuden vuosituhannen alussa, yli neljä vuosikymmentä myöhemmin, käyttöön tulleiden uusien tutkintamenetelmien kuten DNA:n ansiosta. Pidätetty oli nuorista telttailijoista ainoa eloonjäänyt. Hän kiisti syyllisyytensä. Viikkojen oikeudenkäynnin jälkeen oikeus vapautti hänet kaikista syytteistä.

Lopputyöni tarkoitus oli läpikäydä niin vanhat kuin uudetkin poliisitutkimukset, eli miten tuota rikosta tutkittiin sen tapahduttua yli neljä vuosikymmentä sitten, ja miten myöhemmin, kun kerättiin todisteita ja perusteita syytteen nostamista ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten. Keitä epäiltiin tai kuulusteltiin, millaisia vaihtoehtoisia tapahtumienkulku- ja tekijähypoteeseja poliisi oli joutunut pohtimaan.

Tapaus oli osa rikostutkimuksen historiaa, kaikkihan sen tiesivät! Tartuin valtavalla innolla lopputyöhöni. Vanhat poliisitutkimusten materiaalit olivat käytössäni, uudet haastattelut saivat alkaa.

Luku 3

HELSINGIN MAALAISKUNTA, LAUANTAI,

HELLUNTAIAATON ILTAPÄIVÄ

EIKÖHÄN se, kuule, parempi olisi, jos viet sen nyt heti takaisin sinne, mistä sen hait. Eihän tuollainen ohut kangas mitään suojaa anna, jos teille tulee siellä hätä.

Teppo Solman ei juuri noteerannut isänsä varoituksista. Hän oli kasannut työpaikkansa urheiluseuralta lainaksi saamansa kangasteltan kotitalonsa pihalle ja alkoi huuhdella sitä puhtaaksi vesiletkulla saadakseen sen sileämmäksi. Teppo oli monitaitoinen nuorukainen. Sähköasentajan koulutuksen omaava kaveri oli myös taitava polku- ja moottoripyörien korjaaja. Hän harrasti painia ja oli jo voittanut molskilla palkintojakin.

Harjateltta oli pieni, vain kahdelle hengelle tarkoitettu, mutta tuona iltana siihen oli tarkoitus mahduttaa nukkumaan Tepon ja hänen ystävänsä Stig Nilssonin lisäksi Helsingin maalaiskunnassa asuvat tyttöystävät. Noh, sopu sijaa antaisi.

Hädästä puhuessaan Tepon isä tarkoitti hätätilannetta, jossa telttaan yöllä yrittäisi tunkeutua joku ulkopuolinen. Asia oli väistämättä noussut miehen mieleen, sillä vuosi aikaisemmin oli Heinäveden Tulilahdella surmattu yöllä telttaansa kaksi pyöräretkellä ollutta nuorta neitosta, ja tyttöjen ruumiit ja pyörät oli upotettu läheiseen suojärveen. Heinävesi oli edelleen kirkkaana kaikkien mielissä. Helluntaita seuraavalla viikolla oli tarkoitus aloittaa Tulilahdella oikeudenkäynti murhista syytettyä ja vangittua Runar Holmströmiä vastaan. Tepon äitikin oli retkestä huolissaan ja tuli ulos pihalle teltan kastelemista katsomaan.

Noh, mitä se isä nyt aivan turhasta siinä hätäilee. Onhan meitä kaksi isoa miestä mukana siellä. Emmekä me mihinkään erämaahan yöksi menossa ole, tuohon ihan lähelle vaan, vähän kalastelemaan ja sillai.

Teppo kumartui silittämään viereensä istumaan tullutta pystykorvaa, joka oli hänen rakas koiransa. Teltan pesun ja kuivumisen jälkeen se piti vielä kääriä säilytyspussiinsa, kerätä kalavehkeet ja eväät mukaan ja suunnistaa moottoripyörällä Stig Nilssonin luo ja edelleen tyttöjä noutamaan.

Telttaretken saattoi peruuttaa enää vain kaksi asiaa: huono keli tai lähtölupien epääminen. Tytöt eivät nimittäin olleet saaneet vanhemmiltaan lupaa lähtöön ainakaan vielä eiliseen mennessä, mutta pojat luottivat siihen, että luvat heltiäisivät kuitenkin lopulta.

Sää oli hieno, kerrassaan. Aurinko paistoi ja lämpötila oli parikymmentä astetta. Kesä oli alkanut toden teolla, ja kauan odotettu retki oli vihdoin käsillä.

Luku 4

ALLI PUSSINEN, SELVÄNÄKIJÄ,

75 VUOTTA, HELSINKI.

Kaitafilmille ja C-kasetille tallennettu haastattelu

KYLLÄ muistan, oikein hyvin. Todella hirvittävä tapaus.

Että olenko ajatellut, mitä tuona yönä tapahtui? Tottakai olen, eikös kaikki sitten ole, ainakin silloin, kun se oli juuri sattunut. Sehän oli aivan kauheaa.

Selvänäkijä Alli Pussisen pienellä pöydällä palaa kynttilä yksinkertaisessa, koruttomassa jalassa. Vanhus istuu 40-luvun nojatuolissa, jonka suojaksi on vedetty alhaalta ylös ulottuva kaunis puuvillamatto, tarpeeksi pitkä, jotta maton pää ulottuu nojatuolin selkänojan yli ja hieman sen taakse.

Kaitafilmillä näkyvä vanha nainen siirtää kädet nojatuolin puisilta, kaarevilta käsinojilta syliinsä ja ristii sitten sormensa. C-kasetilta erikseen kuuluva naisen ääni ei ole synkronissa kuvan kanssa, kaukana siitä, mutta se ei ole suuri haitta. Tärkeämpää kuulijalle on se, mitä nainen muistelee poliisille aikanaan kertoneensa tällä viisitoista vuotta alkuperäisen tapahtuman jälkeen tehdyllä kaitafilminauhalla ja erillisellä äänityksellä.

Olin syömässä puuroa, kun kuulin uutisen radiosta. Kaurapuuroa voisilmällä ja tilkka maitoa, niin se oli, sellaista välipalaa olin juuri syömässä, en minä koskaan syö kovin paljoa. Iltapäivää se oli silloin, hyvin sen muistan. Kyllä syönti jäi puolitiehen, kun kuulin, että kolme nuorta oli edellisyönä surmattu telttaansa järvellä, ja neljäs oli juuri viety sairaalaan.

Alli Pussinen on pukeutunut pienin kukkasin koristeltuun yksinkertaiseen mekkoon. Vaalea tukka on hyvin lyhyeksi leikattu, vain päälaella on muutamia pitempiä suortuvia. Kasvoja peittävät syvät uurteet. Jo elämän ehtoopuolelle ehtinyt nainen on nähnyt paljon, kokenut paljon, kertonut sadoille häntä tapaamaan tulleille ihmisille oman näkemyksensä niistä asiakkaita askarruttavista asioista, joita häneltä on tultu vuosien varrella kysymään. Asiakkaita on ollut välillä jonoksi asti pienen helsinkiläisen kerrostalohuoneiston rappukäytävässä. Kerrotaan, että asiakkaina on ollut valtion korkeinta johtoa itse marsalkkaa myöten, tosin välimiehenä toimineen korkea-arvoisen upseerin välityksellä.

Ei, en tiennyt. En minä voinut aavistaa etukäteen mitään tapahtuvaksi, miten se olisi ollut mahdollista. Yhtä yllättynyt olin kuin muutkin, yhtä järkyttynyt. Sanoisin, että olisin ehkä voinut jotain tietääkin, jos jumaluusvoimilta olisin siitä etukäteen kysynyt, mutta ei minulta kukaan sellaista ollut pyytänyt tekemään.

Totta kai olen ajatellut, että miten joku saattaa tehdä sellaista. Hirviökö? No, kyllä sellainen hirviö on, joka sellaiseen pystyy, mitenpä muutenkaan, eihän sellainen mikään ihminen ole, peto se on, eikö niin. Toisen olopiiriä ei koskaan saa mennä loukkaamaan. Voi voi, sitä miettii aina tällaisissa tapauksissa, kuinka paljon pahoja ajatuksia sitä maailmassa onkaan ja kuinka vähän rakkautta ja myönteisiä ajatuksia. Että ihminen voi olla petomainen!

Kyllä, kyllä rikospoliisi kävi minua jututtamassa jo melko pian sen tapauksen jälkeen, se oli... sanoisin, että se oli silloin heti ensimmäisenä syksynä, jos oikein muistan. Se tapaus kun ei ollut selvinnyt ja talvi oli jo tulossa. Varmaan ne minun luokse viimeisenä oljenkortena tulivat, niin siitä poliisien vierailusta silloin ajattelin. Onhan ne poliisit itseasiassa useinkin kääntyneet puoleeni, mutta aina yksityishenkilöinä, ulkopuolella virantoimituksen.

Minut kun on valittu tänne maan päälle ihmisten auttajaksi, ja koska minulla on yhteys henkimaailmaan, voin apuani antaa, toimia välikätenä jumaluusvoimien ja ihmiskunnan välillä. Minä olen saanut kyvyn nähdä enemmän asioita kuin muut ihmiset. Ja napisematta olen työni aina tehnyt.

Kyselivät, kyllä, tarkasti ne poliisit kaikkea kyselivät. Että