Huijarit hautaan

By Kari Nenonen

Pohjanmaan oma poika Juho Kaaponpoika Helapää, "Wild Finn" seikkailee villissä lännessä.
Kun Little Big Gulchin kaupunkiin ilmestyy arvoituksellinen nainen pimeydestä ja Kiteen kirkkaan saluunan vakioasiakas Patrick O'Rourke katoaa, alkaa vauhdikas tapahtumasarja, josta ei käänteitä puutu. Solmujen selvittämisessä tarvitaan niin Juhon kuin sheriffi Amoksenkin hoksottimia, ja menossa mukana ovat myös Juhon Antti-muuli sekä kesy(hkö) harmaakarhu Rima.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Dec 13, 2023
• ISBN: 9788728501658

Book preview

Huijarit hautaan

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1980, 2023 Kari Nenonen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728501658

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Rauhan rikkojat

— On se vaan merkillinen juttu kun tuota luomistakin miettii, Cat Lannagan mietiskeli ääneen tuijotellen mustalle tähtitaivaalle O’Rourken tilan tallin takana eräänä kuuttomana lauantaiyönä. — Tarkoitan vaan, että jos minä olisin tuon taivaan luonut, niin en minä olisi ripotellut noita tähtiä tuolla tavalla kauas toisistaan. Minä olisin laittanut ne yhteen kasaan, sillä tavalla niistä olisi jotakin hyötyäkin tällaisina pimeinä öinä. Nythän ne ei muuta kuin vilkkuu vaan kukin erikseen ja liian kaukana toisistaan, että niiden valosta olisi jotakin hyötyä.

— On niitä kuitenkin mukava katsella, Juho Kaaponpoika Helapää totesi ja otti siemauksen Catin tarjoamasta viskipullosta, tai oikeastaan se oli Patrick O’Rourken pullo, sillä Cat oli vasta tuntia aikaisemmin kähveltänyt sen isäntänsä varastosta. Tähän kuolemaa halveksivaan tekoon Cat oli ryhtynyt silkasta ystävyydestä, sillä Juhoa janoiseman näköistä miestä hän ei ollut eläessään nähnyt.

Juho oli tullut takalaitumilta parinkymmenen kilometrin päästä, jossa hän oli ollut auttamassa Patrickin karjan merkinnässä. Lähes kaikki tilan miehet Ah Lingiä, kokkia, myöten olivat olleet jo neljä päivää kyseisessä puuhassa, jonka piti tulla selväksi viikonlopuksi. Cat Lannagan oli jätetty kotimieheksi koska hän hallitsi parhaiten hevosten hoidon ja tallissa oli parikin viimeisillään tiineenä olevaa tammaa.

Patrick oli lähtiessään ilmoittanut Catille laskeneensa kolmeen kertaan viskivarastonsa, ja sanonut hirttävänsä Catin omin käsin siitä miehen arimmasta paikasta mikäli merkintäleiriltä palattuaan havaitsisi yhdenkään pullon vajauksen.

Cat oli kestänyt miehuullisesti neljän päivän kiirastulen, mutta nähdessään pölyisen ja janoisen Juhon hän oli tuntenut lähimmäisenrakkauden puhtaan ailahduksen ja syöksynyt Patrickin varastolle, vaikka Juho olikin kursaillut ja väittänyt että vesi muka sammutti hyvin hänen janonsa. Catin intoa oli lisännyt Juhon maininta, että miehiltä menisi vielä hyvinkin kolme tuntia ennen kuin he saisivat leirinsä purettua ja palaisivat tilalle.

Catin mielestä neljä tuntia oli paljon houkuttelevampi aika verottaa Patrickin viskivarastoa kuin neljä vuorokautta. Cat tunsi heikkoutensa ja tiesi, että jos hän olisi Patrickin lähdettyä ottanut varastosta yhden pullon, niitä ei olisi ollut enää yhtään jäljellä, niin kunnioitettava määrä kuin niitä siellä olikin. Mutta neljässä tunnissa hän tuskin ehtisi saada aikaan korjaamatonta vaillinkia, vaikka Juho häntä hieman auttaisikin. Ja ennen kaikkea: olihan Juho, joka oli neljä päivää tehnyt hikistä työtä Patrickille, toki yhden viskipullon ansainnut, sitä ei Patrickaan voisi kieltää.

Ja kun irlantilaisen viskipullon korkki nyt kerran oli peruuttamattomasti narskahtanut, niin Juhokin oli katsonut, että hän voisi siirtää kotiin lähtöään muutamalla hetkellä ja pitää seuraa Catille, joka yksin jäädessään saattaisi riehaantua ottamaan viskiä liian tiuhaan tahtiin. Ja siitä taas olisi seurauksena varma kiinni jääminen Patrickin palatessa, ja sen seuraukset voisi vain aavistella. Patrick oli pahalla päällä. Karja oli lisääntynyt odotuksia heikommin ja laumassa oli lukuisia laihoja ja heikon näköisiä yksilöitä. Patrick kaipasi siis kovasti jotakuta, johon voisi purkaa harminsa, eikä parempaa kohdetta olisikaan kuin humalainen, viskiä varastellut tilan etumies. Catin ahterinahka oli jo tosin potkuissa parkkiintunut, mutta silti …

Ja sitä paitsi Juhon oli pakko myöntää: ilta oli leppeä ja irlantilainen viski oli Kiteen Kirkkaan jälkeen parasta juomaa minkä hän tunsi.

— On ne vaan Patrickilla komeat tähdetkin, Cat katkaisi jonkin aikaa jatkuneen hiljaisuuden. — On se osannut hyvän paikan valita, mutta minä olen usein miettinyt, että kukahan täällä isännöi sen jälkeen kun Patrickista aika jättää.

— Mitä sinä sellaisia mietit, Juho ynähti. — Ei se sinun elinaikanasi tule kuitenkaan tapahtumaan.

— Älähän nyt, Cat sanoi loukkaantuneena. — Ukkohan voisi olla vaikka minun isoisäni, vaikkei se ikäänsä olekaan koskaan sanonut. Ei sillä, että minä sen kuolemaa odottaisin, mutta joskus tulee mieleen, että mitähän sitten tapahtuu kun sillä ei ole perillisiäkään. Enkä minä ole ainoa, joka sitä on miettinyt, kaikilla se joskus käväisee mielessä, että maantiekö tässä vielä on edessä kun ukko jonakin päivänä huutaa niin, että paha veri paukkuu päähän. Ja se on loppu silloin.

— Kyllä minä uskoisin, että Patrick on ainakin vanhimmat työntekijänsä ottanut huomioon — tarkoitan noin niin kuin kaiken varalta, testamentissaan, Juho sanoi ja kääräisi