Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

Kirottujen kaupunki
Kirottujen kaupunki
Kirottujen kaupunki
Ebook75 pages52 minutes

Kirottujen kaupunki

Rating: 0 out of 5 stars

()

Read preview

About this ebook

Little Big Gulchiin saapuu nuori tyttö henkihieverissä. Pian hänen tunnistetaan kuuluneen karavaaniin, joka oli pysähtynyt kaupungissa joitakin kuukausia aiemmin. Karavaaniin, joka koostui eri tavalla syrjityistä ja hyljeksityistä yksilöistä, ja joka aikoi perustaa uuden utopian – aidosti vapaan ja omavaraisen kaupungin, jossa ei aseita käytettäisi. Nyt kaupungin kimppuun oli kuitenkin hyökätty, eivätkä sen asukkaat selviäisi ilman aidon amerikanhäjyn, Juho Kaaponpoika Helapään, apua.
LanguageSuomi
PublisherSAGA Egmont
Release dateJan 31, 2024
ISBN9788728501634
Kirottujen kaupunki

Read more from Kari Nenonen

Related to Kirottujen kaupunki

Titles in the series (9)

View More

Related ebooks

Reviews for Kirottujen kaupunki

Rating: 0 out of 5 stars
0 ratings

0 ratings0 reviews

What did you think?

Tap to rate

Review must be at least 10 words

    Book preview

    Kirottujen kaupunki - Kari Nenonen

    Kirottujen kaupunki

    Cover image: Shutterstock

    Copyright ©1982, 2024 Kari Nenonen and SAGA Egmont

    All rights reserved

    ISBN: 9788728501634

    1st ebook edition

    Format: EPUB 3.0

    No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

    www.sagaegmont.com

    Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

    Ensimmäinen luku

    Hyökkäys keskipäivällä

    Punaruskea raudikko saapui Little Big Gulchin pääkadulle keskipäivän polttavan auringon paahteessa. Ratsun kyljet olivat vaahdossa, se roikotti päätään ja sen jokainen hoippuva askel näytti jäävän viimeiseksi. Sitten se kohotti hieman turpaansa, haistoi saluunan edessä olevan juottokaukalon ja paransi viimeisillä voimillaan vauhtinsa jonkinlaiseksi hölkäksi.

    Ratsun selässä oleva vaaleansininen mytty näytti heilahtelevan puolelta toiselle, vasta lähietäisyydeltä erotti, että mytty oli ihminen; nuori tyttö, hieman toisella kymmenellään. Hänen nyrkkinsä olivat tarrautuneet hevosen harjaksiin, joihin myös hänen pitkät vaaleat hiuksensa sekoittuivat. Satulaa ei ollut ja tytön paljaat, ruskettuneet sääret roikkuivat elottomina ratsun punertavia kylkiä vasten. Vaaleansinisen mekon selkämyksessä oli suuri, jo lähes musta läikkä maksoittunutta verta.

    Ratsun saapumisen huomasi ensimmäisenä toimistonsa ulkokuistilla siestaansa torkkuva kaupungin lainvartija Amos Napoleon Jefferson. Musta mies istui tuolilla kuistin varjossa jalat kuistin matalalla kaiteella ja musta hattu silmiä varjostaen. Toisen, kiiltävänmustan saappaan varresta pisti esiin mustan nahkaruoskan kahva. Amoksen unessakin valppaat aistit tavoittivat väsyneen ratsun kavioiden kopinan, hän raotti laiskasti silmiään. Kuka hullu rääkkäsi hevostaan tällaisessa helteessä?

    Samassa Amos Napoleon Jefferson oli täysin hereillä. Hän ponnahti seisomaan, tönäisi hattunsa niskaan ja tuijotti ohi hölköttävää ratsua. Hän lähti liikkeelle juuri kun ratsu pysähtyi Kiteen Kirkkaan edessä olevalle juottokaukalolle ja vaaleansininen mytty sen selässä liukui toiselle puolelle ja retkahti maahan.

    Amos oli tytön luona samanaikaisesti kapakasta ulos astelleen suurikokoisen, vaaleatukkaisen, ponchoon pukeutuneen miehen kanssa. Hetken he vain seisoivat ja tuijottivat ensin tyttöä ja sitten toisiinsa.

    — Voihan helvetti! Juho Kaaponpoika Helapää rikkoi hiljaisuuden ja jähmettyneen tunnelman ja kyyristyi tytön viereen.

    Vasemmassa olkapäässä oleva ampumahaava oli putouksen tärähdyksestä alkanut vuotaa uudelleen ja tuore veri tihkui kiiltävänä maksoittuneen päälle.

    — Onko hän …? Amos Jefferson kysyi nielaisten.

    — Kuolleet eivät vuoda verta, Wild Finn murahti hiljaa ja nosti tytön varovaisesti syliinsä. — Tohtori Murphy! hän sanoi vilkaisten paikalle kuin maasta polkaisten ilmaantuneita uteliaita kaupunkilaisia. — Nopeasti!

    Samassa tytön tuonut ratsu päästi tuskankiljahduksen, vapisi hetken jalat harallaan ja päätään viskoen ja rojahti sitten kyljelleen. Sen vaahtoiset kyljet vapisivat hetken. Sitten se jäi makaamaan liikkumattomana.

    — Juoksutettu kuoliaaksi, Amos murahti itsekseen ja seurasi Juhoa ja tyttöä saluunaan tuhansien kysymysten pyöriessä hänen päässään.

    Juho komensi hiljaisella äänellä siestaoluitaan särpivät ulos ja laski tytön kapakan suurimmalle pöydälle. Mary, kapakoitsija Gabriel Thomsonin puoliso, tuli takahuoneesta, vilkaisi tyttöä ja hävisi sanaakaan sanomatta. Hän palasi hetken päästä kantaen pesuvatia ja puhtaita liinasiteitä.

    — Häntä on ammuttu, Mary puki tyrmistyneenä sanoiksi kaikkien ajatukset. — Kuka voi ampua keskenkasvuista tyttöä?

    — Oli kuka tahansa, hän ei kauan enää ammuskele, Juho murahti synkästi.

    Amos nyökkäsi kuin vahvistaen hänen sanansa. Ovelle oli kerääntynyt jo toista tusinaa uteliasta kaupunkilaista, jotka väistyivät sivuun Josen, Samantha McGregorin kasvattipojan kiskoessa sisään tohtori Ephraim Murphya, Little Big Gulchin ainoaa lääkäriä, joka oli oikein kirurginarvon saavuttanut. Ephraim Murphy oli pukeutunut ainaiseen mustaan takkiinsa, lerppalieriseen, parhaat päivänsä jo ammoin nähneeseen silinteriin ja lötköttäviin raitahousuihin. Hän toi mieleen karjalauman alle jääneen senaattorin. Hän levitti ympärilleen pistäviä ginihöyryjä ja hänen pöhöttyneillä juoponkasvoillaän oleva virne muuttui kuin taiottuna asialliseksi, jopa teräväksi kun hän näki pöydällä makaavan potilaan.

    Sanaakaan sanomatta hän kumartui tutkimaan tyttöä, repi vaalean puvun selkämyksen auki ja tunnusteli hellävaroen haavan ympäristöä pitkillä, hoikilla sormillaan. Sitten hän kohottautui ja vilkaisi Amosta ja Juhoa hailakoilla silmillään sangattomien kakkuloittensa yli.

    — Pintahaava, hän murahti. — Mutta verta tyttöparka on menettänyt runsaasti. Hänet on saatava juomaan. Mutta ensin minä sidon haavan.

    — Mikset sinä ole koulussa? Juho kysyi Joselta tohtorin sitoessa tytön haavaa.

    — Minä olinkin, ihan totta! Jose vastasi silmät pyöreinä. — Mutta näin välitunnilla, että jotakin tapahtui … ja mutta … tuohan on Kate Johnson!

    — Kuka? Juho kysyi ja tarttui Josea olkapäistä. — Tunnetko sinä hänet?

    — Tietenkin, Jose sanoi katsellen tyttöä, joka makasi nyt selällään Maryn yrittäessä juottaa häntä Ephraim Murphyn ohjeiden mukaan veteen kastetun kangastilkun avulla. — Hän on Kate Johanson siitä karavaanista, joka pysähtyi tänne pari

    Enjoying the preview?
    Page 1 of 1