Joulupukin päiväkirja: -

By Jorma Etto

Oletko tullut koskaan miettineeksi, että joulupukilla voisi olla kriisi? Kirjailija Jorma Eton käsiinsä saama päiväkirja paljastaa nyt, mitä pukki todellisuudessa ajattelee työstään – ja melkein kaikesta muustakin. Samalla selviää, miltä pukista tuntuu nähdä vuoden ensimmäiset toivomuskirjeet työpöydällään: tuskalliselta!Päiväkirjan muotoon kirjoitettu, nerokas satiiri valottaa joulupukin menneisyyttä ja nauraa Korvatunturilla lahjakrääsän perässä pyöriville turisteille. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 28, 2023
• ISBN: 9788728342671

Book preview

Joulupukin päiväkirja

Copyright ©1963, 2023 Jorma Etto and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728342671

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

24. kesäkuuta

En koskaan nauti elämästäni niin kuin juhannuksena. Työ on mahdollisimman kaukana, luonto henkii syvää rauhaa, todellista eikä mitään joulurauhaa.

Äsken kukkui käki. Laskin lapsellisesti sen kukkuja: neljä viisi ja kuusi — sitten tauko — taas kuusi — tauko ja taas kuusi. Minua alkoi jotenkin ärsyttää tuollainen matemaattinen kukkuminen. Minusta on käsittämätöntä, että eläimetkin voivat lemmenhurmassaan laskelmoida. Mieleeni palautui erään nuoren rouvan kirje, jossa hän pyysi minua tuomaan ehkäisyvälineitä »pehmeänä pikkupakettina». Muistan miten järkyttynyt olin tuosta kirjeestä — nykyaika siinä ryöpsäytti kuohujaan vasten vanhan ukon silmiä. Minä vein sen paketin kuitenkin, vaikka omaa hyväntahtoisuuttani vastaan kapinoiden. Minua tyydyttää suuresti se tosiseikka, että rouvalla lahjastaan huolimatta on nyt neljä lasta. — Ja pyrkipä tuo rytmistään itsepintaisesti kiinni pitävä käki sitten mihin tahansa, luonto tekisi kyllä tehtävänsä ja käki pysyisi käkenä, se oli varmaa.

Istuskelin piippu hampaissani portailla, suljin välillä silmäni ja koetin olla ajattelematta mitään. Pidätin jopa hengitystäni ja yritin olla yhtä puitten hiljaisen suhinan ja oksien vaimean rapsahtelun kanssa. Minusta tuntui, että olin juuri irtoamassa itsestäni ja siirtymässä toiseen olotilaan, kun tuo käki aloitti taas kuuteen laskemisensa. Ja aivan muutaman puun takana. Vähältä piti, etten temmannut kiveä maasta ja heittänyt sillä tuota siivekästä matemaatikkoa. Hillitsin itseni ja painuin sisälle nukkumaan.

28. kesäkuuta

Minun on taas saatava kertoa eräs kiusallinen muisto.

Pudotin kerran erään paketin kerrostalon porraskuiluun. Tunsin kantamani lahjakorin koskettavan kaidepuuta ja käännähdin äkkiä sivuttain. Hyväntahdon-naamarissani oli liian pienet silmäaukot, minun täytyi kumartua yli kaiteen kurkistamaan alas, ja ennätin juuri nähdä paketin iskeytyvän alatasanteeseen.

Ovi aukeni ja isä oli heti tilanteen tasalla. Kun pääsin kipeillä jaloillani alas, hän seisoi jo siellä synkän näköisenä riiputtaen rumasti kädessään muodotonta kasaa tikkuja ja rattaita notkuvan jousen varassa. Se oli ollut käkikello.

Irvistelin naamarini suojassa ja taisin ohimennen tuntea pientä vahingoniloakin. Mutta isän jouluilo oli mennyttä, niin kuin nyt yleensä on ilo mennyttä ihmiseltä, jolla ei ole huumorintajua. Ja pientä ahdistusta tunsin minäkin, kun käkikellon omistaja pakotti minut tuomaan Tapanina tilalle uuden samanlaisen. Se mies raukka ei olisi voinut käsittää, että jokainen kello on erilainen, että niillä on sielu niin sanoakseni. Varsinkin juuri käkikelloilla. Hän ei olisi ymmärtänyt selitystäni, ettei minun tuomani kello ole se jossa on hänen lahjansa sielu. Kun tuo kello meni rikki, sen henki siirtyi jonnekin muualle, johonkin muuhun esineeseen tai sanaan tai kasvoihin, silmiin, hymykuoppiin tai mihin tahansa, missä antaja ajattelee ja tuntee samoin kuin tuo isä oli tuntenut lahjansa hankkiessaan. Minun käkikelloni sielu on nyt siellä väärässä paikassa kodittomana ja onnettomana.

Kenties tuo kuudesti kukkuva kiusallinen käki tahtoo muistuttaa minua siitä, että minun ehkä sittenkin olisi pitänyt selittää tuolle mielettömälle isälle lahjan antamisen syvintä mystiikkaa. Niin, tietenkin minun olisi pitänyt! Hän olisi ehkä heittänyt minut ulos humalaisena ja ehkä antanut poliisin hoiviin. Mutta siltikin minun selitykseni olisi saattanut jäädä hänen mieleensä, palautua hänen tajuntaansa muutaman päivän, ehkä muutaman vuodenkin päästä. Ja silloin hän varmaan olisi nauranut, hymyillyt, muistanut minua ja lahjaansa hyvällä. Kenties hän olisi muuttunut paremmaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi.

Kuinka monta tuollaista tilaisuutta jokainen elämässään tuhlaakaan?

29. kesäkuuta

Istuin eilisillan kirjastossani tutkimassa käkeä (Cuculus canorus). Muistin joskus kuulleeni, että käki lakkaa kukkumasta sitten, kun sille menee siikain kurkkuun eli sitten kun viljassa on tähkä. Valitettavasti minun kirjastossani on etupäässä arvokkaasti sidottuja lahjateoksia, joiden vastaanottajaa ei ole tavattu. Itse en ole koskaan voinut mennä kirjakauppaan ostamaan mieluisiani kirjoja. Se nyt on sitä minun arkuuttani ja luulevaisuuttani ehkä. Pelkään, että kaikki tuijottaisivat minua, ehkä minut toimitettaisiin pihalle tai parhaimmassa tapauksessa