Jälleen hirmuinen Manta

By Outsider

Pekka Lipponen on viettämässä lomaa meksikolaisella rannalla uskollisen kumppaninsa Kalle-Kustaa Korkin kanssa. Korkki ei pidä paikasta alkuunkaan, sillä alueella vilisee pahamaineisia roistoja. Hän lähtee yöksi hotelliin ja Lipponen joutuukin pian armottomien miesten kynsiin ja keskelle alamaailman huumesotkuja. Alkaa meksikolainen seikkailu, jossa Lipponen ja Korkki jahtaavat aarresaarta ja pakenevat sekä vanhoja että uusia konnia. Jälleen hirmuinen Manta on Outsiderin eli Aarne Haapakosken seikkailuromaani, jossa tutut konkarit Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki seikkailevat jälleen hyytävissä tunnelmissa.Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki ovat liikemiehiä, jotka ovat tottuneet matkustamaan ympäri maailmaa. Vaara vaanii kuitenkin yllättävissä paikoissa – edessä on kiperiä tilanteita niin New Yorkissa, Tokiossa kuin myös Pariisissa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 6, 2021
• ISBN: 9788726825015

Book preview

1.

Vihdoinkin oli teltta pystytetty ja Pekka Lipponen sytytti kaasulyhdyn, kiinnittäen sen teltan seinässä olevaan koukkuun.

Ja nyt sitten eväät esille, Kalle-Kustaa, pihvipurkit ja pilsneripullot autosta. Minä olen rehkinyt koko illan tämän teltan kanssa.

Korkki heilautti kättään.

Okay, Pekka! Mitä muuta teidän ylhäisyytenne käskee?

Siirrä sapuskat ja juotavat autosta siihen maakuoppaan jonka kaivoin, jotta säilyvät kylmänä. Tuo samalla huovat ja hyttysverkot. Jotakin sinunkin on osastasi tehtävä, vaikka ollaankin lomalla ja auto on sinun.

No sinähän hankit muonapuolen, Korkki sanoi myhäillen, ja sinä valitsit myös lomareittimme. Minusta vain ei tämä Lago dela Matron ranta ole kaikista parhaita. Raja on liian lähellä. Mikäli minä näitä seutuja tunnen, täällä vallan vilisee leperoita enkä mieluusti olisi niiden kanssa tekemisissä näin lomalla ollessa.

L-eperot. Mitä ne sitten ovat?

Meksikkolaisia rosvoja, oikeita konnien konnia. Käyttävät colttia ja tikaria yhtä taitavasti, ovat valmiit ryöstämään vaikka isoäitinsä ruumiin. Tunnuksena sateenvarjon kokoinen sombrero ja riippuvat viikset. Sitä samaa sakkia joita kärkkyi ympärillämme Madamorosin baarissa, Korkki selitti.

Pekka riisui takkinsa ja asetti sen ripustimeen teltan seinälle. Hän paiskasi hellekypärän naulaan ja alkoi kääriä hihojaan.

Onpa niitä nähty pahempiakin eikä tässä nyt olla öljyasioilla. Jos sinua alkaa jänistää, niin voithan mennä yöksi hotelliin —, vaikka siihen, jonka portailla vilkutteli se punatukkainen senjoriitta. Minä ainakin aion viettää lomaa luonnonhelmassa ja sanon huihai leperpille ja keperoille.

Ja syöt porkkanapihviä ja salaatinlehtiä. Eikö sinun kuntosi ala vähitellen kärsiä, Pekka?

E-lä sinä Kalle-Kustaa vekuta, taikka meistä tulee ero justiinsa. Tällä kertaa en ole sinun enkä öljy-yhtiön komenneltavissa. Itse olen matkani maksanut ja …

Samalla pamahti kaksi laukausta ja naulassa ollut korkkikypärä lennähti maahan. Pekka paiskautui salamana pitkälleen.

Ampuivat, pirskattivie … Onko sinulla rivolli, Kallekustaa …? Anna niille …

Korkki syöksyi teltasta. Täysi kuu valaisi maisemia. Parinkymmenen metrin päässä näkyi sombreropäinen mies juoksevan kaktustiheikköön. Korkki juoksi miehen jäikeen vetäen panoksen pistoolinsa piippuun. Mutta mies oli saanut etumatkaa ja kaktustiheikkö näytti läpipääsemättömältä. Korkki pysähtyi läähättäen. Miehen jäljet näkyivät selvästi hiekassa. Ne tulivat mahonkipuuryhmän luota, jonka ympärillä kasvoi miehenkorkuista mimosapensaikkoa. Korkki kuunteli tuokion. Yö oli hiljainen, vain korppikotkien laiska, jättiläissammakon kurnutusta muistuttava ääni kantautui ylängöltä. Korkki työnsi pistoolin taskuunsa ja palasi hitain askelin telttaan. Pekka istui huovalla ja tarkasteli korkkikypäräänsä. Siinä näkyi sormen mentävä, pyöreä reikä.

Saitko sinä konnan kiinni? Pirskattivieköön, melkein uusi korkkihattu pilalla … Tuhannenturkasta …

Korkki väänsi kaasulyhdyn sammuksiin ja nosti telttakankaan oviaukosta, jotta kuun valo tulvi sisään. Hän sytytti savukkeen ja istahti Pekan vierelle.

Minusta tuntuu kuin hotelli Cataluna olisi sittenkin turvallisempi, hän sanoi. Kiitä luojaasi, Pekka, että pistoolimies erehtyi luulemaan takkisi ja korkkikyparäsi varjokuvaa sinuksi. Muutoin olisi hiirenkolon kokoinen reikä päässäsi ja minulla hautajaiskustannukset niskoillani. Mitä minä sanoinkaan meksikolaisista leperoista …

Onko niillä sitten tapana ammuskella rauhallisia turisteja? Pirskattivieköön, tämäpä sitten on oikein emäkonnien maa. Miksi ne minua luulevat, vakoojaksi ja urkkijaksiko …?

Ei niiden tarvitse luulla mitään, Korkki tuumaili, Näillä main vain paukutellaan ihmisiä vainajiksi ilman muuta. Sitten tyhjennetään taskut ja korppikotkat pitävät huolen hautajaisista. Yhäkö sinulla on hinku jäädä asuskelemaan teltassa Lago dela Matron rannoilla?

Pekka kiskoi isoreikäisen pistoolin takataskustaan ja veti panoksen piippuun. Tulkoot sitten vain, hän julisti.Minä olen lomalla ja jos tässä maassa on tapana paukutella pyssyillä ketä vain, niin en minä mattia huonommaksi jää. Vaikka selvä järkeni sanoo, että jotakin erikoista tässä on takana. Minulla ei ole edes yhtään ahväärituttavaa näillä main, enkä usko että meksikolaiset löperötkään ihan syyttä ihmisiä ammuskelevat.

Muistutinhan sinulle jo matkalla, että Lago dela Matron seudut ovat salakuljettajien valtakuntaa. Yhdysvaltain raja on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä. Madamoros ja Lago dela Matro ovat tämän rajaseudun kuulumpia salakuljetuskeskuksia. Meitä on voitu luulla esimerkiksi vaikka tullinuuskijoiksi. Muistatko kuinka lerppaviiksinen korvapuoli miekkonen tutkiskeli autoamme Kosmos-baarin edustalla. Madamorosta on tänne vain pari kilometriä eikä kenenkään turistin päähän liene ennen meitä pälkähtänyt pystyttää telttaa tälle rannikolle. Ehdotan siis, että panemme teltan kokoon ja ajamme Madamorosiin taikka johonkin muualle. Vai pitääkö sinun tahallasi antautua seikkailuun.

Pekka iski nyrkillään polveensa.

Minkä päätin, sen päätin! Jään tänne konnien kiusallakin. Haehan ne säilykepurkit ja juotavat, Kalle-Kustaa.

Hae itse. Minulla ei ole erikoisemmin ruokahalua.

Vai ei ole. Taitaakin kaveria peloittaa.

Peloittaa niin hitosti, Korkki sanoi ja sytytti savukkeen.

Pekka työnsi pistoolin taskuunsa ja lähti ulos. Korkki näki hänen kävelevän auton luo, joka oli jätetty mimosapensaikon suojaan. Pekan itsepäisyys suututti ja harmitti häntä ja häntä kadutti, että oli ottanut Pekan lomamatkalle mukaansa. Pekasta ei ollut enää palvelijaksi, hän oli kasvanut herraansa isommaksi. Korkki ajatteli aikoja parisenkymmentä vuotta sitten, jolloin hän ensikerran oli tutustunut Pekka Lipposeen ja palkannut hänet öljynetsintämatkalle Abessiniaan. Silloin Pekka oli ollut puilla paljailla, tavallinen työtön kulkuri vain. Mutta Korkin seurassa hän oli valistunut ja piällysmiehen luonne oli kasvanut vuosi vuodelta. Ja kun Pekka sitten oli ruvennut tekemään omia ahväärejä ja kerännyt taaloja, oli hän alkanut pitää itseään Korkin vertaisena. Saatuaan sitten arvonimiä ja kunniamerkkejä seikkailujensa yhteydessä, Pekasta oli vähitellen vääntynyt oikein iso pomo. Vuodesta vuoteen hän silti oli ollut Korkin mukana seikkailumatkoilla ja Korkki oli vilpittömästi kiintynyt Pekkaan, vaikka tämän itsepäisyys ja omalaatuiset toilaukset monasti suututtivatkin häntä. Niinkuin nyt esimerkiksi tämä Meksikon matka. Pekka oli saanut päähänsä, että hänen oli matkustettava Meksikoon. Hän oli valinnut matkatoimistoilta neuvoa kyselemättä oman reittinsä ja saanut suostutelluksi Korkin matkakumppanikseen. Kaksi viikkoa sitten oli lähdetty New Yorkista, ajeltu hiljalleen Atlantin rannikkotietä ja saavuttu lopulta Meksikoon. Nyt sitten ensimmäisenä iltana alkoi jo ammuskelu. Hittosoikoon, oliko tämä sitten lomaa!

Pekka saapui raahaten huopia ja säilykepurkkeja. Hän latoi tavarat telttaan, kaivoi repusta primuskeittiön, paistinpannun ja peltilautaset, ryhtyen valmistamaan illallista. Korkki katseli hajamielisen näköisenä Pekan puuhailua.

Aiot siis jäädä tänne yöksi?

Pekka tyhjensi vihannespurkin paistinpannuun, ripotteli siihen suolaa ja pippuria, kääntäen primuksenliekkiä suuremmaksi.

Tottakai minä jään. Vai luuletko, että säpsähdän jonkun löperön ammuskelusta …

Korkki puhalteli savurenkaita.

"Leperot saattavat käydä vaarallisiksi, Pekka ja minusta