Rikosreportaasi Pohjoismaista 2010

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpiin tarinoihin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 16, 2020
• ISBN: 9788711972557

Book preview

Rikostapauksia · Norja

Moukarimies

Audun Beckstrøm, politietterforsker, Oslo politidistrikt.

---

"Nainen kuuli ulkopuolelta kovaa ääntä, mikä sai hänet vetämään ikkunan edessä riippuvat verhot sivuun. Ikkuna erotti arvopostiosaston muista huoneista. Silloin hän näki pitkän valkoasuisen henkilön, joka löi moukarilla ikkunaan. Ikkuna särkyi ja ryöstäjät ryntäsivät arvopostiosastoon. Hänen työtoverinsa, Larsen, komennettiin etsimään rahaa. Käskyn antanut ryöstäjä huusi raivokkaasti:

– Rahat tänne tai ammun.

Tämä on katkelma Erling Havnån tuomiolauselmasta, joka koski Oslon Postin kirjekeskuksen ryöstöä.

---

Havnå oli suuresti kunnioitettu Norjan potkunyrkkeilypiireissä. Häntä pidettiin Arendalin kelpo kansalaisena, miehenä, joka oli omistautunut auttamaan vaikeuksiin joutuneita nuoria. Hän oli auttanut veljeään, Magnea, saavuttamaan nyrkkeilyn Euroopan mestaruuden. Hän oli itse ollut Euroopan mestari potkunyrkkeilyssä.

Miten Erling Havnå saattoi päätyä moukarimieheksi Oslon kirjekeskuksen ryöstössä ja Stavangerin Nokas-ryöstössä? Vastausta hänellä ei ehkä ole itselläänkään.

Mutta miten hän jäi kiinni? Mikä johti Erling Havnån pidättämiseen? Korkeasti kunnioitetun kansalaisen, ennestään rankaisemattoman, jonka sormenjälkiä tai DNA-tunnistetta ei löytynyt poliisin rekistereistä, jota ei tunnettu yhteyksistä mihinkään ryöstöihin erikoistuneeseen rikollisjärjestöön. Miten poliisi selvitti, että juuri Erling Havnå oli moukarimies?

Postin kirjekeskuksen ryöstö

Vuoden 1999 lopussa ja vuonna 2000 meillä oli käsissämme kolme raakaa ryöstöä, joista yksi oli ryöstöyritys Lørenin laskentakeskukseen Oslossa. Viimeisen, elokuun 14. päivänä 2000 keskellä kirkasta päivää tapahtuneen teki viisi haalariasuista henkilöä. He olivat helposti sekoitettavissa univormupukuisiin poliiseihin. Ryöstäjät olivat raskaasti aseistautuneita automaattiasein. Saalis oli 19 miljoonaa kruunua.

Syyskuun 30. päivänä 2001 selvitettäväksemme tuli tallelokerojuttu, jossa David Toska otettiin kiinni hänen porauduttuaan lattian läpi holviin Säästöpankki NORissa Brynissä. Saalis oli noin 30 miljoonaa kruunua.

Tämän jälkeen tuli hiljaista. Luultavasti miljoonat käytettiin valmistautumisaikaan. Jälkikäteen tiedämme joka tapauksessa, että David Toska käytti ajan suunnitellen uutta keikkaa.

Lokakuun 27. päivänä 2003 kello 22.40 pamahti aivan Oslon keskustassa. Postin kirjekeskus Biskop Gunnerus kadulla joutui törkeän ryöstön kohteeksi. Chevrolet Tahoen etupenkillä istui kaksi valkoisiin pukeutunutta ryöstäjää, jotka uhkasivat kirjekeskuksen portinvartijaa. Vartija pelkäsi niin paljon, että ei saanut porttia auki.

Ryöstäjillä ei ollut aikaa odottaa. He painoivat kaasua ja rymistivät melko heiveröisen portin läpi. Tahoessa oli kaikkiaan kuusi miestä; kaksi valkopukuista edessä ja neljä tumma-asuista takana. Tahoe parkkeerattiin autohalliin ajovalot päällä ja keula kohti porttia.

Ryöstäjät istuttivat etupenkille nuken. Tämä tehtiin poliisin toimien viivyttämiseksi, sillä lähestyvästä poliisista näyttäisi kuin joku istuisi autossa.

Sisällä kirjekeskuksessa neljä ryöstäjää meni hissillä arvopostiosastolle neljänteen kerrokseen. Yksi jäi hissialueen viereen ensimmäiseen kerrokseen ja kuudes, toinen valkoasuisista juoksi koko kirjekeskuksen pituussuunnassa. Hän otti valvontaansa sisääntulokerroksen suuret ikkunat ja lasiovet ajoportin vieressä, jonka läpi ryöstäjät olivat juuri rymistäneet autollaan. Ikkunat ja lasiovet avautuivat kohti kirjekeskuksen edustan parkkipaikkoja. Ryöstäjät tiesivät, että poliisi tulisi sisään Schweigaardsgaten aukiolta. Tähän asettuneella ryöstäjällä oli aseenaan Kalasjnikov-automaattikivääri.

Paikalle saapunut poliisipartio joutui käytävässä ryöstäjän ampumaksi. Ryöstäjä ampui ainakin 11 laukausta partiota kohti. Etäisyys ryöstäjän ja poliisin välillä oli vain kymmenisen metriä.

Ammusreittien tekninen tutkinta osoitti, että moni laukaus oli suunnattu suoraan poliisimiehiä kohti. Onneksi nämä kaksi poliisia olivat hyvin harjaantuneita tämäntyyppisiin tilanteisiin. Se oli merkittävä selitys sille, että heihin ei osunut.

Ryöstäjillä oli mukanaan moukari. Toinen valkoasuinen sekä kolme tumma-asuista ryöstäjää menivät hissillä arvopostikeskukseen neljänteen kerrokseen. Valkoasuinen ryöstäjä, joka kuvattiin pitkäksi, atleettiseksi ja nyrkkeilijän kenkiin pukeutuneeksi, iski mukanaan tuomalla moukarilla arvopostiosaston ikkunan rikki ja tunkeutui ensimmäisenä sisään. Ryöstäjät kohtelivat arvopostiosaston työntekijöitä raa’asti uhaten aseella, komentaen maahan ja lyöden kasvoihin. Arvopostiosaston saalis oli suuri, noin 400000 kruunua.

Ryöstäjät poistuivat arvopostiosastolta murskaamalla ikkunan, joka on kohti Oslo S junarataa. Kaksi pakoautoa oli ajettu laiturille raiteiden yksi ja kaksi väliin tunnelin läpi, jota NSB (Norges Statsbaner) käyttää muun muassa junien huoltotarkoituksessa. Audi-merkkiset autot oli käännetty siten, että ne olivat valmiina ampaisemaan samaa tietä mitä olivat tulleet.

Kirjekeskuksen rikotusta ikkunasta säntäsi kuusi ryöstäjää ylös laiturille. Yksi toisensa jälkeen he sujahtivat odottaviin pakoautoihin. Koska sekä Trondheimin juna että Bergenin juna seisoivat lähtövalmiina, tapahtumalle oli lukuisia todistajia Oslo S asemalla. Suurin osa silminnäkijöistä arveli seuraavansa jotakin harjoitusta.

Pako jatkui mainitun tunnelin läpi, ylös Kongsveieniä Bekkelagetiin, sen jälkeen Raschsin tietä. Toinen pakoauto, Audi S 8, löydettiin seuraavana aamuna poltettuna Rundtjernin luota Østmarkasta. Toinen auto löydettiin kuusi viikkoa myöhemmin Bjerkestä.

Jäljet

Ryöstöstä jäi vain vähän konkreettisia jälkiä, joiden voitiin ajatella viittaavan määrättyihin tekijöihin. Ensimmäisinä päivinä ei suoritettu pidätyksiä. Me, ryöstöjaoksen väki ymmärsimme heti, että tutkinnasta tulisi pitkä ja työläs.

Tämänkaltaisen ryöstön jälkeen on tietenkin ensiarvoisen tärkeää löytää pakoauto mahdollisimman nopeasti. Sekä pakoauto että ryöstäjien kirjekeskukseen jättämät esineet antoivat mahdollisuuden saada jälkiä, jotka voitaisiin sitoa ryöstön tekijöihin. Kirjekeskuksen arvopostiosaston pöydällä lojui ryöstäjien tuoma moukari. Lisäksi he olivat jättäneet kaksi kassia; toinen oli ensimmäisessä kerroksessa ja toinen neljännessä. Pakoreitilleen ryöstäjät olivat heittäneet kolmisenkymmentä espanjalaista ratsua (piikkiristejä).

Tahoe

Pakoautoon liittyvä intensiivinen tutkinta toi ilmi erittäin mielenkiintoisen tiedon Tahoesta. Auto oli varastettu kesäkuun 3. päivänä 2003 Bergheimin Auto -nimisestä liikkeestä Fredrikstadista. Se oli ollut vuokrattuna leasing-autoksi vuodeksi ja palautettu toukokuussa Bergheimin Autoon. Varkaiden on täytynyt käyttää avainta autoon tunkeutuessaan, mutta ei tiedetä, onko avain varastettu autoliikkeestä vai onko joku voinut panna sivuun yhden avaimen silloin, kun Tahoe oli leasing-autona.

Eräs Skissä asunut todistaja ilmoittautui. Hän oli ollut automyyjä aikaisemmin, joten hänellä oli hyvä tietämys autoista. Nähtyään lehdessä Tahoen kirjekeskuksessa kuvattuna hän oli vakaasti sitä mieltä, että oli nähnyt, kun samanlaista autoa ajettiin autotalliin siellä, missä hän oli asunut kesäkuun alussa. Todistaja oli nähnyt kahden nuoren miehen peruuttavan sellaisen Tahoen suhteellisen pieneen autotalliin.

Kun auto alkoi saada tilaa tiedotusvälineissä, todistaja ajatteli, että tapahtumassa oli jotakin kummallista. Todistajan huomio oli hyvä ja luotettava ja ajankohta sopi hetkeen, jolloin Tahoen oli varastettu Fredrikstadista.

Autotalli oli erään Rafet-nimisen miehen käytössä. Hän oli tunnettu rikollinen ja kuului järjestäytyneeseen rikollisliigaan. Rafet otettiin kiinni ja pantiin tutkintavankeuteen epäiltynä osallisuudesta Tahoen varastamiseen. Hän oli tutkintavankeudessa noin kaksi kuukautta ja kiisti kaiken aikaa, että hänellä olisi mitään tekemistä Tahoen tai ryöstön kanssa.

Ongelmamme oli, että Tahoen varastamisen (3. kesäkuuta 2003) ja kirjekeskuksen ryöstön (27. lokakuuta 2003) välissä oli melkein viisi kuukautta. Oli vaikea osoittaa, että Rafet olisi tiennyt jo ennen Tahoen varastamista, että myöhemmin autoa käytettäisiin törkeässä ryöstössä.

Lisäksi tuntomerkit kummastakaan miehestä, jotka todistaja oli nähnyt peruuttamassa autoa autotalliin, eivät sopineet Rafetiin. Juttu Rafetia vastaan jätettiin lopulta pöydälle.

Nokas-ryöstö

Vähän ennen pääsiäistä 2004 tapahtui jotakin sellaista, mitä kukaan ei ollut uskonut voivan tapahtua. Emme edes me Oslon ryöstöjaoksessa, jotka sentään olimme taistelleet organisoitua ryöstörikollisuutta vastaan monta vuotta ja kirjekeskuksen ryöstö oli tuoreena muistissamme, voineet uskoa etukäteen, että Stavangerin huhtikuun 5. päivän kaltaiset tapahtumat ikinä olisivat totista totta. Se oli liian rajua.

Apulaispoliisipäällikkö Klungland sai surmansa ryöstön yhteydessä. Hänen kuolemansa oli raskas isku kaikille maan poliiseille. Muistin hänet poliisikorkeakoulun kolmannen vuosikurssin leiriltä, jossa hän oli ohjaajana. Hän oli aktiivinen ja kunnioitettava virkamies, jolla oli hyvät tiedot muun muassa ammatillisesta pelastuspalvelusta ja vahinkopaikkajohtamisesta.

Yhtäläisyyksiä Nokasin ja kirjekeskuksen ryöstöjen välillä oli paljon. Molemmat ryöstöt oli hyvin suunniteltu, mukana oli olosuhteisiin nähden monta ryöstäjää (8–12 henkeä), poliisia kohti ammuttiin, espanjalaisia ratsuja heitettiin pakoautosta estämään poliisin seuraaminen, arvoesineisiin käsiksi pääsemiseksi käytettiin moukaria ja pakoauto sytytettiin palamaan metsäalueella.

Stavangerin ryöstön jälkeen meille ryöstöjaoksen tutkijoille oli ilmeistä, että kirjekeskuksen ryöstäjät olivat samoja, jotka nyt olivat iskeneet Stavangeriin. Perustettiin työryhmä Oslon rikosjaoksen, Stavangerin poliisin ja Kriposin kesken. Muutaman viikon kuluttua ilmeni, että kirjekeskuksen ryöstöstä ja Nokas-ryöstöstä oli löytynyt yhteinen DNA-profiili, mikä oli hyvin mielenkiintoista. Kirjekeskuksessa DNA saatiin sinne jätetyn moukarin varresta sekä neljänteen kerrokseen jätetystä kassissa. Stanvengerissa sama profiili saatiin pakoautosta löydetystä kypärämyssystä. Niin keskeinen todiste kahdessa niin samanlaisessa jutussa toi melkoisen varmuuden sille, että olimme etsimässä samoja ryöstäjiä. Ainakin yhtä samaa. Ongelma oli, että emme tienneet, kuka DNA:n jättänyt mies oli. Omasta mielestämme meillä oli DNA-profiili suurimmalle osalle organisoidun rikollisuuden ydinjoukosta. Heidän kenenkään DNA-profiili ei täsmännyt nyt löydetyn profiilin kanssa.

Hammassuojus

Joulukuun 13. vuonna 2002 ryöstettiin Hemsedalin säästöpankki. Ryöstö oli raaka. Tiesimme, että osa tunnetuista Oslon rikollisista oleskeli Hemsedalissa talvella. Juttua tutki Golin nimismiehentoimisto yhteistyössä meidän, ryöstöjaoksen, kanssa. Toukokuussa 2004 Hemsedalin jutun tutkinta oli lähes valmis. Yksi henkilö, Øystein Strand, oli tunnustanut ja muita vastaan oli hyviä todisteita.

Kirjekeskus- ja Nokas-ryöstöjen yhteydessä taltioidun DNA-profiilin selvitystyötä oli jatkettu intensiivisesti pari viikkoa, kun eräs rikosjaoksen tutkija pohti ajatusta pitemmälle.

Tutkijat ottivat esiin Hemsedal-jutun aineiston ja kävivät läpi sen DNA-profiilien lukusarjat.

DNA-profiili, joka lähetetään poliisille RMI:stä, on 11-markkerinen lukusarja, jossa on kaksi lukua jokaisessa lukusarjassa, pois lukien markkeri, joka osoittaa kuuluuko DNA-profiili miehelle vai naiselle. Yksinkertaisesti selitettynä voidaan sanoa, että jos löytyy kaksi identtistä lukusarjaa, on kyse saman henkilön jättämästä profiilista.

Tutkijat löysivät Hemsedal-jutun yhteydessä lukusarjan sekaprofiilista, joka oli otettu nyrkkeilijöiden tai kamppailulajeja harrastavien käyttämästä hammassuojuksesta. Hammassuojus löydettiin ryöstössä käytetyn pakoauton lattialle jätetystä kassista. Sekaprofiili tarkoittaa, että kunkin markkerin lukusarjassa on ilmoitettu enemmän kuin yksi luku. Sekaprofiili on toisin sanoen lähtöisin kahdesta tai useammasta henkilöstä.

Ensin tutkijat vertasivat hammassuojuksen sekaprofiilin lukusarjoja Øystein Strandin DNA-profiiliin. Luvut, jotka sopivat Strandin profiiliin, vahvistettiin ja saatiin hiukan epätäydellinen, mutta riittävällä lukusarja. Kun sitten tätä lukusarjaa verrattiin kirjekeskus- ja Nokas-ryöstöistä taltioituun profiiliin, saatiin täysosuma.

Näissä kahdessa ryöstössä mukana ollut mies oli myös käyttänyt tai ainakin koskenut samaan hammassuojukseen, kuin Øystein Strand. Olimme edenneet tutkinnan läpimurtoon. Kuitenkaan emme vieläkään tienneet, kenen DNA-profiilista oli kyse. Tiesimme vain, että etsimämme mies harrasti nyrkkeilyä tai kamppailulajeja Øystein Strandin kanssa.

Päätimme kutsua Øystein Strandin kuulusteluun. Vaikka hän oli tunnustanut, halusimme esittää muutaman kysymyksen liittyen Hemsedalin ryöstöön. Samalla olisi hyvä tilaisuus kysyä häneltä jutussa takavarikoidusta esineistä, joiden joukossa oli muuan mielenkiintoinen hammassuojus.

Strand ei tietenkään tiennyt, miten tärkeä hammassuojus oli. Vaikka hän oli hiukan toisarvoinen henkilö järjestäytyneessä rikollisryhmässä ja vaikka hän oli tunnustanut Hemsedal-ryöstön, tiesimme, että hän ei ollut kovin puhelias kuulustelussa. Artikkelin kirjoittaja suoritti kuulustelun.

Kuulustelu eteni melko tahmeasti. Jännitys kohosi lähestyttäessä kysymystä hammassuojuksesta. Ensin kysyin kassista, jossa hammassuojus oli. Hän sanoi, että kassi koko sisältöineen oli hänen. Sitten esitin hänelle, että hammassuojuksesta oli löydetty kahden miehen DNA, joten Strandin lisäksi täytyi olla joku, joka oli käyttänyt tai ainakin koskenut hammassuojukseen. Kysyin, kuka se voisi olla.

Näytti, että Strand mietti perusteellisesti kysymystä. Hän vastasi kuitenkin, että ei tiennyt.

Jatkoin kysymällä muista takavarikoiduista esineistä ennen kuin esitin uudelleen kysymyksen, kuka voisi olla toinen DNA:nsa jättänyt mieshenkilö. Strand pohti uudelleen ja vastasi lopulta, että ainoat, joiden hän saattoi kuvitella käyttäneen hammassuojusta, olivat Erling ja Magne Havnå.

En tokikaan uskonut häntä. Hän mainitsi nimeltä arvostetut urheilijat, joilla ei ollut yhteyksiä rikollismaailmaan. Lisäksi nämä asuivat Arendalissa. Tiesimme, että Strand oli ollut paljon Oslossa viime aikoina ja että hän tunsi Oslon järjestäytyneen rikollismaailman väkeä. Olin odottanut, että nimi liittyisi tähän ryhmään. Uskoin, että Strand valehteli tietoisesti. Niinpä tein virheen. En kirjoittanut hänen vastaustaan Havnån veljesten nimistä muistiin kuulustelussa.

Lopullinen läpimurto

Tunsimme olevamme yhtä kaukana kuin ennen kuulustelua. Emme olleet päässeet piiruakaan lähemmäksi profiilin jättänyttä miestä. Sitten kolme, neljä päivää myöhemmin tuli lopullinen läpimurto. Vastaus oli aivan nenämme edessä, poliisin omassa operaatiopäiväkirjassa.

Eräs ryöstöjaoksen tutkija oli katsellut operaatiopäiväkirjasta aikaa ennen kirjekeskuksen ryöstöä. Täältä hän löysi ilmoituksen, joka oli otettu vastaan 17. syyskuuta 2003, vähän yli kuukausi ennen kirjekeskuksen ryöstöä. Poliisipartio oli tavannut tumman Mercedeksen vanhan Merimieskoulun vieressä Kongsveienillä noin kello kaksi yöllä.

Partio oli seurannut autoa Kongsveieniä alas ja pysäyttänyt sen Vanhassa kaupungissa. Autossa istui neljä henkilöä: Truls Rygh, David Toska, Adam Kodzic ja Erling Havnå. Läpimurto oli tosiasia. Nyt tiesimme, että Erling Havnå saattoi olla etsimämme mies.

Rygh ja Toska olivat tunnettuja rikollisia ja keskeisiä vaikuttajia järjestäytyneen rikollisryhmän ytimessä. Lisäksi Mercedes, jossa heidät tavattiin Kongsveienillä, oli samalla kadulla, jota Audit kirjekeskuksen ryöstössä olivat käyttäneet pakotienä ryöstön jälkeen. Päiväkirjassa oli myös mainittu, että Toskalla oli kiikarit jalkojensa välissä autossa. Vanhan Merimieskoulun luota heillä oli hyvä näköyhteys Postin kirjekeskukseen.

Tämän jälkeen oli tietenkin välttämätöntä kirjoittaa raportti siitä, mitä Øystein Strand oli sanonut kuulustelussa: Erling Havnå oli saattanut käyttää hammassuojusta. Strand oli sittenkin puhunut totta.

Teimme vielä tutkimuksia neljännen autossa olleen, Adam Rodzicin suhteen. Osoittautui, että Rodzic oli alun perin Kosovon albaani ja asui Göteborgissa. Tavattuaan nämä muut kolme Mercedeksessä Oslossa Rodzic kuoli samana päivänä, 17. syyskuuta 2003 yöllä auto-onnettomuudessa ollessaan kotimatkallaan Ruotsiin. Ruotsin poliisilta saimme tietää, että kaksi henkilöä oli tullut sairaalaan noutamaan Rodzicin omaisuutta. Toinen oli Ikmet Kodzaziku. Jälleen tärkeä tieto, joka vahvisti, että olimme oikeilla jäljillä. Kodzaziku oli ensimmäisiä, joita oli epäilty osallisuudesta Nokas-ryöstöön. Hän istui jo tutkintavankeudessa.

Saamamme tiedot välitettiin tutkinnanjohdolle Stavangeriin. Pyysimme, että haettaisiin pidätysmääräys Erling Havnålle. Koska Nokas-juttu oli vakavampi näistä kahdesta, oli luontevaa ja oikein, että päätös pidättämisestä ja myös kuulustelemisesta ja vangitsemisesta tehtiin Rogalandin poliisipiirissä.

Erling Havnån veli, Magne Havnå, kuoli sukellusonnettomuudessa muutama viikko Nokas-ryöstön jälkeen. Stavangerin tutkinnanjohto päätti selvittää, oliko Magne Havnån DNA-profiilin ja Stavangerin ryöstössä kypärämyssystä ja kirjekeskuksen ryöstössä kassista taltioidun DNA-profiilin jättäneen välillä sukulaisuussuhde.

Tutkimus tehtiin ja saimme vahvistuksen, että sukulaisuus oli tosiasia. Nyt päätettiin pidättää Erling Havnå ja syyttää häntä osallisuudesta kirjekeskuksen ryöstöön Oslossa ja Nokas-ryöstöön Stavangerissa. Havnå pidätettiin Oslossa 20. heinäkuuta 2004, hiukan yli kolme kuukautta Nokas-ryöstön jälkeen. Hänen DNA-profiilinsa osoittautui identtiseksi kirjekeskuksen ryöstössä ja Nokas-ryöstössä taltioitujen kanssa.

Kuulustelut

Havnå tuotiin Stavangeriin tutkintavankeuteen ja kuulusteltavaksi. Hän kieltäytyi puhumasta poliisille ennen kuin hänen asianajajansa saisi nähdäkseen jutun asiakirjat. Silloin päätettiin antaa puolustusasianajajalle paperit. Pidimme tärkeänä saada kuulustella Havnåta.

Kuulustelussa Havnå kiisti, että hänellä olisi mitään tekemistä ryöstöjen kanssa.

Hän selitti, että oli vuokrannut kattohuoneiston Oslosta väärällä nimellä noin puoleksitoista kuukaudeksi, lokakuun alusta marraskuun puoliväliin 2003. Postin kirjekeskuksen ryöstö tapahtui – kuten mainittu – lokakuun 27. päivänä 2003. Kattohuoneisto sijaitsee aivan lähellä pakoreittiä, jossa todistajat olivat havainneet kaksi pakoautoa. Havnå sanoi, että oli vuokrannut asunnon eräälle henkilölle, jonka nimeä ei halunnut kertoa, mutta kiisti tiukasti, että vuokraasuntoa olisi käytetty kirjekeskuksen ryöstäjien piilopaikkana.

Havnå oli ymmärtänyt, että toimeksiantaja käyttäisi asuntoa kätkeäkseen joitakuita pakolaisia, jotka olivat matkalla Norjasta eteenpäin. Havnå sanoi kuulustelussa, että toimeksiantaja kirjekeskuksen ryöstön edellä oli sama toimeksiantaja, johon hän oli myöhemmin ollut yhteydessä Stavangerin Nokasryöstön yhteydessä.

Monen horjuvan selityksen jälkeen Havnå tunnusti lopulta olevansa Nokas-ryöstön moukarimies. Hän kertoi edelleen, että David Toska oli toimeksiantaja ennen ja jälkeen Nokas-ryöstön. Hän palasi siihen mitä oli maininnut kahden jutun yhteisestä toimeksiantajasta ja sanoi nyt, että olikin kaksi eri toimeksiantajaa. Todennäköisesti hän teki tämän perääntymisen suojellakseen Toskaa kirjekeskusryöstön suhteen. Havnå oli koko ajan kieltänyt olleensa osallinen kirjekeskuksen ryöstöön, vaikka todisteet häntä vastaan olivat kiistattomat.

Ymmärsin häntä hyvin. Hän on pidätyksestä asti yrittänyt esiintyä ystävällisenä, mukavana heppuna, joka oli ollut huono-onninen tuttavapiirinsä suhteen. Tämä kuva sai vakavan särön, kun hänet tuomittiin myös kirjekeskuksen ryöstöstä. Hän oli ollut mukana raa’assa ryöstössä Oslossa, jossa ammuttiin poliisia kohti. Sen jälkeen, noin kuusi kuukautta myöhemmin, hän oli mukana Norjan historian suurimmassa ryöstössä, Nokas-ryöstössä, jossa yksi poliisimies sai surmansa.

Toska myönsi olleensa mukana Postin kirjekeskuksen ryöstössä. Korkeimmassa oikeudessa kesäkuussa 2007 David Toska tuomittiin 18 vuodeksi vankeuteen Stavangerin Nokas-ryöstöstä. Oli myös tutkinnan melko varhaisesta vaiheesta lähtien epäilty, että Toskalla olisi jotakin tekemistä kirjekeskuksen ryöstön kanssa.

Alussa heikko epäilys muuttui pidättämisen ja Havnån kuulustelujen jälkeen vahvaksi. Jo huhtikuun 10. päivä 2005, jolloin Toska edelleen oli pakomatkalla Espanjassa, häntä syytettiin muodollisesti Postin kirjekeskuksen ryöstöstä. Eri syistä juttua Toskaa vastaan kirjekeskuksen ryöstön osalta ei otettu käsittelyyn Nokas-jutun käsittelyn yhteydessä. Tästä seurasi, että jutulle Toskaa vastaan täytyi sopia aika myöhemmin.

Jutun käsittelyn piti alkaa Oslon käräjäoikeudessa syyskuun 10. päivä 2007. Olimme käynnistäneet vaikean jutun käsittelyn kahdessa oikeuslaitoksessa, joiden päätös oli epävarma. Erityisen vaikeaa tämä oli kirjekeskusryöstön todistajille. Kun he olivat todistaneet kahdessa käsittelyssä Stavangerissa Havnåta vastaan, heidän täytyi motivoitua esiintymään vielä kahteen kertaan todistaja-aitiossa jutussa Toskaa vastaan.

Elokuun puolivälissä 2007 tuli yhtäkkiä Toskalta ja hänen puolustajaltaan, asianajaja Storrvikiltä ehdotus. Toska halusi tunnustaa osuutensa kirjekeskuksen ryöstössä sitä vastaan, että saisi loput jutut, joissa hän edelleen oli syytettynä, muun muassa suuren huumejutun, käsitellyksi loppuun oikeusistunnossa yhden päivän aikana. Toska halusi tällä tavoin saada tuomionsa yhdistetyiksi. Poliisi, syyttäjä ja tuomioistuin suostuivat tähän, sillä he halusivat ensinnäkin säästää merkittävän summan rahaa ja varsinkin säästää kirjekeskusryöstön todistajia kahdelta uudelta oikeusistunnolta. Rikosjuttu oli ollut heille rasitus jo monta vuotta.

Toskalle ei voitu tuomita kuin kolme vuotta lisää, koska enimmäisrangaistus Norjassa on 21 vuotta.

Elokuun 15. päivänä 2007 artikkelin kirjoittaja ja hyvä kollegani, Rune Sivertsen, menimme Drammenin vankilaan kuulustelemaan Toskaa. Vähän yli vuosi aikaisemmin olimme ottaneet suunnan Drammeniin samoissa asioissa. Toska oli silloin kiistänyt, että hänellä olisi mitään tekemistä kirjekeskuksen ryöstön kanssa.

Tällä kerralla saimme tunnustuksen monille epäilyillemme. Hän kertoi hankkineensa toisen Audi-pakoauton, hän oli hankkinut aseen, Kalasjnikovin, jolla oli ammuttu kohti poliiseja ja hän oli ollut Havnån toimeksiantaja, kun oli ollut kysymys kattohuoneiston vuokraamisesta Ringshusveieniltä. Hän tunnusti olleensa mukana valmistelemassa ja suunnittelemassa ryöstöä, mutta kiisti kuitenkin olleensa mukana itse ryöstötapahtumassa.

Oslon käräjäoikeudessa käsiteltiin kirjekeskuksen ryöstöä ja muita Toskan juttuja elokuun 17. päivänä. Todistelu sujui hyvin yksinkertaisesti; Toska tunnusti sen, mistä häntä syytettiin. Kirjekeskuksen ryöstön osalta vain artikkelinkirjoittaja oli todistajana. Syyttäjänä toiminut Geir Evanger vaati 21 vuoden vankeusrangaistusta Toskalle.

Tuomiot

Erling Havnå tuomittiin sekä Postin kirjekeskuksen ryöstöstä että Nokas-ryöstöstä kahdessa oikeuslaitoksessa. Hänet tuomittiin myös osallisuudesta järjestäytyneeseen rikollisryhmään sekä Nokas- että kirjekeskusryöstöjen aikana.

Dagbladetin kommentaattori kirjoitti tuomion jälkeisenä päivänä, että Havnålle annettiin kyseenalainen kunnia olla Norjan ainoa yhden miehen mafia.

Käräjäoikeus tuomitsi Havnålle 17 vuoden vankeusrangaistuksen. Hovioikeudessa rangaistus muutettiin 14 vuodeksi. Lopullinen tuomio korkeimmasta oikeudesta tuli kesäkuussa 2007, jossa hänet tuomittiin 16 vuodeksi vankilaan.

Syyskuun 7. päivänä 2007 pantiin piste David Toskan jutulle. Hänet tuomittiin yhteenlaskettuun rangaistukseen 20 vuodeksi vankeuteen muun muassa Postin kirjekeskuksen ryöstöstä.

Alustava loppuyhteenveto

Vaikuttaa, että lukuisat vuosina 1998–2004 tapahtuneet pankkiryöstöt, postiryöstöt, arvokuljetusryöstöt ja laskentakeskusryöstöt ovat nyt loppuneet. Joulukuun 19. päivän 2005 jälkeen ei Norjassa ole ollut ainuttakaan arvokuljetusryöstöä tai laskentakeskusryöstöä (syyskuun 26. vuonna 2007 tapahtui viimeinen).

Oslon poliisipiirin metanolikuolemat vuosina 2003–2004

Kjetil Moen, politibetjent, Oslo politidistrikt.

"Harkinnassaan oikeus päätyi rankaisemaan Erik Falloa syyttäjän vaatimuksen mukaisesti vankeuteen kahdeksaksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi. Rangaistuksesta vähennetään 639 päivän tutkintavankeusaika.

Per Erik Fossum tuomitaan vankeuteen neljäksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi. Rangaistuksesta vähennetään 222 päivän tutkintavankeusaika."

(Katkelma Borgatingin hovioikeuden langettamasta tuomiosta Erik Fallolle ja Per Erik Fossumille.)

---

Tähän tuomioon päätynyt tarina alkaa reilut kolme vuotta aikaisemmin. Syyskuussa 2002 Norjassa annettiin varoitus metanolia sisältävästä alkoholista, jota nauttineista moni oli saanut myrkytyksen, jopa kuollut. Vaikutti vahvasti siltä, että metanolin maahantuonti oli tapahtunut Østfoldissa, joten metanolijutun tutkinta keskitettiin Østfoldin poliisipiirille.

Oslossa metanolimyrkytykseen kuoli neljä henkeä syys-lokakuussa 2002. Tutkinta järjestettiin siten, että kunkin poliisipiirin tuli luovuttaa juttu Østfoldiin keskitetylle tutkijajoukolle.

Tässä artikkelissa ei käsitellä Østfoldissa suoritettua tutkintaa, vaan ne metanolitapaukset, joiden tutkintaan osallistuin Oslossa seuraavina vuosina.

Hengenvaarallisen metanolipitoisen alkoholin ilmaantuminen markkinoille kerrottiin kattavasti tiedotusvälineissä. Lisäksi sallittiin rangaistuksetta tuoda poliisille pimeää alkoholia, jotta vältettäisiin uudet tarpeettomat ja traagiset kuolemantapaukset. Vuoden 2002 lopussa ja 2003 alussa metanolitapaukset vähenivät. Silti tämä tarkoitti, että liikkeellä oli yhä metanolia sisältävää alkoholia.

Oslo 2003

En ollut osallistunut yhdenkään metanolijutun tutkintaan ennen heinäkuuta 2003. Tuolloin eräs 62-vuotias, pikku mökissä Oslon ulkopuolella asunut mies oli saanut metanolimyrkytyksen. Häneltä oli takavarikoitu neljä kymmenen litran muovikanisteria, joissa oli punainen korkki. Näiden muovikanisterien sisältö analysoitiin ja tulos paljasti kunkin sisältäneen alkoholia, jossa oli metanolia yli 20 prosenttia. Vaikeasti vaurioitunut mies oli itse pullottanut alkoholin viinapulloihin. Poliisi esitteli tiedotusvälineissä näitä pulloja ja punakorkkisia kanistereita varoittaen niiden metanolipitoisesta sisällöstä.

Käymällä läpi myrkytyksen saaneen miehen puheluita ja puhelinta löydettiin hänen alkoholivälittäjänsä numero. Uhrin omaisetkin olivat kuvanneet tämän henkilön. Tavarantoimittaja oli kuulemma vanhempi mies, nimeltään Per Erik Fossum, joka päätettiin pian sen jälkeen ottaa kiinni.

Orava

Poliisi tunsi vanhastaan Fossumin rikollisen taustan. Hänet oli rekisteröity juuri viinanmyyjänä. Jo vuonna 1949 hänet oli tuomittu laittomasta viinasta Nedre Romerike Herredsrett -tuomioistuimessa ja tämän jälkeen hänet oli tuomittu kaikkiaan seitsemän kertaa alkoholiin liittyvistä rikoksista. Poliisi ja tulliviranomaiset olivat koko tämän ajan tutustuneet perinpohjaisesti Fossumin viinavarastoihin löytämättä kuitenkaan merkkiäkään kanisterialkoholista.

Kuulustelussa Fossum selitti olevansa vain välikäsi, joka oli myrkytyksen saaneen miehen pyynnöstä toimittanut tälle alkoholia. Fossum oli hyvien yhteyksiensä avulla saanut ostetuksi neljä kymmenen litran peltikanisteria alkoholia tuntemattomalta mieheltä Bjerken raviradalla ja myynyt nämä edelleen tarkistamatta sisältöä.

Fossumin asiakaskunta kutsui häntä nimellä Orava, koska hän hamusi uutterasti kasaan kaikkea kaikkialta ja hänellä oli varasto joka puunrungossa.

Muovikanisterit olivat muuten samaa tyyppiä kuin alkoholikanisterit vuoden 2002 varastossa, mutta niissä oli punaiset korkit. Voisiko Fossumin lausunto pitää paikkansa? Oliko vain sattuman sanelemaa, että hän oli ollut välittäjänä tässä metanolia sisältäneessä alkoholikaupassa?

Bjerken raviradan pöytä 301

Paitsi että Fossum oli tunnettu viinanvälittäjä, hän oli omistautunut myös rahapelien maailmaan. Etenkin hän harrasti raveja ja live-vetoa. Fossumilla oli oma vakiopöytä Bjerken raviradalla. Hänen antaumuksellinen raviharrastuksensa saatettiin vahvistaa kotietsinnässä, jossa löydettiin kasapäin ravituloksia, veikkaustositteita ja ravimaailman uutisista kertovia lehtiä.

Muovikanistereiden samankaltaisuuden ja metanolipitoisen sisällön perusteella otettiin yhteyttä Østfoldin poliisipiiriin. Fossum oli jatkuvasti yhtenä tutkintalinjana muun muassa sen vuoksi, että oli takavarikoitu vain 40 litraa metanolipitoista alkoholia ja vain myrkytyksen saaneelta mieheltä. Kuitenkin pidettiin mielenkiintoisena sitä, että tämä oli toistaiseksi viimeinen metanolikuolemantapaus.

Erik Fallo

Yllättävä käänne metanolin alkuperän jäljityksessä tapahtui, kun Østfoldin poliisipiirin tutkinnanjohtaja otti yhteyttä ja ilmoitti, että Erik Fallo halusi tulla kuulusteluun. Erik Fallo oli yksi Østfoldin poliisipiirin metanolijutun epäillyistä ja hän tunsi Per Erik Fossumin.

Erik Fallo tuli kuulusteluun ja tunnusti, että hän oli myynyt sata litraa alkoholia Per Erik Fossumille syksyllä 2002. Tämän Fallo oli jo tunnustanut Østfoldin poliisille edellisenä vuonna, mutta ei ollut paljastanut Fossumin sekaantuneen asiaan, koska hänen mielestään myyty määrä oli niin mitättömän pieni.

Per Erik Fossum istui tutkintavankeudessa tutkinnan ajan. Häntä kuulusteltiin monta kertaa, ja hänelle kerrottiin myös Fallon tunnustus. Fossum kiisti koskaan ottaneena vastaan alkoholia Fallolta. Hän piti kiinni kertomuksestaan tuntemattomasta miehestä Bjerken raviradan ulkopuolella. Voitiinko luottaa Falloon tai Fossumiin? Jos Fallo puhui totta, poliisilta oli kadoksissa kuusikymmentä litraa metanolipitoista alkoholia. Jos taas Fossum puhui totta, oli koko määrä jo löydetty.

Oslon käräjäoikeus vapautti Per Erik Fossumin tutkintavankeudesta syyskuussa 2003. Jutun tutkinnan katsottiin nyt tulleen valmiiksi. Juttu lähetettiin Østfoldin poliisipiiriin, kuten kaikille metanolijutuille oli määrä tehdä.

Metanolia limonaatipullossa

Huhtikuussa 2004 Oslon poliisi sai uuden ilmoituksen metanolimyrkytyksen saaneesta miehestä. Hän oli 63-vuotias, tunnettu alkoholisti ja oli nyt saanut metanolimyrkytyksen. Mies kuoli sairaalassa toukokuun alussa 2004.

Tällä kerralla ei löydetty kanisteriviinaa, vaan iso limonaatipullo, jossa oli alkoholia. Mistä tämä alkoholi oli peräisin? Käymällä läpi miehen puhelimen tietoja löysimme Fossumin numeron miehen puhelimen muistista.