Etsivätoimisto ja pankkiryöstö

By Olli Hakkarainen

Vauhdikasta toimintaa Helsingin kaduilla.Kun rikostoimittaja Murha julkaisee jymyjutun Helsingin Simonkadun pankkiryöstöstä, saa toimittaja Häkkinen puhelun Jukkikselta. Tämä on nimittäin jokin aika sitten kuppilassa limulla ollessaan kuullut, miten joku kehuu saavansa käsiinsä minkä virkapuvun tai uniformun tahansa. Tämä taas on ryöstöjutun kannalta tärkeää, sillä ryöstäjä oli tekeytynyt poliisiksi. Tästä alkaa kiinnostavan vyyhden aukaisu – saako etsivätoimisto Kolme kissaa jälleen yhden jutun ratkaistua?Kolme Kissaa on etsivätoimisto vailla vertaa! Kolmen nuoren tiimi ratkoo rikoksia kuin Sherlock konsanaan.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 25, 2023
• ISBN: 9788728138632

Book preview

Etsivätoimisto ja pankkiryöstö

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1993, 2023 Olli Hakkarainen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728138632

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

VALPAS TARKKAILIJA

Simonkatu Helsingin keskustassa oli vielä näin varhain aamulla hiljainen. Ensimmäinen töihin menijöiden aalto oli ohitse, seuraavaan oli aikaa puoli tuntia.

Katu kiilsi kosteana, vaijereihin kiinnitetyt lamput heiluivat syystuulessa, Mannerheimintien liikennevalot olivat vaihtuneet juuri punaisiksi. Liikennelaitoksen sinirunkoisen 65-numeron bussin moottori jurnutti tyhjäkäynnillä, pakoputkesta tuprusi sinistä savua, jonka tuuli vei saman tien mennessään.

Kadun suuntaisesti juoksevaan puistokäytävään oli liimautunut märkiä lehtiä, ja ne erottuivat tummasta asvaltista ruskeina ja keltaisina. Tänä syksynä niitä ei tulisi enää paljon, sillä syksy oli jo pitkällä.

Oli lokakuun loppu, perjantaipäivä ja Simonkadun kelloliikkeen mainoskellon suuret mustat viisarit olivat juuri siirtyneet osoittamaan lukemaa 7.33.

Liikehuoneistojen ikkunoissa paloivat jo valot, ja niitä syttyi tasaisesti myös kadun konttoreiden ikkunoihin.

Katu valmistautui päivään.

Pankkisali sijaitsi aivan katutasossa siten, että linjaautoasemalta katsottaessa oikealla näkyi mainosten peittämä ikkuna ja siitä vasemmalle sisäänkäynti, jonka yhteydessä oli myös pankkiautomaatti. Pankin mainosvalo piirsi neonpunaiset viirut märkään asvalttiin.

Pankkisalia valaisi läpi yön himmeä valo, joka hetki sitten muuttui kirkkaammaksi; saliin oli tullut ensimmäinen ihminen aloittamaan työpäiväänsä.

Puistokäytävällä seisova mies näki, että ihminen oli nainen. Hänen yllään oli harmahtava päällystakki ja huivi; nyt nainen aukoi ja sulki sateenvarjoaan, ja mies osasi kuvitella, miten vesipisarat irtosivat sen pinnasta ja kastelivat pankkisalin kiiltävän kivilattian. Sade oli tauonnut vasta hetki sitten.

Nainen meni palvelutiskin taakse, avasi tummasävyisen oven ja katosi sinne.

Mies katsoi rannekelloaan ja ihmetteli, miten hitaasti aika kului: nyt viisarit näyttivät lukemaa 7.35.

Pian nainen ilmestyi näkyviin, ilman päällysvaatteita. Puistokäytävälle erotti, että naisella oli valkoinen pusero ja tumma puolihame. Mies kurottui katsomaan tarkemmin, mutta silloin Simonkatua laskeutui kaupungin sininen bussi ja alkoi jarruttaa ennen liikennnevaloja. Ne olivat juuri ehtineet hypähtää vihreistä keltaisen kautta punaisiksi.

Mies päästi vaimean kirouksen, mutta muisti, mitä oli ajatellut aiemmin.

Malttia!

Hän tiesi, että hosumalla koko tapahtumasarja epäonnistuisi, eikä hänellä olisi siihen varaa.

Mies lähti kiirehtimättä liikkeelle ja katsoi samalla ympärilleen. Puistokäytävällä ei liikkunut ketään, bussi nytkähti hieman eteenpäin, kun kuljettaja painoi kaasua, valot vaihtuivat vihreiksi.

Mies riisui kävellessään yltään mustan sadetakin ja taittoi sen pieneksi mytyksi. Mytyn hän tunki kaupungin vihreään roskapönttöön. Se oli tyhjä, onneksi, mies ajatteli ja kaivoi povitaskusta suikan.

Suikka oli sininen ja sitä koristi hopeinen leijonakokardi. Suikan musta nahkahihna oli päähineen päällä, samalla tavalla kuin marsalkka Mannerheimia esittävissä kuvissa.

Marsalkka piti suikkaa samalla tavalla, hihna huolettomasti ylhäällä. Mies ei tuntenut itseään huolettomaksi, vaan jännittyneeksi; jännitys oli alkanut vatsanpohjasta, nipistellyt siellä aikansa ja noussut ylemmäs. Nyt se tuntui palana tai kuin pallona kurkussa, mutta mies tiesi sen menevän ohitse. Hän tiesi, että toiminnan koittaessa hän ei enää jännittäisi.

Niin tapahtui aina.

Mies asetteli suikan päähänsä, vähän vinoon ja pakotti kasvolihaksensa rentoutumaan, kokeili vielä kerran suikkaa ja ajatteli, että näin oli hyvä.

Suikka täydensi miehen muun asun. Se täydensi mustia kenkiä, sinisiä housuja ja samanväristä ja samasta kankaasta valmistettua puseroa, sinertävää paitaa ja tummaa solmiota, joka näkyi edestä napitettavan puseron kauluksesta.

Mies kokeili vaistomaisesti hihaansa ja tunsi sormissaan kangasmerkin; se oli poliisin tunnuskuvio. Mies hymyili ja astui puistokäytävältä katulamppujen piiriin ja alkoi astella määrätietoisesti kohden pankin ovea.

Hän näki naisen nyt selvästi. Nainen oli tullut automaatille, ja pankkisaliin johtava lasiovi oli avoinna.

Kello oli kaksitoista minuuttia vaillea kahdeksan. Pankki avattaisiin vasta vajaan puolentoista tunnin kuluttua.

Se olisi pitkä aika naiselle, mies ajatteli ja ylitti määrän kadun.

RYÖSTÖUUTINEN

Toimittaja Häkkinen sanoi ruman sanan ja heitti iltapäivälehden papereilla, lehdillä, kynillä ja kirjoilla lastatulle työpöydälleen.

Murha oli saanut skuupin!

Murhalla Häkkinen tarkoitti iltapäivälehden rikostoimittajaa ja skuupilla omaa uutista, omaa löytöä, jota ei ollut kellään toisella.

Häkkinen mietti hetken asiaa ja lohduttautui sitten ajatuksella, että koko juttu oli iltapäivälehden heiniä, ja sen toimittajalle oli pakko nostaa hattua. Ryöstö oli nimittäin sattunut samana aamuna noin kahdeksan aikaan ja toimittaja oli tehnyt siitä näyttävän jutun suurine kuvineen ja haastatteluineen lehden toiseen painokseen.

– Murhalla kävi tsägä.

Aalto oli pysähtynyt Häkkisen työpisteen kohdalle ja nojasi sitä käytävästä erottavaan särmiin.

– Näin on, Häkkinen myönsi ja otti lehden uudelleen käteensä, taitteli esille aamuista rikosta käsittelevän aukeaman.

Siinä oli aamuhämärisssä otettu kuva ryöstön kohteeksi joutuneesta pankkikonttorista ja kaksi kasvokuvaa: toisessa konttorin johtaja sanoi, ettei ryöstösumman määrää ollut vielä ehditty laskea. Toisessa näkyi pelästyneen näköinen nainen. Hän oli väkivallan kohteeksi joutunut pankkivirkailija, jonka iltapäivälehden toimittaja oli saanut haastatelluksi ihan tuoreeltaan.

Häkkinen katsoi jutun kuvitusta ja vilkaisi vielä itse uutisen nopeasti lävitse, vaikka hän muisti tapahtuman pääpiirteet. Murha oli kertonut ne suunnilleen samalla tavalla kuin Helsingin rikospoliisin ryöstöjaoksen päivystävä komisario.

– Joo, sillä kävi todella tsägä, Häkkinen vahvisti ja ojensi Aallolle tuhkakupin. Miehen savukkeeseen oli ehtinyt kasvaa jo pitkä tuhkapilari, joka sortuisi mikä hetki hyvänsä.

Aalto nyökkäsi.

Ryöstäjä oli kovahermoinen mies. Hän oli lehtiuutisen mukaan odotellut Simonkadulla sijaitsevan pankin ulkopuolella, kunnes lehdessä haastateltu pankkivirkailija oli tullut tyhjentämään pankin yösäiliötä. Silloin poliisiasuun pukeutunut mies oli koputtanut pankin lasioveen ja ilmaissut viittilöimällä naiselle, että hänellä oli asiaa.

Nainen oli uskonut poliisiasuun ja raottanut ovea. Poliiksi esittäytynyt mies oli sanonut, että hänet oli lähetetty tekemään turvatarkastusta pankissa.

Nainen oli luottanut poliisiin ja päästänyt hänet sisään.

Pankissa mies oli houkutellut naisen ensin avaamaan yösäiliön ja pakottanut tämän sen jälkeen kahvihuoneeseen. Nainen oli löytynyt tuoliin tiukasti sidottuna vasta vähän ennen yhdeksää, kun seuraava virkailija tuli pankkiin.

Siinä vaiheessa mies oli tiessään.

Samoin yösäiliö, jonne oli kertynyt saman korttelin liikkeiden lauantain ja sunnuntain myynnistä saadut rahat. Kauppakeskuksen myymälät olivat poikkeusluvalla avoinna myös viikonvaihteessa.

Ryöstösummasta ei ollut mitään varmaa tietoa, mutta iltapäivälehdessä vihjailtiin jopa miljoonien potista.

Häkkinen