Kunhan et jätä minua yksin

By Ulla Vaarnamo

Siru lukee vanhempiensa välistä kirjeenvaihtoa ja yllättyy. Menneisyys näyttäytyy kirjeiden perusteella täysin toisenlaisena kuin millaiseksi hän on sen mieltänyt. Kirjeiden kanssa vuorottelevat Sirun omat päiväkirjamerkinnät, jotka valottavat samoja tapahtumia toisesta näkökulmasta. Esiin nousevat sodan vaikutukset suurperheitä synnyttäneisiin naisiin, traumojen raskauttamiin miehiin ja suuriin ikäluokkiin, jotka ponnistivat kaiken keskeltä aikuisuuteen.Historiallinen, riipaisevaa todentuntua henkivä romaani pohjautuu osittain kirjailija Ulla Vaarnamon vanhempien elämiin. Kunhan et jätä minua yksin jatkaa romaanin Honkain keskellä tarinaa.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 1, 2022
• ISBN: 9788728335840

Book preview

Kunhan et jätä minua yksin

Cover image: Shutterstock

Copyright © 2022, 2022 Ulla Vaarnamo and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728335840

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

I

Suomi oli sotatilassa marraskuun lopusta 1939 syyskuun 26. päivään 1947 saakka, jolloin viimeiset liittoutuneiden valvontakomission jäsenet poistuivat Suomesta. Niin kutsutut vaaran vuodet loppuivat, ja presidentti J. K. Paasikivi julisti sotatilan päättyneeksi.

Kolmea päivää myöhemmin, 29. syyskuuta, vietettiin äitini Kertun ja isäni Onnin häitä Saaressa.

Hääkuva on otettu Kuvaamossa. Äidillä on valkoinen pitkä hyvin laskeutuva puku ja pitkä huntu. Isällä on upseerin juhlapuku koppalakkeineen, miekkoineen ja hapsuvöineen, mitalit killuvat rinnassa. Äiti on kaunis ja isä komea.

Häät olivat iso tapaus. Äidin siskojen mukaan kaikki päivittelivät, että onpa upea pari ja mahtavat häät. Hääpukukangas hankittiin Haaparannasta, sillä Suomessa ei sodan jälkeen ollut mitään. Äidin nuorin sisko Vuokko muisti, kuinka he piilottivat Onnin miekan ennen häitä. Vuokko oli kuusivuotias.

Sotatila vei Onnin Pohjois-Suomeen. Hänet komennettiin komppanioineen uittokomennuskuntaan keväällä 1947. Uitto tarvitsi lisätyövoimaa, ja sotaväki tuli apuun. Pesti loppui marraskuussa saman vuoden syksyllä, ja Onni palasi Pohjois-Karjalaan puolustuslaitoksen kapteenin virkaan.

Komppanian päällystö oli majoitettu Saareen Kertun kotiin.

Juoksin pirttiin, ja siinä hän seisoi, ikkunan edessä. Valo tuli takaa. Hän kääntyi ja katsoi minua. Isälläs on kauniit silmät, oletko huomannut, äiti kertoi minulle harvinaisena läheisyyden hetkenä.

Salamarakkaus, ja neljän kuukauden kuluttua he olivat naimisissa.

Onni meni armeijaan vuotta ennen talvisotaa, kävi kaikki sodat ja jäi armeijaan. Hän oli kolmekymppinen mennessään naimisiin, ja Kerttu kaksikymmenvuotias lukiolainen. Kerttu jätti koulun kesken, vaikka menestyi hyvin.

Olisi meidän koulussa ollut neljäskin laudaturin ylioppilas, jos Kerttu olisi kirjoittanut ylioppilaskirjoitukset, kertoi Kertun Siirisisko opettajien sanoneen.

Häiden jälkeen nuoripari asui kuukauden vanhassa myllyssä, kunnes Onnin piti lähteä. Kerttu jäi vielä kahdeksi viikoksi ja kirjoitti kirjeitä tuoreelle aviomiehelleen, ennen kuin seurasi aviomiestään toiselle puolen Suomea.

Kerttu kirjoittaa Onnille häiden jälkeen

Kotona 1.11.-47

Rakas!

Kaipuu luokses on pohjaton laulaa eräs schlageristi ja voin täydellisesti yhtyä edellisiin sanoihin. Tällaista ikävää en ole vielä eläissäni kokenut ja tuntuu aivan siltä, etten kestäisi. Tunne täytyy olla älyn kirkastamaa sanotaan, ja yritän parhaan tahtoni mukaan saada tunteeni Sinua, kalleimpani, kohtaan sellaiseksi. Aioin, että palaan kahden viikon kuluttua, mutta nyt sanon jo, että tulen niin pian kuin vain pääsen. On kyllä hyvä, etteivät kotona olijat häiritse minua kuin viisastelemalla, vaan antavat olla aivan rauhassa. Yksin olen ollutkin, sillä silloin voin ajatella Sinua, Onni. Lähdettyäni Oulusta sinua saattamasta en osannut kuvitellakaan, että ilta tulisi olemaan suorastaan hirveä. Vielä tunnen viimeisen suudelmasi huulillani ja se auttaa minua huomiseen. Huomenna on jo sunnuntai ja sitten enää yksi sellainen ja seuraavana olen melko varmasti luonasi. Ehkä olen väsynyt ja ikäväni on senkin johdosta suorastaan valtava. Nyt olen tietoinen siitä, mitä Sinä merkitset minulle. Toivoisin, että Sinäkin kaipaisit minua jo tänä iltana. Ajattelin tullessani, miten kylmää ja kolkkoa Sinulla on asunnossasi, kun menet. Ei edes yhtään puupalikkaa, jolla voisit lämmittää voidaksesi nukkua.

Matkani Oulusta oli hyvin rattoisa. Majuri Kolehmainen on melkein gentleman, vaikken pitänytkään siitä, että hän tahtoi minun nukkuvan hänen olkapäätään vastaan. Torjuin sen kylmän kohteliaasti, eikä hän näyttänyt loukkaantuvan, vaikka olikin loppumatkan pidättyväisen kohtelias.

Toimitin asiani kaupungissa, mutta hyvä ystävä, enhän minä saa Sinulle vihkimätodistusta, koska et ole kirjoilla täällä. Se sinun täytyy pyytää kotikuntasi khr-virastosta, minulle sanottiin kansliassa.

Lahti ei ottanut mitään, vaan sanoi, että hänellä oli suuri kunnia saadessaan vihkiä meidät. Kaksi kertaa kehoitin häntä sanomaan, mitä olemme velkaa, mutta kun ei, niin ei. Niiasin, kiitin, sanoin näkemiin ja sillä siisti. Kun ei kelpaa niin ei.

Äiti lupasi minulle kaksi nahkakenkien ostolupaa. Saan siis sapattikengät ja nahkapohjaiset monot. Ei hullumpaa, vai? Äiti on hyvin ystävällinen. Isähän tuo kuuluu nakkelevan tähdistä, mutta kun en välitä, niin se loppuu lyhyeen.

Pekkanen oli kysellyt vointiani. Joko huomenna tai maanantaina käyn katsomassa, mihin määriin siellä on työni tulleet tehdyiksi.

Ompelin jo neljä pyyheliinaa valmiiksi ja leikkasin tyynyliinat. Pimeässä ei näe oikein tehdä käsitöitä, ja silloin voinkin kirjoittaa Sinulle. Teen sen ainakin joka kolmas tai toinen ilta. Jaksat kai lukea kirjeeni.

Täällä on jo täysi talvi. Luntakin on jo niin paljon, että lapset voivat laskea mäkeä. Joki on aivan kiinteän jään peitossa. Huomenna menen Myllyyn vielä kerran viimeisen. Siellä oli ensimmäinen kotini, en unohda sitä koskaan. Selkäni on ainakin vielä hyvä sen muiston vaalija. Toivon, että olen täysin fyysillisesti terve, kun tulen kotiimme. Et ehkä pidä senttimenttaalisuudestani, mutta muistanet, että olen täydellinen tunneihminen himmeän öljytuikun valossa.

Seuraavalla kertaa tiedän jo enemmän asiaa. Kellon jo pian 22.00, joten käyn nukkumaan ja yksin.

Kiss me my darling! Hyvää yötä rakkaani!

Suutelen sinua. Kerttusi.

sivussa Terveiset kotiväeltäni ja erikoisesti minulta! Sama.

Kotona 4.11.-47

Rakas Onnini!

Lupasin kirjoittaa Sinulle, rakkaani, tänä iltana ja teenkin sen mielelläni. Olen sanomattoman onnellinen huolimatta siitä, että olet niin kaukana. Äänesi tuntui tavallista lempeämmältä, vaikka ehkä se särkyi jonkin verran puhelimessa. Minusta tuntui, että olit hyvin tyytyväinen soittooni. Koko päivän teki mieleni soittaa, mutta en tahtonut häiritä työrauhaasi. Odotan hartaasti kirjettäsi, jotta tietäisin, minkälaisia kirjeitä kirjoitat minulle.

Kuvasi on edessäni istuessani täällä pikkukamarissa. Siiri lukee hienotunteisesti psykologiaa ja syö puolukoita. Tuntuu morkkaavan, kun olen liian puhelias enkä salli hänen opiskella rauhassa. Siiri ruinasi minua huomenna tanssiaisiin, mutta en luvannut lähteä. Tiedän, ettei minulla olisi siellä mitään, kun sinäkin olet muualla. Lupaathan, Onni rakas, viedä minut siellä ainakin kerran tanssimaan.

Oletko voinut nukkua hyvin? Viime yönä heräsin ja käännyin vuoteessani hyväilläkseni Sinua, rakas, mutta tyhjä ilma otti vastaan. Silloin vasta huomasin, ettet ollutkaan vieressäni. Valvoin kauan ja ajattelin Sinua niin kauniisti ja lempeästi, kuin vain osasin. Uskon, että Sinäkin hieman kaipaisit minua. Toisinaan tunnen pohjatonta ikävää, mutta en kuitenkaan tuskaa. Kun vaan pääsisin lähtemään, tulisin jo huomenna. Siellä yritän tehdä parhaani, jotta Sinäkin tuntisit saavasi Sinulle sopivan vaimon. Kotimme laitamme yhdessä mahdollisimman viihtyisäksi. Se tulee olemaan vain meitä varten. (Epäilen, että sinä hymyilet lukiessasi tätä, mutta älä sano sitä minulle, jos teet niin.)

Mustavaarakin palasi tänään Roista. Hän ei kysellyt, olinko ollut sairaana. Hieno mies. Mainitsin jo, että suututin Rautalan. En tarkoittanut niin, mutta ei nähtävästi pitäisi puhua liikaa tosiasioita ja iskeä toista Akilleen kantapäähän. On kuitenkin tarpeen joskus hieman ojentaa miehen liikaa omanarvon tuntemista. Paha juttu, kun k.o. henkilö ei voi sitä salata, vaan paljastaa itsensä asiaan kuulumattomille. En pyydä anteeksi, vaikkei leppyisikään ennen lähtöäni, Meinasin vielä kysyä, alkaako vanha suola janottaa, mutta ajattelin, että lienee parasta pysyä sentään asiassa, Janottaahan se kyllä, mutta en voi auttaa enää muusta kuin säälistä ja periaatteesta en sääli ketään.

Huomenna menen vielä Uittoon, mutta sitten päässen sieltä. Torstaina ja perjantaina pesen pyykkiä. Seuraavan viikon ohjelmasta en tiedä vielä muuta kuin sen, että joko torstai-iltana tai perjantaiaamuna nousen junaan jättääkseni syntymäseutuni seuratakseni Sinua sinne, mihin tiesi kulkee.

Muutamia pakollisia vierailuja minun täytynee suorittaa ennen lähtöäni, jos minulla on aikaa. Siitä voit kyllä olla varma, rakkaani, että toisen sunnuntain aamuna juomme keittämääni aamukahvia kahden. Tällä hetkellä olet niin voimakkaasti ajatuksissani, että tunnen selvästi läsnäolosi. Kun ummistan silmäni, näen Sinut hymyilevänä edessäni. Eilen illalla kävin läpi kesän aina ensimmäisestä näkemisestä ensimmäiseen eroon. Ihanaa aikaa, josta olen Sinulle velkaa paljon, mutta elämän varrella yritän tehdä kaikkeni lyhentääkseni sitä ja toivon, että Sinäkin tuntisit itsesi yhtä onnelliseksi kuin itse olen. En olisi uskonut, että elämä kaikista varjopuolistaan huolimatta on näinkin kaunista. Toivokaamme sen jatkuvan tällaisena kaukaisiin vanhuuden päiviin saakka.

Osasitko kääntää sen englanninkielisen lauseen, jonka kirjoitin edelliseen kirjeeseeni? Toivottavasti, ja teit myös sen, mitä siinä pyydettiin.

Lieben und geliebt zu werden ist das schönste Gluck auf Erden; Lieben und nicht zusammen sein, ist härter als Fels und Stein. ¹

sivussa Olen kirjoittanut jo paljon, enkä uskalla tällä kertaa enempää, sillä sinä et ole romantiikko. Hyvää yötä rakas!

(Suo anteeksi korjaukset ja muut sellaiset. Pimeys tuntuu haittaavan)

Kotona 6.11.-47

Rakas!

Soittaessani eilen Sinulle vannoin, etten enää koskaan kirjoittaisi. Vannomatta paras olisi pitänyt Sinun, rakkaani, sanoa, sillä tiesithän kuitenkin etten voisi olla kirjoittamatta.

Olen viimeisiä hetkiä työpaikassani, ja sillä minulla onkin aikaa kirjoittaa. Ero täältä ei ole yhtään ikävä, sillä inhoan sanan täydessä merkityksessä tätä kaikkea. Ikävöin Sinua niin, että olen menettänyt ruokahalunikin täydellisesti. Kaikki tuntuu aivan yhdentekevältä, kun Sinä olet niin hirveän kaukana. Minun on myönnettävä, että viime yönä en voinut nukkua juuri ollenkaan. Heittelehdin vuoteellani tuntikausia. Sitten nukuin, mutta uni ei ollut lainkaan levoksi, sillä herätessäni aamulla olin aivan märkä. Vaatteeni t.s. yöpaitani oli kostea. Sinusta tämä tuntuu ehkä liioittelulta, mutta muistanet vielä kuuman vereni sykinnän. Joka yö olen uneksinut Sinusta. Milloin olemme istuneet kahden kotonamme, milloin olemme olleet ulkona kävelemässä j.n.e. Jos minun pitäisi olla täällä vielä kuukausi, en kestäisi, vaan tulisin luoksesi jättäen kaikki. Minusta tuntuu etten viihdy missään. Ajatukseni ovat aina luonasi. Olen yrittänyt hukuttautua työhön, mutta tuloksetta. Saatan istua kotona tuntikausia tuijottamalla eteeni. Joku aina herättää minut todellisuuteen.

Asioitakin minun olisi hoidettava, mutta en ymmärrä, mihin entinen energisyyteni ja järjestelmällisyyteni on kadonnut. Vastaus on kyllä itsestään selvä. Sinä.

Tänään ompelen muutamia tyynynpäällisiä ja pyyheliinoja. Huomenna käyn asioilla kaupungissa ja panen pyykit likoon. Vaatteita en ole itselleni saanut, sillä täällä ei ole kerrassaan mitään. Täytyy tyytyä vanhoihin, vaikka Sinun vuoksesi minua hävettää. Toivot kuitenkin, että olisin pukeutunut mahdollisimman elegantiksi, vaikkeikaan korrektisesti. Eikö niin? Mutta luultavasti ymmärrät tilanteen vaikeuden.

Olen jo monta kertaa toistanut, että tulen viikon kuluttua. Sen teenkin, jos en sairastu. Lähden sittenkin, jos vaan kykenen pystyssä olemaan. Luulen, että minun on lopetettava tältä kerralta, sillä aion saada sepustukseni postiin ajoissa.

Voi hyvin! Sydämellisin terveisin

Kerttusi. P.S. Terveisiä Otolta! Sama

Kotona 9.11.-47

Rakas Onni!

Sydämellinen kiitos kirjeestäsi Sinulle rakkaani. Et voi uskoa, miten mielelläni luen kirjeesi, huolimatta siitä, että toivoin niiden puhuvan enempi, mutta uskon kuitenkin, että muistat ja ajattelet minua lämpimästi. Äänesi puhelimessa on kokonaan toista kuin kirjeesi. En voinut kuvitella että voisit puhua niin herttaisesti ja lämpimästi kuin teet. Voi, kunpa näkisin Sinut pian ja saisin tuntea hellien käsiesi hyväilyn ympärilläni. Maailmassa ei voi olla enää suurempaa onnea minulle kuin saada omistaa Sinut yksin. Olen optimisti ainakin sen suhteen. Uskon, ettei se päivä valkea, jolloin saisin huomata, ettet enää pitäisikään minusta. Ajatteletko Sinä, rakas, samoin. Myllyssä ollessamme minua kiusasi se, kun et uskonut täysin, että olit minulle kaikki kaikessa. Luulen, että luettuasi kirjeitäni, voit tuntea niissä kaipuuni ja ikävän, jonka jätit sydämeeni Oulun asemalla. Oulussa ollessamme en tahtonut ajatella, että lähdet. Mutta jo muutaman minuutin kädenpuristuksesi jälkeen sain pidättää kyyyneleitäni. Mieluummin olisin matkustanut yksin kuin k. o. herrasmiesten seurassa.

Kävin tänään Myllyssä hakemassa tavarani. Olen melko kuitti, sillä kantamista oli yli 15 kg. Käsialani on kehnoa, kun en voi kunnolla kirjoittaa. Niissä tuntuu vielä kassien paino selvästi. En jaksanut mennä kotiin saakka, vaan jäin Taimin luokse yöksi. Aamulla menen kaupunkiin ja sieltä sitten kotiin. Mylly tuntui hyvin rakkaalta, vaikka siellä olikin kylmä ja kolkkoa. Haikein mielin katselin ensimmäistä sänkyämme. Ajattelin jäädä nukkumaan siihen, mutta kun ei ollut peitteitä, en uskaltanut tedä sitä. Olisikohan entinen lämpö siitä kadonnut? Hyvin haikealta tuntui lähteä sieltä.

Kävin Taimin kanssa erään isän serkkuni luona. Siellä oli erittäin ystävällinen isäntäväki. Ikävä vaan vaivasi niin peijoonisti, etten jaksanut oikein pysyä keskustelussa mukana.

Kyllä minä uskon, että tulen siellä toimeen. En kaipaa naapureita. Pääasia olisi, kun Sinä et vain jättäisi minua kovin usein yksin. Yksinäisyyttä pelkään kuin kuolemaa.

Äiti on ollut hyvin herttainen minua kohtaan. Hänestä varmaan tuntuu ikävältä kun menen niin kauas. Olen nimittäin kaikista vioistani huolimatta hänen lemmikkinsä. Sitä ei kyllä sivullinen huomaa, mutta äiti kykenee hyvin sen salaamaan. Hän aikoi tulla talvella käymään luonamme ja olla ainakin viikon. Toivottavasti pystymme näyttämään hänelle, että tulemme toimeen jollakin tavoin.

Toisaalta tuntuu aika haikealta lähteä täältäkin, mutta rekihän tapaa seurata hevosta. Vaimon on seurattava miestään, sanotaan. Sen teen kyllä mielelläni. Kun Sinä olisit nyt täällä, olisin kyllä hyvä