Rikosreportaasi Suomesta 1980

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 14, 2018
• ISBN: 9788711971833

Book preview

Egmont-yhtiö

Kun Finnairin Super Caravelle kaapattiin

Oli lauantai, syyskuun 30 päivä 1978. Finnairin Super Caravelle oli juuri noussut Oulun lentokentältä päämääränään Helsinki. Koneen lähtö — oikea lähtöaika olisi ollut 15.00 — oli viivästynyt kymmenisen minuuttia lentokentän bussin jouduttua epäkuntoon.

Mutta nyt oltiin ilmassa ja koneen kolme lentoemäntää tekivät parhaansa kaikkien 44 matkustajan viihtyisyydeksi. Ohjaamossa lentokapteeni Tauno Raja ja lentoperämies Lasse Pelto suorittivat rauhallisesti ja rutiinilla omaa osuuttaan lennon kaikinpuoliseksi onnistumiseksi.

---

Koneen takaosassa kolmannella tai neljännellä penkkirivillä istui yksinään 35-40-vuotias mieshenkilö, joka kutsui lentoemäntä Paula Alisen Iuokseen ja tilasi häneltä oluen. Samalla kun hän sai tilaamansa oluen, mies tiedusteli, saavuttaisiinko Helsinkiin paljonkin myöhässä. Normaalisti tämä vuorokone lentäisi Helsinkiin Oulusta vajaassa tunnissa, mutta lähtöhän oli hieman myöhästynyt. Lentoemäntä Alinen kertoi miehelle olutta händle tarjoillessaan, että luultavasti myöhästyminen saataisiin kiinni matkan aikana ja perille saavuttaisiin aivan aikataulussa.

Kun oltiin matkan puolivälissä sama mies kutsui jälleen lentoemäntää ja jälleen sattui Paula Alisen osalle palvella. Mies esitti sotilaspassinsa ja tiedusteli, voisiko hän mennä tutustumaan ohjaamoon. Lentoemäntä kysyi, oliko mies kenties kapteenin tuttava, eiväthän ohjaamostakiinnostuneet yleensä esittäneet henkilöllisyyspapereita. Mutta ei, mies oli vain kiinnostunut.

Lentoemäntä vei sanan kapteenille, joka antoi luvan tulla. Lentoemäntä saatteli miehen ohjaamoon ja sulki oven hänen perässään. Vähän myöhemmin koneen etuosassa käydessään lentoemäntä raotti ohjaamon ovea. Lentokapteeni, perämies ja vieras mies istuivat siellä kaikki rauhallisen näköisinä.

Koneen valotauluihin ilmaantuivat sanat fasten seatbelts. Nyt oli vieraan miehen aika poistua ohjaamosta, oltiin aivan lähellä Helsinkiä. Lentoemäntä meni huomauttamaan hänelle tästä ja mies vastasi tulevansa aivan heti, minuutin sisällä. Mutta kun miestä ei kuulunut, lentoemäntä lähti jälleen kohti ohjaamoa. Mutta ohjaamon ovi ei auennutkaan, hän rynkytti ovea ja toiset lentoemännät pysähtyivät hänen taakseen katselemaan. Ja sitten ovi aukeni. Mies istui lentoperämiehen takana mekaanikon tuolilla. Kun lentoemäntä sai oven auki, mies kääntyi äkisti häneen päin. Hänen kädessään oli pistooli ojennettuna. Mies näki kaikki kolme lentoemäntää oven suussa ja karjaisi: ulos. Lentoemännät tottelivat, sillä ase miehen kädessä oli varsin oikea, siitä ei ollut epäilystäkään.

Mitä siis ohjaamossa oli tapahtunut?

Leikittely loppui tähän

Kun matka Oulusta Helsinkiin oli ehtinyt noin puolitiehen, lentoemäntä tuli kapteenilta tiedustelemaan, saisiko eräs ohjaamosta kiinnostunut matkustaja tulla sinne katsomaan. Lentoemäntä lisäsi, että mies oli kyllä juonut olutta, muttei ollut pahemmin humalassa. Kapteeni Raja antoi luvan ja mies saapui kotvasen kuluttua ohjaamoon ja esitti kapteenille sotilaspassinsa. Mies, kapteeni ja perämies keskustelivat lennon aikana kaikenlaisesta lentämiseen liittyvästä.

Mies tuntui olevan hyvin kiinnostunut asiasta ja tiesi ilmailuun liittyvistä asioista keskivertokansalaista enemmän. Aluksi mies seisoi ohjaamossa, mutta istuutui sitten perämiehen taakse mekaanikon istuimelle. Mies käyttäytyi aivan rauhallisesti.

Kun oltiin jo niin lähellä Helsinkiä, että perämies sytytti fasten seatbelts -valokilven, kapteeni kääntyi miehen puoleen aikeissa huomauttaa, että hänen tulisi palata matkustamoon istuimelleen. Silloin mies yhtäkkiä kaivoi luultavasti povitaskustaan pistoolin, osoitteli sillä sekä kapteenia että perämiestä ja sanoi:

— Leikittely loppui tähän.

Samalla mies määräsi koneen pidettäväksi siinä korkeudessa, missä se oli ja kiertelemään Helsingin yllä. Pistooli oli kapteenin käsityksen mukaan oikea, ei auttanut muu, kuin totella.

Valmistautuminen pakkolaskuun

Lentoemäntien poistuttua ohjaamon ovelta käskyn saatuaan lentoemäntä Alinen huomasi hetken kuluttua, että käytävässä oleva puhelimen merkkivalo paloi. Kapteeni ilmoitti puhelimessa, että kone oli kaapattu kehoittaen samalla pysymään rauhallisena ja ilmoittaen, että koneen laskuun olisi aikaa 45 minuuttia, siitä tulisi pakkolasku. Hetken kuluttua lentoemäntä soitti puolestaan kapteenille kysyen, mitä matkustajille olisi sanottava pakkolaskun syyksi. Kapteeni käski sanoa, että koneen laskuteline oli joutunut epäkuntoon.

Hetken kuluttua kapteeni soitti tiedustellen, sujuiko kaikki hyvin. Emännät olivat ryhtyneet kaikkiin pakkolaskun vaatimiin valmisteluihin. Vähän myöhemmin kapteeni ilmoitti jälleen puhelimella, että kaappaaja halusi ohjaamoon olutta ja tupakkaa. Lentoemäntä Alinen lähti viemään tilattuja tavaroita ja taas hänellä oli ohjaamon oven kanssa vaikeuksia. Kun hän ei saanut ovea poistuessaan heti pysymään kiinni, kaappaaja huusi hänelle: Etkö osaa sulkea sitä, onhan sinut siihen koulutettu.

Hetkisen kuluttua ohjaamoon kutsuttiin toinen lentoemäntä. Hän toi viestin, että laskusta tulisi normaali, mutta että matkustajien olisi pysyttävä pakkolaskuasennossa laskun ajan.

Poliisi

Kello 15.47 oli kapteeni ilmoittanut lähestymislennonjohdolle, että kone oli tulossa, se oli tuolloin hieman Hyvinkään pohjoispuolella. Minuuttia myöhemmin kapteeni ilmoitti, että kone oli kaapattu. Hänen äänestään kävi selvästi ilmi, että tilanne lentokoneessa oli vakava.

Pari minuuttia myöhemmin lennonjohto ilmoitti lentokentän poliisille tapahtuneesta ja sieltä puolestaan tieto meni välittömästi keskusrikospoliisiin. Sieltä komennettiin kaksi komisariota ja kolme ylikonstaapelia heti menemään Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tässä vaiheessa poliisilla ei ollut muuta tietoa asiasta, mutta vähitellen sitä tuli, kaappaaja antoi kuulua itsestään.

Ruokaa, viskiä, tupakkaa …

Kaappaaja oli siis koneen kaapattuaan komentanut kapteenin pitämään koneen lentokorkeuden siinä missä se oli, eli 12 000 jalassa. Koneella lennettiin kaappaajan vaatimalla tavalla suuria kierroksia Helsingin yllä. Kiertelyn aikana kaappaaja esitti, että mitäs jos tehtäisiin vaakakierre. Sitten hän esitti, että tehtäisiin silmukka, noustaisiin oikein ylös ja tultaisiin nokka edellä alas.

Kaappaaja vaikutti nyt hyvin hermostuneelta ja kapteeni ja perämies yrittivät rauhoittaa häntä mahdollisuuksien mukaan. Kumpikaan heistä ei tiennyt vielä, oliko kaappaajan ase ladattu vai ei. Kaappaaja oli kuitenkin tahallaan pudottanut ohjaamon lattialle patruunan osoittaakseen, että patruunoita ainakin oli.

Sekin oli kaappaajan ajatus, että tehtäisiin pakkolasku. Ennen laskua kapteeni kuitenkin ilmoitti matkustamoon, että suoritettaisiin normaali lasku, mutta kaikkien olisi pysyttävä laskun ajan pakkolaskuasennossa. Kapteeni pelkäsi, että kaappaaja sekaantuisi jotenkin laskuun ja häiritsisi sitä, mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut.

Jo ennen laskua kaappaaja ilmoitti, että koneeseen oli tuotava ruokaa, tupakkaa ja viskiä, että kone oli tankattava ja että koneeseen oli saatava puhelin ja nimeltä mainittu tuomari, jolla olisi täydet valtuudet neuvotella hänen kanssaan.

Kapteeni ilmoitti kaikki nämä vaatimukset lennonjohdolle.

Sitten kaappaaja vaati puhelinyhteyden erääseen numeroon Ouluun. Kapteeni ilmoitti asian lennonjohtoon ja yhteys järjestyi. Kun yhteys oli saatu syntyi lennonjohdon ja kaappaajan välille nauhalle taltioitu seuraava keskustelu:

Lennonjohto: No niin, kertokaa, minä välitän.

Kaappaaja: Välität. Suora yhteys oli tarkoitus. Onko teillä n:o … Oulusta siellä langan päässä?

Lennonjohto: Kyllä on. Kerro, niin me välitetään tieto. Tämä kuuluu sinne.

Kaappaaja: Sanokaa terveisiä. Kuuntelen.

Lennonjohto: Kenellekä pitäisi lähettää terveisiä?

Kaappaaja: No ei ainakaan teille, saatana.

Lennonjohto: Asia selvä. Puhelimessa on Marja Lampi, onko Lampi oikea henkilö teille?

Kaappaaja: Kas te osaatte suomia, on.

Lennonjohto: Selvä. Kaikki se minkä puhutte hän kyllä kuulee, mutta mun täytyy valitettavasti välittää, koska se kuuluu niin hitaasti luurin kautta.

Kaappaaja: No tehän opitte tuota viestiliikennettä pikku hiljaa.

– – – –

Jo ennen kuin tämä puhelinyhteys kaappaajan ja oululaisen numeron välillä oli järjestetty, oli poliisi ehtinyt ottaa selvää, kenen tuo oululainen numero oli. Se oli Marja Lammen, jonka asumuserossa oleva mies Arvo Lampi tiettävästi oli nyt puheenaolevan koneen matkustajana. Oululainen komisario tunsi Lammen. Hänhän se taisi olla kaappaaja … se sopisi hyvin.

Ja niin olikin, tämä vahvistui jo kaappausnäytelmän aikana ennen sen lopullista päättymistä.

Kaappaaja oli siis tällä hetkellä toimeton merkonomi Arvo Lampi Oulusta.

Kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle normaalisti. Lennonjohdon kanssa käydyn keskustelun perusteella voidaan todeta, että koneen laskeutumishetkellä kello oli 17.07, tuuli 40 astetta, 7 solmua.

Koirat pois koneen alta …

Koneen laskeuduttua kaappaaja ilmoitti heti, että kaikki miesmatkustajat poistettaisiin koneesta. Sitäpaitsi hän antoi poistumisluvan kahdelle naismatkustajalle, joilla oli pienet lapset. Kaappaaja ei kuitenkaan sallinut koneen moottoreita sammutettavan, eikä portaita tuotavaksi koneelle. Matkustajat oli siksi päästettävä pois pelastusliukumäkeä pitkin. Kaappaaja itse seurasi matkustajien poistumista kuitenkaan itse näyttäytymättä.

Kaappaaja antoi myös ymmärtää, että lentokentällä ei viivyttäisi kauaa, vaan matkaa jatkettaisiin. Sekä kapteeni että perämies ilmottivat, että tankkaamatta koneella ei edes lähdettäisi liikkeelle, puhumattakaan, että sillä lennettäisiin mihinkään.

Kaappaaja antoi luvan koneen tankkaamiseen, mutta asetti tarkat ehdot. Tankkausautossa sai olla vain yksi henkilö ja tankkauksen piti tapahtua hyvin valaistussa paikassa. Näin tapahtuikin.

Lukuunottamatta koneen tankkausta ja matkustajien poistumista sekä sitä aikaa, jolloin koneessa oli puhelin, kapteenin oli kaappaajan määräyksestä koko ajan pidettävä kone liikkeellä. Koneen piti liikkua hyvin valaistuissa paikoissa ja kaappaaja hoki koko ajan, että koiria ei saanut päästää koneen alle. Lentohenkilökunta oletti kaappaajan tarkoittavan sanonnallaan poliisia. Oikeudenkäynnissä kuitenkin ilmeni, että kaappaaja tarkoitti todella koiria.

Kun kaappaaja oikeudenkäynnin aikana poliisitutkintapöytäkirjaa luettaessa sai tietää, että hänen luultiin koirilla tarkoittaneen poliisia, hän melkein loukkaantui. Hän selitti,