Sukeltajasaari

By Olli Hakkarainen

Koulu on päättynyt eilen, ja ystäväporukan on aika kokoontua yhteen. Masa, Hans ja Pekka ovat aikeissa lähteä yhdeksi viikonlopuksi veneellä saareen. Masalla oli kuitenkin täysi työ vakuuttaa vanhempansa, että alaikäiset pojat voivat veneillä myös turvallisesti. Hans puolestaan on saanut ehdot, ja luvassa on paljon pänttäämistä. Lukemiset saavat odottaa reissun verran – nyt on aika nauttia elämästä! Mitä poikien merimatkasta mahtaakaan tulla? Ja miten sukeltaminen liittyy poikien reissuun?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 14, 2022
• ISBN: 9788728138649

Book preview

Sukeltajasaari

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1967, 2022 Olli Hakkarainen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728138649

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Pirate

Kun Masa tuli pursisatamaan olivat Hans ja Pekka jo veneellä ja mereltä tuuli heikosti. Veneet keinahtelivat rytmillisesti aaltojen tahdissa kiinnitysköysiensä varassa ja kansilla ja laitureilla näkyi liikettä. Polttoainesäiliön luona oli kaksi venettä bunkraamassa. Bunkraaminen oli merenkulkijoitten kieltä ja pojatkin käyttivät sanaa mielellään sen kerran opittuaan. Se tarkoitti monia asioita: se oli veden sisäänottoa tai polttoainetankkien täyttämistä ja sanoivatpa jotkut ihan vain ruokatarpeitten veneeseen tuomista bunkraamiseksi. Masa käveli portille ja kaivoi avainnippunsa farmarihousujensa taskusta. Aikanaan kun Masa osti housut ne olivat olleet kirkkaan siniset ja niitä oli mainostettu sellaisiksi, että ne haalistuvat pestessä ja kuluvat lopulta aivan vaaleiksi. Masa oli antanut äitinsä pistää housut uusina pesukoneeseen ja sitten vielä auttanut asiaa juuriharjalla ja nyt ne olivat kauttaaltaan valkoiseen vivahtavat. Jos asiaa ei tiennyt saattoi luulla niitten haalistuneen auringossa ja merellä. Portti aukeni kimeästi kitisten ja vinkuen hieman rakoselleen ja Masa pujahti sisään toiselle puolelle, josta alkoi hiekkakäytävä. Saranat olisi pitänyt rasvata jo aikaa sitten ja metalliosat maalata. Toisaalta portti oli vahvaa ja vankkaa terästä ja kesti siten hyvin säitten vaihtelut, rajut merituulet ja syksyiset sateet. Jan Hermansson istui vihreällä aurinkotuolilla toimiston seinustalla ja nukkui, likaiseksi kulunut ja muodottomaksi sormeiltu koppalakki oli pudonnut maahan ja päivettynyt, käkkärän karvan peittämä rinta näkyi paidankauluksesta. Hermansson oli vanha, varmasti hyvin vanha, mutta joskus nuorena miehenä hän oli purjehtinut parkkialuksilla kovaa viljalinjaa Australiasta Englantiin, sitten ollut monta vuotta merillä höyrylaivoilla ja nyt oli vain täällä. Vanhaa Jan Hermanssonia sanottiin pursiseuran satamakapteeniksi ja häneen saattoi luottaa asiassa kuin asiassa, eikä varmasti ollut mitään sellaista, jota hän ei olisi tiennyt tai ei olisi osannut tehdä. Hän osasi ennustaa pilvistä ja auringon laskusta todennäköisen purjehdussään ja hän osasi paikata purjeita ja pleissata köysiä, hän tiesi kuinka hyvä lepuuttaja tehdään ja hän osasi luetella kuin jotakin hyvin alakuloista laulua laulaen kolmekymmentäkaksi ilmansuuntaa. Sellaista moottoria ei varmasti ollut tehtykään, joka pitemmän päälle olisi temppuillut monia meriä ja monia laivoja nähneen satamakapteenin taitavissa käsissä. Merijuttuja nyt alkavan iltapäivän auringossa nukkuva Hermansson tiesi loputtomiin. Toimiston edessä oli pienen pieni nurmikenttä ja nurmikentän keskellä vanhasta purjelaivasta irroitettu suuri ja ulkoilmassa tummunut ruori. Nurmikon ja laitureitten väliin jäi kapea hiekka-aukea ja mastoksi muotoiltu lipputanko; pursiseuran sinivihreä viiri liehui tuskin havaittavasti kahvelin päässä. Lindströmin Nalle oli hieman kauempana, toimistorakennuksen takana, ja maalasi veneensä pohjaa. Masa heilautti kättään Nallelle ja Nalle nauroi maalipurkkinsa takaa. Nallen vene oli pieni ja se oli varustettu kolmejapuolihevosvoimaisella perämoottorilla, mutta sillä pääsi kuitenkin suhteellisen turvallisesti ja mukavasti saaristoon Porvoon tai Porkkalan suuntiin kalaan ja viikonloppuretkille. Veneen pohjaan tuli punainen ferreksi, mutta kyljet olivat vielä uuden puun valkoiset auringossa kiiltävän lakan alla. Perälautaan Nalle oli kiinnittänyt messinkikirjaimia, jotka muodostivat sanan EMMA ja se oli aluksen nimi. Masan mielestä se oli erittäin kaunis ja osuva nimi ja Hermansson oli joskus kertonut pojille, että kaikki laivat olivat naispuolisia. Niin, ja Emmahan oli naisen nimi.

Masa meni laitureille, jotka oli rakennettu suurten ponttoonien varaan ja myötäsivät joko kävelijän painosta tai aallonmurtajan rikkomien laineitten tahdissa. Veneitä oli kummallakin syrjällä, oli pieniä perämoottoreita, jokunen purjevene ja kookkaita pitkän matkan risteilijöitä. Kello oli juuri hieman yli kahden ja aurinko kätkeytyi aika ajoittain valkoisten, pumpulimaisten cumuluspilvien taakse, mutta taivas niitten yläpuolella oli kirkkaan sininen. Mereltä tuuli heikosti ja tuuli nostatti pieniä aaltoja, jotka aallonmurtaja ja satama kuitenkin rikkoivat. Nostokurjet työskentelivät taakkojensa kimpussa ja niitten valituksen saattoi kuulla tuulen tuomana laitureille saakka. Laaksovirtojen suureen kalastajamoottoriin lastattiin tavaraa: eväskoreja, punainen kaasupullo, pari jerrikanisteria ja höyläämättömästä laudasta tehtyjä puulaatikoita. Laaksovirtojen Ensi-Stiina oli samalla luokalla kuin Masakin ja hän oli kertonut, että heidän perheensä lähtee jo heti lauantaina kesämökille Emäsaloon, lähelle Porvoota. Koulu oli päättynyt eilen, perjantaina, ja pojat olivat päässeet neljännelle luokalle. Hans tosin sai ehdot englannissa, mutta hän oli väittänyt suorittavansa ne ensimmäisellä yrittämällä.

PIRATE oli melkein laiturin kärjessä, viimeistä edellisellä paikalla. Aikoinaan se oli ollut harmaaksi maalattu ja palvellut merivoimia yhteysaluksena Pirttisaaressa. Jos katsoi oikein tarkkaan saattoi ruorihytin kyljestä erottaa valkoisen maalin alta merkinnän YM-26. Siitä oli kuitenkin jo muutama vuosi aikaa, YM-26 korvattiin uudemmalla veneellä ja aikanaan se joutui käytöstä poistettujen ja huutokaupattavien alusten luetteloon. Pekan isä palveli majurina Pääesikunnassa ja kuuli huutokaupasta, pojilla oli meripartio ja he tarvitsivat pienen purjeveneen ja parin jollan lisäksi suurempaa venettä. Muutamien neuvottelujen jälkeen YM vaihtoi omistajaa ja samalla nimeä; Pirate oli uusin lisä Meriveikkojen laivastossa. Seuraavana talvena kuusi poikaa lippukunnasta osallistui merenkulkukursseille ja heistä tehtiin Piraten kippareita. Nyt oli kesäkuu, sen ensimmäinen viikonloppu, ja Hansin vuoro hoitaa päällikkyyttä.

Masa meni veneen luo ja laski harmahtavasta purjekankaasta keväällä ommellun merimiespussinsa laiturille, pani kummatkin etusormensa suuhun ja vihelsi. Ruorihytin kattoluukusta nousi esiin jenkkitukkainen pojan pää. Kasvot olivat ruskettuneet perusteellisesti poikkeuksellisen kauniin kevään aikana ja niitten iho oli ennättänyt jo kerran kesiäkin. Nenänvarressa Hansilla oli ilmeisesti koneöljystä tullut mustanpuhuva tahra. Pekkaa ei näkynyt ja hän olikin kai jossain tilavassa etukajuutassa, mutta Hans ainakin oli näköjään puuhaillut koneen kanssa. Kone oli vanha 16—18 hevosvoimainen Wickström ja ostettu erikseen kun Piraten alkuperäisestä moottorista ei tuntunut tulevan enää kalua korjaamallakaan.

Masa veti keulaköydestä venettä lähemmäs laituria, otti pussin käteensä ja hyppäsi kannelle. Hans siristeli hieman silmiään vihreästä vedestä heijastuvassa auringonkilossa ja sanoi:

— Moi vaan, sä pääsit sittenkin lähtemään hyvin.

— Joo, kylhän mä sitten, kun mä olin tarpeeksi todistellut kotona, ettei se nyt niin hirveän vaarallista ole, jos tämän ikäiset kaverit lähtee yhdeksi viikonlopuksi saareen, Masa virkkoi ja tarttui ruorihytin kattoon kiinnitettyyn tukeen keinotellakseen itsensä kapeata laitaa pitkin keskiveneeseen.

— Eiväthän ne meillä nyt niin kovin huolissaan tästä matkasta olleet. Ollaanhan me aikaisemminkin oltu saaressa vaikka kuinka usein. Sitä ne vain jaksavat jankuttaa, että »lukisit nyt edes kesällä, kun ei kerran talvella kelpaa, aina vain täytyy niitten kavereitten kanssa iltakaudet ulkona juosta». Vaikka kyllä mä olen ajatellutkin ihan vakavasti päästä niistä ehdoista ensimmäisellä kerralla ja hyvin. Jos en muuten, niin ihan vaikka Sämpylän kiusaksi. Sehän vainoaa ihan selvästi mua. Olinhan mä englannissa aika huono, mutta en mä sentään niin huono ollut, vai mitä mieltä sä olet, Hans aprikoi ja pyyhki rasvaisia käsiään trasselitukkoon.

Masa heitti merimiessäkkinsä penkille ja vastasi: