Pohjolan poliisi kertoo 2004

By Eri tekijöitä

Pohjolan poliisi kertoo -sarja peilaa poliisin ja rikoksentekijöiden todellisuutta. Toimituksen tavoitteena on välittää tosi kuva rikollisuudesta – sekä vakavimpien ja luotaantyöntävien rikosten että tiettyjen vähäpätöisempien tapahtumien, jotka muuten olisivat unohtuneet tilastoihin. Kuten aina, artikkelimme kertojina ovat kokeneet ja pätevät poliisit ja lainvalvojat, jotka ovat useimmissa tapauksissa vaikuttaneet siihen, että tapaukset on ratkaistu.Pohjolan poliisi kertoo -sarjassa poliisit kertovat itse huomiota herättävimmistä, järkyttävimmistä ja vaikeimmista rikostapauksistaan.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 8, 2019
• ISBN: 9788711897751

Book preview

Björkgård

Surmatun avioparin ruumiit mereen

Jaakko Ridanpää, krp:n rikosylikonstaapeli, Vantaa.

Toni ampui Mauri Huhtaa niskaan piilopaikastaan kiven takaa 36 metrin päästä.

Tämän paljon julkisuutta saaneen surmatyön uhrien ja tekijöiden nimet on muutettu.

Kaikki tässä kirjoituksessa oleva tieto löytyy keskusrikospoliisin esitutkintapöytäkirjasta numero 2400/R/365/01, joka liitteineen on useita satoja sivuja laaja, ja pelkkä kuulustelupöytäkirja sisältää 262 sivua. Sen lisäksi on neljä teknisen tutkinnan liitekansiota ja yksi c-kasetti, jossa on tallennettuna hätäpuhelu.

Pöytäkirjaan on liitetty 27 henkilön kuulustelut. Tutkinnan aikana selvitettiin 36 erillistä tapahtumaa, jotka tavalla taikka toisella olivat relevantteja jutun kokonaisuuden ymmärtämiseksi.

Tapahtumat alkavat 16. heinäkuuta 2001, eli päivästä, jolloin poikaporukka on päättänyt surmata kaksi henkilöä. Kun surmattujen henkilöiden merietsinnät on saatu päätökseen, ruumiinavaukset tehty ja kuolinsyyt selvitetty, on 4. syyskuuta 2001.

Tämä tarina kertoo neljän lukioikäisen espoolaispojan: 18-vuotiaan Mikan, 16-vuotiaan Tonin, 17-vuotiaan Jussin ja 17-vuotiaan Samin suunnitelmasta rikastua surmaamalla matkapuhelinbisneksen ammattilainen Mauri Huhta ja hänen vaimonsa Eeva. Pojat tekivät mielestään täydellisen rikoksen, vaikka jäivät kiinni 98 tunnin kuluttua teoista.

Nyt pojat on tuomittu kahdesta murhasta, kahdesta törkeästä ryöstöstä ja muutamasta muusta jutusta. Mika sai elinkautisen ja nuoremmat saivat määräaikaiset tuomiot sekä Riihimäen käräjäoikeudessa että Kouvolan hovioikeudesta. Korkein oikeus ilmoitti 4. toukokuuta 2003, että se ei anna valituslupaa.

Hätäpuhelu

Perjantaina 24. elokuuta 2001 kello 17.59 tuli Kanta-Hämeen hätäkeskukseen Eeva Huhdaksi esittäytyneeltä henkilöltä hätäpuhelu, jossa hän kertoi olevansa Lopen Läyliäisissä ja hänen miestään on ammuttu päähän.

Hän ei tiennyt, mistä tai kuka hänen miestään, Mauri Huhtaa ampui. Eeva Huhta kertoi vielä, että tästä lähtee joku poika vastaan. Hän yritti selvittää sijaintiaan, mutta puhelu kuitenkin katkesi kesken sanan, jonka vuoksi poliisi pystyi vain päättelemään, että ampumapaikka on jossain Lopen ja Läyliäisten välisen päätien tuntumassa.

Hätäkeskuksen päivystäjä lähetti Läyliäisten alueelle sairasautoja, ja Riihimäen poliisi aloitti välittömästi asian selvittelyn. Kukaan ei kuitenkaan tullut opastamaan ampumapaikalle, vaikka niin Eeva Huhta lupasi puhelussaan. Poliisi keskitti etsinnät Loppijärven läheisyyteen, koska alueella suoritettujen puhutusten yhteydessä kävi ilmi, että joillakuilla mökkiläisillä oli kuulohavaintoja laukauksista kello 18 aikaan.

Osasyy laukausten kuulemiseen saattoi olla siinä, että syksyn metsästyskausi oli jo alkanut ja Lopen alue on hyvää metsästysaluetta.

Illan aikana selvisi Eeva Huhdan käyttämän puhelinliittymän numero, jolla hän soitti hätäpuhelunsa. Muun muassa Espoon poliisi kävi tarkistamassa Mauri ja Eeva Huhdan asunnon Soukanlahdentiellä Espoossa. Huhtien asunto oli tyhjillään. Lisäksi Eeva Huhdan omistama vihreä Peugeot 206 etsintäkuulutettiin.

Uhrien auto

Sunnuntaina 26. elokuuta 2001 kello 00.17 aikaan tuli Länsi-Uudenmaan hätäkeskukseen soitto, jossa ilmoitettiin Eeva Huhdan auton löytymisestä Espoosta, Mankkaan vanhalta käytöstä poistetulta kaatopaikalta. Löydön tekivät paikalle autolla ajaneet kolme nuorta miestä.

Tämän löydön jälkeen sunnuntaiaamun sarastaessa Riihimäen poliisin tutkinnanjohtaja otti yhteyttä keskusrikospoliisin päivystävään tutkinnanjohtajaan. Krp liitettiin jutun tutkintaan, ja seuraavana aamuna tutkinnanjohtajuus siirrettiin krp:lle. Tutkinta jatkui hyvässä yhteistyössä Riihimäen poliisin ja alueellisten teknisten tutkintayksiköiden kanssa. Lopulta mukana olivat niin puolustusvoimat kuin rajavartiolaitoskin.

Poliisi siirsi tapahtumapaikkatutkinnan ja alueetsinnän jälkeen Eeva Huhdan auton Espoon poliisilaitoksen tiloihin, josta edelleen keskusrikospoliisiin Vantaalle. Teknisessä tutkinnassa todettiin, että auton tavaratilan matossa oli runsaasti kuivumatonta verta, takapenkillä oli veritahroissa olevia papereita ja muun muassa veriset nahkahansikkaat. Lisäksi kuljettajan puoleisen oven kynnyksessä oli kolme kuivunutta veritippaa. Auto oli löydettäessä lukittuna, siinä ei ollut murtojälkiä eikä virta-avaimia.

Televalvontatiedot

Poliisi sai Riihimäen käräjäoikeuden päätöksen perusteella luvan hankkia Eevan Huhdan käytössä olleen puhelinliittymän ja Mauri Huhdan käytössä olleen puhelinliittymän televalvontatiedot Eevan Huhdan hätäpuhelua edeltävältä ajalta. Mauri Huhdan hallussa olleen puhelinliittymän puheluista oli nähtävissä, että sillä oli 24. elokuuta 2001 oltu useita kertoja yhteydessä 18-vuotiaan espoolaisen Mikan käytössä olleeseen puhelinliittymään.

Mauri Huhdan liittymästä oli soitettu ennen Eeva Huhdan kello 17.59 soittamaa hätäpuhelua Mikan liittymään muun muassa kello 17.07,29, kello 17.31,00 ja kello 17.50,20.

Koska televalvontatietojen perusteella voitiin päätellä, että Mikalla on todennäköisesti tietoa mahdollisesta henkirikoksesta, sai poliisi Helsingin käräjäoikeuden antaman päätöksen perusteella luvan hankkia Mikan televalvontatiedot. Niistä voitiin todeta, että hänen liittymästään oli oltu 24. elokuuta 2001 kello 14.28–17.50 välisenä aikana seitsemän (7) kertaa yhteydessä Tonin liittymään ja että Mikan liittymästä oli soitettu Tonin liittymään pian sen jälkeen, kun Mauri Huhdan liittymästä oli soitettu Mikan liittymään.

Kiinniotot

Samaan aikaan televalvontatietojen selvittelyn kanssa poliisi antoi julkisuuteen poliisitiedotteen, jossa pyydettiin tietoja Huhdan pariskunnan liikkeistä ja mahdollisista muista havainnoista.

Selvittelyissä kävi ilmi, että Mauri Huhta harrasti laajamittaista tarjousmyynnissä olevien matkapuhelinten hankintaa ja edelleen myyntiä. Hän käytti tarjouspuhelinten ostajina nuoria henkilöitä. Edelleen kävi selville, että Mauri Huhta oli kertonut ystävälleen Antille ennen viikonloppua, että hän menee vaimonsa Eevan kanssa tenniskaverinsa tyttären Sarin poikaystävän, Mikan vanhempien kesämökille.

Televalvontatietojen, Eeva Huhdan auton löytöpaikan ja taustatietojen perusteella jutun tutkinnanjohtaja, krp:n rikosylikomisario Harri Rahikka määräsi tiistaina 28. elokuuta 2001 illalla kiinniotettavaksi viisi espoolaista nuorta miestä; Mikan, Samin, Jussin, Tonin, Sami kakkosen ja helsinkiläisen Rikun.

Poliisi selvitti poikien sijainnin, ja viisi kuudesta saatiin kiinni pääkaupunkiseudulta eri paikoista jo samana iltana noin kello 20 aikaan. Poliisilla oli useita kiinniottopartioita, ja kaikille oli määrätty omat kohteet. Tämä operaatio toteutettiin krp:n ja Espoon poliisin yhteistyönä.

Mika, Sami, Jussi ja Toni pidätettiin alustavien puhuttamisien taikka ensimmäisen kuulustelun jälkeen epäiltyinä kahteen murhaan. Kiinniotettuina olleet Sami kakkonen ja Riku päästettiin kuulustelujen jälkeen vapaaksi. Heillä ei ollut tekemistä Huhtien murhien kanssa.

Kuulusteluista

Poikien kuulustelut jaettiin neljän tutkijan kesken. Poikien kertomuksia vertailtiin ja epäselvissä tilanteissa jatkettiin tarkentavilla kysymyksillä. Sillä tavalla poikien kertomuksista syntyi tarkka kuvaus tapahtumista. Mitään isompia ristiriitaisuuksia ei jäänyt selvittämättä. Ainoa asia oli Mikan tiukka linja siitä, että hän ei ollut tietoinen Huhtien surmista, vaikka muut pojat nimesivät hänet pääarkkitehdiksi.

Pientä vaikeutta aiheutti se, että alle 18-vuotiaan rikoksesta epäillyn kuulusteluissa saa olla läsnä aikamoinen liuta erilaisia henkilöitä, kuten vanhemmat, lastensuojeluviranomaiset, avustajat ja tietenkin pakollinen todistaja. Tämän orkesterin ollessa läsnä ei kuulustelu aina välttämättä ole kaikkein luontevin hetki selvittää vaikeita asioita.

Sami, Toni ja Jussi kertoivat kuulusteluissaan yhtäpitävästi sen, että ovat olleet suunnittelemassa ja toteuttamassa Mauri ja Eeva Huhdan surmia. Lisäksi kaikki kolme ovat kertoneet Mikan olleen surmasuunnitelmassa kaikkein aktiivisin suunnitelman kehittäjä alkuvaiheessa ja että Mika olisi tuonut surmaamisen ensimmäisenä esille heidän keskuudessaan ja että Mika maksoi noin viikkoa ennen Huhtien surmaamista kaikille pojille 1000 markkaa suunnitelmaan sitoutumisesta. Maksu tapahtui Mankkaan peruskoulun takana hiekkapolulla 16. elokuuta 2001. Tämä on siinä mielessä tärkeä päivä, että kun Huhtien ruumiskassit nostettiin merestä, löytyi toisesta kassista velkakirja, joka oli päivätty 16. elokuuta 2001. Silloin Eeva Huhta lainasi Mikalle 17 600 markkaa.

Mika kiisti kaiken osallisuuden henkirikoksiin. Hänen mukaansa tarkoituksena oli vain kiristää Mauri Huhdalta rahaa. Hän myönsi olleensa 23. elokuuta 2001 ostamassa kahta jääkiekkovarustekassia, joihin surmatut Huhdat Lopella laitettiin ja kuljettaneensa muut pojat Lopelle, opastaneensa Huhdat puhelimen välityksellä tapahtumapaikalle ja olleensa mukana myös ruumiitten upottamisessa mereen sekä antaneensa varmuuden vuoksi pari puukkoa kavereilleen Lopella ennen paikalta poistumistaan ja Huhtien sinne opastamista.

Mikan ja muiden poikien kertomukset motiivista ja surmasuunnitelmasta säilyivät koko tutkintavankeusajan samanlaisina.

Kuulusteluissa Mika kertoi, että hän lainasi alkukesästä Mauri Huhdalle 60 000 markkaa, mutta Huhta ei ole koskaan maksanut velkaansa takaisin. Mitään velkakirjaa lainasta ei ole olemassa. Tämän velan takia Huhdalta piti kiristää rahaa. Toisaalta Mika kertoi allekirjoittaneensa velkakirjoja Huhdalle.

Jutun tutkinnan aikana kävi myös selville, että Mauri ja Eeva Huhdalla on ollut suomalaisissa pankeissa rahaa nostettavissa yli 940 000 markkaa. Se oli yksi peruste sille, että tuomioistuin ei pitänyt uskottavana Mikan tarinaa, jonka mukaan hän olisi lainannut Huhdalle rahaa.

Mika tutustui Mauri Huhtaan keväällä 2001 tyttöystävänsä Sarin kautta, joka osti Huhdalle matkapuhelimia. Mauri Huhta pyysi myös Mikaa hankkimaan hänelle tarjouksessa olevia puhelimia, jotka Huhta myi itse eteenpäin. Mika hankki joko itse tai kavereitaan hyväksi käyttäen ainakin 200 matkapuhelinta Mauri Huhdalle.

Mika kertoi:

– Normaalisti toimimme siten, että Huhta antoi minulle käteistä 17 600 markkaa ja sillä summalla saimme eri liikkeistä yhteensä 20 matkapuhelinta. Teimme päivän töitä ja toimitin Mauri Huhdalle matkapuhelimet illalla sovittuun paikkaan.

Surmasuunnitelma

Suunnitelman mukaan Mika houkuttelee Huhdan pariskunnan Lopelle. Jussi opastaa Huhdat Sami kakkosen isovanhempien mökille menevälle tielle. Toni ampuu heidät väijytyksestä ja Sami odottaa vajan takana varusteiden kanssa niin kauan, että surmat on tehty. Tämän jälkeen Sami, Toni ja Jussi pakkaavat vainajat Mikan ja Jussin hankkimiin jääkiekkovarustekasseihin. Huhdan ruskeasta salkusta anastetaan puhelinkauppaa varten mukaan otetut rahat ja ne jaetaan niin, että Toni saa eniten, koska hän on ampuja ja Mika vähiten, koska hän ei ole paikalla surmatöitä tehtäessä. Ruumiit siirretään Huhtien käytössä olevalla autolla Suvisaaristoon. Autoa ajaa Toni, jonka jälkeen ruumiit siirretään Samin isoisän veneellä merelle ja ruumiit hävitetään upottamalla Suomenlahteen.

Sami kakkonen kertoi kuulustelussaan:

– Mahdollisesti viikko sitten sunnuntaina Mika kysyi minulta ensimmäisen kerran, että selvittäisinkö minä, että tuleeko sen mummon mökin naapurit viettämään seuraavaa viikonloppua.

Sami kertoi:

– Mika oli aikaisemman sopimuksen mukaan hankkinut mukaamme jostakin ainakin seuraavat tarvikkeet: nappulakäsineitä, jätesäkkejä, kaksi isoa sinimustaa jääkiekkokassia, kaksi puukkoa, alumiiniteippiä ja ilmastointiteipin tapaista teippiä, sekä vihreän ison muovisen pressun.

Lisäksi:

– Tonilla oli mukanaan sählymailapussissa pienoiskivääri ja siihen kuuluvia patruunoita. Minä ja Jussi emme vieneet mitään asiaan liittyvää mukanamme.

Toni kertoi:

– Noin kello 14.30 lähdin kotiini mopolla ja Mika tuli sinne Jussin mopolla. Mikalla oli sählymailapussissa Samin ilmakivääri, joka oli ollut Mikan autossa. Kotonani ei ollut ketään ja vaihdoimme asekaapistamme ilmakiväärin minun pienoiskivääriini. Asekaapista otin myös mukaani 50 kappaleen panoslaatikon, pienoiskivääri laitettiin sählymailapussiin ja Mika lähti Jussin luo.

Sami:

– Olin sopinut veneen lainaamisen sen omistajan, vaarini Juhanin kanssa aikaisemmin samalla viikolla. En muista, mutta joko tiistaina tai keskiviikkona kävin Jussin ja Mikan kanssa vaarini luona Suvisaaristossa hänen tontillaan ja ilmoitin lainaavani venettä tulevana perjantaina kalastamiseen yhdessä Mikan ja Jussin kanssa.

Sami kertoi edelleen:

– Olen aikaisemmin maininnut, että Mika järjesti etukäteen omaisuuden, jota tapahtumassa tarvitsisimme. Emme kuitenkaan olleet etukäteen sopineet mainitsemistani kahdesta puukosta. Yllättäen Mika antoi minulle ja Jussille puukot ja ilmoitti, että ne olivat varmuuden vuoksi eli jos Huhdat yrittävät karkuun tai Toni ei onnistu ampumisessa, me varmistamme puukoilla, etteivät he pääse karkuun. Olimme ennen tapahtumia suunnitelleet, että veisimme Huhdilta jäävän auton joko lentoasemalle tai jättäisimme sen Huhtien talon pihalle. Auto kuitenkin vereentyi sen verran, että emme voineet jättää sitä ennen mainittuihin paikkoihin. Lentoasema tuli mieleen sen takia, että olisimme antaneet sen kuvan, että Huhdat ovat poistuneet maasta. En pysty sanomaan, kuka näitä asioita ehdotti, mutta mielestäni ajatukset tulivat yhteisten keskustelujen pohjalta.

Miksi?

Syy Huhtien surmaamiseen oli raha. Toni kertoi, että Mika oli nähnyt Mauri Huhdalla ruskean salkun, joka oli ollut täynnä 1 000 markan seteleitä. Mika oli ilmoittanut Huhdalle, että meillä olisi 120 kappaletta Nokian 3310 -puhelimia myydä hänelle, joten Mika lienee olettanut Huhdan voivan maksaa kännykät hänelle käteisellä.

Toni kertoi:

– Mixa kertoi aikaisemmin, että Maurilla oli talousvaikeuksia eikä hän voinut pitää rahojaan pankissa. Lisäksi Mixa kertoi, että oli nähnyt Maurilla ruskean salkun täynnä tonnin seteleitä ja Mauri oli maksanut Mixan hankkimat kännykät käteisellä antamalla Mixalle etukäteen rahat kännyköiden ostamiseen.

Jussi kertoi:

– Periaatteessa tarkoituksena oli ryöstää häneltä rahat. Velkaa hän ei meille ollut, mutta joitain palkkioita Huhta ei ollut maksanut Mixalle. Kun Huhdalle kerrottiin, että mökillä olisi 200 kännykkää, oli hänellä niiden maksamiseen tarvittavat noin 200 000 markkaa. Kun Mixa lisäksi oli kertonut nähneensä Huhdalla ruskean salkun täynnä 1 000 markan seteleitä ajattelin, että hänellä olisi rahaa mukana tai kotona yhteensä 300 000–400 000 markkaa, mikä on minulle suuri summa.

Sami kertoi:

– Noin viikko tai kaksi sitten tapasin Mankkaan ostoskeskuksessa tuttavani Jussin, joka oli liikkeellä Mikan kanssa. En muista miten sovimme tapaamisen, mutta ilmeisesti sovimme siitä etukäteen. Jussi tiedusteli minulta yllättäen, että kuinka suuren rikoksen olisin valmis tekemään. Ihmettelin Jussin kysymystä ja tiedustelin, mitä hän tällä tarkoitti. Jussi tiedusteli, lähtisinkö mukaan, jos huijaisimme rahat Huhdalta. Siinä vaiheessa Jussi ei kertonut, miten kaikki tapahtuisi, mutta saman keskustelun yhteydessä Mika ilmoitti, että Huhdan voisi ampua. Jossain vaiheessa Mika kertoi vielä, että Toni, jonka tunnen erittäin hyvin, olisi myös tulossa mukaan aikaisemmin mainittuun huijaukseen.

Sami kertoi muun muassa:

– Minun motiivini asiassa oli rahan saaminen sekä lisäksi se, että Mikan mukaan Mauri Huhta oli pettänyt häntä ja halusin olla Mikalle avuksi.

Mika kertoi:

– Minun oli tarkoitus toimia kuljettajana Lopelle, jossa Huhdan kiristäminen tapahtui. Samin, Tonin ja Jussin tehtävä oli saada Huhdalta rahat. Ehdotin, että tekisimme Huhdan kanssa tapaamisen jollekin pikkutielle, joita Jussin kertoman mukaan Lopella on paljon. Minä oli ainoa joukostamme, jolla oli yhteys Mauri Huhtaan. Tietääkseni kukaan muu ei ole ollut yhteydessä Huhtaan. Tästä johtuen oli itsestään selvyys, kuka ilmoittaa Huhdalle tapaamispaikan Lopella ja kertoo matkapuhelimista. Lähtökohtaisesti Huhdan tapauksessa kyseessä oli kiristys, josta halusin olla ulkopuolella. En halunnut osallistua siihen millään tavalla, vaan toimin ainoastaan kuljettajana.

Kukin sai oman roolinsa

Sami kertoi:

– Arvioni mukaan noin viikko ennen lopullista tapahtumaa olimme päättäneet, että tulemme tappamaan Mauri Huhdan ja hänen puolisonsa sekä tulemme viemään mahdollisesti tapahtumahetkellä olevat rahat ja mahdollisen muun omaisuuden. Meidän kaikkien, eli Mikan, Jussin, Tonin ja minun piti osallistua tekoon.

– Mikan ehdotuksesta ampuminen suunniteltiin suoritettavaksi kaverimme Sami kakkosen isovanhempien mökillä Lopella. Olimme kaikki joskus käyneet sillä mökillä ja se sopi sijainniltaan hyvin teon suorittamiseen. Kaverillemme ei missään vaiheessa kerrottu asiasta mitään.

– Mikan tehtäväksi jäi houkutella Huhdan pariskunta Sami kakkosen mökille. Mikan piti ilmoittaa Mauri Huhdalle, että Lopen mökki on hänen vanhempiensa ja että he tulevat tarjoamaan Huhdalle ruoat perjantaina 24. elokuuta 2001. Lisäksi paikalle piti tulla joitain kavereita Oulusta. Oululaisten piti sitten Mikan ilmoituksen mukaan osakkeiden myynnistä saamillaan rahoilla ostaa oululaisilta kavereiltaan kännyköitä edulliseen hintaan, jotka hän sitten välittäisi edullisesti Maurille. Sovimme lisäksi että Mika ei ole ampumishetkellä paikalla, vaan hän ainoastaan heittää meidät muut sinne.

– Mika ei halunnut olla Lopella tapahtuma-aikaan koska hän halusi itselleen alibin, jos poliisi mahdollisesti tulee häneltä asiasta tiedustelemaan.

Mika kertoi:

– Minun tehtäväkseni jäi ilmoittaa Mauri Huhdalle, että minulla on 100 matkapuhelinta meidän mökillämme. Erikseen kysyttäessä vastaan, että sanoin Huhdalle meidän enkä mitenkään muuten tarkentanut sanaa. Mistään ruokailun järjestämisestä ei ollut puhetta Huhdan kanssa.

– Tiedossa ei ollut mitään suunnitelmaa. Ainoa suunnitelma minun osaltani oli se, että ilmoitan Mauri Huhdan lähestymisestä. Olin ainoastaan autonkuljettaja.

Sami kertoi:

– Yhteistuumin päädyimme siihen, että Toni tulee ampumaan pariskunnan, koska meillä muilla ei ollut luonnetta ampua ja Toni oli ainoa, jolla oli myös aseita. Tonilla oli luvallisia aseita ja hän harrasti myös metsästystä.

Jussi kertoi:

– Olin etukäteen sopinut Tonin ja Samin kanssa, missä kohtaa polkua Toni ampuu Huhdat.

Sami kertoi:

– Minun tehtäväkseni sovimme, että jään mökillä olevan puuvajan taakse odottelemaan ja tuon sitten ampumisen jälkeen paikalle Mikan ruumiiden kuljettamiseen hankkimat isot jääkiekkokassit.

Suunnitelman toteutus

Pojat toteuttivat suunnitelmansa määrätietoisesti, ja esimerkiksi Mika meni 23. elokuuta 2001 Jussin kanssa Espoon Suomenojan Intersport-liikkeeseen ja osti sieltä kaksi isoa sinimustaa jääkiekkokassia. Hän maksoi ostoksen 1 000 markan setelillä. Lisäksi he ostivat samana päivänä Espoon Maurinsillan Biltemasta hopeanväristä teippiä ja näppylähanskoja.

Sami sopi veneen lainaamisen, Mika ja Toni hakivat 22 kaliiperin pienoiskiväärin Tonin kotoa ja laittoivat tilalle Samin vastaavannäköisen ilmakiväärin. Mika sai sovituksi Mauri Huhdan kanssa, että mökillä on syntymässä isot kaupat oululaismiesten kanssa.

Perjantaina 24. elokuuta 2001 Mika vei Samin, Tonin ja Jussin Lopelle heidän kaverinsa Sami kakkosen isovanhempien mökille kello 15 jälkeen ja luovutti autostaan pakkausteipit, jääkiekkokassit ja mora-puukot muille pojille sekä ajoi sen jälkeen välittömästi takaisin Espooseen. mökkikaverin ja tämän tyttöystävän luokse.

Mika piti yhteyttä puhelimitse Mauri Huhtaan, joka ilmoitti lähestyvänsä Loppea. Mika välitti tiedot edelleen kavereilleen. Noin puoli tuntia ennen Huhdan pariskunnan saapumista Mika soitti Tonille, että Huhdat lähestyvät Loppea. Siinä vaiheessa Jussi käveli lähemmäksi Loppi-Läyliäinen päätietä opastamaan Huhtia mökille.

Kuulustelussa Mika kertoi:

– Tiesin tarkalleen, mitä reittiä Mauri Huhta Lopelle ajaessaan käytti, koska olin sen hänelle kertonut. Ohjasin hänet ajamaan ensin kehä I:lle, siitä Tampereen tielle ja siitä Klaukkalaan. Klaukkalasta neuvoin hänet ajamaan pitkän matkaa eteenpäin, kunnes saapuu risteykseen, jossa lukee oikealle Loppi. Kääntyy siitä ja ajaa eteenpäin, kunnes Jussi on heitä tiellä vastassa.

Mika jatkoi:

– Mauri Huhta soitti minulle viimeisen kerran vähän ennen kello 18.00:aa ja kertoi olevansa lähellä Läyliäistä. Kerroin, että Jussi tulee tielle vastaan.

Kun Huhdat saapuivat, Jussi opasti Huhdat parkkipaikalle, jonka jälkeen hän ohjasi heidät kävelemään kohti kaverinsa mökkiä. Mauri Huhta käveli edellä, Eeva Huhta hänen perässään. Jussi meni hieman sivummalle, jotta Toni voi ampua turvallisesti osumatta Jussiin.

Toni oli piiloutunut mökkitien varteen ja ampui noin 36 metrin päästä Mauri Huhtaa niskaan 22 kaliiperin pienoiskiväärillä, jossa on kiikaritähtäin ja äänenvaimennin.

Toni kertoi:

– Pienoiskiväärini voi lipastaa viidellä patruunalla ja näin myös tein Lopella edellä mainittuna päivänä. Laitoin siellä lippaaseen täydet viisi patruunaa. Ennen Huhtien tuloa paikalle ammuin yhden laukauksen puun oksaan noin 20 metrin korkeuteen. Säädin myös kiikaritähtäintä, mutta en muista, mille tarkennukselle se tuli.

Jussi kertoi:

– Kun kävelin Huhtien kanssa polkua pitkin, Toni ampui ensin Mauri Huhtaa.

Tämän jälkeen Eeva Huhta kyyristyi auttamaan maassa makaavaa miestään, joka meni siniseksi ja korvasta tuli verta. Teletietojen perusteella hän soitti ensin numeroon 118, eli numeropalveluun, mutta parin sekunnin kuluttua huomattuaan näppäilyvirheensä hän soitti hätänumeroon 112 ja sai kerrotuksi hätäkeskuspäivystäjälle ampumistapauksesta.

Toni kertoi:

– Heti tämän jälkeen tähtäsin Mauria niskaan ja laukaisin aseen ja osuin… Heti tämän jälkeen vaimo ryhtyi soittamaan matkapuhelimellaan, jolloin minä siirryin ensin auton taakse ja siitä vasemmalla olleen puun taakse. Sieltä ammuin vaimoa, joka piti puhelinta korvallaan. Tähtäsin vaimoa kaulan seutuun. Vaimokin kaatui. Ampumishetkellä vaimo oli kyykyssä miehensä vierellä.

– Kävelin vaimon luo ja hän sanoi: Älä tapa mua. En sanonut hänelle mitään, vaan laukaisin aseen uudelleen noin puolen metrin etäisyydeltä kohden vaimon kaulaa. Oletin vaimon kuolleen.

Sami kertoi samasta asiasta:

– Rouva Huhta oli tällöin vielä hengissä, koska hänen suustaan kuului valittava ääni. Tonin tultua ampumapaikalta hänen viereensä kuulin hänen sanovan, että älä tapa minua tai vastaavaa. Toni kuitenkin osoitti naista aseella niskaan hyvin läheltä. En viitsinyt enää katsoa heidän suuntaansa, mutta kuulin välittömästi uuden laukauksen ja ymmärsin Tonin ampuneen naista niskaan.

Merelle

Tämän jälkeen pojat pakkasivat surmatut Huhdat jääkiekkokasseihin, nostivat heidät Eeva Huhdan omistamaan autoon siten, että Mauri Huhta nostettiin auton tavaratilaan ja Eeva Huhta auton takapenkille. Koska Jussi ei enää mahtunut autoon, hän joutui jäämään paikalle.

Toni ajoi auton Espoon Sorvalammelle, joka sijaitsee noin kolme kilometriä pohjoiseen Bodominjärvestä. Pojat jättivät Huhdan auton ja ruumiit Sorvalammen rannan parkkipaikalle ja ajoivat yhdessä Mikan autolla koteihinsa. Myöhemmin illalla, noin kello 22 aikaan, Mika, Sami ja Toni ajoivat Mikan autolla Suvisaaristoon ja laittoivat Samin isoisän veneen valmiiksi yöllistä ruumiiden upottamista varten. Sami otti kotoaan mukaan vaihtovaatteet.

Veneen varustelun jälkeen pojat menivät takaisin Sorvalammen rannassa olevalle Eeva Huhdan autolle Mikan kyydissä. Toni ajoi Eeva Huhdan auton Suvisaaristoon Samin ollessa kyydissä. Mika tuli perässä ja hän haki matkalla veneeseen bensaa kanisterilla.

Pojat siirsivät upotusmatkaa varten valmistellun veneen noin 100 metrin päähän Samin vaarin mökistä ja nostivat jääkiekkokasseissa olevat ruumiit veneeseen. He olivat varautuneet upotukseen myös isoilla kivillä, joista osa oli haettu Mikan autolla Mankkaan kaatopaikalta.

Toni jäi rannalle, kun Mika ja Sami lähtivät yön pimeydessä upottamaan jääkiekkokasseissa olevia ruumiita.

Sami ja Mika ajoivat yöllä ruumiiden upottamisen jälkeen paluumatkalla kiveen ja veneen moottori rikkoutui. He soutivat veneen jonkin saaren rantaan ja Mika lähti karkuun, koska pojat epäilivät, että merialueella liikkui poliisivene. Mika jatkoi matkaa autolleen.

Sami odotti saaren rannassa jonkin aikaa ja souti veneen yksi takaisin isoisänsä mökin rantaan ja jäi yöksi rantaan.

Lauantai-iltana Toni ja Sami siirsivät Eevan Huhdan henkilöauton Mankkaan kaatopaikalle odottamaan auton hävittämistä.

Kun Huhdat oli surmattu Lopella, tutkivat pojat heidän taskunsa ja tavaransa ja ottivat jo siellä kaiken arvokkaan tai käyttökelpoisen omaan käyttöönsä. Veneessä ennen ruumiiden upottamista Mika ja Sami tutkivat vielä uudelleen vainajien taskut ja löysivät muun muassa verisiä setelirahoja, joita he yrittivät seuraavana päivänä pestä puhtaaksi. Lisäksi Mauri Huhdan kannettava tietokone aiheutti ongelmia ja sen pojat heittivät mereen. Poliisi löysi sen myöhemmin teknisessä tutkinnassa.

Käynti Huhtien asunnossa

Lauantain ja sunnuntain 25.–26. elokuuta välisenä yönä Toni, Mika ja Sami menivät Mikan autolla Huhtien asunnolle. Jussi ajoi paikalle omalla mopollaan. Asuntoon sisään menivät Toni ja Sami Huhtien hallusta saaduilla asunnon avaimilla. Poikien oli tarkoitus etsiä asunnosta rahaa, puhelimia ja Mikan velkakirjoja. Pojat ottivat asunnosta noin kymmenen gsm-puhelinta, puhelintarvikkeita ja muutaman askin Bond-tupakkaa.

Toni kertoi kuulustelussa:

– Asunnolle meno johtui siitä, että menimme etsimään sieltä rahaa. Rahaa ei asunnolta varmuudella löytynyt, mutta noin kymmenen kappaletta matkapuhelimia, jotka otimme mukaamme. Puhelimet laitettiin mukana olleeseen reppuun ja asunnosta otettuun kassiin. Tässä kassissa oli teksti Expert.

– Jouduimme poistumaan asunnosta takaoven kautta, kun Mika oli huomannut poliisiauton asunnon ohi kulkevalla tiellä. Juoksimme jonkin matkaa takaovesta oikealle. Mikan Audi oli edelleen lähellä asuntoa parkkipaikalla. Näimme poliisiauton käyvän rannassa kääntymässä ja kun se oli poistunut, soitin lähellä olleelle Mikalle ja kyselin poliisiautohavainnoista. Kun Mikalle selvisi sen lähteneen, Sami meni asuntoon takaisin sulkemaan takaoven, jota ei saanut ulkopuolelta lukituksi. Hän tuli etuovesta ulos.

Sami kertoi samasta asiasta:

– Jaoimme Huhtien asunnolta mukaamme ottamat puhelimet niin, että minä otin Nokia 8850 -mallin, Toni sai 8810-mallin, Mika 9110-mallin ja Jussi 3330-mallin. Toni ja minä otimme ensin puhelimet, koska olimme käyneet asunnossa. Jussi olisi halunnut Mikan saaman puhelimen, mutta lopulta he päätyivät äsken mainittuun jakoon.

Huhtien auto oli tarkoitus purkaa

Pojat kävivät ostamassa lauantaiaamuna jopa Torxtyökalusarjan Mauri Huhdan taskuista löydetyillä rahoilla, jotta saisivat auton hävitetyksi lopullisesti.

Toni kertoi auton purkusuunnitelmista:

– Sunnuntaina 26. elokuuta 2001 kävimme nelisin katsomassa Huhtien autoa tarkoituksena purkaa se, mutta sitä ei ollut enää Mankkaan paikassa, jonne olin jättänyt sen edellisiltana. Ihmettelimme, minne auto oli hävinnyt ja kävimme jopa katsomassa Espoon poliisin pihalla, olisiko se siellä. Ei ollut.

Ruumiit löytyvät merestä jääkiekkokasseihin sullottuina

Sami ja Mika kertoivat kuulusteluissa, kuinka he siirsivät Samin isoisän veneellä jääkiekkokasseihin pakatut Mauri ja Eevan Huhdan ruumiit Espoon edustalla olevalle merialueelle, melko kauas rannasta. Molemmat pojat näyttivät poliisin pyynnöstä ruumiitten upotuspaikat. Koska upotushetkellä, 25. elokuuta yö oli jo pimeä, he eivät osanneet tarkalleen kertoa upotuspaikkaa, jonka vuoksi merietsintöjä tehtiin useita päiviä.

Elokuun 30. päivän ja syyskuun 4. päivän välisenä aikana vedenalaisia etsintöjä suoritettiin noin kolmen neliökilometrin alueella.

Poliisi käytti merietsinnöissä hyväksi omaa kalustoaan ja kolmea ruumiskoiraa sekä merivartioston ja merivoimien kalustoa. Merivoimien miinalaiva Kampela 3:n miehistö löysi ruumiit.

Mauri Huhdan ruumis löytyi jääkiekkokassiin sullottuna 3. syyskuuta 2001 illalla ja Eeva Huhdan ruumis löytyi jääkiekkokassiin sullottuna noin 200 metrin päästä miehensä ruumiista 4. syyskuuta 2001 iltapäivällä samalta merialueelta. Molemmissa kaseissa oli kiviä lisäpainona.

Mauri Huhdan ruumiin löytöpaikka oli 15 metrin syvyydellä karttakoordinaattipaikalla:

60 05 5937N, 024 41 9516E, eli noin 200 metriä Vargen saaresta etelään. Kassissa oli 34 kiloa louhinkiviä.

Eeva Huhdan ruumiin löytöpaikka oli 14 metrin syvyydessä karttakoordinaattipaikalla:

60 05 6779N, 024 41 7780E, eli noin 175 metriä Vargen saaresta lounaaseen. Kassissa oli kaksi teräväreunaista louhinkiveä ja betonilohkare, joiden yhteispaino oli noin 30 kiloa.

Mauri Huhta oli ruumiskassissa oikealla kyljellään jalat ja kädet koukussa. Pään ympärillä oli musta 150 litran jätesäkki.

Eeva Huhdan ruumis oli kassissa vasemmalla kyljellään jalat ja kädet koukussa.

Ruumiskassien muu sisältö

Mauri Huhdan ruumiskassista löytyi Motorolamerkkinen hajonnut matkapuhelin. Puhelimeen oli osunut 22 kaliiperisen aseen luoti, joka oli mennyt puhelimen akun läpi jääden kuitenkin puhelimen sisään. Puhelin on ollut Eeva Huhdan käytössä. Tonin ampuessa ensimmäisen kerran kohti Eeva Huhtaa, oli luoti osunut Huhdan puhelimeen ja sen vuoksi hätäsoitto katkesi.

Edelleen kassista löytyi merivedessä kastunut, A4- kokoiselle paperille tehty, taitettu velkakirja. Velkakirjan sisältö: Mika …on lainannut 17 600 markkaa Eeva Huhdalta tänään, 16. elokuuta 01. Allekirjoituksena M …, jonka alla varmennus Mika…

Saman velkakirjan toisella puolella oli 23. heinäkuuta 01 päivätty Seppo-nimisen henkilön kirje Maurille. Kirjeestä voi päätellä, että Seppo on lähettänyt Mauri Huhdalle rahaa kirjeessä, että hän on edelleen velkaa Mauri Huhdalle suurehkon rahasumman ja että hän saa velkansa maksetuksi, mikäli saa myydyksi osuutensa kotitilan maasta.

Kuulustelussa Seppo kertoi, että hän on edelleen velkaa Huhdalle noin 27 000 markkaa.

Sami kertoi kuulustelussa:

– Edellä kerrotun velan lisäksi tiedän, että Mika oli Huhdalle velkaa Nokian 8850 -merkkisestä puhelimesta 1 000 markkaa. Mikan kertoman mukaan hän oli maksanut Huhdalle puhelimesta aikaisemmin jo 2 000 markkaa ja jostain syystä Huhta halusi siitä 1 000 markkaa lisää.

Huhdan velasta Mikalle ristiriitaisia väitteitä

Mika kertoi:

– Minulla oli omistuksessa Nordean osakkeita, jotka myin keväällä 2001 ja sain niistä rahaa noin 40 000 markkaa. En ostanut rahoilla mitään, vaan säilytin niitä kotonani. Vanhempani eivät tienneet myynnistä mitään. Myynnin jälkeen kesällä ennestään tuntemani Mauri Huhta kysyi minulta mahdollisuutta lainata hänelle rahaa. Keskusteluissamme päädyimme 60 000 markan summaan, jonka lainasin Huhdalle. Huhta lupasi maksaa rahat parin viikon sisällä takaisin ja koroksi hän lupasi 1/3 lainattavasta summasta eli Huhta olisi maksanut minulle takaisin yhteensä 80 000 markkaa.

– Keräsin Huhdalle lainattavan 60 000 markan summan osakkeista saaduista rahoista sekä säästöistä ja lapsilisätilillä olevista rahoista.

– Huhta ei suostunut maksamaan minulle sovittua summaa vaikka useaan kertaan niitä häneltä kysyin. Toiseksi viimeisellä kerralla kyseltyäni Huhdalta rahojeni perään hän vastasi: Älä kerro kenellekään lainasta. Jos kerrot laitan sinulle kaverit perään.

– Viimeisen kerran kun kyselin Huhdalta rahojeni perään hän vastasi: Jos kerrot vanhemmillesi, niin pian on niin, ettei sinulla ole vanhempia.

Mikan asianajaja esitti Mikan viimeisessä kuulustelussa kysymyksen:

– Minkä vuoksi myit omistamiasi Nordean osakkeita keväällä 2001? johon Mika vastasi:

– Ihastuin hienoon autoon ja keräsin rahaa tämän vuoksi. Auto oli meillä koeajossa, mutta se oli liian kallis.

Sami kertoi:

– Samaan asiaan liittyen Mika kertoi, että hän oli kertonut tai hän tulee kertomaan Huhdalle, että hän oli myynyt osakkeita, joista saamillaan rahoilla hän oli ostanut puhelimia ennen mainitulla 3 x 17 600 markalla. Lisäksi rahaa olisi jäänyt niin, että oululaisetkin olisivat pystyneet ostamaan Mikan rahoilla puhelimia.

– Koko sen ajan, minkä olen tuntenut Mikan, on hänen rahankäyttönsä ollut mielestäni runsasta. Hän pelasi mielestäni aika paljon erilaisia peliautomaatteja ja muun muassa pokeripeliä RAY:n pelihalleissa… Olen ollut Mikan mukana, kun hän on ostanut autoonsa muun muassa pakoputken ja etumaskin. Muistelen pakoputken maksaneen noin 3 000 markkaa ja maskin 1 000 markkaa. Lisäksi hän on jossain vaiheessa hankkinut autoonsa tietämäni mukaan uudet vanteet ja renkaat. En tiedä, mitä ne ovat maksaneet, koska en ole ollut niitä hänen mukanaan hankkimassa.

Sami kakkonen kertoi, kuinka hän ja Mika tapasivat Mauri Huhdan Espoossa ravintola Cantina Westissä 23. elokuuta 2001, eli päivää ennen Huhtien surmaamisia.

– Mauri tuli ravintolaan ja antoi Mikalle 7 000– 8 000 markkaa. Silloin Mika kirjoitti jotain paperia. Näin kun Mika luovutti paperin Maurille. Sen jälkeen Mika kertoi, että joka kerta kun hän saa Maurilta rahaa, joutuu hän allekirjoittamaan velkakirjan, mutta hän ei saa niitä koskaan takaisin.

– Minä ja Mika ajoimme Tapiolaan, mutta emme ostaneet kännyköitä. Mauri ei soitellut enää torstaina niistä kännyköistä, mutta soitteli kuitenkin jo perjantaina 24. elokuuta 2001 joku pari kertaa.

Pankkitiedustelut

Koska Mika esitti kovia väitteitä Mauri Huhdan ja hänen välisestä velkasuhteesta, poliisi teki pankkitiedustelut sekä Mikan että Huhdan tileille. Niistä kävi selville, että Mikalla oli yksi tili ja että hän oli myynyt yli 44 000 markalla osakkeita ja nostanut rahat kevään aikana. Lisäksi Huhdan pariskunnan tileiltä selvisi muun muassa, että tilejä oli noin 25 kappaletta ja että niiden plussasaldo oli reilusti yli 900 000 markkaa. Tämäkin asia huomioitiin aikanaan sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden tuomioissa, eli Mikan tarinaa ei pidetty uskottavana.

Ruumiinavaus ja kuolinsyyt

Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella suoritettiin 4. syyskuuta 2001 Mauri ja Eeva Huhdan ruumiinavaukset. Molempien kuolinsyy oli pienikaliiperisen aseen aiheuttamat ampumahaavat. Mauri Huhtaan oli osunut yksi luoti ja Eeva Huhtaan oli osunut kaksi luotia. Toni ampui Eevaa kohti siis kolme kertaa, koska ensimmäinen luoti pysähtyi Eevan puhelimeen, kun tämä soitti hätäkeskukseen.

Huhtien omaisuuden ja todisteiden hävittäminen

Jos ruumiista on vaikea päästä eroon, niin sama juttu on anastetun omaisuuden kanssa. Tässä pari lyhyttä lainausta poikien toimenpiteistä.

Sami kertoi:

– Niin kuin kerroin, jätin omat vaatteeni ja Huhtien omaisuutta Suvisaaristoon kaislikkoon jätesäkkiin. Hain jätesäkin skootterilla Suvisaaristosta ja vein sen Kivenlahteen lähelle uimahallia… Orionin lääketehtaan vieressä olevalle pellolle. Seuraavana päivänä haimme tavarat Mikan autolla, mutta Huhtien matkalaukun jätimme vielä sinne. Hain myöhemmin maanantaipäivänä matkalaukun skootterillani ja vein Seilikujalle, josta Mika haki minut autollaan.

– Osan tavaroista olen Mikan kanssa polttanut. Polttamisesta muistan vielä sen, että Mika laittoi nuotion jäännösten päälle nurmikkoa.

Mika kertoi:

– Salkku jäi autoni tavaratilaan.

– Kun sain nurmikon leikatuksi, otin autotallista jätesäkin, johon keräsin nuotion tuhkat. Siirsin naapurin tontilta uutta nurmikkoa nuotion kohtaan, koska siinä ollut nurmikko oli pahoin palanut. Minä heitin tuhkat jätesäkissä myöhemmin Matinkylässä mereen.

– Sami heitti Huhdan salkussa olleen kannettavan Canon-tietokoneen mereen. Minä tyhjensin tuhkajätesäkin sisällön eli sirottelin tuhkat meriveteen.

– Tänä aikana Sami ja Jussi purkivat Huhdan salkun aivan paloiksi ja polttivat sen sisältöä vähän kauempana metsikössä. Purettu salkku jäi autooni.

Rikosteknisen laboratorion (RTL) lausunnot

Eeva Huhdan Peugeot 206:een tehtiin tekninen tutkinta. Tutkinnan yhteydessä taltioitiin autosta paljon erilaisia näytteitä ja Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 18586/1/01 mukaan autosta taltioiduissa näytteissä:

– näytteessä numero 10 olevat sormenjäljet on jättänyt Sami… syntynyt… 1984,

– näytteessä numero 11 olevat sormenjäljet ja kämmenenjäljistä osan on jättänyt Jussi… syntynyt… 1984,

– näytteessä numero 11 olevista kämmenenjäljistä osan on jättänyt Toni… syntynyt… 1985,

Nuo kolme lausuntoa tarkoittavat sitä, että Sami, Jussi ja Toni ovat todistettavasti kosketelleet Huhtien autoa.

RTL:n lausunnon 18884/1/01 mukaan tapahtumapaikalta Lopelta taltioidussa hylsyssä ja Tonin kotoa, Tonin huoneesta taltioidut kaksi 22 kaliiperin hylsyä on ammuttu Tonin aseella.

RTL:n lausunnon 18884/7/01 mukaan Mauri Huhdan ja Eeva Huhdan kehosta taltioidut luodit on ammuttu Tonin 22 kaliiperin Sako-merkkisellä pienoiskiväärillä.

RTL:n lausunnossa 18884/9/01 on selvitys ampumaetäisyysmäärityksestä. Tutkittavana on ollut Eeva Huhdan yllä ollut villatakki ja siinä olleet ilmeiset 22 kaliiperisen luodin aiheuttamat reiät.

Lausunnon mukaan villatakkiin on osunut ilmeisesti kosketuslaukaus, jossa laukaushetkellä aseen suupuoli on työntänyt vaatteet laskoksille.

Lopuksi

Poliisi ei luonnollisestikaan selviä kaikista mahdollisista rikostutkintaan kuuluvista selvityksistä omin voimin, vaan joutuu jatkuvasti pyytämään eri viranomaisilta virka-apua mitä erilaisimpiin asioihin. Tässä tapauksessa poliisi sai käyttöönsä varusmiehiä melko laajojen maastoetsintöjen suorittamiseksi Lopen maastossa. Merietsinnöissä puolestaan antoivat virka-apua sekä merivoimat, että rajavartiolaitos. Heillä on käytössään viistokaikuluotaimet ja rovi robottisukelluslaitteet kameroineen. Tällä tekniikalla lopulta jääkiekkokasseihin merenpohjaan upotetut ruumiit löytyivätkin. Merietsinnöissä oli käytössä myös ruumiskoiria, joista yksi oli siviilihenkilön omistama. Lähellä ruumiiden löytöpaikkaa on erittäin karikkoista aluetta, ja sillä alueella Espoon palolaitoksen sukeltajat suorittivat etsintöjä.

Kaikki toimijat saivat oman sektorinsa ja kolmen neliökilometrin merialueen systemaattisella tutkimisella ruumiit lopulta löytyivät.

Tutkinnanjohtajan työtä on vaikea kuvailla muutamalla sanalla, mutta tutkinnan linjauksista ja pakkokeinoista päättämisen lisäksi hän joutuu puuttumaan mitä erilaisimpiin asioihin. Esimerkiksi tässä jutussa tutkinnanjohtaja joutui pyytämään lennonjohdolta apua ja hän joutui kieltämään pienkoneilta ja helikoptereilta lentämisen tutkittavan merialueen ilmatilassa, koska median kiinnostuksen takia ruumiskoirat eivät kyenneet keskittymään raskaaseen työhönsä ja helikopterien meteli aiheutti niissä rauhattomuutta.

Myyrmannin räjähdys

Antti Syrjäaho, rikosylikonstaapeli, keskusrikospoliisi, Vantaa.

Kauppakeskus Myyrmannissa Vantaalla tapahtunut tuhoisa räjähdys järkytti Suomen kansaa lokakuisena perjantai-iltana vuonna 2002. Itsemurha- ja terrori-iskuja sekä muita tahallaan aiheutettuja pommi-iskuja oli tapahtunut vuosien aikana eri puolilla maailmaa, mutta juuri kukaan ei uskonut näin tapahtuvan turvallisena pidetyssä Suomessa. Räjähdys, jota ensivaiheessa luultiin onnettomuudeksi – voidaanko sanoa, että jopa toivottiin – todettiin poliisitutkimuksissa yksittäisen henkilön tahallaan aiheuttamaksi. Tapaus herätti suurta kiinnostusta eri puolilla Eurooppaa ja se ylitti uutiskynnyksen aina Yhdysvalloissa saakka.

Miksi räjähdys tapahtui? Siihen ei valitettavasti koskaan tulla saamaan vastausta.

Helsingin pohjoispuolella sijaitsevan Vantaan kaupungin länsiosaan, Myyrmäen rautatieaseman läheisyyteen rakennettu kuusikerroksinen liike- ja toimistorakennus on valmistunut vuonna 1994. Rakennuksen kerrosala on noin 42 000 neliömetriä ja siinä on 120 eri alojen myymälää, jotka sijaitsevat pohjakerroksissa olevien pysäköintihallien yläpuolella kolmessa kerroksessa. Suomen neljänneksi suurimmassa kauppakeskuksessa asioi päivittäin tuhansia asiakkaita, perjantaisin jopa yli 25 000. Räjähdyshetkellä kauppakeskuksessa oli noin 1 000 työntekijää ja lähes 2 000 asiakasta.

Ilmoitus räjähdyksestä

Perjantaina 11. lokakuuta 2002 kello 19.36 Helsingin pelastuslaitoksen hätäkeskus ja Vantaan kihlakunnan poliisipäivystys saivat lähes samanaikaisesti ensimmäiset ilmoitukset räjähdyksestä. Ensimmäisten hätäkeskukseen soittaneiden joukossa oli hätääntynyt nuori mies, joka aloitti puhelun:

– Tulkaa Myyrmanniin, tänne, mut pitäis viedä nyt äkkii. Mul on kuulo ihan menny. Samanaikaisesti räjähdyksestä tuli hätäkeskukseen ja poliisille useita kymmeniä ilmoituksia, joiden perusteella ilmeni, että räjähdys oli ollut hyvin voimakas ja loukkaantuneita oli todennäköisesti useita kymmeniä. Räjähdyksessä mahdollisesti menehtyneiden määrästä eikä räjähdyksen syystä ollut alkuvaiheessa tarkempaa tietoa.

Ensivaiheessa hätäkeskuksesta lähetettiin räjähdyskoodin mukainen hälytys samanaikaisesti Vantaan ja Helsingin pelastuslaitoksille, joista räjähdyspaikalle lähti useita hoito- ja pelastusyksikköjä. Lisäksi hälytyksen sai Medi-Helin lääkärihelikopteri. Hetkeä myöhemmin, kun tapahtumasta oli saatu lisätietoa, hätäkeskuksesta tehtiin suuronnettomuushälytys ja sen vaatimat ilmoitukset ja järjestelyt. Tässä vaiheessa myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS) kuusi sairaalaa saivat ilmoituksen tapahtumasta ja valmistautuivat vastaanottamaan loukkaantuneita henkilöitä.

Vantaan poliisista ensimmäisenä tapahtumapaikalle lähti muutaman kilometrin päässä kauppakeskuksesta ollut poliisipartio. Partiolla ei ollut tehtävälle lähtiessään tarkempaa tietoa räjähdyksestä, mutta matkan aikana he saivat ilmoituksen, jonka mukaan osa kauppakeskuksen katosta oli mahdollisesti romahtanut.

Melko nopeasti tieto räjähdyksestä levisi tiedotusvälineiden kautta koko maahan ja jonkin ajan kuluttua myös ulkomaille. Tiedotusvälineissä räjähdyksen syyksi mainittiin kauppakeskuksessa lapsille esiintymässä olleen pellen kaasuilmapallojen täyttölaite tai jokin muu rakennuksessa ollut laite. Poliisillakaan ei siinä vaiheessa ollut sen tarkempaa tietoa räjähdyksen syystä, ja rikoksen mahdollisuutta pidettiin tasavertaisena vaihtoehtona muiden kanssa.

Tiedon leviäminen julkisuuteen sai aikaan vilkkaan matkapuhelinliikenteen kauppakeskuksessa räjähdyshetkellä olleiden ja heidän omaistensa välillä puolin ja toisin. Yksityis- ja viranomaispuhelut ruuhkauttivat gsm-verkon hetkellisesti, mikä vaikeutti jonkin verran viranomaisten sisäistä ja keskinäistä yhteydenpitoa, mutta ei viivästyttänyt pelastustoimia. Tässä yhteydessä todettakoon, että tulevaisuudessa tämä ongelma viranomaisten osalta tulee poistumaan uuden viranomaisradioverkon (VIRVE) käyttöönoton jälkeen, jolloin he voivat asioida siviililiikennöinnistä vapaan tukiasemaverkon välityksellä.

Ensitoimet tapahtumapaikalla

Ensimmäinen pelastuslaitoksen hoitoyksikkö saapui räjähdyspaikalle kello 19.39. Saapumista nopeuttise, että yksikkö lähti kauppakeskuksen välittömässä läheisyydessä olleelta terveysasemalta. Yksikön saapuessa kauppakeskuksen toisen pääoven luona oli runsaasti rakennuksesta poistuneita ihmisiä, joista osa oli loukkaantunut. Joillakin heistä oli kasvot veressä ja joidenkin vaatteet olivat repeytyneet, mutta kenelläkään heistä ei todettu vakavia vammoja.

Ulkoa ensihoitajat siirtyivät kauppakeskukseen, jossa heitä vastaan juoksi loukkaantuneita ja vammoitta säilyneitä henkilöitä. Tilanne paikalla oli kaoottinen, koska sadat ihmiset, joista osa oli ilmeisesti myös vakavasti loukkaantunut, pyrki yhtä aikaa ulos rakennuksesta. Sekavuutta lisäsi vielä räjähdyksen jäljiltä ilmassa ollut savu ja pöly sekä katto- ja seinäpinnoista roikkuvat rakenteet ja sähköjohdot. Mahdollisesta uudesta räjähdyksestä tai rakennuksen sortumisesta ei heti tapahtuman jälkeen ollut mitään tietoa, joten oli luonnollista, että jokainen halusi mahdollisimman nopeasti ulos rakennuksesta.

Kauppakeskuksen keskikäytävän toiseen päähän päästyään ensihoitajat totesivat tulleensa hyvin lähelle räjähdyspistettä. Täällä he kohtasivat useita vakavasti loukkaantuneita ja ainakin kaksi henkilöä, joiden hyväksi ei ollut enää mitään tehtävissä. Ensihoitajat tekivät sen, minkä he kahdestaan pystyivät; luokittelivat alustavasti loukkaantuneiden jatkohoitoon saattamisen, antoivat ohjeita heitä auttaneille henkilöille ja suorittivat vakavammin loukkaantuneille ensihoitotoimenpiteitä. Lisäksi he varmistivat, että paikalle oli tulossa lisää hoito- ja pelastusyksiköitä.

Muutaman minuutin kuluttua ensihoitajien avuksi tuli Medi-Helin lääkäriyksikkö sekä runsaasti palo-, pelastus-, hoito- ja sairaankuljetusyksiköitä, jotka jatkoivat hoitotoimenpiteitä kauppakeskuksessa ja sen ulkopuolella. Pelastustoimia helpotti huomattavasti se, ettei räjähdys ollut aiheuttanut tulipaloa, automaattinen sammutusjärjestelmä ei ollut lauennut ja ainakin osa rakennuksen valaistuksesta oli toiminnassa. Näillä seikoilla oli ratkaiseva merkitys, koska osalle loukkaantuneista pystyttiin antamaan ensiapua lämpimissä ja kuivissa olosuhteissa. Loukkaantuneita oli kuitenkin kymmenittäin rakennuksen ulkopuolella, joten ulkona kuljetusta odottaneet henkilöt tarvitsivat nopeasti huopia pysyäkseen lämpiminä muutaman lämpöasteen ulkoilmassa.

Ensimmäinen poliisipartio oli tapahtumapaikalla kello 19.44, ja sen tehtävänä oli kauppakeskuksen tyhjentäminen hoito- ja pelastustoimien turvaamiseksi sekä varmistaa, ettei ketään ulkopuolisia päästetty kauppakeskukseen. Kauppakeskuksen tyhjentämiseen poliisilta ja heitä avustaneilta henkilöiltä kului noin tunti. Myöhemmin paikalle tulleet poliisipartiot suorittivat liikenteenohjausta pelastusliikenteen sujuvuuden turvaamiseksi sekä eristivät kauppakeskuksen ja sen lähiympäristön turvatarkastusta ja jatkotutkimuksia varten.

Palo-, pelastus- ja hoitotoimintaan osallistui useita yksiköitä lähialueiden pelastuslaitoksista ja yksityisistä sairaankuljetusliikkeistä. Samoin poliisitoimintaan osallistui useita poliisipartioita lähialueiden poliisipiireistä ja liikkuvasta poliisista, minkä lisäksi alueen vartiointiin osallistui varusmiehiä puolustusvoimista ja vartiointiliikkeen vartijoita.

Loukkaantuneiden kuljetus

Tapahtumapaikalta loukkaantuneet kuljetettiin vammojen ja tilan mukaisessa kiireellisyysjärjestyksessä hälytysvalmiudessa olleisiin lähialueiden sairaaloihin. Kaikkiaan tapahtumapaikalta kuljetettiin 63 eri asteisesti loukkaantunutta henkilöä, joista viimeisen kuljetus tapahtumapaikalta kohti sairaalaa alkoi kello 20.35. Vakavasti loukkaantuneita heidän joukossaan oli lähes 30. Pelastustoimet sujuivat ripeästi, koska paikalle saatiin hyvin nopeasti riittävä määrä pelastus- ja hoitohenkilökuntaa sekä kuljetuskalustoa. Jos räjähdys olisi sattunut muualla Suomessa, olisi vastaavan henkilö- ja kalustomäärän paikalle saaminen ollut lähes mahdotonta.

Lievemmin loukkaantuneet tai muuten tapahtumasta järkyttyneet, joita oli myös useita kymmeniä, hakeutuivat itse tai muiden avustamina hoitoon lähitai asuinalueidensa sairaaloihin ja terveysasemille.

Turvallisuuden varmistaminen

Pelastustoimien aikana eräs poliisin tärkeimmistä tehtävistä oli varmistaa, ettei rakennuksessa tai sen läheisyydessä ollut lisäräjähteitä. Poliisin pommi- ja räjähdekoulutuksen saanut ryhmä suoritti useita tunteja kestäneen etsinnän kauppakeskuksessa ja sen välittömässä läheisyydessä mahdollisten räjähteiden löytämiseksi. Lisäksi pysäköintihalleissa ja ulkopysäköintialueilla olleet ajoneuvot tarkastettiin, mutta etsinnöissä ei löytynyt räjähteitä taikka viitteitä niistä.

Poliisin lisäksi tapahtumapaikalla oli Onnettomuustutkintakeskuksen ja Turvatekniikan keskuksen tutkijoita, koska välittömästi räjähdyksen jälkeen pidettiin yhtenä vaihtoehtona, että räjähdyksen olisi aiheuttanut jokin kauppakeskuksen kaasulaite. Tiedotusvälineidenkin julkisuuteen uutisoima tieto mahdollisesta kaasulaiteräjähdyksestä voitiin sulkea hyvin nopeasti pois, koska paikalla suoritetuissa tutkimuksissa ja puhutteluissa ilmeni, ettei rakennuksessa ollut sellaista konetta tai laitetta, joka olisi voinut aiheuttaa kaasuräjähdyksen. Myös yhtenä vaihtoehtona ollut pelle-teoria voitiin pois sulkea, koska hän ei käyttänyt lapsille jakamiinsa ilmapalloihin kaasua.

Pelastustoimien aikana varmistui myös se, ettei rakennuksessa ollut ainakaan välitöntä sortumisvaaraa, koska kantavat rakenteet olivat voimakkaasta räjähdyksestä huolimatta säilyneet lähes vahingoittumattomina.

Taktisen ja teknisen tutkinnan alkutoimet

Räjähdykseen liittyvä taktinen tutkinta aloitettiin Vantaan poliisilaitoksella välittömästi räjähdysilmoituksen jälkeen. Osa tutkijoista lähti tapahtumapaikalle ja osa sairaaloihin suorittamaan räjähdyksessä loukkaantuneiden puhutteluja mahdollisten räjähdykseen liittyvien havaintojen selvittämiseksi.

Samanaikaisesti poliisi tarkisti räjähdyksestä tulleita ilmoituksia ja vihjeitä sekä otti koko ajan vastaan lisätietoja tapahtumista. Poliisi sai myös runsaasti puheluja omaisilta, jotka halusivat varmistuksia ja lisätietoja räjähdyksessä menehtyneistä ja loukkaantuneista henkilöistä. Vantaan poliisin avuksi tutkintatehtäviin liittyi illan aikana useita tutkijoita Espoon poliisista, keskusrikospoliisista ja suojelupoliisista.

Tekninen tutkinta aloitti rikospaikkatutkinnan tapahtumapaikalla heti pelastustoimien ja rakennuksen ja sen lähiympäristön turvatarkastuksen jälkeen. Tutkintaan osallistui useita tutkijoita Etelä-Suomen läänin eri rikostutkimuskeskuksista. Heti alkuvaiheessa voitiin todeta, että teknisen tutkinnan osuus tulisi olemaan hyvin vaativa, koska räjähdys oli aiheuttanut vahinkoja kauppakeskuksen kaikissa kolmessa kerroksessa ja tutkittava alue oli sananmukaisesti pommin jäljiltä. Tutkittavaa ja seulottavaa materiaalia oli valtavat määrät, koska lattiat olivat kauttaaltaan irtoromun ja pölyn peitossa. Samoin kattoja seinäpinnoissa todettiin runsaasti tutkinnallisesti merkittäviä jälkiä ja muuta tutkintamateriaalia.

Sairaaloista saadut ensitiedot

Hyvin pian perjantai-illan aikana alkoi varmistua, että kyseessä oli rikoksella aiheutettu räjähdys. Sairaaloissa loukkaantuneille suoritetuissa puhutteluissa ja heitä hoitaneiden lääkärien kanssa käydyissä keskusteluissa selvisi, että loukkaantuneet henkilöt olivat saaneet erilaisia sirpalevammoja ja osalta heistä oli löytynyt kehosta metallisia hauleja muistuttavia esineitä. Myöhemmin illan aikana ilmeni, että vastaavanlaisia hauleja oli löytynyt useista eri sairaaloihin kuljetetuista loukkaantuneista sekä räjähdyksessä menehtyneistä henkilöistä. Hauleista voitiin hyvin päätellä, että räjähdyksessä oli kyse vahinkoa aiheuttamaan tehdystä räjähteestä, mitä olettamusta tuki kauppakeskuksen sisärakenteissa todetut useat hauliiskemät.

Sairaaloista näytteeksi saadut esineet toimitettiin välittömästi keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon tutkimuksiin. Lauantaiyönä tehdyissä tutkimuksissa varmistui, että loukkaantuneista löydetyt, halkaisijaltaan noin 4,5 millimerin kokoiset pyöreät esineet olivat teräshauleja, joiden pinnalla oli kuparia ja pieniä pitoisuuksia lyijyä.

Tutkintavastuun siirtäminen keskusrikospoliisille

Vantaan poliisia lähes alusta asti tutkinnassa avustanut keskusrikospoliisi otti asiassa tutkinta- ja tiedotusvastuun lauantaina aamuyöstä. Keskusrikospoliisin lisäksi tutkintaan osallistui tutkijoita edelleen Vantaan ja Espoon poliisista sekä suojelupoliisista ja puolustusvoimista.

Niin taktista kuin teknistäkin tutkintaa jatkettiin useiden kymmenien henkilöiden voimalla, koska kaikkien tavoite oli saada räjähdyksen aiheuttaja selville. Kuka tai ketkä, miksi, suomalainen vai ulkomaalainen? Nämä olivat kysymyksiä, joihin kaikki halusivat saada vastauksen mahdollisimman nopeasti.

Räjähdyksessä menehtyneet

Lauantaina aamuyöllä varmistui, että räjähdyksessä oli menehtynyt yhteensä seitsemän 7–39-vuotiasta henkilöä. Paljon enemmänkin ihmishenkiä olisi voitu menettää, mutta ammattitaitoinen pelastus-, hoitoja lääkintähenkilöstö pelasti varmuudella monta loukkaantunutta nopealla ja ripeällä toiminnallaan.

Viisi uhreista menehtyi tapahtumapaikalle, yksi sairaalaan tuotaessa ja yksi myöhemmin sairaalassa. Uhreille suoritetussa alustavassa ulko- ja vammatarkastuksessa todettiin, että kaikilla heillä oli hankaumatyyppisiä ihovammoja ja ihon lävistäneitä reikiä, jotka ainakin osittain sopivat haulien aiheuttamiksi. Tutkimusten mukaan kaikki uhrit olivat menehtyneet räjähdyksen seurauksena syntyneisiin vammoihin.

Uhrien tunnistaminen

Uhrien henkilöllisyyden varmistamiseksi keskusrikospoliisin suuronnettomuuksien uhrien tunnistusyksikkö (DVI) suoritti yhdessä oikeuslääkärien kanssa tunnistamisen tapahtumapaikalta ja sairaaloista saatujen tietojen perusteella. Yhtä henkilöä, joka oli lähes tunnistuskelvottomaksi silpoutunut mies, lukuun ottamatta vainajat saatiin tunnistetuksi lauantai-iltapäivään mennessä.

Tapahtumapaikalta talteen otettu omaisuus

Perjantai-illan aikana poliisi otti talteen räjähdyspaikalta runsaasti erilaista omaisuutta. Monet loukkaantuneista olivat olleet räjähdyksen sattuessa viikonlopun ruoka-ostoksilla, joten kauppakeskuksen käytäville oli jäänyt runsaasti ruokatarvikkeita ja muuta omaisuutta. Osa omaisuudesta kuljetettiin Vantaan poliisiasemalle myöhempää luovuttamista varten ja käyttökelvoton, pilaantunut tai muuten arvoton omaisuus hävitettiin myöhemmin. Osa omaisuudesta siirrettiin jatkotutkimuksiin yhdessä teknisten tutkijoiden kauppakeskuksesta taltioiman materiaalin kanssa.

Tunnistamaton uhri – Rainer Tapiola

Yksi tärkeimmistä tapahtumapaikalta löytyneistä esineistä oli vantaalaisen 19-vuotiaan Rainer Tapiola -nimisen (nimi muutettu) henkilön muovinen ajokortti. Tapahtumapaikalta löytyi muidenkin henkilöiden ajokortteja ja erilaisia asiapapereita, mutta Tapiolan ajokortti osoittautui mielenkiintoiseksi ja koko tapahtuman selviämisen kannalta kullan arvoiseksi löydöksi.

Ajokortin oli löytänyt ensimmäisenä paikalle mennyt poliisipartio, joka oli toimittanut sen Vantaan poliisiasemalle. Tapahtumapaikalta illan ja yön aikana tuotua omaisuutta käytiin läpi koko seuraava yö, ja lauantaiaamuna oli vuorossa Rainer Tapiolan ajokortti. Muovisesta ajokortista löytyi hauliosuma, josta voitiin päätellä, että sen haltija oli räjähdyksen sattuessa varmuudella ollut kauppakeskuksessa ja mahdollisesti jopa hyvin lähellä räjähdyspistettä. Kiinnostus Rainer Tapiolaa kohtaan lisääntyi entisestään, kun ilmeni, ettei hänestä lauantaiaamuun mennessä ollut tullut mitään tiedusteluja eikä tämän nimisestä henkilöstä ollut mainintaa sairaaloista ja terveysasemilta tulleissa loukkaantuneiden henkilöiden nimilistoissa.

Kuka oli tämä nuorimies, jota kukaan ei ollut yön aikana kaivannut? Poliisi yritti lauantaiaamuna puhelimitse tavoittaa Rainer Tapiolaa, jolloin hänen vanhemmiltaan saatiin tietää, ettei hän ollut viettänyt edellistä yötä kotonaan eikä heillä ollut tietoa poikansa olinpaikasta. Vanhemmat olivat nähneet Rainerin edellisen kerran perjantaiaamuna, jolloin hän oli jäänyt kotiin muun perheen poistuessa sieltä noin kello kahdeksan. Rainerin olisi pitänyt perjantaina mennä opiskelupaikkaansa – joka yllättäen sijaitsi hyvin lähellä kauppakeskus Myyrmannia – mutta sinnekään hän ei ollut ilmestynyt.

Myöhemmin vanhemmille suoritetuissa puhutteluissa ilmeni, että heidän pojastaan antamat tiedot ja tuntomerkit sopivat erittäin hyvin räjähdyspaikalta löytyneeseen tunnistamattomaan uhriin. Lauantain aikana oikeushammaslääkäri suoritti oikeushammaslääketieteellisen tutkimuksen vertaamalla Rainer Tapiolan hammastietoja tunnistamattomalta uhrilta taltioituihin hampaisiin. Hammastutkimuksella ja myöhemmin uhrista ja hänen vanhemmistaan tehdyllä DNA-tunnisteiden vertailulla varmistui, että henkilö oli Rainer Tapiola.

Kotietsintä Rainer Tapiolan kotona

Tutkintaa keskitettiin tässä vaiheessa Rainer Tapiolan suuntaan, mutta muutkin vaihtoehdot olivat koko ajan työn alla. Tapiolan mahdollinen osuus asiaan vaati nopeasti lisäselvityksiä. Poliisi suoritti lauantaina kotietsinnän hänen kotiinsa, joka sijaitsi noin 15 kilometrin päässä kauppakeskuksesta. Kotietsinnässä hänen huoneestaan löytyi muun muassa erilaisia aineita ja tarvikkeita, jotka soveltuivat hyvin räjähteiden valmistamiseen. Huoneen pöytälaatikosta löytyi lisäksi tyhjiä haulirasioita, joissa merkintöjen mukaan oli ollut 3 600 teräs- ja 3 000 lyijyhaulia, joiden halkaisija oli 4,5 millimetriä. Samoin huoneen lattialta ja roskakorista sekä pöytälaatikosta löytyi samankokoisia hauleja, jotka alustavan tarkastuksen perusteella olivat samanlaisia kuin räjähdyksen uhreista löytyneet teräshaulit.

Kotietsinnän jälkeen poliisille alkoi varmistua, että Rainer Tapiolaa voitiin todennäköisin syin epäillä räjähdyksen aiheuttajaksi.

Lauantaina iltapäivällä poliisi antoi tämän tiedon myös tiedotusvälineille, mutta epäillyn nimeä ei luonnollisestikaan siinä vaiheessa ilmoitettu. Viikonlopun aikana tiedotusvälineet julkaisivat jostakin onkimansa epäillyn nimen, minkä poliisi myöhemmin omissa tiedotteissaan vahvisti.

Rainer Tapiolan liikkuminen ennen räjähdystä

Rainer Tapiolan räjähdystä edeltäviä liikkeitä selvitettäessä ilmeni, että hän oli ollut torstaina 10. lokakuuta kello 19.30–21.00 koripalloharjoituksissa, joissa hän oli käynyt yleensä hyvin säännöllisesti. Harjoitusten jälkeen hän oli sopinut valmentajansa kanssa seuraavana sunnuntaina (13. lokakuuta) olevasta koripallo-ottelusta.

Perjantaiaamuna Rainer oli jäänyt kotiin muun perheen poistuessa sieltä noin kello kahdeksan, eikä hän tämän jälkeen ollut missään yhteydessä vanhempiinsa. Internet-tietoja selvitettäessä ilmeni, että Rainer oli ollut kotoaan viimeisen kerran yhteydessä omaan sähköpostilaatikkoonsa kello 11.47. Melko pian tämän jälkeen hän oli poistunut kotoaan, koska seuraava havainto Rainerista tehtiin, kun hän nousi kotinsa lähellä olevalta bussipysäkiltä Mellunmäkeen menevään bussiin kello 12.21. Mellunmäestä hän palasi kello 16.06 Tikkurilaan menevällä bussilla kotinsa suuntaan, minkä jälkeen hän vaihtoi bussia ja jatkoi Tikkurilasta kello 17.15 lähteneellä ja noin kello 18 perillä olleella bussilla Myyrmäkeen.

Mitä hän teki noin 10 kilometrin päässä kotoaan ja noin 20 kilometrin päässä Myyrmäestä sijaitsevassa helsinkiläislähiössä tämän reilun kolmen tunnin aikana? Rakensiko hän mahdollisesti pommia, vai oliko hän rakentanut pommin kotonaan valmiiksi ja kävi hakemassa sen sieltä vasta Myyrmäkeen lähtiessään? Kaikki kysymyksiä, joihin ei tutkinnassa saatu vastauksia, mutta ainakin kotona käymiseen hänelle jäi ennen bussin vaihtoa riittävästi aikaa.

Hieman kello 18 jälkeen hänen nähtiin kävelevän Myyrmäen kauppakeskuksen 1. kerrokseen johtavia rullaportaita. Kello 18.10–19.19 Rainer Tapiolan tuntomerkkeihin sopiva henkilö tallentui kauppakeskuksen valvontanauhoille kuusi eri kertaa. Viimeinen havainto hänestä tehtiin 1. kerroksessa sijaitsevien kierreportaiden läheisyydessä kello 19.19. Valvontanauhoista saatujen havaintojen perusteella voitiin todeta, ettei hänen seurassaan ainakaan kauppakeskuksessa ollut muita henkilöitä. Samoin niistä todettiin, että Rainer Tapiolalla oli koko ajan olallaan musta reppu, jossa hän todennäköisesti kantoi rakentamaansa pommia. Itse räjähdystapahtumasta eikä Tapiolan viimeisistä liikkeistä ollut tallentunut kuvaa valvontanauhoille.

Kuulustelut ja puhuttelut

Esitutkinnassa kuulusteltiin yhteensä noin 350 henkilöä ja puhuteltiin tämän lisäksi useita kymmeniä henkilöitä. Kuulusteluissa ei juurikaan saatu lisähavaintoja Tapiolan liikkeistä edellä mainittujen bussihavaintojen tai valvontanauhoilla todettujen havaintojen lisäksi.

Joidenkin havaintojen mukaan tuntomerkkeihin sopiva henkilö olisi mahdollisesti ollut myöhemmin räjähdyspisteeksi todetun paikan läheisyydessä kauppakeskuksen 1. kerroksessa joitakin minuutteja ennen räjähdystä. Välittömästi ennen räjähdystä tai räjähdyshetkellä ei Rainer Tapiolan liikkeistä saatu varmoja havaintoja, ja räjähdys oli tullut kaikille täytenä yllätyksenä.

Räjähdyksen jälkeisistä havainnoista voidaan todeta, että 1. kerroksessa olleet ihmiset olivat tunteneet voimakkaan paineaallon ja havainneet jonkinlaisen välähdyksen tai valoilmiön keskikäytävän kierreportaiden läheisyydessä. Jotkut olivat todenneet epämääräisen ja kitkerän hajun ja useat olivat havainneet voimakkaan savu- tai pölypilven heti räjähdyksen jälkeen. Havaintojen perusteella räjähteestä tai sen alkuperästä ei voitu tehdä tarkempia johtopäätöksiä.

Tekninen tutkinta

Niin kuin monissa muissakin rikoksissa, teknisen tutkinnan osuus muodostui tässäkin tapauksessa hyvin merkittäväksi. Tekninen rikospaikkatutkinta tapahtumapaikalla saatiin päätökseen 16. lokakuuta kello 21.40, jolloin tutkinta oli kestänyt yhtäjaksoisesti lähes viisi vuorokautta. Vaikka lämpimät ja kuivat sisätilat helpottivat ja nopeuttivat tutkinnan suorittamista, oli urakka yksi suurimmista ja vaativimmista Suomessa koskaan suoritetuista teknisistä rikospaikkatutkimuksista.

Näiden vuorokausien aikana eri vuoroissa työskennelleet tutkijat kävivät tapahtumapaikalla läpi jokaisen tutkintaan mahdollisesti vaikuttavan yksityiskohdan. He piirsivät, mittasivat, video- ja valokuvasivat, rekonstruoivat sekä taltioivat runsaasti erilaista tutkimusmateriaalia.

Tapahtumapaikalta taltioitiin yhteensä noin 750 kiloa tutkimusmateriaalia jatkoseulontaa ja analysointia varten. Jatkokäsittely suoritettiin keskusrikospoliisin tiloissa muutaman pommi- ja räjähdetutkintaan perehtyneen henkilön toimesta. Tutkinta oli tarkkaa ja vaativaa käsityötä, mistä johtuen seulotun materiaalin käsittely vei aikaa useita kuukausia. Seulonnassa poimittu materiaali lähetettiin edelleen jatkotutkimuksiin keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon.

Räjähdyspaikan määrittäminen

Yksi teknisen tutkinnan tehtävistä oli räjähdyspaikan mahdollisimman tarkka määrittäminen. Tutkimuksissa räjähdyksen todettiin tapahtuneen noin kello 19.35 kauppakeskuksen 1. kerroksen 20 metriä halkaisijaltaan olevan pyöreän ja 25 metriä korkean keskusaukion keskellä olevien kierreportaiden läheisyydessä sijainneen roskasäiliön syöttöaukon päällä.

Satojen neliömetrien kokoinen keskusaukio oli vilkas risteyspaikka, jonka kautta ihmiset kulkivat eri liikkeisiin ja alapuolella oleviin pysäköintihalleihin sekä ylempiin kerroksiin. Alueella oli lisäksi runsaasti ympyrän muotoon sijoitettuja istumapaikkoja, joissa muun muassa osa loukkaantuneista ja yksi menehtyneistä henkilöistä räjähdyshetkellä istuivat.

Räjähteen rakenne ja koostumus

Räjähteen (pommin) rakenteesta ja koostumuksesta tutkimuksissa selvisi, että itse valmistettu räjähdysaine oli valmistettu sekoittamalla noin kolme kiloa nitrometaania ja ammoniumnitraattia pullon tapaiseen lieriömäiseen astiaan, jonka pinnalle oli kiinnitetty tuhansia noin 4,5 millimetrin kokoisia teräs- ja lyijyhauleja (määrä arvioitu Rainer Tapiolan kotoa löytyneistä tyhjistä haulirasioista). Sytytysjärjestelmä ja räjäytin (nalli) olivat myös itse valmistettuja, eikä tutkituista jäänteistä löytynyt teollisesti valmistettuja siviili- tai sotilaskäyttöön tarkoitettuja sytyttimen osia.

Laukaisumekanismista voitiin todeta, että räjähde oli laukaistu tai se oli mahdollisesti lauennut ennenaikaisesti ja tahattomasti sähkönallin tapaisella räjäyttimellä, jonka virtalähteenä oli todennäköisesti käytetty paristoja. Lisäksi tutkimuksissa löytyi mekaanisen esineen jäänteitä, jotka viittasivat ajastimen käyttöön.

Räjähteen voimakkuus ja vaikutukset

Räjähdysjälkien perusteella voitiin todeta, että räjähteessä olleet haulit olivat levinneet 360 asteen alueelle räjähdyspisteestä ja tuhoutunut roskasäiliö, jonka päällä pommi oli ollut, oli lisännyt räjähteen sirpale- ja tuhovaikutusta.

Sirpaleiden ja haulien iskemäjälkiä oli eri puolilla kauppakeskuksen rakenteissa halkaisijaltaan noin 100 metrin alueella.

Räjähdyshetkellä sirpaleiden ja haulien aiheuttamalla vaara-alueella oli mahdollisesti ollut useita satoja henkilöitä. Räjähdyksen voimakkuutta kuvaa hyvin se, että kauimpana vakavia hauli- ja sirpalevammoja saanut henkilö oli räjähdyksen sattuessa ollut noin 60 metrin päässä räjähdyspisteestä.

On huomioitava, että osaan edellä mainituista toteamuksista on päädytty usean sadan kilon joukosta seulotusta ja tutkitusta materiaalista. Niissäkin on ymmärrettävästi käytetty mahdollisesti ja todennäköisesti-mainintoja, koska täyttä varmuutta jokaisesta yksityiskohdasta on tutkinnallisesti ollut mahdotonta saada.

Laboratoriotutkimukset

Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa suoritettiin tapahtumapaikalta seulotun ja uhreista talteen otetun sekä Rainer Tapiolan kotoa tutkimuksiin tuodun omaisuuden tutkinta ja vertailu.

Tutkimuksissa todettiin, että Tapiolan kotoa takavarikoidussa omaisuudessa ja tapahtumapaikalta taltioiduissa näytteissä oli molemmissa jäämiä nitrometaanista ja ammoniumnitraatista. Näytteissä ei todettu jäämiä kaupallisista louhintaräjähteistä tai sotilaskäyttöön tarkoitetuista räjähdysaineista.

Laboratorion lausunnon mukaan nitrometaanin ja ammoniumnitraatin seos tunnetaan voimakkaana räjähdysaineena, eikä valmistuksessa tarvita laboratorio-olosuhteita tai -välineitä. Molempia aineita on saatavissa sellaisenaan tai aineosina valmiissa kaupallisessa tuotteessa esimerkiksi harrasteliikkeissä, ja ne ovat vapaasti hankittavissa ilman erillistä ostolupaa.

Lisäksi lausunnossa todetaan, että ohjeet räjähdysaineen valmistukseen voi kuka tahansa saada esimerkiksi Internetistä.

Samoin tutkimuksissa todettiin, että tapahtumapaikalta ja uhreista löytyneet haulit olivat painoltaan, halkaisijaltaan ja kemialliselta koostumukseltaan samanlaisia kuin Tapiolan kotoa löytyneet kuparilla pinnoitetut teräshaulit.

Tutkimuksissa löytyi vastaus myös siihen, miksi heti tapahtuman jälkeisenä yönä laboratoriotutkimuksiin toimitetuista teräshauleista oli löytynyt pieniä lyijypitoisuuksia. Tutkimukset osoittivat, että lyijyjäänteet olivat peräisin lyijyhauleista, jotka olivat olleet pommissa teräshaulien seassa ja räjähdyshetken aiheuttaman kuumuuden seurauksena sulanutta ja höyryyntynyttä lyijyhaulien lyijyä oli tarttunut kuparilla pinnoitettujen teräshaulien pintaan. Tästä ilmiöstä voitiin tehdä ainakin se johtopäätös, että onni onnettomuudessa oli, etteivät kaikki pommissa olleet haulit olleet teräshauleja, koska räjähdyksen tuhovaikutukset ainakin näiltä osin jäivät huomattavasti pienemmiksi. Tämä seikka Rainer Tapiolalta oli ilmeisesti jäänyt huomioimatta pommia rakentaessaan.

Internet-keskustelut

Tutkinnan yhteydessä takavarikoitiin myös tietokone, jota Rainer Tapiolan tiedettiin hyvin ahkerasti kotonaan käyttäneen. Kenelläkään ei ollut tarkempaa tietoa, mitä hän iltaisin