Opeta minut rakastamaan

By Tuija Lehtinen

Hurmaava romanttinen tarina pikkukylän suhdekuvioista.Pikkukylän miehet innostuvat uudesta opettaja Jatasta, joka on päättänyt saada oppilaat puolelleen. Rakastetulta opettajalta kaivataan apua niin lasten ongelmien ratkomisessa kuin lemmen kysymyksissäkin. Vähitellen Jatta sopeutuu uuteen työhönsä, ja saa määrätietoisella otteellaan luokan haltuunsa. Vaikka Jatta onkin taidokas opettaja, sydämen asioissa hänellä on kuitenkin itselläänkin vielä paljon opittavaa...Viihdyttävää romantiikkaa uuden opettajan suhdekiemuroista! Kantoniemen maalaiskunta menee sekaisin ihanan Jatan opeista.Työpaikkaromansseja, jyrkkiä uraportaita ja pakan sekoittavaa rakkautta. Unelmia ja uranaisia -kirjat ovat ihanan viihdyttäviä rakkaustarinoita työelämän liepeiltä. Kirjojen tarinat ovat itsenäisiä ja ne voidaan lukea vapaassa järjestyksessä.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 8, 2023
• ISBN: 9788728406779

Book preview

Opeta minut rakastamaan

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1984, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406779

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. luku

Ei kahta kolmannetta

V iikko oli ohi, oli edessä kaksi hyvinansaittua vapaapäivää. Jatta nojasi päätä käsiinsä silmät ummessa ja antoi ajatusten leijailla ruusunpunaisissa pilvissä. Oikea tapa aloittaa viikonlopun vietto olisi mennä vaahtokylpyyn, lueskella siellä jotain muotilehteä ja siemailla välillä jääkylmää samppanjaa korkeajalkaisesta lasista. Kylvyn jälkeen sitten valmistautuisi kiireettömästi ulosmenoa varten, tupsuttelisi vartalon täyteen vietteleväntuoksuisia voiteita, seittimäisen ohuet alusvaatteet ja sitten solahtaisi seksikkääseen iltapukuun, ja juuri kun kiharat laskeutuisivat tummana pilvenä olkapäille, kilahtaisi ovikello. Ja siellä olisi Hän. Hän isolla hoolla, demonisen komea mies, joka veisi mukanaan kalleimpaan ravintolaan illalliselle ja muodikkaimpaan yökerhoon, ja kaikki muut naiset läähättäisivät kateudesta, kun Hän näkisi vain hänet, ja taksi kiidättäisi heidät samettisen yön läpi Hänen upeaan asuntoonsa ja hitaasti Hän alkaisi riisua ja…

— KVAAK!

— Herrajumala, Jatta ähkäisi ja piteli sydänalaansa. Unelmat hajosivat samanlaisiksi silpuiksi kuin lottokupongit, kun kaksoisjättipotti meni ohi suun. Poissa oli Hän, poissa oli samettinen yö ja Jatta huomasi, että todellisuus oli karua karumpi. Luokan ovensuussa seisoi mies lintu kainalossa, ja juuri lintu oli autontorvea muistuttavasti palauttanut Jatan maanpinnalle.

— Ei nyt sentään kyseinen henkilö, mies hymähti hänen huudahdukselleen. — Onko penskat sitoneet sinut kiinni vai miksi sinä jökötät pöydän takana? Vai etkö malta lähteä koulusta kotiin?

— Minä olen voipunut, Jatta sanoi arvokkaasti ja venytteli niin että nitinä kävi. — Hartikaisen Jomppa kysyi tänään, että kelpaisiko minulle hänen serkkunsa. Siis aviomieheksi. Kosinta saa meikäläisen aina tolaltaan.

— Sillä on siipi kipeä, mies sanoi ja keskitti katseensa kainalossaan olevaan lintuun. — Mikä se serkku on miehiään?

— Aku Ankka, Jatta virnisti ja ajatteli itsekseen, että luuliko mies hänen kaipaavan kosintaa. Tai pelkäsi, että hän kosia moikauttaisi, vaikka karkauspäivä oli jo ohi. Vaan saihan sitä koko vuoden vainota miespoloja, ja kun hänellä nyt säälimättömän metsästäjän mainekin oli, niin mitä jos lotkahtaisi miehen eteen polvilleen ja pyytäisi, että tämä ottaisi hänet laillistetuksi munankerääjäkseen? Vaan, Jatta vilkaisi miestä tarkemmin, se vaara oli, että mies häkeltyisi niin että suostuisi. Eikä hän nyt Lahdenperän Viljamia halunnut naida; kanoineen, hanhineen ja ankkoineen.

— Jos se oli se metsuri, Viljami jupisi silitellen linnun päätä. — Niin, älä nai sitä Jatta. Sillä on kapi.

— Kapi on itselläsi, Jatta tuhahti ja työntyi miehen ohi käytävälle ja oli kompastua Muinoskaan, koulun siivoojaan, joka kontti juuri oven takana ja — Jatta arvasi — korvat terävinä kuunteli, mitä he Viljamin kanssa puhuivat. Nyt se tietysti levittäisi kylällä juttua, että opettajalla oli joku ulkomaantauti. Viljami, Jatta huokasi miehen tömistessä perässä, Viljami sai aina aikaan pahaa, vaikka mitä teki. Se oli sitten kumma — niin harmittoman oloinen kuin Viljami muuten oli, Lahdenperän aikamiespoika, ison tilan omistaja ja akaton mies.

— Lähetkö sinä elokuviin tänään, Viljami kysyi pihalla, asetellessaan lintua farmariautonsa etuistuimelle. — Siellä menee jokin uusi filmi, kuvat ainakin oli vetäviä.

— Juu, Jatta pudisti kiivaasti päätään. — Luule vaan, että minä lähden katsomaan moista pornofilmiä. Se olisi potkut samantien koulusta. Ota tuo lintu mukaan, sen siipi voisi parantua alta aikayksikön, kun se kiskoisi sitä silmiensä suojaksi ihmisten sikailujen takia.

— No, nuorisoseuran talolle, Viljami jatkoi sinnikkäästi. — Siellä on hyvä humppayhtye tänään.

— En minä lähde mihinkään, Jatta sanoi äänellä, joka tehosi luokan villeimpäänkin poikaan, ja koska Viljamissa oli aika lailla pikkupoikaa, niin hänenkin suunsa mutristui loukkaantuneena ja hän jymäytti auton oven kiinni ja huristi tiehensä. Jatta veti syvään henkeä ja melkein vilkutti Muinoskalle, joka rätin kanssa pyyhki ikkunan luona jotain, ja lähti talsimaan aution pihan läpi keskustaa kohti. Viikonloppu, hän ajatteli nyökkäillessään vastaantulijoille, yksi pitkä tylsä viikonloppu. Ei elokuvia, ei huippuluokan ravintolaa, ei yökerhoa — eikä Häntä. Oli vain Kantoniemen kunta, kohtalainen taajama, jossa nuorisoseuran talo, pubin tapainen ja elokuvat vanhassa kunnantalossa. Eikä peruskoulun opettajan, lasten vartijan, sopinut joka viikonvaihde näyttäytyä niissä paikoissa. Sai muuten epämääräisen naisen maineen…

— Päivää, opettaja, tokaisi harmaassa puvussa kulkeva, kiireisen näköinen mies. — Miten minun poikani edistyy?

Hetkinen, Jatta kelasi nopeasti nimilistan läpi. Mies oli — aivan, Kimmo Korolainen, Pekan isä. Lääkefirman edustaja, miellyttävän näköinen tumma mies, menevän oloinen ja oli mennyt niin lujaa, että oli eronnut perheestään. Pekka oli tietenkin jäänyt äidille, ja äiti oli katkeroitunutta tyyppiä. Vanhempainillassa se oli varsinkin tullut ilmi, kun Kimmokin oli pistäytynyt siellä. Pariskunta oli melkein ollut toistensa tukassa kiinni. Kasvatuserimielisyyksiä, ja Kimmon ex-vaimo oli sanonut valittavalla äänellä Jatalle, että kun poika oli isänsä luona viikonvaihteissa, niin tämä aina taputti omituisia mielipiteitään pojan päähän. Mutta kun laki pakotti tapaamisoikeuteen silloin tällöin. Taiteile sitten tämmöisten pariskuntien välissä diplomaattisesti — Jatalle oli tullut tunne, että Kimmo osallistui lapsen tekemisten seuraamiseen ex-siippaansa ärsyttääkseen, eikä suinkaan pojan itsensä takia. Varma hän toki ei ollut, nytkin mies kuunteli tarkkaavaisena, kun hän kertoi pojan koulumenestyksestä.

— Pekka meni mummolaan, Kimmo selitti