Väärää rahaa

By Jorma Etto

Orpopoika Esaias haluaa nähdä maailmaa laajemmin kuin sen mitä Pallas-tunturin laelta näkee, joten hän lähtee Rovaniemelle markkinoille. Siellä hän tapaa yllättäen upporikkaan miehen, joka haluaa palkata hänet kirjuriksi matkoilleen. Vaikka tarjous on melkein liian hyvä ollakseen totta, innokas Esaias tarttuu siihen kyselemättä. Väärää rahaa on kutkuttavan jännittävä kertomus Esaiaksen seikkailuista ja kommelluksista.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 19, 2022
• ISBN: 9788728342695

Book preview

Väärää rahaa

Cover image: Shutterstock

Kirja ilmentää aikaa, jona se on kirjoitettu, ja sen sisältö voi olla osittain vanhentunutta tai kiistanalaista.

Copyright © 1959, 2022 Jorma Etto and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728342695

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

ROVANIEMEN MARKKINAT

Oli tultu veneillä Ounasjokea pitkin juhannusmarkkinoille. Oli milloin viiletetty vinhoja koskia, milloin soudettu suvantojen syviä vesiä. Rannat olivat juosseet vastaan, vilahtaneet ohitse ja jääneet taakse. Muutaman kerran oli noustu maihin jossakin sopivassa poukamassa tai kievaritalon rannassa. Oli syöty ja juotu niin kuin markkinamiehet syövät ja juovat: mahat pullolleen, suolet täyteen kurkkua myöten, niin että jäsenet valahtivat rennoiksi ja oli vedettävä lonkkaa hyvä mokoma, oli otettava kunnon ettone ennen matkan jatkamista.

Esaias oli lähtenyt mukaan pikemmin oikusta ja uteliaisuudesta kuin tarpeen vuoksi. Teki mieli nähdä nuo kuuluisat kaupanteot, etelän kauppiaat, lappalaiset, muhamettilaiset, kojut ja kopperot täynnä tavaraa.

Esaias oli orpo ja teki työtä milloin minkin sukulaisen luona. Ei häntä kukaan oikeastaan työn tekoon pakottanut. Ruokaa kyllä annettiin muutenkin, vaikkapa olisikin vain laiskotellut muurin pankolla tai omia aikojaan jotain touhuillut.

Tänä keväänä oli ollut harvinaisen lämmintä. Eno ei muistanut tällaista kevättä koskaan olleen, ja vanhat ukotkin sanoivat, että vain suurten mullistusten edellä sellaista saattoi tapahtua. Tuo keskikesäisen kuuma kevät oli oikeastaan pannut Esaiaksenkin lähtemään markkinoille. Kierrellessään kuumilla kankailla ja rutisevan kuivilla tunturirinteillä oli hänet saanut valtaansa outo ja kiihkeä halu nähdä maailmaa enemmän, kauempaa kuin Pallaksen huipulta saattoi nähdä. Noitten kumpuilevien huippujen ja sinertävien etäisten kaarien takana saattoi olla jotain ihmeellistä ja uutta. Esaias muisti isän joskus kertoneen kaukaisista maakylistä, venäläisistä kauppiaista ja suuresta joesta, johon Ounas laskee ja joka taas valtavana kymenä purkautuu lopulta mereen, rannattomaan siniseen ulappaan jossain kaukana Kemissä. Maailmaa täytyisi nähdä! Jos ei ehkä Kemiä ja merta, niin ainakin Rovaniemi ja markkinat!

Ja kun Tuiskusta tuli ensimmäinen markkinavene, Esaias pyysi päästä mukaan. Eno ei kieltänyt, eivätkä tuiskulaisetkaan, joten lähtö kävi äkkiä. Ennen kuin Esaias oli kunnolla ennättänyt asiaa ajatellakaan hän istui jo veneessä, joka kuutta miestä ja poikaa kannatellen kiihtyvällä vauhdilla lasketteli pikkuista Kotikoskea alas.

Matka oli kestänyt kaksi vuorokautta. Esaias oli nukkunut tuona aikana tuskin kolmea tuntia. Veneessä oli hauska istua. Aurinko kilotti korkealta taivaalta, paidat oli riisuttu, hiki virtasi ruskettuneita selkiä, oli helppoa ja mukavaa istua kokassa ja tuijottaa veteen tai jännittyen odottaa mitä seuraavan mutkan takaa tuli, erämaata, yksinäisiä talojako vaiko kenties kokonainen rantakylä. Mutta peränpitäjällä, joka tunsi reitin ja karikot, oli työtä. Oli arvattava piilevät kivet kosken kuohujen alta, oli tiedettävä millä kohtaa väylä oli syvin ja turvallisin, oli koko ajan silmä tarkkana seurattava veden pintaa ja joen juoksua. Tuisku itse istui perässä ja häneen oppi luottamaan. Vain kerran, Kellokosken niskassa, pohja jysähti kiveen, Esaias kiljaisi ja oli putoamaisillaan veteen. Perä alkoi äkkiä kaartua lujasti sivulle, vene kallistui jo uhkaavasti, mutta Antti oli tilanteen tasalla. Salamannopeasti hän tempasi veneen pohjalta keksin, hyppäsi kokkaan Esaiakseen nojaten työntämään venettä kiveltä irti. Se onnistuikin heti, ja samassa oli kaikki taas ennallaan: isäntä perässä tuimasti tarkaten, muut keskellä ilmeettöminä istumassa, silloin tällöin jonkin sanan toisilleen tokaisten ja Esaias keulassa suu jännityksestä auki, silmät suurina, kädet laitoja puristaen.

Laskettiin kosket, soudettiin suvannot, levähdettiin välillä. Huudettiin joskus rantakivien yksinäiselle vastaan tulijalle:

— Tule mukaan markkinoille!

Ja vastaus jäi pitkäksi aikaa kaikumaan korvissa vastaajan jo kadottua joen mutkan taakse:

— Mikkelinä tai jouluna tullaan. Terveisiä!

Niin jouduttiin lopulta perille. Kun taas päästiin muutamasta mutkasta, aukeni äkkiä eteen laaja jokiuoma, jonka päässä kaartui komeana Ounasvaaran laki, oikealta loivasti, tasaisesti nousevana ja vasemmalta jyrkästi alas Kemijokeen pudoten. Oikealla kohosi Korkalonvaaran rinne, jyrkästi nousevana sekin. Vasemmalla jatkui yhtenäinen vaarajono kauas Kemijokivarteen.

Esaias tunsi ihonsa nousevan kananlihalle, vaikka olikin helteinen päivä. Hän oli nähnyt näinä päivinä niin paljon uutta ja ihmeellistä, mutta tämä matkan päätepiste oli sentään parasta kaikesta. Esaias ei olisi koskaan kenenkään kertomisen perusteella osannut kuvitella, miltä tämä seutu oikein