Atomisalaisuus

By Outsider

Pekka Lipponen on lähdössä New Yorkista Kapkaupunkiin öljy-yhtiön edustajana. Ennen lähtöään hän kuitenkin todistaa satamassa murhan, jonka uhri osoittautuu salaisen atomivoimalaitoksen työntekijäksi. Tilanne kärjistyy entisestään, kun laivamatkalla Etelä-Afrikkaan yksi matkustajista katoaa jo ensimmäisenä yönä. Pekka ja tämän uskollinen kumppani Kalle-Kustaa Korkki joutuvat pian mukaan epätavalliseen seikkailuun, joka ulottuu aina Afrikan savanneille asti.Atomisalaisuus eli kolmannen asteen kovia naamoja (1958) on Outsiderin eli Aarne Haapakosken jännitysromaani, jossa tutut Outsider-seikkailijat Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki joutuvat keskelle hyytävää rikosten vyyhtiä.Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki ovat liikemiehiä, jotka ovat tottuneet matkustamaan ympäri maailmaa. Vaara vaanii kuitenkin yllättävissä paikoissa – edessä on kiperiä tilanteita niin New Yorkissa, Tokiossa kuin myös Pariisissa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 21, 2021
• ISBN: 9788726824940

Book preview

Pekka Lipponen käveli reippain askelin matkatoimistoa kohti. Valtamerialus Oceannea lähtisi huomen aamuna New Yorkin satamasta ja Pekan oli käytävä lunastamassa matkaliput. Tällä kertaa suuntautuisi matka Kapkaupunkiin, Afrikan eteläisimpään satamaan ja sieltä sitten öljykentille, jotka Kansainvälinen öljy-yhtiö oli hankkinut omistukseensa. Korkki lähtisi mukaan. He viipyisivät matkalla kuukauden ja palaisivat sitten takaisin New Yorkiin. Matkasta tulisi varmasti mielenkiintoinen, sillä Pekka ei ollut milloinkaan aikaisemmin ollut Limpopo-joen latvoilla ja häntä halutti nähdä myös buurien maa, jossa Evertti Lipponen aikoinaan oli taistellut buurien vapauden puolesta ja jäänyt myös sille tielleen. Pekka ajatteli, että hänen ehkä sammumaton vaellusviettinsä olikin synnynnäistä perintöä Evertti-sedältä, joka oli ollut oikea maailmanrannan matkaaja ja saanut loppujenlopuksi hautansa jossakin Oranjen vuorien rinteellä …

Pekka oli näissä mietteissään ehtinyt paraiksi Neljännentoista kadun kulmaan, kun suuri, musta umpiauto liukui melkein katukäytävälle. Samalla lensi auton sivu-ikkuna auki ja sieltä ojentautui konepistoolin piippu. Pekka ehti kääntää päätään piipun suuntaan juuri, kun ase sylkäisi tulta ja nikkeliä. Porttikäytävästä tullut mies kohotti kätensä, päästi parkaisun ja hoippui puolikymmentä askelta suoraan Pekan syliin. Nainen, joka oli ollut hänen seurassaan, katosi kuin varjo porttikäytävän pimentoon. Pekka ehti nähdä vain keltaisen ulsterin ja harmaan hatun, jossa törrötti pitkä keltainen sulka. Ihmisjoukosta kuului hätääntyneitä huutoja, jotkut juoksivat mielettömän kauhun vallassa ajokäytävälle, toiset heittäytyivät maahan ja vain rohkeimmat uskalsivat pysähtyä paikalleen. Muutamassa hetkessä oli Pekan ja kuolevan miehen ympärille kerääntynyt joukko häliseviä ja hätääntyneitä ihmisiä. Kukaan ei ehtinyt kiinnittää huomiota mustaan autoon, joka ajoi hurjaa kyytiä tiehensä.

Pekka laski kuolevan katukäytävälle. Miehen silmät tuijottivat lasimaisina ja hänen rinnastaan pulppusi verta. Muuan sadetakkinen mies, salkku kainalossa tunkeutui ihmisryhmän läpi.

Antakaa tilaa. Olen lääkäri. Ja mies polvistui haavoittuneen äärelle, alkaen repiä tämän paidanrinnusta, puristaen toisella kädellä miehen rannetta.

Ihmisjoukosta huudettiin:

Kirotut gangsterit! Ne pitäisi hirttää …

Panna sähkötuoliin …

Murha keskellä kirkasta päivää ja tämmöisessä paikassa … Hyvä luoja! Eikö maassa enää ole lakia!

Onko kellään sideaineita? lääkäri kysyi.

Pekka oli juuri puhdistamassa nenäliinallaan veriläikkiä takiltaan. Hän ojensi nenäliinansa. Joku nainen antoi hartiahuivin, joku mies repäisi paidastaan kappaleen. Lääkäri työskenteli nopeasti. Pekka seisoi aivan vierellä ja näki maassalojuvan miehen silmien sammuvan.

Sairasauto, kiireesti! Juoskaa soittamaan, lääkäri kuului sanovan.

Joku kiirehti läheiseen kauppaan. Kuin maan alta ilmestyi uutiskuvaaja ja salamalamppu leimahti kolme, neljä kertaa. Sitten kaikui poliisiauton signaalin kimeä vihellys ja hetkisen kuluttua olivat poliisit jo paikalla. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota lääkäriin,-joka oli häipynyt ennen poliisien tuloa. Pekka ei liioin halunnut jäädä todistajaksi, vaan perääntyi hyvässä järjestyksessä. Hän meni kadun yli ja näki harmaan ambulanssiauton kiitävän paikalle. Virkapukuiset miehet nostivat ruumiin autoon, joka signaalin kaikuessa ajoi pois.

Tämä oli taustana niille odottamattómille tapahtumille, jotka tempaisivat mukaansa Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaä Korkin jo Qceannalia.

Korkki ja Pekka istuivat laivan upeasti sisustetussa tupakkasalongissa. Oceannea oli jo liukunut ohi Vapauden patsaan ja suuntasi kurssinsa avomerelle. Salongissa oli vain muutamia matkustajia, sillä useimmat seisoivat vielä kannella ja katselivat New Yorkin pilvenpiirtäjien häipymistä aamu-usvaan. Korkki heitttisanomalehden kädestään ja sytytti sikaarin. Hän tuijotti hajamielisen näköisenä ikkunaan.

Oliko lehdissä mitään uutta murhasta? Pekka kysyi.

Enemmän kuin jaksoin lukea. Reportterit ovat muokanneet jutusta karmivan jännitystarinan —, ja ehkä ei aivan syyttä. Tapaus ei ollut tavallinen gangsterimurha.

Vieläkö minun kuvani oli lehdissä? Pekka kysyi.

En huomannut, mutta eilenillalla sinun pärstäsi kyllä loisti etusivuilla. Poliisit muuten etsivät lisää silminnäkijöitä. Sinun olisi ollut parasta ilmoittautua.

Ja lykätä matkani, jättää kalliit tiketit käyttämättä. Pirskattivieköön, siinä oli ainakin kolmekymmentä silminnäkijää.

Poliisit ovat löytäneet vasta yksitoista ja kukaan heistä ei tunnu; tietävän jutun alkuvaiheista mitään.

No mitä minä sitten tietäisin?.

Korkki nytkäytti olkapäitään.

’’Sinähän otit miehen syliisi ja annoit nenäliinasi lääkärille taikka miehelle, joka sanoi olevansa lääkäri.".

No eikö hän sitten ollut?

Todennäköisesti ei, sillä poliisit etsivät myös miestä, joka oli kumartuneena kuolevan äärelle ja sanoi olevansa lääkäri. Jos mies todella olisi ollut virallinen lääkäri, mitä syytä hänellä olisi karttaa poliiseja.

Mutta hän ainakin sitoi miehen haavat.

Niinhän sinä kerroit, Korkki sanoi hajamielisesti. Entä nainen, jolla oli keltainen ulsteri ja harmaa sulkahattu. Siitä ei tunnu tietävän kukaan muu kuin sinä. Luulisin, että poliisit mieluusti haluaisivat kuulla naisesta, jonka seurassa mies tuli kadulle. Ja lisäksi haluaisivat tietää paljon, paljon muuta. Rivien välistä käy selville, että poliisin päämajassa on surinaa kuin mehiläispesässä, jonne on pistetty keppi. Josh Mortimer oli mies, jonka ampuminen väkisinkin panee maailman uutisnikkarit takajaloilleen. Mikä hän sitten oli miehiään, tämä Josh? Pekka kysyi. New York Timesin tietämän mukaan insinööri, joka työskenteli eräässä hyvin salaisessa atomivoimalaitoksessa,

Ai pirskatti! Atomimiehiä siis.

Korkki nyökkäsi.

Arvasin, että jostakin erikoisesta oli kysymys, kun paperimme tutkittiin niin turkasen tarkoin. Luulen, että meidät jossakin vaiheessa myös röntgenkuvattiin tietämättämme. En ole milloinkaan ennen nähnyt New Yorkin satamapoliisin kontrollihuoneessa niin paljon tärkeän näköisiä herroja.

Pirskattivie, minun piti näyttää lompakkonikin, Pekka sanoi. Epäilevätköhän poliisit, että joku atomivaras on laivassa?

Se saattaa olla hyvinkin todennäköistä,, Korkki virkkoi. Eikä suinkaan olisi ensimmäinen kerta. Pianhan kaiken maailman katupojatkin tietävät USA:n atomisalaisuudet. Mutta puhutaanpas öljyasioista. Koeporauksia suoritetaan sekä Transvaliassa, että Oranjen valtiossa. Ajattelin, että sinä lähtisit Oranjeen. Kenttämme ovat Zulumaan ja Zwasimaan rajoilla. Siellä on koemittaukset jo suoritettu. Sinä panisit vain póraustyöt käyntiin. Bendelin porukassa on kymmenen valkoista ja loput zuluja ja zwasilaisia.

O-nko ne ihmissyöjiä, hannipaalia? Pekka kysyi.

"Olivat ennen ja kovia herkkusuita olivatkin. Historia kertoo, että yksistään Basutomaassa syötiin 1800-luvun alkupuolella noin seitsemänkymmentätuhatta ihmistä vuodessa. Kuuluisin ihmissyöjäkuningas oli muuan Mahlapalapa, josta zuluneekerit yhä