Rikosreportaasi Suomesta 2002

By Eri tekijöitä

Vuonna 1996 Helsingin keskusvankilassa sattui vankilapako, joka oli erittäin huolellisesti suunniteltu. Pakoon pääsi taposta tuomittu vanki, joka sai apua toiselta, lomalla olleelta vangilta. Pako sai dramaattisia käänteitä, kun vangit tekivät poliisille selväksi, että he olivat valmiita mihin tahansa – jopa tappamaan – päästäkseen vapauteen.Kittilän vanhempi konstaapeli Pekka Antero joutui elokuussa 2000 intensiivisen tutkinnan keskelle, kun kuorma-auto niitti kauhua paikallisilla teillä. Ajaja osui tarkoituksella muihin autoihin ja aiheutti suurta vahinkoa traagisin seurauksin. Kun hurja ajo vihdoin päättyi, kuorma-auton kuljettajaksi osoittautui Kittilän asukkaille liiankin tuttu, jo aiemmin levottomuutta herättänyt tekijä. Rikosreportaasi Suomesta 2000 sisältää poliisiselontekoja 1990- ja 2000-luvulla tapahtuneista rikoksista. Selonteoissa käsitellään mittavaa koruryöstöä, veljesten välistä surmatyötä ja pakkausteippiin pakattua ruumista. Selonteot ovat tutkintatyössä mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 4, 2021
• ISBN: 9788711972052

Book preview

Kartta

Miljoonaluokan koruryöstö Oulussa

Kari Rantanen, rikoskomisario, Oulu.

---

Epätodellinen tapahtumaketju ravisteli Oulun keskustassa uuden työpäivän aloittaneita ihmisiä. Keskustassa sijaitsevalla kävelykatu Rotuaarilla aamurauha rikkoontui häikäilemättömien rikollisten iskiessä aseiden kanssa kultasepänliikkeeseen. Ulkomaalaiset ryöstäjät toivat pahan kosketuksen järkyttäen paikallisia ihmisiä. Tämän jälkeen mikään ei enää ollut niin kuin ennen. Kultasepänliikkeen työnlekijöiden tuleviin työpäiviin astui pelko.

---

Elokuun 28. päivä 2000 Oulun keskustan kävelykatu Rotuaari oli herännyt loppukesän aamuun. Varhaiset kävelijät pysähtyivät vaihtamaan kuulumisia ja paikallisradion toimittaja haastatteli satunnaista kulkijaa. Kello 9.15 Rotuaarilla sijaitsevan kultasepänliikkeen edustalle pysähtyi säännösten vastaisesti musta, ruotsalaisilla rekisterikilvillä varustettu Audi 80 -merkkinen henkilöauto. Autosta rynnisti neljä huppupäistä, aseistautunutta miestä juuri avattuun liikkeeseen jättäen auton käymään. Kaksi pikkupoikaa ihmetteli tapausta muutaman kymmenen metrin päästä ja oivalsi heti, että kysymyksessä oli todellinen ryöstö. Pojat aikoivat käydä pihistämässä tyhjilleen jätetyn ryöstöauton virta-avaimet estääkseen ryöstäjien paon. Onneksi he luopuivat ajatuksesta huomattuaan liikkeen ovensuuhun jääneen aseellisen ryöstäjän olevan näköyhteydessä heihin. Liikkeessä ollut asiakas ja neljä myyjää eivät olleet uskoa silmiään. Asiakkaan kultaketjun arvioiminen keskeytyi. Tapahtumat vierivät kuin tv:n sarjafilmissä.

Röyhkeä ryöstö

Ensimmäisenä liikkeeseen tullut ryöstäjä syöksyi määrätietoisesti kultaketjukaappien luo alkaen hakata laseja rikki rengasraudalla ja sulloa kultaketjuja jätesäkkiin. Toinen ryöstäjä rikkoi suurehkolla kivellä arvokellojen, Rolexien, säilytyskaappien lasit. Rolexit päätyivät myös jätesäkkiin. Kolmas ryöstäjä osoitti aseella asiakasta ja myyjiä nostaen sormen suunsa eteen merkiksi, että heidän tulisi olla hiljaa. Uhatut tunsivat henkensä olevan vaarassa. He kyyristyivät myyntipöytien taakse. Yhden myyjän onnistui hivuttautua liikkeen kellarikerrokseen, soittaa poliisin hälytysnumeroon ja kertoa meneillään olevasta ryöstöstä. Neljäs ryöstäjä jäi ulko-ovelle liikkeen sisäpuolelle vartioimaan.

Ryöstäjät tiesivät tarkoin, mitä hakivat. Saaliiksi kelpasivat vain arvokkaimmat kellot ja korut. Oli selvää, että rikolliset olivat tiedustelleet kohteen aiemmin selvittäen, missä arvokkaimpia kelloja ja koruja säilytetään. Toiminta oli ammattimaista ja kaikesta näki, että ryöstäjät olivat sopineet kullekin oman tehtävän ennen ryöstöä. Ryöstön aikana ei juuri puhuttu keskinäisiä komentoja go, go … -huutoja lukuun ottamatta. Ryöstäjät olivat mitä ilmeisimmin ulkomaalaisia.

Toiminta kesti vain muutaman minuutin. Ryöstäjät poistuivat liikkeestä ilman paniikkia suunnitellusti ulkopuolella odottavaan Audiin, joka ampaisi liikkeelle hurjasti kiihdyttäen muusta liikenteestä piittaamatta Tuomiokirkon suuntaan Kirkkokatua pitkin.

Rotuaarilla aamuhaastattelua tehnyt paikallisradion toimittaja hylkäsi haastateltavansa ja alkoi selostaa ryöstöä suorana lähetyksenä. Kultasepänliikettä vastapäisessä liikkeessä olleet asiakkaat ja henkilökunta luulivat seuraavansa polttaritapahtumaa, kunnes heille valkeni, että kysymyksessä oli todellinen ryöstö. Rotuaarilla kultasepänliikkeen kohdalla ollut nuori nainen kaappasi pienen lapsensa syliin ja pakeni turvaan läheiseen liikkeeseen pyytäen ilmoittamaan ryöstöstä poliisille.

Poliisi sai useita soittoja ryöstöstä hälytysnumeroon ja sittemmin mielipuolisesti ajaneesta Audista, mikä ajoi vasten punaisia liikennevaloja kuin risteilyohjus Tuiran kaupunginosaa kohti ja sieltä edelleen Pohjantietä Kemin suuntaan. Eräiden havaintojen mukaan pakoauto kiiti moottoritiellä lähes 200 kilometrin tuntinopeudella.

Rikospaikalle hälytysajona saapuneet poliisipartiot totesivat heti tilanteen vakavuuden ja ilmoittivat asiasta poliisin hälytyskeskukseen, minne oli saapunut useita ilmoituksia pakoautona käytetystä Audista.

Suuri ajojahti ryöstäjien kiinnisaamiseksi

Poliisipartioita komennettiin takaa-ajoon. Naapuripiirien poliisipartiot asettivat tiesulkuja ja helikopteri saatiin ilmaan ryöstäjien tavoittamiseksi. Ryöstösaaliin arvioitiin olevan yli miljoona markkaa koruina ja kelloina. Rikolliset suuntasivat moottoritieltä pakoautonsa kulun Haukiputaalle Haukiputaantien liittymästä Haukiväylälle kohti Kiiminkiä leiripaikan läheisyyteen, missä he olivat majailleet ennen ryöstöä. Ryöstöauto peiteltiin oksilla, ja ryöstäjät jatkoivat matkaa jalan kohti leiripaikkaa, mistä viidennen ryöstäjän oli määrä noutaa heidät kello 12.00 omistamallaan Opel Omegalla. Rikolliset riisuivat ryöstössä käyttämänsä vaatteet ja naamiot ja piilottivat ne maastoon.

Poliisiautojen sireenit kaikuivat lähitienoilla lisäten takaa-ajettujen hermostuneisuutta. Ryöstäjät joutuivat paniikkiin, kun helikopterin ääni voimistui ja se alkoi kaarrella lähes heidän yläpuolellaan. Vihreään suurehkoon kangaskassiin pakattu noin 20 kilon painoinen ryöstösaalis ei ollut omiaan helpottamaan pakomatkaa. Helikopterin ilmestyminen sai ryöstöjoukkion pakokauhun valtaan ja osittain hajaantumaan. Ryöstäjät makasivat vesiojassa puolittain veden alla ruoholla ja sammalilla itsensä peitelleinä useita tunteja, aina pimeän tuloon saakka peläten poliisien löytävän heidät. Vesiojassa puolalaisilla ryöstäjillä (Ratsku Piotr, Sepastian Kecek, Gire Kidebski, Marcin Zowski ja Marek Pobeda) oli aikaa miettiä, miten tähän oli tultu.

Yksi on joukosta poissa

Puolassa ystävyksiä olivat vaivanneet alituinen rahanpuute, työttömyys ja alamaailman rahanlainaajien uhkaavaksi muuttunut käyttäytyminen. Korjatakseen sietämättömän tilanteen ystävykset päättivät lähteä Kidebskin omistamalla Opel Omegalla Ruotsiin ja Suomeen ulottuvalle matkalle tehdäkseen rikoksia. Puolaan heillä ei ollut palaamista ilman rahatilanteen parantumista. He olivat tulleet Ouluun Tornion kautta 25. elokuuta 2000. Samana päivänä he olivat tutustuneet Oulun keskustaan etsien sopivan ryöstökohteen. Oulun lisäksi he olivat käyneet samana päivänä myös Lahdessa, Tampereella, Vaasassa ja Kokkolassa etsimässä mahdollista ryöstökohdetta.

Ryöstön jälkeisen paon aikana ja kaaoksen keskellä Marcin Zowski eksyi joukosta. Piotr Ratsku, Sebastian Kecek ja Marek Pobeda päättivät kätkeä saaliin kaivamalla sen leiripaikan lampien läheisyydessä olevaan ojanpenkkaan, mistä se voitaisiin noutaa myöhemmin. Saaliina olleet arvokellot käärittiin paperiin, etteivät ne naarmuttuisi. Muut korut laitettiin jätesäkkiin ja koko ryöstösaalis vihreään laukkuun.

Yllätyksen varalle ryöstäjät olivat sopineet yhteydenpidosta puhelimitse Puolassa olevaan yhdyshenkilöön. Hänen kauttaan he voisivat sopia, missä tapaisivat, jos joutuisivat erilleen.

Pimeän tultua piiloutuneet ryöstäjät lähtivät liikkeelle. He suunnistivat takaisin tielle ja näkivät opasteen Haukipudas 5 kilometriä. Haukiputaalle väsyneet ja märät ryöstäjät tulivat puolenyön aikaan epätietoisina toverinsa Marcin Zowskin kohtalosta. Oliko Zowski eksynyt ja harhailisi jossakinpäin metsiä vai oliko poliisi saanut hänet kiinni?

Haukiputaalla erään huoltoaseman lähistöltä ryöstäjät löysivät maastosta paikan, missä oli huonekaluja ja patja. Miehet nukkuivat lopen uupuneina viluisen ja levottoman yön maastossa tietämättä huomisesta. Yöpymispaikan läheisyydessä oli omakotitaloja, ja aamulla noin kello 5.30 joku nainen tuli koiran kanssa yöpymispaikan läheisyyteen. Koira halusi tehdä tuttavuutta rikollisten kanssa. Ryöstäjät lähtivät ilmitulon pelosta liikkeelle.

Jonkin aikaa kuljettuaan miehet tulivat koulun luokse, missä he piiloutuivat maastoon. Marek Pobeda lähti soittamaan yhdyshenkilölle Puolaan. Muut ryöstäjät jäivät odottamaan piilopaikkaan. Pian Pobeda palasi ja kertoi Gire Kidebskin olevan Oulussa. Pobeda ilmoitti lähtevänsä linja-autolla Ouluun tapaamaan Kidebskia. Hän palasi 29. elokuuta 2000 kello 16.30 aikaan ja toi kavereilleen kuivia vaatteita. Pobeda kertoi Gire Kidebskin odottavan heitä Haukiputaalla, minne ryöstäjät lähtivät vaihdettuaan vaatteet. Haukiputaan keskustassa ryöstäjät nousivat Kidebskin Opel Omegaan ja ottivat puhelimitse yhteyttä Puolaan yhdyshenkilöön tiedustellakseen, oliko Marcin Zowski ottanut yhteyttä. Koska Puolassa oleva yhdyshenkilö ei tiennyt Zowskista mitään, miehet päättelivät hänen joutuneen kiinni. Ryöstäjät jatkoivat ilman Zowskia pakomatkaa kohti Haaparantaa.

Saartorengas kiristyy eksyneen ryöstäjän ympärille

Haukiputaalta tulleesta yleisövihjeestä poliisi sai tietää, että ryöstössä pakoautona käytetty Audi oli seissyt ryöstöä edeltävän päivän Haukiväylältä ampumaradalle johtavan tien varressa. Tämän vuoksi poliisi keskitti etsinnät tälle seudulle pakoauton mahdollisen hylkäämisen vuoksi. Poliisipartio havaitsi noin kello 11 Ulmajantien läheisyydessä metsässä seisovan miehen, jolla oli yllä Adidas-urheiluasu. Havaittuaan poliisipartion mies oli välittömästi piiloutunut maastoon.

Etsintä ryöstäjien tavoittamiseksi keskitettiin Ulmajantien maastoon. Etsintään osallistui useita poliisipartioita Haukiputaan ja Oulun poliisilaitoksista sekä poliisikoira ohjaajansa kanssa. Myös helikopteri osallistui etsintöihin.

Paikasta, missä poliisipartio havaitsi miehen, poliisikoira otti jäljen pohjoiseen kohti Haukiväylää ja ylitti sen edelleen kohti pohjoista. Tien ylittämisen jälkeen noin 150 metrin päästä koira löysi metsästä lasinsirpaleita, mitkä se ilmaisi ilmaantuneen paikalle vastikään. Koira jatkoi ajoa kohti pohjoista ylittäen leveän ojan, minkä vastakkaisella penkalla oli kengänjäljet. Jälkien seuraaminen jatkui noin 200 metriä, jolloin tultiin seuraavalle ojalle, mistä jälki jatkui ojan suuntaisesti vasemmalle eli länteen. Koira haistoi jotakin ja alkoi kaivaa innostuneena ojanpenkkaa. Jonkin aikaa kaivettuaan se sai esille maahan kaivetun mustan jätesäkin, missä oli ryöstäjien ryöstössä käyttämiä vaatteita kätkettynä. Etsintöjä tehostettiin alueella. Jälki jatkui länteen, ja koira ilmaisi maasta metalliesineen, mikä saattoi olla ampuma-aseen osa. Se ilmaisi esineessä olevan tuoretta ihmisen hajua. Jälki jatkui noin 300 metriä länteen ja tuli hiekkatielle, mistä edelleen kohti pohjoista. Hiekkatien loputtua noin 50 metrin päässä metsässä koira törmäsi Audiin, joka oli peitelty havunoksilla. Autossa oli ruotsalainen rekisterikilpi, ja se osoittautui ryöstössä käytetyksi pakoautoksi. Sitä oli vaikea havaita ilmasta käsin.

Paikalle kutsutut poliisin tekniset tutkijat alkoivat tutkia autoa tarkemmin samalla kun ryöstäjien etsintää jatkettiin. Paikalle kutsuttiin vielä kaksi poliisikoiraa ohjaajineen ja useita poliisipartioita etsintöjen tehostamiseksi alueella. Koska koiran seuraama jälki päättyi auton luo, oli ilmeistä, että koira oli ajanut Adidas-pukuisen miehen havaintopaikalta niin sanottua takajälkeä. Tämän jälkeen koirapartio palasi havaintopaikalle. Koira löysi sieltä uuden jäljen ja alkoi seurata sitä.

Poliisia piileskelevä mies oli ilmeisesti huomannut poliisitoiminnan tehostuneen alueella ja koirien ohjaajineen lähestyvän häntä. Niinpä paikallaan oleminen kävi sietämättömäksi. Takaa-ajettu lähti liikkeelle. Poliisi sai pian yleisövihjeen tuntomerkkeihin sopivasta, pakenevasta miehestä, joka oli ylittänyt moottoritien ja sitä suojaavan hirviaidan. Ryöstäjistä oli annettu tieto paikallisradion kautta yleisölle. Ylityspaikka oli moottoritien ja Ulmajantien soramonttujen kohdalla. Yleisöhavainnon tehnyt henkilö oli nähnyt takaa-ajetun pakenevan juosten, ja hän opasti poliisin paikalle, missä mies oli ylittänyt hirviaidan moottoritiellä.

Poliisikoira otti jäljen kohti länttä ajaen jälkeä noin kaksi kilometriä kohti junanrataa. Junanradan penkalla jälki kääntyi kohti etelää. Noin kolmensadan metrin päässä jälkien loputtua mies löytyi piiloutuneena pensaikkoon.

Poliisi tunnisti miehen samaksi, joka oli piiloutunut poliisipartion nähdessään jäljen alkupäässä. Mies puhui huonoa englantia ja kertoi olevansa puolalainen. Hän ei tehnyt vastarintaa kiinni otettaessa.

Koirapartio palasi moottoritielle hirviaidan luokse ylityspaikalle ja ajoi itään päin johtavaa jälkeä taaksepäin. Noin kolmensadan metrin päässä maastossa oli paikka, mistä oli hyvä näkyvyys moottoritielle ja Ulmajantielle. Kiinniotettu puolalainen oli piileskellyt siellä, minkä maahan muodostunut painauma osoitti.

Kohti Ruotsia

Kidebskin kuljettamassa ja omistamassa, puolalaisin rekisterikilvin varustetussa Opel Omega -merkkisessä henkilöautossa matkasivat Pobeda, Kecek ja Ratsku kohti Haaparantaa tarkoituksenaan päästä turvaan Ruotsiin. Seurue arveli Zowskin jääneen kiinni ja päätti noutaa saaliin myöhemmin. Noin 15 minuutin ajomatkan päässä Suomen ja Ruotsin rajasta tarkkaavainen autoilija huomasi edellään ajavan puolalaisen Opel Omegan. Autossa oli neljä henkilöä. Autoilija oli hetkistä aiemmin kuullut paikallisradiosta Oulussa tapahtuneesta kultasepänliikkeen ryöstöstä ja siihen liittyvästä Opelista, mitä poliisi kaipasi. Autoilija ilmoitti havainnoistaan Tornion poliisille. Opel Omega pysäytettiin ja siinä olleet henkilöt otettiin kiinni ilman vastarintaa syyllisiksi epäiltyinä törkeään ryöstöön. Heidät toimitettiin Oulun poliisin huostaan ja pidätettiin.

Ryöstösaalis ja aseet löytyvät

Kuulusteluissa miehet olivat hyvin vaitonaisia. He kertoivat