Kapteeni Hainhammas ja hurja pako

By Jussi Evinsalo

Merirosvot ovat hurjia merenkävijöitä ja seikkailijoita.
Kapteeni Hainhammas on yksi hurjimmista.
Heidän vapaana purjehtimisen aika on tullut
päätökseen ja Kapteeni Hainhampaan miehistöineen
on paettava Karibianmereltä.

Suuri aarre on noudettava pakomatkalla.
Se ei ole helppoa. Saarta vartioi hurjat soturit.
Perässä on monta kuninkaan sotalaivaa ja
edessä on hurjia seikkailuja.

Selviävätkö merirosvot seikkailuistaan ja
pääsevätkö he takaisin kotiin Banaanisaarelle?

Kirja sopii mainiosti kaikille lapsille. Se toimii itse luettuna tai esimerkiksi iltasatuna. Kirjan yhdeksän lukua ovat omia kokonaisuuksiaan ja rytmittävät lukemista jouhevasti.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Oct 18, 2021
• ISBN: 9789528092766

Jussi Evinsalo

Jussi Evinsalo on freelance-toimittaja ja kirjailija. Toimittajana hän työskentelee pääsääntöisesti veneilyn, retkeilyn, kalastuksen ja golfin parissa. Lastenkirja on ollut tekeillä jo pitkään ja innostus siihen on lähtenyt omasta lapsesta, jonka kanssa ideoita on hauduteltu.

Book preview

Luku 1

Komea merirosvolaiva Albatrossi kellui pimeässä, kuun loisteessa ankkurissa Nassaun edustalla. Se oli juuri saapunut ryöstöretkeltään. Tämä Karibianmeren kaupunki oli tunnettu merirosvojen keskuudessa ja sinne Kapteeni Hainhammas oli tuonut kymmeniä ryöstämiään lasteja myytäväksi vuosien aikana.

Hainhammas oli miehistöineen seilannut näillä vesillä kohta jo 15 vuotta. He olivat taistelleet ankarasti Englannin, Espanjan ja nyt myös Ranskan laivastojen kanssa. Se oli hurjaa elämää, jossa jokainen päivä saattoi olla viimeinen. Silti Hainhammas oli nauttinut jokaisesta hetkestä miehistönsä kanssa. Jokin oli kuitenkin muuttumassa. Hainhammas tunsi sen väristyksinä vanhoissa luissaan ja kouristuksina mahassaan. Hurjan näköinen hailta irrotettu hammas välähti hänen suussaan myrskylyhdyn valossa, kun hän asteli alas komentosillalta.

HURJAT HAIT!

Aamulla soudamme saaliin kanssa rantaan ja taas hetken olemme rikkaita miehiä kaikki!

Hainhammas luovutti komennon Puujalka-Panulle ja ilmoitti, ettei häntä saisi häiritä, ennen kuin auringon ensimmäinen säde koskettaisi isoa mastoa. Isokokoinen ja pelottavan näköinen Puujalka-Panu käski Silmälappu-Samin ja Tikari-Timon vahtiin. Muut saisivat painua kannen alle pehkuihin. Heillä oli arvokas lasti ruumassa, eikä Puujalka-Panu halunnut ottaa riskiä, että se vietäisiin yöllä. Vaikka muut merirosvot pelkäsivät Hainhammasta, saattaisi joku rahansa menettänyt rosvon ketku kaupungissa saada ajatuksen ryöstää heidät.

Laivan kokki, Pihvi-Pekka hääräili keittiössä. Jos muilla ei ole nälkä, niin minulla ainakin on tuumaili kokki samalla, kun käänsi paistettua tonnikalaa grillissä. Minähän en nälkäisenä nuku hihitteli Pihvi-Pekka, maiskutteli huuliaan ja työnsi pienen lihanpalasen suuhunsa.

Vaikka yö oli rauhallinen, ei Hainhammas saanut nukuttua. Outo jännityksen tunne mahassa ei hellittänyt. Hän oli hermostunut, mutta ei tiennyt miksi. Hainhampaan Laiva-apina Jerkku naposteli pähkinöitä ja heitteli niillä kapteenia. Kapteeni ei jaksanut edes hermostua. Hän otti pikarillisen rommia, sammutti lyhdyn ja asettui pitkälleen riippumattoonsa. Ehkä aamulla kaikki on taas normaalisti, hän mumisi ja haroi sotkuista partaansa.

Aamulla Hainhampaan tullessa kajuutastaan ulos, oli laivalla jo täysi hälinä päällä. Saalista lastattiin soutuveneisiin. Kahvia, mausteita ja jalokiviä. Pihvi-Pekka kilisytti vellikelloa aamupuuron merkiksi. Nälkäiset merirosvot ryntäsivät kokin kattilan luokse ja hetkessä laivalla oli taas hiljaista. Jokainen sai tupla-annoksen voita puuroonsa palkkapäivän kunniaksi. Pihvi-Pekka itse otti tupla-annoksensa salaa tuplana. Ammatin hyviä puolia.

Hainhammas tähysti kaukoputkellaan Nassaun sataman suuntaan. Rannalta nousi savua ja linnake näytti uinuvan, kuten normaalistikin. Vanha ja rapistunut linnake oli tykeillään puolustanut kaupunkia monta kertaa. Merirosvokaupunki heräili uuteen päivään. Kaikki on kunnossa, rauhoitteli Hainhammas itseään.

Hainhammas määräsi Pihvi-Pekan ja Mato-Matin jäämään vahdeiksi laivaan. Muut hän komensi soutuveneisiin pikavauhtia.

HURJAT HAIT!

Jokainen kirpunsyömä vellihousu soutuveneisiin heti!

Komento sai miehistöön vauhtia. Koukku-Kalle oli niin innoissaan rantaan pääsystä, että loikkasi soutuveneestä ohi. Koukkukätinen merirosvo putosi mäjähtäen turkoosinväriseen veteen. Muu miehistö röhötti äänekkäästi, kun litimärkä merirosvo kipusi veneeseen muiden avustuksella. Hahhaa, olen ainakin puhdas hirnui Koukku-Kalle itsekin ja pärski suolavettä suustaan.

Kolme soutuvenettä lähestyi rantaa kolmiomuodostelmassa. Hainhammas oli ensimmäisessä veneessä ja seisoi ylväänä sen keulassa miekka kädessään. Mitä lähemmäs rantaa he tulivat, sitä nopeammin Hainhammas sinne halusi päästä.

HURJAT HAIT!

SOUTAKAA KURJAT MERIROSVOT!

Merirosvot kantoivat arkkuja ja säkkejä rannalla olevaan isoon telttaan. Siellä ne tarkistettaisiin, arvioitaisiin ja niille määritettiin ostohinta. Hinnan määräsi aina kysyntä, eikä sitä voinut ennalta tietää. Kysynnän ja tarjonnan laki oli ankara, mutta reilu. Siksi tilanne oli jännittävä. Saatuaan säkillisen rahaa, Hainhammas marssi miehistönsä luokse rantaan.

HURJAT HAIT!

20 kultarahaa jokaiselle resupekalle! Onnea, olette rikkaita!

Rahat saatuaan, jokainen katosi kuin pieru peiton alta. Käsky oli palata keskiyöllä rantaan. Muuten päivän sai viettää, kuten halusi. Tikari-Timo rynnisti hiekka pölisten tavernan portista sisään, muut perässään. Kultarahoista huumaantuneet resuiset merirosvot tunsivat olevansa herroja ja ottivat kaiken ilon irti. Hainhammas otti itse suunnan salaa kohti sisämaata ja siellä piileskelevää vanhaa ystäväänsä.

Vanha merirosvokapteeni Kultakurkku oli