Rikosreportaasi Suomesta 2008

By Eri tekijöitä

Aamuyöllä 19. maaliskuuta 2004 ylikomisario Veikko Stolt saa puhelun, jossa kerrotaan Äänekosken Konginkankaalla sattuneesta tuhoisasta kolarista. Alkaa työläs tutkinta Suomen kaikkien aikojen suurimmasta tieliikenneonnettomuudesta, joka vaatii usean ihmisen hengen. Pienet yksityiskohdat osoittautuvat kriittisiksi tapahtumien kulun selvittämisessä.Lauri Juhani Kurki oli arvostettu professori, joka vietti vapaata ja itsenäistä elämää. Vuonna 2006 Laurin ystävät huolestuivat, kun hän ei ilmestynyt sovittuihin tapaamisiin. Lopulta professori löydettiin kotoaan kuolleena, ja oli selvää, että hänet oli surmattu. Tutkimuksen edetessä kävi ilmi, että Lauri olit nähty viimeksi DTM-baarissa, josta hän oli aamun pikkutunneilla poistunut kahden tuntemattoman miehen seurassa. Näiden tapahtumien lisäksi Rikosreportaasi Suomesta 2008 sisältää selontekoja nuoren naisen katoamistapauksesta sekä kultasepänliikkeisiin ja kesähuviloihin kohdistuneista varkauksista. Selonteot ovat tutkintatyössä mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 4, 2021
• ISBN: 9788711972113

Book preview

Kartta

Tapaus Quattro

– huippuautoilla kaikkien aikojen ryöstösaalis

Pertti Sovelius, rikosylikonstaapeli, Helsinki.

Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevat erittäin arvokkaita koruja ja kelloja myyvät kultasepänliikkeet ovat sekä varakkaiden asiakkaiden että rikollisten suosimia kohteita. Erityisesti Osk Lindroosin ja Westerbackin kultasepänliikkeet ovat olleet lähiaikoina rikollisten suosiossa, sillä nämä liikkeet ovat käytännössä ainoat todellisten arvokellomerkkien edustajat Suomessa. Liikkeet ovat joutuneet pääasiassa virolaisten tekemien ryöstöjen uhreiksi, ja niiden yhteydessä liikkeistä on anastettu satojen tuhansien eurojen arvoisia saaliita.

Joulukuun 19. päivänä 2006 Osk Lindroosin kultasepänliike sai kyseenalaisen kunnian toimia Suomen kaikkien aikojen suurimman saaliin tuottaneen kultaliikemurron kohteena. Aiempien tapahtumien myötä poliisien katseet kääntyivät alustavasti virolaisten tekijöiden suuntaan, mutta tällä kerralla liikkeellä olikin pohjoismaisista tekijöistä koostunut ryhmä.

---

Joulukuun 19. vuonna 2006 Helsinki oli aamuyöllä varsin hiljainen. Poliiseja työllistivät lähinnä pikkujouluista palaavat humalaiset nahistelijat, joita riittikin aamuyön viimeisille tunneille saakka. Kevyehkö pakkanen ja öinen lumisade toimivat ehkä poliisin apuna humalaisia rauhoitellessa. Kello 05.29 alkaneessa tapahtumaketjussa tilanne kuitenkin oli toinen. Poliisin hälytyskeskukseen tulleen ilmoituksen mukaan keskustassa sijaitsevaan Lindroosin kultasepänliikkeeseen oli murtauduttu ja tekijät olivat ilmoituksen tullessa vielä sisällä liikkeessä.

Ammattimainen murto

Murron oli nähnyt muun muassa paikalle tullut vartija, joka ei kuitenkaan uskaltanut puuttua tekijöiden toimiin vaan tyytyi seuraamaan tapahtumia turvallisen matkan päästä. Poliisille tulleiden tietojen mukaan tekijät olivat peruuttaneet farmarimallisella Audilla päin liikkeen ikkunoita ja murtautuneet rikkoutuneesta ikkunasta sisään liikkeeseen.

Tekijät onnistuivat pakenemaan paikalta ennen ensimmäisten poliisipartioiden saapumista. Mukaansa he kahmivat yli 780000 euron edestä pääasiassa erittäin arvokkaista kelloista koostuvan jättisaaliin. Saaliin joukossa oli muun muassa Rolex-, Cartier-, Ulysse Nardin-, ja Audemars Piquet -merkkisiä arvokelloja.

Helsingin keskustassa ja lähettyvillä olleet poliisipartiot aloittivat välittömästi paikalta paenneen Audin sekä tekijöiden etsinnän. Perin nopeasti eräs poliisipartio kiinnittikin huomiota heitä vastaan tulleeseen valottomaan ja harmaanväriseen farmari-Audiin. Partion yrittäessä pysäyttää Audia sen kuljettaja kiihdytti välittömästi nopeutta. Tästä alkoi erittäin vaarallinen takaa-ajo, jonka aikana Audi pakeni suurella nopeudella Helsingin keskustan läpi kaupungin länsipuolelle ja edelleen Espoon suuntaan. Myöhemmin ilmeni, että Audin kuljettaja oli ajanut jopa 200 kilometrin tuntinopeudella päästyään kaupungista ulos johtavalle väylälle. Kaupunkikortteleissa hän oli käyttänyt yli 120 kilometriä tunnissa nopeuksia. Tällaisten nopeuksien käyttäminen lumisilla teillä olisi varmasti ollut kohtalokasta, ellei tekijöiden autona olisi ollut tehokas nelivetoinen Audi S4 Quattro-henkilöauto, johon oli juuri vaihdettu uudet talvirenkaat. Takaa-ajo päättyikin hyvin nopeasti murtomiesten eduksi, eivätkä poliisipartiot onnistuneet tavoittamaan pakenevaa Audia. Viimeiset havainnot autosta saatiin keskustan länsipuolelta. Jälleen kerran poliisipartiot alkoivat haravoida lähialueita ja etsivät paennutta harmaata Audia.

Väärään aikaan väärässä autossa

Tässä vaiheessa poliisit olivat siis kertaalleen päässeet tekopaikan lähettyviltä tavatun harmaan Audin tuntumaan, mutta auto katosi keskustan länsipuolella. Intensiivisen takaa-ajon yhteydessä autosta oli saatu seuraavat tuntomerkit: farmarimallinen harmaa Audi, jossa oli mahdollisesti virolaiset rekisterikilvet. Näitä tuntomerkkejä vastaavia autoja poliisipartiot etsivät kunnes eräällä partiolla tärppäsi: heidän onnistui pysäyttää harmaa farmarimallinen ja Viron kilvissä oleva Audi A4, jossa oli sisällä neljä virolaista miestä sekä runsaasti erilaista tavaraa. Autoa näytettiin myös tapahtumat nähneelle vartijalle, jonka mielestä kyseessä saattoi hyvinkin olla tekopaikalta paennut Audi. Näin ollen autossa olleet miehet tuotiin kiinniotettuina Helsingin rikospoliisiin.

Jälkeenpäin ajateltuna on tuntunut, että varsinaisilla rikoksentekijöillä oli tässä tapauksessa kaikki tähdet kohdillaan. Poliisit olivat nimittäin juuri ottaneet kiinni autollisen virolaisia, joilla ei ollut mitään tekemistä koko asian kanssa. Kiinniotetut olivat tavallisia virolaisia rakennusmiehiä, jotka olivat ajaneet yötä myöden Suomen halki Helsinkiin ja suunnittelivat menevänsä aamulaivalla joulunviettoon koti-Viroon. Suunnitelmat siirtyivät hetkellisesti kun miehet ajoivat tekoautoa kiivaasti etsivien poliisien eteen tuntomerkkejä vastaavalla Audillaan joutuen syyttä kiinniotetuiksi.

Murron varsinainen rikostutkinta alkoi Helsingin rikospoliisissa sekavissa tunnelmissa. Sitä vaivasi iänikuinen miehistöpula sekä kulman takana odottavat joululomat. Tutkintaa aloittavien rikostutkijoiden saamien lähtötietojen mukaan poliisipartiot olivat siis onnistuneet ottamaan kiinni potentiaaliset tekijät ja tilanne oli kutakuinkin hallinnassa. Saaliista ei kuitenkaan ollut mitään tietoa. Virheellinen tilannekuva myöhästyttikin oikein suunnattujen tutkintatoimien aloittamista juuri ratkaisevan ajan verran. Tänä aikana varsinaiset rikoksentekijät saivat lisää etumatkaa ja poliisit hukkasivat kallisarvoisia tunteja täysin väärien ihmisten toimien selvittämiseen. Kiinniotettujen virolaisten rakennusmiesten syyttömyys onnistuttiin selvittämään muutamassa tunnissa, ja heidät vapautettiin heti, kun asia oli saatu varmistetuksi.

Tutkintaa jäi kuitenkin vaivaamaan virolaistauti, jonka myötä rikostutkijat käyttivät alussa valtaosan voimistaan baltialaisten rikoksentekijöiden löytämiseksi. Tätä ruokkivat myös erilaiset virheellisiksi osoittautuneet poliisien saamat vihjeet, joiden mukaan asialla olisivat olleet virolaiset tekijät. Toisaalta tekotapa ei näyttänyt virolaiselta. Itse asiassa kyseisellä tavalla ei ollut koskaan aiemmin murtauduttu suomalaiseen kultasepänliikkeeseen. Näin ollen tekotavan mukainen rikoksentekijöiden haarukointikaan ei vienyt rikostutkintaa eteenpäin – ainakaan vielä.

Rikostutkijoiden tilannekuva alkoi korjaantua pikku hiljaa kun ilmeni, että tekijät olivat käyttäneet varsinaiseen murtautumiseen Tampereelta anastettua mustaa farmarimallista Audi S4 Quattro -henkilöautoa. Tämä auto löytyi hylättynä perin läheltä sitä paikkaa, josta kaupungin läpi kulkenut takaa-ajo oli alkanut. Oli siis ilmeistä, että tekijät olivat suorittaneet murron Tampereelta anastetulla mustalla Audilla, jonka jälkeen he olivat hylänneet sen ja jatkaneet matkaa miltei vastaavanlaisella harmaalla Audilla. Tätä Audia poliisit ajoivat takaa pitkin Helsinkiä. Lisäksi selvisi, että tekijät olivat päässeet Lindroosin liikkeeseen sisälle asettamalla liikkeen oven paksua panssarilasia vasten puisia kuormauslavoja, joita vasten he olivat peruuttaneet varastetulla Audilla. Painavan auton synnyttämä iskuvoima välittyi kuormauslavojen kautta ikkunaan ja irrotti sen karmeistaan. Syntyneestä aukosta tekijät ryömivät sisälle liikkeeseen ja anastivat sieltä jättiläismäisen saaliinsa.

Oikeille jäljille

Virolaissekoilun jälkeen tutkijat alkoivat perehtyä tapahtumapaikalta saatuihin valvontakameratallenteisiin, jotta sekä viranomaisille että tiedotusvälineille voitaisiin toimittaa mahdollisimman hyvät tiedot rikoksen tekijöistä ja heidän käyttämistään ajoneuvoista.

Kameratallenteita tarkastelemalla tutkijoille selvisi, että tekijät olivat käyneet Lindroosin liikkeen edustalla pari tuntia ennen varsinaista murtoa tiedustelemassa ja suunnittelemassa murron toteuttamista. Tallenteiden perusteella tekijöitä näytti olevan vähintään kolme. Tekijät olivat hyvin tietoisia liikkeen ympäristössä olevista valvontakameroista, ja he kävelivätkin liikkeen ohitse kasvonsa peittäen. Varsinaisen murron aikana tekijät olivat pukeutuneet mustiin vaatteisiin ja kommandopipoihin, joten heidän tunnistamisensa oli miltei mahdotonta. Toiminta liikkeessä oli erittäin tehokasta ja nopeaa; ryhmän sisällä näytti vallitsevan selvä työnjako, jonka mukaan yksi tekijä keskittyi lähinnä vitriinien rikkomiseen, toinen korujen ja kellojen keräämiseen, ja kolmas piti vahtia liikkeen ulkopuolella ja toimi autonkuljettajana. Lisäksi ilmeni, että tekijöillä oli tiedustelumatkan aikana käytössään harmaa farmari-Audi, joka saattoi hyvinkin olla sama auto, jota poliisit ajoivat takaa pitkin Helsingin keskustaa.

Murtotapahtumien lisäksi tutkijat alkoivat selvittää varsinaisena tekovälineenä käytetyn Tampereelta anastetun mustan Audin liikkeitä. Näissä tutkimuksissa ilmeni, että auto oli anastettu Tampereelta vain muutamia tunteja ennen Helsingissä tapahtunutta murtoa. Se oli siis täytynyt ajaa Helsinkiin aivan hiljattain. Tampereelta Helsinkiin kulkee moottoritie, ja seuraavaksi tutkijat ryhtyivätkin selvittämään moottoritien varrella olevien huoltoasemien valvontakameratallenteita. Näiden joukosta onnistuttiin löytämään kuvaa yhdestä tekijästä, joka kävi ostamassa bensaa kanisteriin. Myöhemmin ilmeni, että Tampereelta varastetussa Audissa oli anastushetkellä erittäin vähän polttoainetta, ja tekijät joutuivat tankkaamaan sitä päästäkseen Helsinkiin saakka.

Valvontakameroista saadut tekijöiden kuvat lähetettiin välittömästi tulli- ja rajaviranomaisten sekä tiedotusvälineiden käyttöön. Varsinkin Helsingin satamista lähteviä ajoneuvoja ja henkilöitä pyrittiin tarkkailemaan tehostetusti, mutta valitettavasti toiminta ei tuottanut toivottua tulosta.

Ammattimaisten rikollisten jäljittämisessä poliisin kansainväliset yhteyskanavat ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi, ja niitä pyrittiin hyödyntämään myös tämän jutun tutkinnassa. Varsinaisten poliisiyhdysmiesten lisäksi tietojen vaihtoa tapahtui tutkintaryhmään kuuluneiden henkilöiden vanhojen henkilökohtaisten yhteyksien avulla. Hektinen rosvojahti jatkui muutaman vuorokauden ajan, jonka jälkeen poliisien oli tunnustettava, että tällä(kin) kerralla rosvot onnistuivat pakenemaan ainakin hetkeksi. Kokemus on opettanut, että tällaista rikosta seuraavat kaksi päivää ovat rikostutkijoille kiireisintä aikaa. Mitä enemmän aikaa kuluu itse teosta, sitä todennäköisempää on, että ryöstö-/varkaussaalis onnistutaan hävittämään poliisin ulottumattomiin. Rikoksen tekijöistä saadaan usein tietoja esimerkiksi teknisten tutkimusten avulla, mutta näiden tietojen saaminen kestää vähintäänkin useita päiviä. Näin ollen niitä ei pystytä hyödyntämään varsinaisessa ihmisjahdissa. Kansainväliset tekijät pyrkivät poistumaan maasta hyvin pian teon jälkeen. Näin kävi tälläkin kerralla.

Ruotsista!

Tuloksettoman ihmisjahdin päätyttyä jutun tutkintaryhmä alkoi selvittää tarkemmin niin kotimaasta kuin kansainvälistenkin yhteyksien kautta saapuneita vihjeitä ja tietoja. Näitä tietoja yhdistelemällä saatiin kohtalaisen nopeasti selville kolmen potentiaalisen tekijämiehen nimet. Kaikkien yllätykseksi nimet eivät olleetkaan virolaisia eivätkä liettualaisia, vaan ruotsalaisia. Ratkaisevin tieto näiden miesten henkilöllisyydestä tuli noin 250 kilometrin päässä Helsingistä sijaitsevan Ikaalisten kaupungin poliisipartiolta, joka oli hiljattain kiinnittänyt huomiota ulkomaisilla rekisterikilvillä varustetun henkilöauton liikkeisiin Ikaalisissa sijaitsevien autoliikkeiden liepeillä.

Partio oli tarkastanut auton ja siinä olleet matkustajat heidän tarkoitusperiensä selvittämiseksi. Autoa oli kuljettanut entisen Jugoslavian alueelta kotoisin oleva Arber-niminen mies, kyydissä olivat olleet tunisialaistaustainen Kim sekä Suomesta lähtöisin oleva Tapani. Kaikki miehet olivat kertoneet asuvansa Ruotsissa. Partiolle miehet kertoivat etsivänsä autoliikkeiden luota tietoja Audeja korjaavista liikkeistä, sillä heidän harmaan Audi S4:nsä ohjaustehostin oli menossa rikki. Puhemiehenä oli toiminut suomea puhuva Tapani.

Partio kirjasi auton ja henkilöiden tiedot tarkasti ja ilmoitti ne murron tutkijoille kuultuaan, että Helsingin rikospoliisi etsi Lindroosin murtoon liittyvää harmaata farmari-Audia. Aiemmin oli selvinnyt, että murrossa käytetty musta Audi oli anastettu Tampereelta, vain 40 kilometriä Ikaalisista.

Näiden tietojen valossa tutkijat pitivät Ikaalisista saatua vihjettä erittäin hyvänä. Arberin, Kimin ja Tapanin tietojen tarkistaminen Ruotsista antoi lisäpontta vihjeen käyttökelpoisuudelle. Göteborgin poliisilta saatujen tietojen mukaan heillä kaikilla oli rikollista taustaa. Ruotsin suunnan tarkempi tarkastelu paljasti myös, että Ruotsissa oli hiljattain tehty lukuisia liikemurtoja juuri kuormalavoja hyväksi käyttäen.

Lisäksi tutkijat kävivät läpi teon jälkeisinä päivinä Suomesta Ruotsiin lähtevien laivojen matkustajalistoja. Niiden joukosta onnistuttiinkin löytämään viitteitä, että ainakin Arber ja Kim olivat matkanneet Turusta Tukholmaan 19. joulukuuta. Tapanin nimeä ei näkynyt listoilla. Joka tapauksessa tutkinnassa keskityttiin nyt pääasiassa tämän Ruotsin suuntaan kohdistuvan tutkintalinjan selvittämiseen.

Tekijöiden osoittautuminen ruotsalaisiksi oli jutun tutkijoille täysi yllätys. Jos kyseessä olisi ollut rahankuljetusryöstö, Ruotsin suuntaa olisi varmasti osattu epäillä heti, mutta kultasepänliikemurtojen kohdalla tilanne oli toinen. Vaikka uusi käänne kävikin hieman tutkijoiden ammattiylpeydelle, osattiin sille myös naureskella. Tutkintaryhmässä muisteltiin muun muassa vanhaa maaotteluhenkistä sanontaa, jonka mukaan Ruotsiin päin ei kannattaisi kovin helposti pyllistää.

Osaava ja onnekas kolmikko

Arberin, Kimin ja Tapanin muodostamalla triolla oli erittäin hyvät valmiudet Lindroosin kaltaisten keikkojen tekoon. Arberilla oli aiempaa taustaa vastaavanlaisista teoista, lisäksi hän oli taitava autonkuljettaja. Arberilla oli käytössään tehokkaalla moottorilla varustettu nelivetoinen Audi S4 -farmariauto, jonka käsittely ei tuottanut hänelle vaikeuksia. Se nähtiin viimeistään Helsingin keskustan läpi kulkeneen takaa-ajon aikana.

Kimillä oli taustallaan kohtuullisen pitkä rikoshistoria, ja hänelläkin oli kokemusta vastaavanlaisista keikoista. Kim ja muut kolmikon jäsenet olivat myös sikäli harvinaisia nykyrikollisia, että he eivät ainakaan poliisin tietojen mukaan olleet huumausaineriippuvaisia.

Joukon Suomi-tuntija oli Tapani, joka oli muuttanut Göteborgiin Pirkanmaan seudulta reilut kymmenen vuotta sitten. Tapanilla ei ollut pitkää rikosrekisteriä, mutta hänellä oli hyvät yhteydet Göteborgin rikollispiireihin. Toisaalta rikosrekisterin puuttuminen saattoi hyvinkin kertoa siitä, että Tapani todella osasi hommansa eikä jäänyt kiinni teoistaan. Suomen lisäksi hän tunsi autot sekä niiden anastamiseen liittyvät niksit. Tapanin mukaan Lindroosin kaltaisen keikan suorittaminen edellytti soveltuvan ajoneuvon löytämistä. Auton piti olla tehokas ja nelivetoinen, jotta sillä pystyttäisiin tarvittaessa pakenemaan lumisilla teillä.

Näiden tietojen perusteella kolmikko päätyi anastamaan Tampereelta mustan neliveto-Audin, joka oli varustettu 320 hevosvoiman moottorilla. Pakoautona käytettiin Arberin omaa harmaata nelivetoista Audi S4:ää, johon vaihdettiin vielä ennen keikkaa uudet talvirenkaat. Teossa käytetty ajoneuvokalusto oli siis huippuluokkaa, toisin kuin yleensä vastaavanlaisissa tapauksissa.

Jälkikäteen arvioituna keikan onnistuminen johtui pitkälti tekijöiden tietämyksestä ja hyvästä suunnitelmasta lisättynä reilulla annoksella puhdasta tuuria. Keikka toteutettiin yksinkertaisen nerokkaalla ja röyhkeällä tekotavalla, joka olisi kuitenkin voinut epäonnistua hyvinkin helposti. Arber, Kim ja Tapani valmistelivat keikan suorittamisen hyvin tutustumalla liikkeen rakenteisiin ja etsimällä siitä murron mahdollistavia heikkoja kohtia. Tekoauto valittiin huolella, ja maasta poistumistakin oli mietitty.

Siitäkin huolimatta tällaisen keskellä Helsinkiä tehdyn keikan onnistuminen edellyttää myös hyvää tuuria. Sitä tällä kolmikolla riitti monessakin kohdassa. Kenties suurimman onnenpotkun he saivat tekopaikan lähelle harmaalla farmari-Audilla ajaneiden virolaismiesten kautta. Se nimittäin keskeytti Arberin omalla autolla paenneiden tekijöiden etsinnät vähäksi ajaksi juuri kriittisillä hetkillä. Oman auton käyttö pakoautona ihmetytti jutun tutkijoita loppuun saakka. Se herättikin kysymyksiä siitä, pitivätkö tekijät pakenemistaan niin varmana, että uskalsivat ottaa tässä asiassa riskejä vai oliko murron tekemisellä niin kiire, ettei toista autoa yksinkertaisesti ennätetty hankkia?

Tutkintatoimet Ruotsissa

Jutun tutkintaryhmä onnistui selvittämään Arberin, Kimin ja Tapanin murtoa edeltävät liikkeet Suomessa kohtuullisen hyvin. Lisäksi siis selvisi, että Arber ja Kim olivat mitä luultavimmin poistuneet Suomesta heti teon jälkeen. Näin ollen oli syytä epäillä, että myös saalis olisi jo Ruotsissa. Tutkinnan painopiste siirrettiinkin nopeasti Ruotsiin, ja asiaa ryhdyttiin selvittämään kiinteässä yhteistyössä Göteborgin poliisin kanssa. Tämä yhteistyö toimi erittäin hyvin koko tutkintaprosessin ajan.

Saaliin siirto Ruotsiin varmistui, kun Göteborgin poliisi teki tammikuun alkupäivinä kotietsinnän suurehkon silmälasivarkauden perusteella göteborgilaisen Fabian-nimisen miehen asunnolle. Etsinnän yhteydessä asunnosta löydettiin muun muassa käsiase ja neljä kelloa, joissa oli kiinni Lindroosin hintalaput. Asunnosta löydettiin myös käsinkirjoitettu lista, johon oli kirjattu Lindroosilta varastettujen kellojen hintoja ja malleja.

Suoritetuissa kuulusteluissa Fabian oli erittäin vaitonainen kellojen ja listan alkuperästä. Kellolöydösten lisäksi Göteborgin poliisit saivat selville, että Arber oli myynyt käytössään olleen harmaan farmari-Audin hyvin pian Lindroosin murron jälkeen. Näytti vahvasti siltä, että kolmikko oli saanut myydyksi ainakin osan saaliista ja hävittänyt mahdollisia todisteita kiireen vilkkaa.

Helsingin rikospoliisissa ryhdyttiinkin valmistelemaan Arberin, Kimin ja Tapanin kiinniottoihin liittyviä toimia. Helsingistä lähetettiin helmikuun alussa