Rikosreportaasi Pohjoismaista 1989

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista 1989 kertoo pitkän rivin jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Islannista. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja tuomiot niistä on annettu. Rikosreportaasi Pohjoismaista 1989 on hengästyttävää luettavaa – totuus kun on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan muutamien Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpien tarinoiden kulissien taakse, ja tutustumaan siihen palapeliin, minkä syyllisten selvittäminen vaatii.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 2, 2018
• ISBN: 9788711972342

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia · Tanska

Tanskalaisjohtaja norjalaisen panttivankina

Uutinen, jonka mukaan eräs tanskalainen vakuutusjohtaja oli otettu panttivangiksi ja 1,5 miljoonaa dollaria siirretty USA:han pankkiin aiheutti hetkellistä käsienvääntelyä ja juoksemista Poliisilaitoksen pitkillä käytävillä.

Tekijän pidättäminen mahdollisti poliisitutkinnan, joka osoitti, että kyseessä ei ollut aivan tavallinen tekijä.

Levottomuutta Poliisilaitoksella

Kööpenhaminan rikospoliisin päällikkö kohentautui tuolissaan, kun hänelle keskiviikkona, huhtikuun 2. päivänä 1986 ilmoitettiin puhelimitse vakuutusyhtiö Balticasta, että eräs yhtiön johtajista oli kidnapattu ja amerikkalaiseen pankkiin oli siirretty miljoonia.

Vakuutusyhtiössä ei tiedetty tapahtumain kulkua taikka kidnapatun johtajan olinpaikkaa.

Murhajaoksen päällikkö ja ryöstöjaoksen päällikkö, tämän artikkelin kirjoittaja, saivat heti tiedon, jonka jälkeen soitettiin vakuutusyhtiöön ilmoituksen tarkentamiseksi.

Samalla mainittujen kahden jaoksen henkilöstö jaettiin ryhmiin, jotta tutkinta saataisiin pian käyntiin. Vakuutusyhtiöön lähetettiin ryhmä varmistamaan tekopaikka ja kuulustelemaan henkilökuntaa. Kun rahojen siirto saattoi viitata pakenemiseen maasta myös Kastrupin lentokentälle lähetettiin ryhmä, samoin kuin rajoille ilmoittamiseen valmistauduttiin.

Johtajan vaimoon ja lapsiin oli otettu yhteys vakuutusyhtiöstä, joten yksi ryhmä sai tehtäväkseen etsiä heidät ja viedä heidät turvalliseen paikkaan.

Nopeaa toimintaa

Vastaraportit saatiin pian. Vaimo noudettiin työpaikalta ja tuotiin Poliisilaitokselle kuulusteluun ja lapset, jotka kävivät kahta eri koulua haettiin ja vietiin yhtiön erään toisen johtajan luo poliisin suojeluksessa.

Pian saatiin Kastrupin poliisivartiosta tieto, että johtajan nimellä oli varattu lentopaikka New Yorkiin, lähtöaika kello 13.13, sekä että matkustajat olivat jo koneessa.

Tekijä pidätetään

Mieheen voitiin käydä käsiksi monella tavalla. Kysymys oli siitä, antaisiko poliisijohto koneen lentää Lontooseen, missä sillä olisi välilasku? Vai pidäteltäisiinkö konetta ja mies otettaisiin kiinni koneen vielä ollessa portilla 19.

Johtajan vaimo ja lapset olivat turvassa, ja koska tekijä oli läpäissyt lentoaseman tarkastuksen ja häntä siis voitiin pitää aseettomana lentokenttähenkilökunnalle annettiin tieto, että sekä panttivangin että kidnappaajan matka estettäisiin, jos se olisi mahdollista aiheuttamatta vaaraa muille matkustajille.

Pidätys suoritettiin ilman kommelluksia. Molemmat kutsuttiin koneen etuosaan ja poliisin pidätettyä kidnappaajan molemmat vietiin koneesta ulos. Kone pääsi nousemaan vain lyhyen myöhästymisen jälkeen, kun tekijän matkatavarat oli ensiksi otettu talteen.

Kalpea mutta hillitty johtaja antoi heti poliisille tärkeitä tietoja. Tietenkin hän kysyi heti, mitä kuului hänen perheelleen, jonka hän koko ajan oli luullut kidnapatuksi.

Tekijän matkatavarat oli attachélaukku, jossa oli koodilukko ja joka sisälsi puoliautomaattisen 22 kaliiperin pistoolin, jonka lippaassa oli kahdeksan kovaa panosta, sekä äänenvaimentajan ja lisäksi 18 kovaa panosta sisältävän rasian.

Samasta laukusta löydettiin koko joukko mielenkiintoisia asiakirjoja, mm. kidnappaajan käyttämä uhkauskirje.

Johtaja vietiin Poliisilaitokselle, missä jälleennäkemisen ilo vaimon kanssa tietenkin oli suuri.

Johtajan kokemukset

Kun johtajan autonkuljettaja oli noutanut hänet hänen asunnostaan hän saapui yhtiön Bredgadella olevaan konttoriin kello 08.45. Koska hän oli juuri palannut lomalta hän jutteli yhtiön työntekijöiden kanssa, ennen kuin itse ryhtyi päivän töihin. Tämän keskustelun aikana konttoriin tuli mies ja kysyi englanniksi, saisiko hän keskustella johtajan kanssa, ja hänelle vastattiin kieltävästi.

Johtaja meni konttoriinsa. Pian tämän jälkeen hänen sihteerinsä tuli kertomaan miehen palanneen takaisin ja tuoneen johtajalle kirjeen, joka hänen oli tärkeä lukea. Mies seisoi sihteerin toimistossa ja antoi paperin, jolle oli koneella kirjoitettu englanninkielinen teksti, jossa oli kirjoitusvirheitä.

Kirjeen luettuaan johtajalla ei ollut mitään syytä epäillä, kirje oli uhkauskirje ja sen takana oli italialainen organisaatio. Hänen perheensä oli ilmeisesti vaarassa ja mies oli aseistautunut. Johtajan piti lopettaa sanomalla, että kaikki oli niin kuin pitikin.

Mies kutsui itseään Meyersiksi, ja se nimi oli myös aivan sivun alareunassa. Tullessaan konttoriin mies otti laukustaan pistoolin. Siinä oli äänenvaimennin ja lipas. Meyers otti lippaan ulos ja näytti, että siinä oli patruunoita. Kun hän teki mantteliliikkeen, yksi patruuna lensi ulos. Samalla hän selitti, että panos räjähtäisi osuessaan, jos hän ampuisi johtajaa päähän. Ohimennen hän kertoi, että johtajan tytär oli kontrollissa. Hän ei halunnut sanoa, kuka tytöistä oli kyseessä.

Pistoolimies kertoi olevansa vain suuremman organisaation juoksupoika. Tämä organisaatio halusi 1,5 miljoonaa dollaria, jolloin johtajalle ja hänen perheelleen ei tapahtuisi mitään.

Vaatimuksia lisätään.

Johtaja sai määräyksen peruuttaa kokouksensa ja siirtää telexillä 1,5 miljoonaa dollaria omissa nimissään vakuutusyhtiön tavanmukaiseen pankkiin New Yorkiin. Meyers kirjoitti paperille, mitä olisi sanottava talousjohtajalle, joka muodollisesti olisi rahojen siirtäjä. Meyers selitti, että hän ei mielellään ampuisi, mutta oli siihen valmis, ja että hän oli murhannut pari kertaa aikaisemminkin. Näitä uhkauksia laukoessaan hän tähtäsi hetkisen johtajaa aseellaan, mutta muutoin hän istui heilutellen asetta edessään.

Johtajalta kysyttiin, oliko hänellä passi mukanaan ja kun vastaus oli kielteinen Meyers vaati, että he ajaisivat johtajan asunnolle noutamaan sitä. Hän tunsi muuten johtajan huvilan hyvin ja että se sijaitsi kirkon ja joidenkin tenniskenttien vieressä. Hän tiesi myös, että huvilassa oli hälytinlaitteet.

Meyers halusi soittaa myös SAS:lle. Kello 12.10 lähtevään koneeseen oli varattu kaksi paikkaa, mutta nyt Meyers ilmoitti, että he eivät ehtisi siihen koneeseen, joten tilaus oli siirrettävä myöhemmäksi. Hän soitti vielä myöhemmin ja hänen varauksensa vahvistettiin.

Johtaja tilasi sihteerinsä välityksellä kuljettajansa, joka vei hänet ja kidnappaajan johtajan huvilalle, mistä passi noudettiin. Ajomatkan aikana Meyers vaikutti hyvin hermostuneelta ja epäili muun muassa muita autoja. Hän osoitti tämän siten, että hän kirjoitti ne muistiin paperinpalaselle. Johtajan kuljettaja ei pystynyt seuraamaan keskustelua, joka tapahtui englanniksi.

Asunnossaan johtaja pakkasi laukkuun joitakin toilettitarpeita, haki passinsa makuuhuoneesta, ja sitten he poistuivat nopeasti huvilasta.

Heidän palattuaan takaisin konttoriin johtajan sihteeri vahvisti, että rahat oli siirretty ja olisivat valmiina pankin auetessa. Tämän jälkeen Meyers pani laukkuunsa kaiken, mitä hän oli kosketellut, kuten kahvikupin ja uhkauskirjeen. Hänellä oli siellä myös ase. Kerma- ja kahvikannusta hän pyyhki sormenjälkensä.

Autonkuljettaja ajoi heidät tämän jälkeen lentokentälle, missä johtaja maksoi lentoliput luottokortillaan. Meyers luovutti laukkunsa tavallisena matkatavarana kuljetettavaksi, kun taas johtaja piti laukkunsa.

Meyersillä ei nyt ollut asetta, mutta johtaja muisti, että hänen saamansa tiedon mukaan yksi hänen tyttäristään oli otettu panttivangiksi, joten hän ei uskaltanut huutaa apua. Matkalla koneeseen he kohtasivat kaksi virkapukuista poliisia, mutta samalla Meyers antoi uuden uhkauksen: jos jotain tapahtuisi hän menettäisi tyttärensä ja hän itse saisi 20 vuotta vankeutta.

Meyers puhui koko ajan englantia, mutta johtajan käsityksen mukaan hän ymmärsi tanskaa. Hän antoi useita kertoja johtajan ymmärtää, että hän tunsi hänen perheensä, heidän asuntonsa ja myös yhtiön rakennuksen. Myös hän ilmeisesti tiesi, miten valuuttaa siirrettiin ulkomaisiin pankkeihin Kansallisen Pankin ohi.

Sihteerin kokemukset

Vakuutusyhtiöön lähetetyn ryhmän piti heti yleiskuvan asiasta saatuaan lähettää nopeasti raportti Poliisilaitokselle.

Johdon sihteeri kertoi, että englantia puhuva henkilö oli soittanut edellisenä päivänä, huhtikuun 1. päivänä, ja halunnut puhua johtajan kanssa. Miehelle, joka sanoi nimekseen Meyers ilmoitettiin, että johtaja olisi paikalla vasta seuraavana aamuna ja että keskustelua hänen kanssaan olisi vaikea järjestää, sillä häntä oli odottamassa monta kokousta.

Seuraavana aamuna kello 08.40 aikaan johtaja saapui konttoriin ja joidenkin kohteliaiden tervehdysten jälkeen hän alkoi läpikäydä postiaan. Samaan aikaan ovesta tuli nuori mies kysyen englanniksi johtajaa. Sihteeri tunsi heti miehen äänen Meyersiksi, jonka kanssa hän oli puhunut edellisenä päivänä.

Johtaja esittäytyi Meyersille, joka pyysi viittä minuuttia puhuakseen jostakin tärkeästä, joka koski hänen lapsiaan.

Herra Meyers ohjattiin ulos ja johtaja meni omaan konttoriinsa ja Meyers poistui. Pian tämän jälkeen hän tuli takaisin. Nyt hänellä oli kädessään paperi, jonka hän halusi antaa johtajalle.

Sihteeri meni johtajan luo kertoen hänelle, että hän ei saanut miestä poistumaan, minkä vuoksi johtaja seurasi sihteeriä ulos. Siellä hän otti paperin vastaan ja häntä pyydettiin lukemaan se kahdesti, ennen kuin vastaisi mitään. Johtajan luettua paperin hän meni miehen kanssa konttoriinsa ja sulki oven.

Kymmenen minuutin kuluttua sihteeriä pyydettiin peruuttamaan kaikki kokoukset. Noin puolen tunnin kuluttua johtaja soitti hänelle kertoen edelleenkin keskustelevansa herra Meyersin kanssa ja että heidän tapaamisensa kestäisi todennäköisesti koko päivän, jonka vuoksi häntä ei saisi häiritä.

Sihteeri oli jo ymmärtänyt, että kaikki ei ollut niin kuin piti, mutta lähti siitä, että kyse oli jostakin lapsia koskevasta. Jälleen puolen tunnin kuluttua tilattiin kaksi kuppia kahvia ja hän pystyi huomaamaan, että johtaja ei ollut oma itsensä. Hän esitti varovaisen kysymyksen johtajalle ja sai vastaukseksi, että hän ei halunnut minkäänlaista apua.

Kahvi tarjoiltiin ja hetkisen kuluttua johtaja tuli huoneestaan ja pyysi tilaamaan yrityksen autonkuljettajan ja auton. Pian tämän jälkeen johtaja ja herra Meyers tulivat ulos ja johtaja ilmoitti poistuvansa vain hetkiseksi. Tämän jälkeen molemmat poistuivat.

Jonkin täytyy olla vialla

Sihteeri meni johtajan konttoriin siistimään. Hän totesi, että muovimukit olivat poissa ja pöydällä siinä kohdassa, jonka edessä Meyers oli istunut oli kirje. Hän otti kirjeen katsoakseen, oliko se jotain pois heitettävää. Luettuaan kirjeen hän ymmärsi, mikä oli vialla ja hän riensi ottamaan kirjeestä kopion, ennen kuin pani kirjeen takaisin pöydälle. Ennen kuin hänen onnistui tehdä mitään muuta johtaja ja herra Meyers palasivat takaisin ja menivät konttoriin.

Pian tämän jälkeen he poistuivat ja sihteeri otti viipymättä yhteyden muihin johtajiin.

Uhkauskirje

Englanniksi kirjoitetun kirjeen summittainen sisältö oli seuraava:

"Hyvä herra … On tärkeää, että pysytte rauhallisena ja luette tämän kirjeen ennen kuin teette taikka sanotte mitään. Minä-me edustamme erästä italialaista terroristiorganisaatiota. Juuri nyt tähtään Teitä 22-kaliiperisella automaattipistoolilla, jossa on äänenvaimentaja.

Ellette noudata kirjeessä annettuja ohjeita Teidät surmataan. Sama koskee myös perhettänne. Se Teidän on koko ajan muistettava. Antaakseni Teille lisätietoja ja -ohjeita Teidän on varmistettava, että kukaan ei voi kuunnella keskusteluamme. Jos joku kollegoistanne hälyttää muut, ei tilanne enää ole hallinnassani ja organisaatio toteuttaa kostosuunnitelmansa. Sen vuoksi vetoan Teihin olemaan hälyttämättä ketään millään tavalla, jos haluatte säästää ihmishenkiä. Murhat eivät meitä kiinnosta, mutta me tulemme tappamaan, jos tilanne niin vaatii. Olemme tehneet niin aikaisemminkin.

Luettuanne tämän kirjeen Teidän on varmistuttava siitä, että Te ja minä olemme ainoat huoneessa. Ja että kukaan ei voi kuunnella keskusteluamme. Kun olette ymmärtänyt tämän – olkaa hyvä ja sanokaa juuri näin: Mitä voin tehdä hyväksenne, herra Meyers."

Kuka kidnappaaja oli?

Tuo hyvännäköinen, nuori ja englantia puhuva mies osoittautui norjalaiseksi, hän oli 20-vuotias, naimaton, Oslossa asuva opiskelija. Norjan poliisille tehtyyn tiedusteluun saatiin vastaus, että hän ei enää opiskellut ja että asunto oli tilapäinen. Mies oli viime aikoina oleskellut aika lailla ulkomailla, lähinnä Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja USA:ssa.

Kidnappauksen lisäksi häntä tultaisiin Tanskassa syyttämään hotellipetoksesta, koska hän oli asettunut asumaan Hotel Scandinaviaan, vaikka hänellä ei ollut rahaa asumiskustannustensa maksuun.

Saksassa nuorukainen oli aiheuttanut samanlaisia ongelmia, vaikka häntä ei ollut haluttukaan panna niistä vastuuseen. Luottonsa vahvistamiseksi hän oli lähettänyt hotellistaan Saksassa surunvalittelusähkeen Olof Palmen perheelle Tukholmassa tapahtuneen Palmen murhan jälkeen.

Hotellissa suoritettiin tarkastus ja paperikorista löytyi englanniksi kirjoitettuja kirjelmiä, jotka viittasivat siihen, että hän jo tällöin suunnitteli saksalaisiin pankkeihin kohdistuvia kaappauksia.

Norjan jutut

Norjassa Christian – kuten me häntä vastedes voimme kutsua – on tunnettu shekkipetoksista ja muun tyyppisistä petoksista, jotka alkoivat hänen ollessaan noin 17-vuotias. Kun hän halusi jotain määrättyä itselleen, hän varasti shekkilomakkeita, luottokortteja ja postipankin säästökirjoja komeroista, uimalaitoksista ja vastaavista. Tällä tavalla hän hankki itselleen kahden vuoden aikana 100000-150000 kruunun ylimääräiset tulot. Hän oli aina suorittanut rikoksensa yksin.

Halusi kidnapata pankkimiehen

Miettimisen aihetta saattaa antaa se, että muuan norjalainen naispuolinen pankkivirkailija kertoi, että eräs mies oli useita kertoja, viimeksi tammikuun 10. päivänä 1986 käynyt tapaamassa häntä hänen asuntonsa ulkopuolella.

Mies seisoi aamulla 19 asteen pakkasessa odottamassa häntä hänen asuntonsa ulkopuolella. Pankkivirkailija kutsui poliisin ja kun Christian pidätettiin, sillä hänhän se oli, hän oli aseistautunut katkaistulla haulikolla.

Christian vangittiin viikoksi, päästettiin sitten vapaaksi ja tuomittiin myöhemmin laittomasta aseen hallussapidosta. Hän kiisti aikoneensa tehdä mitään rangaistavaa.

Eipä kummastuta, että tuo pankkivirkailija tänään ajattelee kokemustaan sekavin tuntein.

Autopetos

Norjan poliisi halusi mielellään puhua Christianin kanssa, koska epäiltiin, että hän oli hieman liian helposti ansainnut 145000 kruunua.

Eräs henkilö oli Aftenpostenissa ilmoittanut vuoden 1983-mallisen Mercedes 190E:n myytäväksi. Maaliskuun 13. päivänä 1986 aamupäivällä Christian otti ilmoittajaan yhteyden.

Christian todisti henkilöllisyytensä väärällä ajokortilla ja ilmoitti haluavansa ostaa auton, mutta että ensiksi hän halusi testata auton virallisella testausasemalla. Hän sai siihen luvan ja kun omistajalla ei ollut aikaa lähteä mukaan hän oli tyytyväinen, että Christian itse huolehti testistä. Valitettavasti matka ei suuntautunutkaan testausasemalle, vaan suoraan autokauppiaan luo. Sitä ennen Christian oli kuitenkin väärentänyt asiakirjat käyttämällä tavallista pyyhekumia ja pitämällä huolta siitä, että autopuhelinta ei voinut käyttää.

Autokauppiaan luona hän esittäytyi merimieheksi ja väitti, että hänellä oli hyvin kiire ja halusi sen vuoksi tehdä nopeat kaupat. Autokauppias huomasi myös hyvien kauppojen mahdollisuuden, joten Christian sai shekin, jonka lunastamisessa pankista hän ei aikaillut.

Christianilla oli hallussaan väärä ajokortti ja se johtui siitä, että hän joskus aikaisemmin oli varastanut joitakin ajokorttilomakkeita ja leiman Valtion autokatsastuskonttorista Oslosta. Kortti oli täytetty Oslossa eräällä näyttelykirjoituskoneella Karl Johans gatella ja sitten täydennetty hänen omalla valokuvallaan, jonka jälkeen muuan mainostoimisto oli 12 kruunun korvausta vastaan muovittanut kortin.

Valmistelee kirjaa …?

Marraskuussa 1984 Christian oleskeli Tukholmassa ja vain hän itse tietää selityksen tähän oleskeluun. Poliisi löysi katkaistun haulikon ja luonnoskirjan, jonka Christian oli kirjoittanut. Hänen Norjan poliisille antamansa selityksen mukaan hän oli jo kauan uneksinut rikosromaanin kirjoittamisesta henkilöstä, joka ottaisi panttivangin aseistautuneena katkaistulla haulikolla.

Luonnoskirjassa oli johdanto, jossa hän harkitsi havainnoinnin ja groundworkin aikarajoja, sekä mainiten odotetun summan suuruuden. Varsinainen teon suoritus oli kuvattu erikseen. Se oli hyvin yksityiskohtainen ja lähti lyhykäisyydessään siitä, että romaanihenkilö matkustaisi Tukholmaan mukanaan haulikko, asettuisi hotelliin ja alkaisi sitten etsiä kohdetta sekä tutustuisi tämän henkilökohtaisiin oloihin.

Joku henkilö kidnapattaisiin oikealla hetkellä, surmattaisiin ja piilotettaisiin, ennen kuin otettaisiin yhteys pääkohteeseen ja hän saisi tietää, että ensimmäinen henkilö oli kidnapattu, mutta oli vahingoittumaton, jonka vuoksi vaadittaisiin miljoonaa. Sitten päähenkilö kuljetettaisiin samaan paikkaan kuin ensimmäinen henkilökin ja surmattaisiin samalla tavalla. Pako Tanskan kautta ja rahojen vaihto oli kuvattu.

Matka Tukholmaan

Koska kirja kirjoitettaisiin minä-muodossa Christian piti tärkeänä, että hän hankkisi itselleen joitakin todellisuuskokemuksia. Hän osti itselleen haulikon Oslossa ja vei sen mukanaan Ruotsiin sahattuaan sekä piipusta että perästä osan pois. Tukholmassa hän asettui hotelliin väärällä nimellä ja hotellihenkilökunnan kuullen hän puhui ainoastaan englantia.

Ostettuaan eräästä liikkeestä joitakin haulikonpanoksia hän alkoi puhelinluettelosta etsiä sopivaa firmaa.

Sitten hän soitti tietyn firman pääkonttoriin ja sai tietää johtajan nimen. Löydettyään puhelinluettelosta yksityisosoitteen hän lähti paikalle. Mutta hänen ei onnistunut löytää sitä. Hänen tarkoituksenaan oli ottaa selville, oliko asunto jossakin turvallisuusvalvonnassa.

Myöhemmin hän ajoi jälleen paikalle löytämättä kuitenkaan oikeaan osoitteeseen, ja nyt haulikko oli hänellä mukanaan. Hän löysi sopivan paikan ja laukaisi kerran suoraan ilmaan saadakseen käsityksen siitä, kuinka kovalta pamaus kuulostaisi.

Christianin onnistui saada puhelinyhteys johtajaan ja hän kertoi kirjeestä, jonka hän mielellään antaisi johtajalle. Johtaja oli kuitenkin pyytänyt Christiania vain postittamaan kirjeen, jolloin hän katsoisi sitä.

Christianilla alkoi nyt olla taloudellisia vaikeuksia, jonka vuoksi hän anasti hotellin saunasta lompakon, lähti pois maksamatta ja ajoi Arlandan lentokentälle ja lensi kotiin Osloon.

Ruotsin poliisi on voinut kuulustella Christiania Oslossa. Hän pysyi kuitenkin väitteessään, että Tukholman matka oli tarkoitettu pelkästään maastotutkimukseksi ennen rikosromaanin kirjoittamista.

Kuulustelut Tanskassa

Dommervagtenissa toimitetussa perustuslakikuulustelussa Christian myönsi tosiseikat, mutta sitä seuranneissa kuulusteluissa hän osoittautui hyvin vaikeaksi kuulusteltavaksi.

Poliisi toimitti koko ajan tutkimuksia ja kuulusteluja, joiden tulokset ilmoitettiin Christianille sopivina ajankohtina. Hän oli joka kerta hyvin varautunut. Hän halusi aina tietää, mitä hän oli sanonut perustuslakikuulustelussa, jonka jälkeen hän enimmäkseen pysyi ensimmäisissä selityksissään.

Hän myönsi kerran olleensa johtajan asunnon luona ja saaneensa muun muassa eräästä nimikilvestä tietää koko perheen etunimet. Sellainen tietohan on käyttökelpoinen, kun jossakin myöhemmässä vaiheessa ilmoittaa kidnapanneensa jonkun tietyn henkilön.

Hän oli myös tutkinut huvilan turvajärjestelyjä ja hän tiesi kirkosta ja joistakin tenniskentistä, jotka sijaitsivat johtajan asunnon läheisyydessä. Nämä havainnot sopivat hyvin käytettäväksi uhkauksen perusteina.

Poliisin ei onnistunut selvittää, miten Christian löysi juuri tämän johtajan. Hänen oma selityksensä, että hän oli löytänyt nimen eräästä ammattilehdestä oslolaisessa kirjastossa ei ollut sen paremmin vahvistettavissa kuin kumottavissakaan. Tutkimukset viittasivat siihen, että alunperin hän oli ollut kiinnostunut eräästä toisen firman johtajasta, mutta hän kiisti sen.

Pistoolista kerrottakoon, että se oli myyty Christianille maaliskuun 18. päivänä 1986 eräässä new yorkilaisessa liikkeessä todennäköisesti väärällä, Norjan pääkonsulaatin nimelle kirjoitetulla ostoluvalla. Eräästä oslolaisesta urheiluliikkeestä hän osti laillisesti äänenvaimentajan, jonka jälkeen hän löysi samasta kaupungista asesepän, joka asensi vaimentajan pistooliin. Hän ilmoitti tälle ostaneensa aseen Oslossa asekauppiaalta ja että hänen tarkoituksenaan oli matkustaa USA:han, ehkä Lontooseen mitä pikimmin, joten asialla oli erittäin kiire.

Jännittävä oikeudenkäynti

Kun Christianin laukku ja hänen kaikessa kiireessä jättämänsä hotellihuone tutkittiin löydettiin paljon jännittävää. Poliisi ei epäillyt lainkaan, Christian oli jo kauan leikkinyt ajatuksella tehdä suuri keikka, joka suoritettaisiin uhkauksella ja mahdollisesti ottamalla panttivanki.

Löydettiin eri sisältöisiä kirjeitä, jotka kaikki kuitenkin päätyivät uhkaukseen taikka panttivangin ottamiseen. Myös löydettiin muistiinpanoja, jotka tukevat poliisin olettamuksia perusteellisista valmisteluista.

Muuan kirje osoitti, että hän tarvitsi myös psyykkistä latautumista. Hän oli kirjoittanut itselleen norjaksi:

– Hän ei saa sinua!!! Sinä voit vain voittaa!!! Hyvää huomenta – tänään sinusta tulee rikas!!!

Paljon matkustellut

Lyhyt selostus hänen urotöistään osoittaa, että Christian on nauttinut elämästään.

Ennen menoaan Tukholmaan hän oli ollut Las Palmasissa. Oslossa hänet vangittiin tavallisen omaisuusrikoksen yhteydessä ja kummallisista edesottamuksistaan Tukholmassa.

Hän sai tuomion 1985-vuoden lopussa, jonka jälkeen hän matkusti Brysseliin ja myöhemmin New Yorkiin. Tammikuussa 1986 hän palasi Osloon, missä hän jälleen herätti mielenkiintoa pankkivirkailija-episodin yhteydessä.

Melkein koko helmikuun hän oleskeli Saksassa, missä hän teki hotellipetoksia ja missä poliisi hänen hotellihuoneestaan löysi kirjeen, joka osoitti hänen leikkineen ajatuksella tehdä jonkinlainen suuri pankkikaappaus.

Maaliskuun alussa hän käväisee Länsi–Berliinissä ja matkustaa takaisin Hampuriin. Sitten hän matkustaa Kööpenhaminaan ennen paluutaan Osloon, missä hän suorittaa petoksen myymällä kokeiltavakseen saamansa auton. Tämän jälkeen hän matkustaa suoraan Kööpenhaminaan, missä hän asettuu erääseen suureen hotelliin ja yrittää viisumia Etelä–Afrikkaan, ennen kuin matkustaa lentoteitse Lontoon kautta New Yorkiin. Ja sitten taas Osloon pariksi päiväksi ja takaisin Lontooseen, missä hän ilmeisesti oleskelee jossakin hotellissa maksamatta laskuaan. Lontoosta Osloon pariksi päiväksi ja sitten huhtikuun 1. päivänä Kööpenhaminaan, missä hän asettuu hotelliin ja jättää jälleen maksamatta. Seuraavana päivänä hän ottaa panttivangin.

Halusi miljonääriksi

Christian on mukava ja kohtelias nuori mies, mutta valitettavasti myös uneksiva fantastikko, joka monen vuoden ajan on himoinnut rahaa, paljon rahaa.

Hän on antanut haastattelun viikkolehti Veckans Rapport’ille, missä hän selittää, että hänen on hyvin vaikea antaa anteeksi itselleen sitä, että suunnitelma epäonnistui ja että hän tänään ei istu Etelä–Afrikassa rikkaana ja hyvinvoivana miehenä. Aamukahvi pilasi kaiken, sillä sihteeri pani tarjottimen uhkauskirjeen päälle. Jos minulla olisi ollut apulainen New Yorkissa olisin ainakin varmistanut rahat. Jos olisin mennyt vielä pidemmälle ja todella kidnapannut johtajan perheen, olisin luultavasti nyt vapaalla jalalla ja monimiljonääri.

Samassa haastattelussa hän kertoo, että hän ei ollut aikonut käyttää asettaan. Hänen luonteelleen ei väkivaltaisuus sovi. Hän ei esim. pystynyt ryöstämään pankkia, vaikka hän tietääkin, että hänen hermonsa ovat hyvät.

Kovennettu tuomio

Juttua käsiteltiin Kööpenhaminan raastuvanoikeuden 7:11ä osastolla ja Christian tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen ja karkotettavaksi Tanskasta kielloin olla koskaan palaamatta Tanskaan.

Rangaistusta mitatessaan oikeus katsoi raskauttavaksi sen, että rikos oli tarkkaan etukäteen suunniteltu, että hänellä oli ollut mukanaan ladattu pistooli, sekä – rangaistusajan pituutta silmällä pitäen – että vaadittu summa oli niin huomattava.

Lieventävänä seikkana oikeus piti sitä, että hän teki rikoksensa yksin, hänen nuorta ikäänsä sekä hänen pidätykseensä liittyviä olusuhteita.

Voimassa olevien säännösten mukaisesti Christian vietiin pian tämän jälkeen sovittamaan rangaistustaan Oslon ulkopuolella olevaan Ullersmon vankilaan.

Suurmarkettien kauhu

Seuraavassa kerrotaan ennenkuulumattoman energisestä myymälävarkaasta. Hänen rikoskarriäärinsä on eräs omituisimmista, mitä viime vuosien aikana Århusin poliisipiirissä on paljastunut. Rikoshistoriassa esiintyy niin taloudellista rikollisuutta kuin muutakin, vähemmän vakavaa. Mutta nämä rikokset tehtiin niin pitkän ajanjakson kuluessa ja ne olivat niin laajoja, että kyseessä oli samalla vahvasti rikollinen mielenlaatu.

---

Yksittäiset myymälävarkaudet eivät tavallisesti häiritse poliisien yöunia. Kun kuitenkin – niin kuin tässä tapauksessa – kyse on monia vuosia kestäneistä myymälävarkaussarjoista ja hyvin suurista tavaramääristä on kyseessä juttu, jonka jopa parkkiintuneet poliisitkin muistavat kauan.

Tämä on kertomus suurmarkettien, tavaratalojen ja liikkeiden kauhusta, myymälävarkaasta, joka teki tuhojaan Tanskassa Århusissa yli viidentoista vuoden ajan.

Pitkä viikonloppu

Juttu alkoi eräänä lauantai-iltapäivänä neljän rikospoliisin tavatessa työpaikallaan Århusin rikospoliisissa.

Iltapäivävuoron alkaessa käydään ensiksi seikkaperäisesti läpi jutut aamusta alkaen työssä olleiden kolleegojen kanssa. Näin saadaan tietoa päivän aikana tapahtuneista jutuista ja saadaan selville mitkä tehtävät on aloitettu, mutta joita ei vielä ole selvitetty.

Tämän keskustelun kuluessa eräs aamupäivävuoron miehistä kertoi, että aikaisemmin päivällä muuan vanhahko mies oli otettu kiinni epäiltynä syylliseksi myymälävarkauksiin. Mies tunnettiin rikospoliisissa entuudestaan myymälävarkauksista ja aamupäiväryhmä päätti kokouksen suosittelemalla vuoronsa alkaville kolleegoilleen menoa miehen kotiin puhumaan hänen vaimonsa kanssa.

Poliisiaseman kaksi nuorinta rikospoliisia lähetettiin miehen asunnolle katsomaan, kuinka asiat olivat.

Varastetun tavaran varasto

Poliisimiehiä kohtasi mahtava näky. Pariskunnan asunto suorastaan pursuili varastettua tavaraa. Kääntyivätpä poliisit mihin suuntaan tahansa, kaikkialla oli varastettua tavaraa päällekkäin pinottuna.

Vanhan miehen vaimo itki rikospoliisien tarkastellessa suorastaan lamaantuneina monia piilopaikkoja.

Niissä oli suuria määriä viiniä ja viinaa. Siellä oli kaikenlaisia säilykkeitä siirtomaatavaroiden ja kahvin lisäksi, suuria purkkeja taikka kannullisia maalia, kenkiä, leipää ja kakkuja ja paljon muuta.

Pahinta kuitenkin oli katsella suuria määriä pilaantuneita taikka mädänneitä elintarvikkeita. Altaanilla oli suuria kasoja mätää lihaa, härskiä voita ja margariinia ja pinottain jotain, joka oli joskus ollut juustoa, mutta joka nyt kaikkein eniten muistutti paksua juoksevaa salmiakkia.

Apua kutsutaan

Nuorten poliisien oli kutsuttava järjestyspoliisi apuun saadakseen kaikki varastetut tavarat siirretyksi. Samalla lähetettiin sana, että tarvittiin erityisauto ja muuttolaatikoita. Ja sitten sukkulaliikenne jatkui myöhään iltaan saakka, ennen kuin rikospoliisi oli saanut kaikki varastetut tavarat takavarikoiduksi. Osa tavaroista voitiin viedä suoraan kaatopaikalle luetteloinnin jälkeen. Ensiksi oli kuitenkin kutsuttava paikalle elintarvikespesialisti ja hän kaseerasi suurimman osan.

Asiantuntija tunsi useita århusilaisia liikkeitä ja niiden tavan hinnoitella tavaransa. Sillä tavalla onnistuttiin selvittämään, mistä tavarat olivat peräisin. Suurinta osaa tavaroista oli kuitenkin mahdoton tunnistaa. Sen vuoksi oli koetettava paikallistaa asianomaiset liikkeet kääntymällä suoraan tuottajien ja maahantuojien puoleen ja saada sillä tavalla selvää, mistä århusilaisista liikkeistä kyseisiä tavaroita oli ostettavissa.

Seuraava askel oli käynti monien eri liikkeiden omistajien luona, ja se taas vuorostaan merkitsi suurta ja vaivalloista selvitystyötä.

Koko viikonloppu kului, ennen kuin rikospoliisi oli saanut jotakuinkin kattavan käsityksen varkauksien laajuudesta.

Laaja raportti

Rikospoliisin nk. tavararaportti, numeroitu luettelo tavatuista varastetuista tavaroista, oli jo tullut loputtoman pitkäksi. Monia sivuja oli täytetty tavaranumeroin. Tänä viikonloppuna tutkijat saivat todella käyttää hyväkseen poliisin raporttilomakevarastoa.

Kesti kauan, ennen kuin oli päästy niin pitkälle, että juttu saatiin päätökseen. Nuoret rikospoliisimiehet joutuivat pahaa aavistamatta tähän suureen työhön, joka merkitsi raportteja, varastettujen tavaroiden rekisteröintiä, säilytystä ja hävittämistä ja lopuksi monien tavaroiden luovuttamista. Vaikka tämän tehtävän antaminen nuoremmille poliisimiehille olikin erikoista tekniikkaa, niin tänä lauantai-iltapäivänä kaikki sujui hyvin.

Suurmarkettien kauhu

Kuka sitten oli tämä mies, joka monien vuosien ajan käyttäen sekä käsiään että jalkojaan varasti kaikenlaisista århusilaisista liikkeistä? Kuka oli tämä mies, jonka takia monen liikkeen oli pakko merkitä suuria hävikkejä varastoluetteloihinsa? Kuka saattoi olla mies, joka aiheutti poliisille ja muille tutkijoille harmaita hiuksia monen vuoden ajan?

Kutsukaamme häntä Richardiksi. Hän oli itse entinen liikkeenomistaja ja varasti siis – paradoksaalista kylläkin – entisiltä kolleegoiltaan. Hän oli kuitenkin myynyt liikkeensä monia vuosia sitten ja eli siitä lähtien kansaneläkkeellä.

Richard oli vanha mies jo silloin, kun varkaussarja alkoi. Hän oli – senhän me jo tiedämme – naimisissa ja hänellä oli aikuisia lapsia.

Häntä lähellä olevat ihmiset tiesivät kertoa, että hän oli hyvin varakas. Tosiasia oli myös, että sekä hänen vaimonsa että lapsensa olivat johtavissa asemissa hyvissä työpaikoissa.

Menettelytapa

Lukuunottamatta yleisesti tunnettuja myymälävarkausmenetelmiä Richard oli kehitellyt joukon hienompia menetelmiä, joita hän myös käytti.

Tietenkin hän varasti täyttämällä taskunsa sopivalla hetkellä huomaamattomasti, niin kuin useimmat myymälävarkaat tekevät. Mutta tämän lisäksi hän tunsi muutaman muunkin menetelmän. Muun muassa hintalappuja voi vaihtaa ja varastetut tavarat voi jo tekopaikalla siirtää toiseen paikkaan, mistä ne voi huomaamattomammin kuljettaa liikkeestä ulos.

Muovikasseilla askarointia

Hän käytti hyväkseen sitä tilannetta, että useimpien liikkeiden henkilökunta oli koulutettu olemaan kohtelias asiakkaille ja pysyttelemään kohtuullisen matkan päässä asiakkaista. Hän käytti tätä hyväkseen siten, että hänellä oli aina mukanaan eri liikkeiden mainoskasseja, joihin oli painettu liikkeen nimi. Kun hän siis meni ostoksille osuuskauppaan, hän käytti muovikassia, joka oli Stormagasinet Sallingin taikka Magasinetin taikka jonkin muun suurliikkeen mainoskassi. Ja varastaessaan Sallingilta taikka Magasinetista, silloin hän taas käytti osuusliikkeen kassia varastamiensa tavaroiden kuljettamiseen.

Tällä tavalla hän aluksi pystyi pitämään henkilökunnan loitolla. Ei pidetä kovin kohteliaana pyytää saada tarkastaa asiakkaan kassia ja ottaa selvää, mitä tämä on mahdollisesti ostanut kilpailevasta liikkeestä. Tällä tavalla Richard pystyi viemään kotiinsa joukottain varastettua tavaraa.

Piilotetut muovipussit

Usein hän käytti toista varianttia, hän nimittäin piilotti muovikasseja päällysvaatteidensa alle. Hän sijoitti kassit rinnalle – kaksi kerrallaan – ja kiinnitti ne kaulan ympärillä olevaan naruun. Kun molemmat kassit oli täynnä tavaraa, ne olivat tasapainossa ja useimmiten Richard pystyi poistumaan liikkeestä kenenkään huomaamatta mitään.

Suuret sisätaskut palvelivat myös hyvin suurien tavaraerien piilopaikkoina.

Tyly

Richard ei ollut mikään nuori mies. Koko tapahtumaketjusta saanee sen käsityksen, että hän oli kleptomaani. Ilmeisesti Richard ei ollut fyysisesti aivan terve. Hän näytti sekä vanhalta että heikolta, oli kalpea, laiha ja kumarainen. Sitäpaitsi hänen tuntui olevan vaikea liikkua.

Luonnollisesti