Sääty: Vaiettu salaisuus

By Janne Kellari

Vuosikymmeniä nainen on tehnyt työtään varjoissa. Hän on nähnyt lukuisia maailmoja, kohdannut monta uhkaa ja tiennyt oman paikkansa niiden keskellä. Nyt se kaikki oli muuttumassa. Voimakas vihollinen nousee hämärästä ja tuo ennennäkemättömän tuhon. Tulevaisuuden ollessa vaakalaudalla, astuu agentti vastentahtoisesti pois varjoista. On aika kohdata vihollinen, jota ei voi julkisesti vastustaa. Vihollinen, joka tappaa ja tuhoaa, mutta jota seurataan fanaattisesti. Nainen on työssään hyvä, mutta onko hän riittävän hyvä. Onko hän kuningattarensa arvoinen?

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 11, 2019
• ISBN: 9789528054979

Janne Kellari

Kirjani ovat itsenäisiä tarinoita, jotka kuitenkin nivoutuvat tavalla tai toisella yhteen. Päähenkilöt ja tapahtumapaikat vaihtelevat, mutta kaikki kirjat sijoittuvat samaan mielikuvitukselliseen maailmankaikkeuteen, jonka salaisuuksien keskelle lukijani vien. Kirjojeni genret vaihtelevat ja sekoittuvat kokonaisuudeksi, jossa scifin, fantasian, seikkailukertomusten, mysteeriromaanien ja historiallisten kertomusten elementit tukevat toisiaan. Jokainen kirja kertoo oman tarinansa, mutta ei suinkaan kronologisessa järjestyksessä. Näin lukijoille avautuu kirja kerrallaan hiljalleen paljastuvia mysteereitä ja vastauksia, joista osa on ilmeisiä ja osaa joutuu etsimään ja pohtimaan.

Book preview

Sisällysluettelo

Luku I: He kulkivat varjoissa

Luku 1

Luku 2

Luku 3

Luku 4

Luku 5

Luku 6

Luku 7

Luku 8

Luku 9

Luku 10

Luku 11

Luku 12

Luku 13

Luku 14

Luku II: Sana on aseista voimakkain

Luku 1

Luku 2

Luku 3

Luku 4

Luku 5

Luku 6

Luku 7

Luku 8

Luku 9

Luku 10

Luku III: Mistä tarinat alkavat

Luku 1

Luku 2

Luku 3

Luku 4

Luku 5

Luku 6

Luku 7

Luku IV: Koti on siellä missä sydän

Luku 1

Luku 2

Luku 3

Luku 4

Luku 5

Luku 6

Luku 7

Luku I

He kulkivat varjoissa

Kylmä ja säälimätön silmä tuijotti pistooliin kiinnitetyn kiikaritähtäimen lävitse. Se seurasi vastapäisen rakennuksen ikkunasta näkyvää juhlaväkeä ja odotti täydellistä hetkeä. Tähtäimen risti seurasi yhden miehen askelia, askelia, jotka tulisivat olemaan viimeisiä tämän elämässä.

Mustiin verhoutunut hahmo makasi rakennuksen katolla, öisen taivaan kaareutuessa pilviverhoineen yläpuolella. Hienoinen tuuli liikutteli antenneja ja toi suurkaupungin hajut naisen sieraimiin. Leveä katu alapuolella oli täynnä liikennettä, valoja ja meteliä. Yksinäinen lintu kaarteli kattojen yllä. Se oli vasta etsimässä saalistaan, katolla makaava nainen oli omansa jo löytänyt.

Monikerroksisen rakennuksen katto oli tummaa huopaa ja hohkasi lämpöä auringonpaisteen jäljiltä. Muutama sitkeä rikkakasvi oli löytänyt asuinpaikan betonisten pintojen raoista ja uhmasi modernia kaupunkia. Ne toivat vain vähän eloa ilmeettömään ja laskelmoituun maisemaan.

Kyyninen silmä katsoi tähtäimessä näkyviä lukemia, jotka pistoolin prosessori laski anturien perusteella. Ne kertoivat tuulen ja lämpötilan vaikutuksen luodin lentorataan, joka tieto huomioitiin graafisen tähtäyskuvion asemoitumisessa.

Kaikesta teknisestä avusta huolimatta laukaus vastapäisen rakennuksen ikkunan lävitse oli vaikea. Piipun jatko-osalla ja kiikaritähtäimelläkin varustettuna pistooli ei ollut kivääri. Harva kykeni tällaiseen laukaukseen. Pistoolia pitelevä nainen oli yksi niistä, jotka siihen kykenivät.

Rauhallinen uloshengitys ja sitten nainen kuoli hetkeksi. Suurkaupungin äänet häipyivät ja keskittyneessä mielessä oli vain hiljaisuus. Sydän jätti lyönnit väliin, jokainen lihas jähmettyi paikoilleen, keuhkot pysyivät vaiti. Vain sormi liikkui puristaessaan vakaasti liipaisinta. Pistooli värähti hiukan luodin lähtiessä ja vain hiljainen napsaus kuului yössä.

Tähtäimen lävitse saattoi nähdä uhrin lennähtävän kumoon ja veren roiskuvan vaalealle lattialle. Paniikki valtasi välittömästi juhlaväen. Kuolema oli saapunut täysin yllättäen, eikä kukaan tiennyt mistä ja miten. Väkijoukko törmäili sekasorron vallassa, talloi toisiaan ja huusi ympärilleen. Kasvoilta paistoi hämmennys ja monin paikoin puhdas pelko. Kuolema sai ihmeitä aikaan odottamattomana vieraana.

Uhri jäi lattialle makaamaan, alati laajenevaan verilammikkoon. Kesti monta minuuttia ennen kuin kukaan ymmärsi kumartua miehen puoleen ja silloin oli jo myöhäistä tehdä mitään.

Ampuja ei jäänyt paikoilleen. Häntä eivät kiinnostaneet juhlaväen reaktiot ja hän tiesi laukauksensa olleen juuri sellainen kuin piti, tappava.

Nainen syöksyi kumarassa kohti kattotasanteen vastakkaista puolta. Vauhtia keräten hän ponnisti katon reunalta ja lennähti pitkän takin helmat lepattaen ilmaan. Hyppy kantoi kaukana alhaalla kulkevan kadun ylitse. Matka jatkui tarkkaan suunnitellun reitin mukaisesti pitkin seuraavan rakennuksen kattoa. Jälleen harjaantuneet lihakset ponnistivat ja lennättivät naisen kapean kujan yli. Hän juoksi ilmastointilaitteiden ja hissikoneiston välistä ja kääntyi kohti katon vasenta reunaa.

Nainen pudottautui kuvottavan kaukana alhaalla olevalle paloportaiden ylätasanteelle. Vuosien kokemus ja harjoittelu ottivat putoamisen vastaan ja matka jatkui kaiteen ylitse, josta kiinni pitäen nainen pudottautui alas. Kädet tarttuivat vauhdissa seuraavan tasanteen kaiteeseen ja sama toistui, kunnes jalat tavoittivat katutason.

Nyt nainen jatkoi ripeästi, mutta kuitenkin huomiota herättämättä kävelyä ja kääntyi risteyksestä seuraavan kadun väenpaljouteen. Pako oli kulkenut suunnitellusti ja nopeasti, samalla kaikki paikallisen toimijan etukäteen kertomat kamerat ja sensorit välttäen. Asusteiden materiaali oli juuri sopivasti heijastavaa. Se sekoitti riittävästi valvontasignaaleja, mutta ei herättänyt turvatarkastusten huomiota. Mikään viranomaisen reagointi ei siis enää saisi naista silmukkansa sisään.

Nainen käveli lämpimässä kesäilmassa kohti hotellia, jossa oli yöpynyt tämän tehtävän ajan. Hän oli tyytyväinen tehtävän onnistumisesta, eikä tuntenut mitään erityistä lopettamansa elämän johdosta. Tämä oli naisen työtä ja jälleen kerran hän oli tehnyt sitä, mistä hänelle maksettiin. Massamurhaaja oli kohdannut parempansa ja maksanut siitä hengellään.

Tervetuloa takaisin! Oliko hauska ilta? portieeri kysyi hyväntuulisesti keskihintaisen hotellin aulassa.

Erittäin antoisa, nainen vastasi hymyillen astellessaan aulan läpi hisseille. Hän oli hiukan päälle viisikymmenvuotias, vaaleaihoinen ja keskimittainen. Vaaleat hiukset olivat lyhyet ja vartalo silminnähden hyvässä kunnossa. Mustien vaatteiden alla oli lihaksikas ja jäntevä keho täynnä voimaa, nopeutta ja taitoa.

Nainen avasi huoneensa oven ja katseli hetken aikaa sängyllä alastomana makaavaa nuorukaista. Hoikka vaalea vartalo piirtyi tummanharmaita vuodevaatteita vasten. Siinä oli nuoruuden kimmoisuutta ja hyvinvointivaltion yltäkylläisen elämän tuomaa pehmeyttä.

Nuorukainen käänsi valkoisten hiusten reunustamat kasvonsa ovelle ja katsoi saapunutta. Nainen sulki oven takanaan ja asteli sängyn viereen. Hän hymyili hienoisesti riisuessaan vaatteitaan. Nuorukaisen rinta kohoili kiihtyvän hengityksen tahtiin. Naisen katse kulki vartalon läpi ja pysähtyi hennon karvoituksen ympäröimään jalkoväliin.

Nuorukainen tuijotti naisen riisuutumista ja alkoi tämän vaativan nyökkäyksen myötä hyväillä itseään. Nainen heitti loputkin vaatteet lattialle ja istui päättäväisesti kiihottuneena odottavan nuorukaisen päälle. Märkä vako painoi kovana sykkivän elimen sisäänsä, lantion liike sai sen liukumaan edestakaisin. Nuorukaisen kädet puristivat rintojen kiihottuneita kärkiä. Rakastelun kiihkeät äänet täyttivät hotellihuoneen hikisten vartaloiden kietoutuessa toisiinsa.

1

Bendar Lenids Stumbergin katsoi sängyllä makaavaa alastonta nuorukaista. Tämä oli nuori, hoikka ja nukkui sikeästi. Bendar hymyili, takana oli tyydyttävä yhden yön suhde. Nuorukaisessa oli ollut sopivasti yritystä ja riittävästi puhtia. Bendar kääntyi katsomaan peilikuvaansa. Hän näki viisikymppisen naisen, joka oli lihaksikas ja jänteikäs ja jonka vaaleaa ihoa koristivat useat arvet. Kapeiden kasvojen hienoiset juonteet silmäkulmissa ja suupielissä kertoivat kertyneistä vuosista. Silmät olivat harmaat ja vaalea tukka lyhyeksi leikattu.

Bendar kohautti olkapäitään peilikuvalle, jota harvemmin vaivautui katselemaan. Kova elämä vaati veronsa, mutta sängyllä nukkuva nuorukainen kertoi, että hänessä riitti vielä naista saamaan mitä halusi.

Bendar kaappasi alusvaatteensa lattialta ja asteli kylpyhuoneeseen. Hän istui vessan istuimelle, otti hammasharjan käteensä ja samalla kun tyhjensi rakkonsa, harjasi nopeasti hampaansa. Bendar kiskoi alushousut jalkaansa ja hihattoman aluspaidan päällensä. Hän tiesi niiden kaipaavan joko pesua tai vaihtamista, mutta kommunikaattorissa olivat jo tiedot uudesta tehtävästä aikatauluineen. Se vaati nopeaa reagointia ja välitöntä matkustamista.

Luontainen inho vaatekauppoja kohtaan yhdistettynä näennäiseen kiireeseen, antoi helpon pohjan päätökselle pitäytyä vanhoissa vaatteissa.

Jos olisi halunnut välttää uuden tehtävänannon ja sitä myöden omaa rauhaa, ei tämä ollut oikea paikka oleskella. Täällä kommunikaattori sai käytännössä kaikkialta yhteyden verkkoon ja sen myös työnantaja hyvin tiesi. Oli monta muuta paikkaa, jossa saattoi kadota yhteydenpidon ulottumattomiin päiviksi ja jopa viikoiksi. Oli tietenkin perustellusti kiellettyä viipyä yhteydenpidon ulottumattomissa enempää, kuin mitä oli aivan välttämätöntä. Pelkän hauskanpidon takia määräyksiä oli turha lähteä venyttämään.

Vuosi vuodelta yhä useammat liittyivät verkkoon, kunhan saivat oman teknologiansa ja byrokratiansa sovitettua yhteisiin tarpeisiin. Samalla teknologia kehittyi ja yhteysnopeudet kasvoivat. Se mihin nyt meni tunteja, saattoi tulevaisuudessa tapahtua minuuteissa. Jonain päivänä olisi turha edes kuvitella voivansa kadota teknologian saavuttamattomiin. Bendar kuitenkin tiesi, ettei hän näkisi sellaista päivää. Vuosia oli jo takana paljon ja työ oli kovaa, vaarallista ja kuluttavaa.

Bendar asteli eteiseen. Nuorukainen nukkui edelleen sikeästi, hänestä oli imetty kaikki mehut edellisen yön aikana. Alusvaatteisillaan oleva nainen aukaisi vaatekaapin, jonka sisältö oli väritykseltään musta. Bendar puki mustan paidan, mustat housut ja veti mustat nahkasaappaat jalkaansa. Sitten hän kietoi vyötärölleen varustevyön, jossa oli lokerot hygieniatarvikkeille, lompakolle ja kommunikaattorille vara-akkuineen.

Varustevyöstä roikkuvan pistoolikotelon hän kiinnitti alaosastaan reiteen ja tarkasti, että ase oli siinä tukevasti. Seuraavaksi päälle tuli musta varusteliivi, jonka taskuissa oli useita varalippaita, räjähdepanoksia, ensiapupakkaus ja puukko, sekä pistoolin monitoiminen kiikaritähtäin, äänenvaimennin ja jatkopiippu pitkiä etäisyyksiä varten.

Sitten Bendar otti käteensä pitkän nahkaisen takin ja kiskoi sen päällensä. Takki ulottui lähes polviin, oli vyötäröltä kapeampi niin, että antoi hiukan tiimalasia muistuttavan muodon. Viimeisenä Bendar tarttui huotraan, jossa hänen miekkansa lepäsi. Sormet silittivät hetken aikaa sen kahvaa ja silmät tuijottivat muistoja herättävää asetta. Se oli hiukan kaareva ja ohutteräinen. Kahva mahdollisti kahden käden otteen. Väistin oli ympyrämallinen ja pieni.

Bendar oli saanut tuon oman miekkansa, kun oli selvittänyt harjoittelujakson ja loppukokeet, joiden aikana käytettiin yhteisiä aseita. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten hän oli saanut juhlallisesti tämän miekan ja oli kantanut sitä siitä asti. Miekan huotra napsahti varustevyön pidikkeisiin niin, että ase jäi suurimmaksi osaksi takin alle.

Bendar poistui hotellihuoneesta ilman matkatavaroita. Niitä hänellä ei koskaan ollut. Ne haittasivat liikkumista, hidastivat matkustamista ja ilmankin tuli vallan mainiosti toimeen. Kaupat ja pesulapalvelut hoitivat kaiken tarpeellisen ja niitä oli kaikkialla. Sellaisen takia ei ollut järkeä kantaa puolta omaisuutta mukanaan. Vielä ei ollut tullut vastaan paikkaa, jossa hänen tapansa ei olisi toiminut.

Bendar laskeutui aulaan. Hän maksoi yöpymisen paikallisella käteisellä, mikä oli yleensä varmin keino. Kommunikaattorille taltioitujen varojen nosto onnistui kaikissa terminaaleissa, joko nopeammin tai hitaammin. Niiden käyttäminen suoraan sähköisenä maksuvälineenä olikin jo sitten paljon haasteellisempaa ja riippui täysin paikasta, missä oltiin.

Odottakaa siivouksen kanssa vielä muutama tunti, vieras jäi sinne nukkumaan, Bendar sanoi virkailijalle, joka nyökkäsi ymmärtäväisesti.

Bendar astui kadulle ja katseli ympärilleen. Pelkän maiseman perusteella oli vaikea päätellä missä oltiin. Tämä oli niitä paikkoja, joissa alkuperäiskulttuuria ei ainakaan kaupungeissa näkynyt. Kaikkialla oli suoria ja leveitä katuja, joita reunustavia teräsrunkoisia lasipalatseja ja korkeita pilvenpiirtäjiä yhdisti vain tunteeton tarkoituksenmukaisuus ja käytön tehokkuus. Joskus oli pakko miettiä, kuinka moni alkuperäiskulttuuri häviäisi, kun tämä kansojen ja niiden kulttuurien sulautuminen jatkuisi vuosisadasta toiseen.

Edelleen oli vahvoja alkuperäiskulttuureja, jotka kansakuntien tiivistyvästä kanssakäymisestä ja sen tuomasta kehityksestä huolimatta halusivat kunnioittaa myös omaa kulttuuriperintöä. Yhtä lailla oli kuitenkin niitä, jotka omaksuivat nopeasti muualta tulevan, yleensä sen tarjoaman korkeamman teknologian johdosta. Omaksuivat ja ehkä alemmuudentunteen tai jonkun muun syyn takia halusivat muuttua sen kaltaiseksi oman historiansa kustannuksella. Nyt jalkojen alla oleva Tij-Mon oli yksi viimeksi mainituista.

Tietenkin oli myös niitä, jotka käpertyivät omaan pesäänsä, kielsivät muiden olemassaolon ja hiljaa näivettyivät pois. Bendarin oma kotimaailma oli yksi tällainen ja niinä harvoina hetkinä, kun hän asiaa mietti, sai se haikeuden tunteen nousemaan mieleen.

Tätä hidasta ja monivivahteista kehitystä saattoi seurata ja todistaa nainen, jonka työ oli vienyt häntä paikasta toiseen kolmenkymmenen vuoden ajan.

Bendar oli nähnyt niin monta maailmaa, tavannut niin monta eri kansaa, ettei oikeastaan jaksanut välittää tuosta kehityksestä. Hän kykeni havainnoimaan sitä paremmin kuin suurin osa, mutta enempää ajatuksia sille oli turha antaa. Miksi vaivata mieltään asialla, jolle ei mitään voinut.

Bendar tiesi, että oli niitäkin tahoja, jotka kantoivat huolta kulttuurien kirjosta ja hän ymmärsi hyvin sen tärkeyden. Bendarin työ ei kuitenkaan ollut vaalia sellaisia asioita. Hänellä ei ollut varaa miettiä paikallista kulttuurihistoriaa samalla, kun jokainen vierailu missä tahansa maailmassa saattoi olla kuolettavan vaarallinen.

Suurimpaan osaan tehtävistä liittyi paikallisten toimijoiden keräämää informaatiota ja sitä kautta Bendarilla oli paljon keskimääräistä enemmän tietoa paikallisista tavoista ja kulttuuriperinnöstä. Se kaikki antoi mahdollisuuden katsoa vallitsevaa maailmaa ja sen kehityskulkua kriittisin silmin. Kerätystä tiedosta ja niiden muodostamista mielipiteistä huolimatta Bendarin työ kulki tiukasti reaalimaailmassa ja monessa suhteessa hän oli vain sivustaseuraaja. Mihin suuntaan maailma kulki ja mitä sille tapahtui, sitä suunnittelivat ja miettivät muut. Hän oli lääke niihin tulehduksiin, jotka ilmaantuivat noiden suunnitelmien tielle ja vaaransivat elämän edellytykset.

Juna pysähtyi hotellin eteen. Bendar varmisti määränpään valotaulusta ja astui sisään parin muun matkustajan kanssa. Lähes huomaamattomasti juna lähti liikkeelle, kiihdytti hetken aikaa ja hidasti jälleen seuraavalle pysäkille. Näin matka jatkui puolen tunnin ajan. Matkustajia tuli ja meni, eivätkä suuren kaupungin maisemat rakennusten välisessä kanjonissa juuri muuttuneet.

Viimein Bendarin odottama pysäkki tuli vastaan ja hän poistui junasta. Pysäkki oli kaupungin suuren pääaseman sisällä, jonne juna oli hetkeä aiemmin pujahtanut. Maaliikenteen laitureita oli useita rinnakkain ja monessa eri tasossa, olihan asema monien maanpäällisten ja maanalaisten linjojen reitillä. Erityyppisiä junia saapui ja lähti kaiken aikaa ja suuren betonihallin ilma oli täynnä niiden ja matkustajien ääniä.

Bendar asteli laiturilta liukuportaisiin, jotka nousivat koko suuren maaliikennehallin läpi kulkevalle kävelysillalle. Sitä pitkin saattoi vaihtaa laiturilta toiselle tai siirtyä lentoliikenteen terminaaliin. Liukuportaita johti myös maanpäällisten raiteiden alapuolella oleville tasoille, joita kauempaa saapuvat, harvemmalla pysäkkivälillä toimivat kaukojunat käyttivät.

Katosta roikkui säännöllisin välein suuria valotauluja, jotka kertoivat kävelysillalla kulkeville eri laitureiden saapuvat ja lähtevät junat, osa niistä antoi tietoa myös lentoterminaalin liikenteestä.

Siellä täällä olevista aukoista saattoi nähdä vilauksen monen tason muodostamasta raideverkosta ja siellä liikennöivistä junista. Liukuportaita kulki tasolta toiselle ja kaikkialla näkyi suuret määrät matkustajia. Kaikesta näki paikan olevan koko Tij-Mon liikenteen keskus, valtiovallan, kaupankäynnin ja turismin virrat kulkivat tämän paikan kautta.

Bendar astui lentoliikenteen suureen pääaulaan ja tutkaili valotaulua. Terminaali A oli sisäiseen liikenteeseen, terminaali B ulkomaailman liikenteeseen ja sitä kohti Bendar nyt suunnisti.

Vilkas ja meluisa pääaula oli pyöreä, keskeltä auki korkealla häämöttävään lasikattoon asti ja suuret määrät matkustajia kansoitti sitä. Pohjakerroksessa oli lukemattomia matkatoimistoja, lentoyhtiöiden tiskejä, neuvontapalveluja ja vuokrausyrityksiä. Kolmen muun kerroksen kohdalla lasikaiteiset parvekkeet kiersivät koko ympyrän ja olivat täynnä ravintoloita ja erilaisia kauppoja.

Bendar astui suurista lasiovista pitkään lasiputkeen, jonka liikkuva lattia kuljetti matkustajia B terminaaliin. Nainen seisoi lasiputkessa ja katseli oikealla levittäytyvää perinteistä lentokenttää, jossa sisäisen liikenteen nousevat ja laskeutuvat koneet liikkuivat. Suurin osa matkustajista oli suunnistanut niitä palvelevaan terminaaliin, sillä olihan edelleen huomattavasti yleisempi tarve matkustaa paikasta toiseen omassa maailmassa.

Bendar oli kuitenkin poikkeus, hän matkusti sinne missä seuraava tehtävä oli ja ne olivat harvoin samassa paikassa peräkkäin.

Kymmenen minuutin matkan jälkeen lasiputkessa liikkuva kuljetin lähestyi ulkomaailman terminaalia. Se poikkesi luonnollisestikin täysin sisäisen liikenteen terminaalista. Täällä ei ollut kiitoratoja tai seisontapaikkoja, eikä kymmeniä saapuvia ja lähteviä koneita, jotka kuljettivat satoja matkustajia ja valtavasti rahtia. Niiden sijaan oli betoniseinämien eristämät tasanteet ja niille johtavat, sivuun käännettävät telakointikäytävät kolmelle sukkulalle.

Lasiputkessa liikkuva kuljetin päättyi terminaalin portille ja Bendar astui sisään odotusaulaan. Jälleen näkymä oli erilainen kuin sisäisen liikenteen vilkkaissa ja hälisevissä tiloissa. Ei ollut useita lähtöauloja eikä kymmeniä eri koneisiin johtavia putkia. Oli vain yksi lähtöaula, josta matkustajat ohjattiin kolmesta sukkulatasanteesta vuorossa olevaan.

Bendar käveli tiskin luokse ja otti henkilöllisyysmerkkinsä esiin. Merkki oli metallinen nahkaan kiinnitetty vaakuna, jonka reunat olivat kultaa, keskiosa punainen ja siinä oli musta risti. Vaakunan alapuolella oli metallinen koodilevy, joka hehkui vihreänä ollessaan kiinni omistajansa kädessä. Jokaisen muun kädessä se olisi musta. Nahkaisessa kotelossa oli metallivaakunan vastakkaisella puolella kuvalla ja henkilötiedoilla varustettu kortti.

Hyväksyttyjä henkilöllisyystodistuksia oli lukemattomia erilaisia ja joskus niiden selvittämiseen meni aikaa. Tämä malli oli harvinainen, mutta se tunnettiin yleensä kaikkialla ja sen käsittely sujui nopeasti. Virkailija katsoi mustiin pukeutunutta naista ja nielaisi lähes huomaamattomasti.

Bendar katsoi virkailijaa ilmeettömästi, mutta hymyili itsekseen. Työnantaja oli tehnyt hyvää työtä luodessaan heille tarkoitukseen sopivan maineen. Se auttoi monessa tilanteessa, mutta toki se tosiasia, että yleensäkin oli olemassa maine, myös haittasi joissakin tapauksissa. Tehtävät kun pääsääntöisesti vaativat jonkinlaista salassapitoa tai huomaamatonta toimintaa.

Todellisuus kuitenkin oli sellainen, ettei täydellinen näkymättömyys ollut enää mahdollista. Siksi nykyinen toimintatapa, joka tehokkaasti sekoitti keinotekoisesti luotua mainetta ja tehtävien todellista luonnetta, toimi hyvin.

Virkailija katsoi merkkiä. Hän havainnoi vihreän hohteen ja tiesi naisen olevan aito agentti.

Agentti, virkailija toisti ja nyökkäsi.

Bendar hymyili kylmästi ja odotti, että virkailija luki henkilötiedot koneeseen ja tulosti varatun lipun. Monin paikoin kaiken tämän saattoi hoitaa kommunikaattoriin tai muulle laitteelle ladattavilla tiedoilla, mutta niin kuin monessa muussakin asiassa, paperi oli se, mikä toimi kaikkialla, kaikissa tilanteissa ja millä tahansa laitekannalla.

Tulostetun lipun kanssa Bendar jäi odottamaan alukseen nousemista ja pisti huvittuneena merkille, kuinka virkailija vähän väliä vilkaisi vaivihkaa hänen suuntaansa. Jotkut kanssamatkustajatkin katsoivat epätavallisesti mustiin pukeutunutta naista ja varmasti jotkut miettivät tämän ammattia. Bendar oli tottunut tähän kaikkeen ja istui ilmeettömästi penkillä. Hän inhosi olla huomion keskipisteessä, mutta tämä oli eri asia, tämä oli hyvinkin tuttu tilanne. Olemusta arvioitiin, ammattia arvailtiin, toimenkuvaa mietittiin, se kaikki oli tuttua agentille. Se oli ikään kuin huomion varjossa olemista, tuon kirkkaan keskipisteen reunalla tarkkailua.

Viimein valotaulu kertoi aluksen olevan valmis ja vihreä valo syttyi vasemman puoleisen telakointikäytävän kohdalle. Bendar ja seitsemän muuta matkustajaa suuntasi ovelle ja merkityksettömän lippujen tarkastuksen jälkeen kaikki astuivat metalliristikon sisällä kulkevaan käytävään. Sen toisessa päässä oli valkoisen sävyisen sukkulan hahmo.

Käytävää pitkin kävellessä oikealla näkyi kahden muun vastaavan telakointikäytävän hahmot, joista myös toisessa oli sukkula kiinnittyneenä. Betonisten seinämien ympäröimät tasanteet olivat alapuolella ja käytävät kulkivat noiden seinämien päällä. Sukkulan oven kohdalla oli muutama alaspäin johtava askelma.

Bendar astui sisään sukkulan ovesta ja etsi nopeasti oman paikkansa pienessä matkustamossa. Kaikki muut matkustajat kantoivat mukanaan käsimatkatavaroita ja asettelivat niitä lokeroihin ennen istumistaan.

Sukkulassa oli tilaa kolmellekymmenelle matkustajalle, joita palveli tai oikeammin, joiden toiminnasta vastasi kaksi miehistön jäsentä. Tämä matkustamohenkilökunta toimi samalla rahdin vastaanottajana ja purkajana, kapteenin ja perämiehen keskittyessä lentämiseen. Huomattavasti matkustamoa suurempi osa sukkulan tilavuudesta olikin yleensä tarkoitettu nimenomaan rahdin kuljettamiseen.

Sukkuloilla oli useita valmistajia, huomattavasti enemmän kuin suuremmilla aluksilla ja niitä oli siksi myös paljon erilaisia ja eri tarkoituksiin kohdennettuja. Suurin osa eroista liittyi yksityiskohtiin, kokoon ja varusteluun, käyttötarkoituksen tuodessa niihin paljon yhtäläisyyksiä. Ohjaamon jatkeena oli tyypillisesti kapeahko matkustamo, rahtitila oli yleensä kooltaan suurempi ja sijaitsi joko matkustamon takana tai alla. Takaosassa sijaitsivat suuret päämoottorit ja rungon alaosaan sijoittuivat nousu- ja laskeutumisraketit ja polttoainetankit.

Suurimmissa sukkuloissa rahtitilaan mahtui pienemmän rahdin ohella kolme tai neljä täysimittaista konttia, mutta yleensä nämä eivät vetäneet kuin pienen määrän matkustajia. Toisaalta matkustajakapasiteetiltaan suurimpiin mahtui jopa sata matkustajaa ja tällaisia käytettiin maailmoissa, jossa matkustajaliikenne lähinnä turismin takia oli tärkeintä.

Bendar tunsi jalkojensa alla hienoista tärinää ja kuuli korvissaan, kuinka sukkulan järjestelmät hurisivat hiljaa. Vaikka seinissä ja katossa olikin jonkinlaisia muovilevyjä peittämässä johdotuksia, putkituksia ja laitteita, ei sukkuloita ollut rakennettu mukavuus edellä. Niillä tehtävät matkat olivat lyhyitä ja nopeat käännöt sekä alhaiset valmistuskustannukset olivat tärkeämpiä kuin mukavuus.

Matkustamohenkilökunta kävi varmistamassa kunkin matkustajan viisipistevöiden kiinnityksen ja kyseli jokaisen kokemuksia sukkulan lähdöstä. Bendarin kohdalla vöitä tuskin huomioitiin, eikä turhia kysymyksiä kyselty. Agentin titteli matkustajaluettelossa kertoi riittävästi.

Valot himmenivät ja inforuuduilla pyöri yleistietoa sukkulamatkustamisesta. Viimein kapteenin ääni kovaäänisistä kertoi lähdön tapahtuvan viiden minuutin kuluttua. Matkustajat varmistelivat vöiden tiukkuutta, painautuivat selkänojia vasten ja odottivat, kuinka nuo pitkät minuutit kuluivat.

Valot inforuuduilla vaihtuivat yksitellen punaisesta keltaisen kautta vihreään. Vihreän syttyessä nousuraketit ulvahtivat korvia särkevästi ja työnsivät sukkulan rajusti ylöspäin. Matkustamo tärisi voimakkaasti ja meteli oli hetken aikaa huumaava. Painovoima puristi kaikki penkkejä vasten sukkulan kerätessä nopeutta. Ulkopuolella, betoniseinien suojaamalla tasanteella, liekit täyttivät hetkellisesti ympäristön ja moottoreiden jylinä kaikui ilmassa.

Matkustamossa oli rauhallista, jokaisen keskittyessä lähtökiihdytykseen. Matkustajien hiljaisuus ja rauhallisuus kertoivat, ettei mukana ollut ensikertalaisia. Kaikki olivat kokeneet rajun lähdön ennenkin.

Ei ollut mitenkään tavatonta, että joku puhkesi huutamaan, rukoilemaan tai jopa pyörtyi ensi kokemuksillaan. Mikään ohjelehtinen tai inforuudun opastus ei kertonut koko totuutta siitä, kuinka raju lähtökiihdytys oli.

Sukkula kiihdytti ylöspäin ja nosti hiljalleen nokkaansa, kunnes optimaalinen kulma saavutettiin ja päämoottorit syttyivät. Runko valitti ja paukahteli tuon uuden äkillisen kiihdytyksen voimasta. Usean sekunnin ajaksi jokaisen henki salpautui ja tonnin paino tuntui laskeutuvan rintakehälle.

Päämoottorit alkoivat työntää sukkulaa eteenpäin samalla, kun nousuraketit sammuivat. Vauhti kiihtyi edelleen, mutta hiljalleen matkanteko muuttui tasaisemmaksi. Pahin tärinä ja meteli vaimenivat ja voimakkain puristus hellitti. Matkustajat haukkoivat henkeä ja pyyhkivät hikikarpaloita otsalta. Pikkuhiljaa he saivat normaalista hengitysrytmistä kiinni ja rentoutuivat.

Sukkula tärisi edelleen hienoisesti sen lisätessä korkeutta ja päämoottorien melu kantautui selkeästi matkustamoon. Alkukiihdytykseen nähden matkanteko oli kuitenkin rauhallista ja jopa miellyttävää. Hetken kuluttua sukkula jo kulki ohenevassa ilmakehässä ja kiihdytyksen paine rintakehässä alkoi lopullisesti helpottaa.

Matkustajat saattoivat nyt vilkuilla ikkunoista alapuolella pienenevää planeettaa. Sen yksityiskohdat ja maamerkit häipyivät hiljalleen näkyvistä ja kohta se oli muuttunut etäiseksi vihertäväksi massaksi. Samalla puristus olkavöissä kertoi painovoiman vähitellen häviävän. Lähiliikenteeseen tarkoitetuissa sukkuloissa ei missään päin ollut keinotekoista painovoimaa.

Sukkula jatkoi tasaista matkaansa mustassa avaruudessa ja alkoi hiljalleen lähestyä määränpäätään, Tij-Mon avaruussatamaa. Se näkyi ensin vain epämääräisenä valomerenä, mutta alkoi pikkuhiljaa muuttua metallisten rakenteiden monimutkaiseksi keskittymäksi. Avaruussatama koostui valtavista metalliristikoista, jotka muodostivat kolme u:n muotoista telakointiasemaa. Ne olivat täynnä kaapeleita ja putkia, jotka syöttivät tarpeen mukaan niihin kiinnittyviä aluksia.

Suuret matkustaja- ja henkilökuntatilat sijaitsivat telakointiasemien yhtymäkohdassa ja olivat yksinkertaisen näköisiä metallilaatikoita, joita yhdyskäytävät sitoivat toisiinsa. Valtavat määrät johtoja, putkia, antenneja ja sensoreita tekivät kokonaisuudesta vähemmän yksinkertaisen.

Teknisten tilojen ja varastojen muodostamissa osissa avaruussatamaa ei ollut ikkunoita lainkaan. Julkisissa tiloissa puolestaan oli suuria näköalaikkunoita niin seinissä kuin katossakin. Sekä matkustajille, että henkilökunnalle tarkoitettujen hyttien pienet ikkunat täyttivät tasaisena rivinä merkittävän osan satamaa.

Yhdessä telakointiasemassa lepäsi valtava aurinkokuntien väliseen liikenteeseen tarkoitettu alus. Se oli lähes neljäsataa metriä pitkä, mutta valtavat päämoottorit veivät tuosta pituudesta puolet. Pienempiä työntö ja ohjausmoottoreita oli pitkin pyöreämuotoista runkoa, joka jatkui päämoottoreiden jälkeen ikkunattomana polttoainesäiliönä ja teknisenä tilana. Aivan keulassa oli rahtikansi, johon telakointiaseman kuljetusputki oli liitetty.

Pyöreämuotoisen rungon päällä kulki kuin selkärankana matkustajille ja henkilökunnalle tarkoitetut tilat. Ikkunoita oli vieri vieressä neljässä kerroksessa. Tuon kulmikkaan selkärangan etupuolella, viisikymmentä metriä ennen keulaa, oli komentosilta suurine ikkunoineen.

Alus oli valtavan kokoinen, mutta olemukseltaan pitkulainen ja muodoiltaan pyöreä- ja sulavanlinjainen. Se oli rakennusmateriaalina käytetyn metallin johdosta väriltään ruskea.

Sukkula kiinnittyi avaruussataman kyljessä olevaan telakointipisteeseen ja pääsi samalla keinotekoisen painovoiman piiriin, joka tuntui olkavöiden paineen hellittämisenä. Inforuudun merkin jälkeen matkustajat avasivat vyöt ja nousivat seisomaan. Lähes saman tien sukkulan ovi aukeni ja matkustamohenkilökunta antoi luvan poistua aluksesta.

Bendar astui telakointiputkeen ja käveli muutaman metrin parioville, joista pääsi avaruussataman matkustajatiloihin. Vieressä metallikaiteen takana nainen näki suurten rahtiovien avautuvan ja kuljettimen työntyvän sukkulan sisuksiin. Huomattavasti matkustamoa leveämpi rahtiosa oli kiinnittynyt suoraan sataman kylkeen ja teleskooppinen matkustajaputki sopeutui siihen.

Sukkulahallin rahdinkäsittelyyn tarkoitettu osuus oli yhdistetty suoraan telakointiasemiin putkella, jonka lattia muodostui kuljettimista. Sen koko mahdollisti jopa kokonaisen rahtikontin siirtämisen sukkulasta lastauslaiturille.

Sukkulahalli oli koruton ja vailla mitään palveluja. Sen metallinväriset seinät, täynnä johtoja ja putkia oleva katto ja kirkkaat kylmät valot kertoivat tarkoituksenmukaisuudesta, eivät viihtyisyydestä. Yksinkertainen opastaulu näytti suunnan lähtö- ja tuloaulaan, jonne kuljettiin kahta osastoa yhdistävän yhdyskäytävän läpi. Käytävän molemmissa päissä oli leveät kynnykset ja karmit, joiden keskeltä paineovet tarpeen vaatiessa työntyivät erottamaan osastot toisistaan.

Käytävä oli paljon matalampi ja kapeampi kuin sukkulahalli, mutta ahdistavaa tilaa avarsivat molemmin puolin olevat ikkunat. Bendar astui käytävästä risteyshalliin, jossa oli kolmella sivulla yhdyskäytävien aukot. Yhden ovet olivat kiinni ja se johti valvomoon ja miehistötiloihin, toinen käytävä oli Bendarin juuri käyttämä ja kolmas oli se, jonne lähtö- ja tuloaulan merkit opastivat.

Risteyshallissa oli muutama pieni kauppa ja yksinkertainen ravintola, joka koostui yhdestä tiskistä ja useista lattiaan pultatuista metallijakkaroista ja pöydistä. Risteyshallin katossa oli suuri kattoikkuna, josta näkyi tähtien täplittämää mustaa avaruutta. Vapaassa seinässä oli suuri panoraamaikkuna, joka antoi kauniin näkymän kohti vihreää planeettaa. Paikka oli siis paljon viihtyisämpi kuin karu sukkulahalli.

Bendar suuntasi ravintolaan, koska aluksen lähtöön oli vielä aikaa. Hän käveli tiskille ja vilkaisi valikoimaa, joka koostui kaikenlaisista muoviin pakatuista ruoista, joista mikään ei herättänyt suurtakaan intohimoa. Bendar jatkoi matkaa maksupisteeseen tyhjin käsin ja pyysi odottavalta ravintolanpitäjältä suuren viskin. Agentti sai käteensä muovisen kupin täynnä ruskeaa alkoholia. Bendar asteli seinän vieressä olevalle metallipenkille ja istui selkä seinää vasten.

Siemaillessaan väkevää alkoholia, Bendar katseli suhteellisen hiljaista risteyshallia. Odottavia matkustajia seisoskeli seinustoilla, käyskenteli kaupoissa ja istui ravintolassa. Paikalla oli sekä niitä, jotka olivat tulleet samalla sukkulalla ja niitä, jotka olivat saapuneet jo aiemmin.

Ravintolassa istui myös joitakin sinisenharmaisiin univormuihin pukeutuneita henkilökunnan jäseniä ja joitakin näistä asteli hallissa eri suuntiin tehtäviään hoitaen. Henkilökunta oli järjestäen paikallista. Tij-Mon hoiti itsenäisesti avaruussatamansa ja siihen liittyvän sukkulaliikenteen.

Rahtivaunu rullasi juuri risteyshallin läpi tuoden täydennystarvikkeita avaruussataman tarpeisiin. Sen laatikoita purettiin niin kauppoihin kuin ravintolaankin. Osa tavarasta vietiin suljetun oven kautta henkilökunnan tiloihin.

Puolen tunnin kuluttua infotaulu kertoi alukseen nousun alkavan kymmenen minuutin kuluttua. Bendar nousi ja suuntasi yhdyskäytävään. Samoin tekivät muutkin matkustajat, arviolta kolmisenkymmentä henkilöä, joiden pukeutuminen oli sekalaista ja joista osan kotimaailmaa oli vaikea pelkän ulkoasun perusteella arvata.

Yhdyskäytävän jälkeen avautui varsinainen lähtö- ja tuloaula, jonka pitkällä sivulla oli suuri panoraamaikkuna. Ikkunasta näkyivät kaikki kolme suurta metalliristikoiden muodostamaa telakointiasemaa ja samalla kiinnittyneenä oleva valtava ruskeansävyinen alus.

Aulassa oli vastaanottotiski, metallisia tuoleja ja sinertävän harmaisiin univormuihin pukeutuneita virkailijoita. Virkailijat tarkastivat matkustajien liput, joka oli pelkkä muodollisuus. Muita aluksia ei paikalla ollut ja kaikki oli tarkastettu jo ennen sukkulamatkaa.

Bendar astui muiden matkustajien kanssa lähtöputkeen, joka oli paljon yhdyskäytäviäkin pienempi ja pidempi, sisältäen risteyksiä ja liikuteltavia osuuksia. Palvelihan se kaikkia kolmea telakointiasemaa ja useita erimallisia aluksia.

Reitti oli kuitenkin selkeästi merkitty ja risteykset puomeilla ohjattu. Ahdasta putkea avarsivat ikkunat, joita oli säännöllisesti lähes koko matkalla. Niistä saattoi tarkkailla odottavan aluksen jättimäistä hahmoa hyvinkin läheltä.

Selkärankana kulkevan, henkilöstölle ja matkustajille tarkoitetun osan pohjakerros oli putken tasalla ja siinä oli useita suurempia, soikionmallisia ikkunoita yleisten tilojen kohdalla. Pohjakerroksen yläpuolella kulki kolmessa kerroksessa lukemattomia pieniä pyöreitä hyttien ikkunoita.

Kaareva ja lieriömäinen päärunko oli lähtöputkea alempana ja sen saattoi nähdä vain kurkottamalla aivan ikkunaan kiinni. Valtavien päämoottoreiden hallitsemaa takaosaa ei ikkunoista vielä nähnyt.

Läheltä katsottuna ruskeansävyinen, kokoonsa nähden sulavalinjainen ja kiiltävän metallinen alus ei ollut lähellekään niin kaunis kuin kauempaa oli näyttänyt. Sen rungossa oli lommoja, naarmuja ja erilaisia korjausten jälkiä, alkuperäinen väri ja paikkaukset riitelivät keskenään. Sileä metallikuori oli täynnä erilaisia laitteita ja niihin liittyviä johdotuksia ja putkituksia.

Vanhaan alukseen oli tehty vuosien varrella myös suuria muutoksia, jotka rikkoivat tuon aikoinaan niin sulavalinjaisen muodon. Selkärankana kulkeva kulmikas ja koomisen korkea osa ei sopinut kuvaan ja oli rakennettu vain laajentamaan matkustajakapasiteettia. Rahtitilan kohdalla lieriömäistä, pyöreään keulaan päättyvää päärunkoa, oli levennetty yhtä kulmikkaasti ja yhtä huonosti alkuperäiseen muotoon sopien.

Melko lähellä henkilöstölle ja matkustajille tarkoitetun osan etupäätä oli lähtöputkessa risteys, jossa puomi esti kulun eteenpäin ja käytössä oleva osa kääntyi kohti alusta. Nyt edessä oli monimutkainen pituuttaan ja korkeuttaan tarpeen mukaan muuttava silta, joka oli kiinnittynyt aluksen ensimmäisellä kannella olevaan porttiin.

Matkustajat kulkivat tuota viimeistä osuutta pitkin kohti aluksen sisäänkäyntiä ja näkivät muutamista ikkunoista valtavien päämoottoreiden hahmot. Ne olivat kaikin tavoin paljon muuta alusta massiivisemmat, vaikka kotelointi peittikin ne kokonaisuudessaan ja sai ne tuntumaan hiukan kokoaan virtaviivaisemmilta.

Bendar astui sisään alukseen ja seisahtui muiden kanssa pääaulaan. Aula oli suhteellisen hienostunut termi paljaiden metalliseinien verhoamalle suorakaiteen muotoiselle huoneelle, jossa ei ollut kalusteita, ei koristeita, ei edes mattoa peittämässä kulunutta metallilattiaa. Aulassa miehistö oli ottamassa matkustajia vastaan ja ohjaamassa heitä omiin tiloihinsa.

Aluksen, johon nyt oli astuttu, kotimaailma oli Led Vilgar, laz terraanien asuttama planeetta. Laz terraanit olivat niitä, jotka erosivat huomattavasti keskivertokansoista. He olivat toki neliraajaisia ja samaa kokoluokkaa muiden kanssa. Punaiset silmät, vaakatasossa liikkuvat luomet, voimakkaasti kehittyneet kulmahampaat ja nelisormiset kädet, olivat ulkonäöllisesti keskimääräistä suurempia eroavaisuuksia.

Tummassa ihossa oli suomumaisia kuvioita nivelien kohdalla ja tuota tummaa ihoa vasten korostuivat laz terraanien suosimat vaaleat ja paksut vaatteet sekä monimutkaiset hiuslaitteet.

Hiuslaite oli tietenkin hiukan harhaanjohtava sana, sillä laz terraaneilla ei suoranaisesti ollut hiuksia. Päässä ja niskassa oli pitkiä ihosta muodostuneita jouhia, jotka olivat muuta vartaloa vaaleampia ja joita muotoiltiin erilaisilla koruilla ja kiinnikkeillä.

Noista pienistä ulkonäöllisistä eroista huolimatta laz terraanien biologia oli seikka, mikä erotti heidät monista muista kansakunnista. Laz terraanit muistuttivat biologialtaan matelijoita, jollaisista olivat aikoinaan kehittyneet planeettansa valtaroduksi. Evoluutio oli kulkenut heidän kotimaailmassaan eri suuntaan, kuin tyypillisesti elämää synnyttäneillä planeetoilla, joissa nisäkkäät olivat voittaneet kilpajuoksun planeetan kehityksessä.

Bendar ei koskaan ollut havainnut mitään sukupuoliominaisuuksia laz terraaneilla ja oli siinä käsityksessä, ettei näillä ollut eri sukupuolia ja lisääntyminen oli jollain tapaa suvutonta.

Tuosta evoluution valitsemasta erilaisesta tiestä huolimatta, olivat laz terraanit tänä päivänä samanlainen kansa kuin kaikki muutkin ja he toimivat kiinteänä osana yhdentyvää linnunrataa. Heidän erilainen biologiansa toi tiettyjä piirteitä näillä aluksilla matkustamiseen, kuten liian korkean lämpötilan ja erikoiset vessat. Toisaalta hinnat olivat kaikkia muita halvemmat ja siksi matkustajia riitti. Vaikka ulkomuodossa oli paljon erityispiirteitä, oli sellaisia muillakin roduilla, eikä se siksi juuri herättänyt huomiota. Paitsi ehkä niissä, jotka eivät koskaan olleet nähneet itsestään poikkeavia kansoja.

Bendarin lippu tarkastettiin ja sen perusteella hänelle annettiin sirukortti. Se toimi avaimena ja maksuvälineenä sekä tunnisteena aluksella. Myös miehistön jäsenillä roikkuivat kaulassa vastaavanlaiset kortit, joissa toki oli enemmän ominaisuuksia ja niiden toiminta oli turvallisuussyistä yhdistetty heidän ihokosketukseensa.

Miehistöllä oli vaalean beigen väriset paksut univormut, kangasnauhoista käärityt jalkineet ja vyö. Aluksesta poistuessaan laz terraanit pukivat paksun hupullisen viitan antamaan lisälämpöä. Varsinaisia arvomerkkejä tai koristeita ei univormussa ollut. Kangasnauhoista punotussa vyössä oli kiinni radiolähetin, jonka kaiutin ja mikrofoni olivat olkapäällä.

Vastaanottaja katseli sirukorttia ojentaessaan naisen varusteita ja sanoi: Normaalisti tässä kohtaa kaikki aseet otettaisiin säilytykseen.

On vain kahdenlaisia henkilöitä, jotka ovat yrittäneet riisua agentin aseista. Niitä jotka ovat luopuneet yrityksestä ja niitä jotka ovat kuolleita.

Liityn ensimainittuun ryhmään, agenttien kanssa meillä ei koskaan ole ollut ongelmia ja heidän maineensa on riittävä takuu.

Bendar nyökkäsi hyväksyvästi, luotu maine täytti jälleen tarkoituksensa. Tuon lyhyen keskustelun jälkeen nainen ohjattiin kapealle, juuri ja juuri hänen korkuiselle ovelle, josta nousi jyrkät metalliset portaat seuraaville kansille.

Bendarin hytti oli toisella kannella ja agentti kipusi sinne kuluneita askelmia pitkin. Porraskuilu oli ahdas ja sen seinien maali lohkeillut. Portaiden yläpäässä oli pieni tasanne, josta nousi yhtä jyrkät portaat ylöspäin. Tasanteella oli neljä oviaukkoa, joista lähti eteen- ja taaksepäin kaksi kapeaa hyttikäytävää ikkuna- ja sisähyteille. Käytävillä oli kellertävän oloinen valaistus, sähköjohtojen ja putkien muodostama verkko katossa ja paljas metallilattia.

Oviaukot olivat pyöreäkulmaisia ja ahtaita. Niiden kynnykset olivat korkeita ja yläosaan löi päänsä, jollei huomannut kumartua. Paksut ovet olivat valmiina sulkemaan jokaisen oviaukon tiiviisti tarpeen vaatiessa. Käytävillä oli useampi samanlainen paineovi, joilla mahdollistettiin eri osastojen eristäminen onnettomuustapauksissa.

Bendar lähti kulkemaan hänelle opastettua käytävää pitkin eteenpäin. Käytävässä oli säännöllisin välimatkoin laipioita, joiden kohdalla täytyi kumartua. Askeleet kopisivat metallisella lattialla, seinien maali oli kulunut ja lohkeillut. Kaikki ympärillä kertoi vanhasta teknologiasta, matkustajamäärän maksimoimisesta ja halvasta hinnasta. Tämä oli laz terraanien tapa tarjota palveluitaan.

Käytävällä oli ovia molemmin puolin ja merkintä yhdessä noista ovista täsmäsi hänen lipussaan olevaan merkintään. Ne olivat numeroita laz terraanien kirjoituksessa, mutta ulkopuolisen täytyi vain verrata merkkien ulkomuotoa. Pääaulassa jaetun muovisen sirukortin avatessa sähköisen lukon, tiesi matkustaja päätelleensä hytin merkin oikein.

Bendar astui hyttiinsä ja sulki kankean mekaanisen oven. Tätä alusta ei oltu tehty huviristeilijäksi. Se oli kaikkien laz terraanien alusten tapaan vanha ja rakennettu aikoinaan tutkimusmatkailuun. Tarpeiden kehittyessä sitä oli muutettu matkustajien ja rahdin kuljettamiseen sopivammaksi, mutta uudistukset oli liimattu vanhan päälle karkealla tavalla.

Hytti oli samanlainen kuin koko alus, ahdas ja vailla turhia mukavuuksia. Vasemmalla oli kapea sänky ja suurin piirtein saman verran vapaata lattiatilaa sen vieressä. Heti oven jälkeen oikealla oli vessakoppi ja samalla kohtaa vasen seinä työntyi sängyn leveyden verran sisäänpäin, kertoen naapurihytin vessan olevan sillä kohtaa. Vessa oli todellisuudessa vain verholla eristetty syvennys seinässä, mutta hoiti toki tarkoituksensa. Lattia oli paljasta metallia, seinissä oli jotakin epämääräistä väriä. Katossa kaikki johdot ja putket olivat näkyvissä, verhoilulevyistä ei ollut tietoakaan.

Bendar otti takin päältään ja ripusti sen koukkuun. Sitten hän riisui liivin ja varustevyönsä ja siihen kiinnittyneen pistoolikotelon ja miekan ja laittoi kaikki suureen lukittavaan säilytyslokeroon sängyn alla. Loput vaatteet Bendar riisui yhteen kasaan lattialle ja kävi alusvaatteisillaan sängylle makaamaan.

Laz terraanien biologiasta johtuen heidän aluksillaan oli aina liian lämmintä ja vaikka matkustajille tarkoitettuja tiloja viilennettiin muuta alusta enemmän, ei se tehnyt ilmastosta erityisen miellyttävää. Olosuhteisiin tottui aina, mutta ensihetket olivat joka kerta yhtä epämiellyttävät. Nytkin Bendar tunsi lämmön nostattaman hien otsallaan ja toivoi tottuvansa tähän jälleen kerran mahdollisimman nopeasti.

Kaikkia matkustajia oli normaaliin tapaan käsketty pysymään hyteissään lähdön ja ensimmäisen hyppykiihdytyksen ajan. Bendar odotti sängyllä liikkeelle lähtöä ja arviolta viidentoista minuutin kuluttua kasvava tärinä ja kaukaiset kolahdukset kertoivat aluksen irrottautuvan telakasta.

Tärinä jatkui ja hiljainen natina sekä moottorien kaukainen humina kertoivat valtavan rungon rasituksesta aluksen kääntyessä ja kiihdyttäessä pois avaruussataman luota. Puolen tunnin ajan moottorien tasainen humina, rungon läpi kulkevat ujellukset ja hienoinen tärinä kertoivat aluksen kulkevan poispäin planeetan painovoiman vaikutusalueelta.

Bendar makasi puoliunessa sängyllä ja tiesi komentosillalla tehtävän jo telakalla aloitettuja monimutkaisia navigointilaskelmia ensimmäistä hyppykiihdytystä varten. Sitten moottorien humina muuttui kimeämmäksi, tärinä voimistui ja vatsassa tuntui kuvottavan kiihdytyksen voima. Alus oli saavuttanut majakoiden merkitsemän hyppypisteen ja kiihdyttänyt hyperavaruuteen.

Nyt kaikki tasaantui, aluksen äänet hiljenivät ja Bendar aukaisi silmänsä. Alus oli hyperavaruudessa ja ensimmäinen monista siirtymistä oli aloitettu. Nainen tiesi matkan kestävän yli viisi viikkoa, joten ahtaaseen ja kolkkoon alukseen oli syytä tottua. Hyperavaruushypyt kuljettivat aluksia käsittämättömiä matkoja eteenpäin, mutta