Yllätys yölinjalla

By Tuija Lehtinen

Jännittävä rakkaustarina valtateiden varsilta.Anu ajaa rekkaa – ja sitä on lähipiirin, itse asiassa lähes koko yhteiskunnan, vaikea sulattaa. Äiti ei ensinkään kestä "miehistä" ammatinvalintaa, saati sitten poikaystävän Maurin äiti. Mauri on komea ja kiltti juristi, jonka rakastaa Anua ja toivoo tämän asettuvan aloilleen eikä enää ajelevan pitkiä öitä vaarallisilla maanteillä. Anu kuitenkin pitää päänsä ja kaipaa jopa Suomea pitemmille linjoille. Kunnes eräänä yönä tien päällä tapahtuu kummia. Itsenäisen rekkakuskin Anun elämä muuttuu hetkessä kun hän joutuu kaappauksen uhriksi. Mutta voisiko vaarallinen tilanne johdattaa hänen elämäänsä myös uuden rakkauden?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 16, 2023
• ISBN: 9788728406892

Book preview

Yllätys yölinjalla

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1983, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406892

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. luku

Liftari pakkasyössä

S inulla on kallis lasti sitten, Anu, varo kaappareita!

Että Rissanen jaksoi, Anu ajatteli hymyillessään velvollisuudentuntoisesti tukevalle miehelle, joka kädet taskuissa vahti, kun perävaunurekkaan lastattiin pakastimia. Vaikka hän olisi lähtenyt kuskaamaan lumppuja, niin Rissanen olisi joikunut saman virren. Ei Rissanen niinkään lastista ollut huolissaan, vakuutettujahan nämä aina olivat. Vaan rekoista se Rissanen huolehti. Omista pienistä moottoriystävistään. Takuulla Rissanen olisi peitellyt talliensa asukit yöksi, jos olisi jostakin kuullut, että se piti ne kauemmin superkunnossa.

— Tuossa on naarmu, Rissanen ähkäisi äkkiä ja piteli sydänalaansa niin ahdistuneen näköisenä, että Anua melkein säälitti.

— Heke teki sen sillä Ruotsin keikalla, Anu muistutti ennen kuin Rissanen alkoi työntää syytä hänen niskoilleen.

Heke oli Rissasen esikoinen, isänsä kaliiberia oleva tukeva tyyppi, jonka takatasku pullotti yhtä huolestuttavasti kuin Rissasellakin. Jos isää ja poikaa ei muuten olisi saman puun oksiksi tunnistanut, niin ainakin sen takaliston lompakkokohouman osalta. Heke rakasti rahaa siinä kuin Rissanenkin ja yritti Heke rakastaa Anuakin, mutta Anulla oli toinen miesihanne. Sellainen, jolla oli herkullisen sutjakka takalisto, sänkykamarisilmät ja hurtti huumorintaju. Sellainen mies ei tosin ollut vielä eteen tullut, joten Anun oli tyytyminen vähän huonompaan. Ei kuitenkaan Hekeen.

— Rissasen Ripeät Rekat, Rissanen hopotti mainoslausettaan ja taputti sitten Anua miesmäisesti olalle ja toivotti hyvää matkaa. — Siellä on se muuttokuorma sitten.

— En minä sellaista unohda, Anu hymähti kivutessaan korkealle ohjaamoon. — Rissanen on rauhassa, kyllä kolikot kilisee arkkuun.

Rissanen nyökytteli, tiesi hyvin, että kuskit olivat vääntäneet mainoslauseen parillakin tavalla: Rissanen rakastaa rahaa ja Rissanen rikastuu rekoilla. Ne olivat miedoimmasta päästä ja imartelivat yhtä kaikki Rissasta. Totuudellehan ei voinut mitään. Rissanen tunsi olevansa hyvä liikemies, kaikkien arvostama ja kunnioittama. Olihan hän näet ensimmäisenä kaupungin firmoista ottanut palvelukseensa naiskuskin! Se jos mikä oli tasa-arvoa, yksi tyttö parinkymmenen miehen lisäksi.

Rissanen jäi pönäkkänä ja itseensätyytyväisenä autiolle pihalle, Anun ohjatessa rekan kohti pohjoista. Jos Rissanen oli onnellinen mies, niin Anu ei sillä hetkellä ollut kumpaakaan. Mies ei kuuna päivänä, mutta onnellinen ehkä joskus. Se ei ollut ensimmäinen eikä varmaan viimeinen kerta, kun Anu lähti reissuun huonolla tuulella ja syynä oli tietenkin mies.

Miehen nimi oli Mauri. Tämä oli suhteellisen sutjakka otus, jolla oli siisti tumma tukka ja viikset ja vakavahkot, siniharmaat silmät. Mauri oli äitinsä ainoa poika, siskoja oli kaksi, joten ei Mauri täysin lellitty sentään ollut vaan osasi tehdä jotain ominpäinkin. Kotonaan Mauri ei luojan kiitos enää asunut, muuten he tuskin ikinä olisivat alkaneet seurustella, sillä Maurin äiti olisi heti ensivisiitillä sylkäissyt Anun ulos. Yritti hän sitä sittenkin, mutta parissa kuukaudessa oli jo sen verran ehditty kiintyä toisiinsa, ettei muori saanut poikaansa vakuuttuneeksi siitä, että rekkakuski oli tämän arvolle sopimaton.

Niin, parin kuukauden seurustelun jälkeen Mauri oli ylpeänä vienyt Anun lapsuudenkotiinsa ja esitellyt tyttöystävänään. Rakastunut mies on aina vähän hömppä, ja koska Anuun oli iskenyt pikkupiru, niin hän oli lähtenyt suoraan ajosta Maurin äidin luo. Sisimmässään Anu myönsi, että vähän nenänsä vartta pitkin hänkin olisi sellaista miniäehdokasta katsellut, joka saapui farkuissa, paitapuserossa ja hyvin kuluneessa nahkajakussa ja josta lemahti enemmän tai vähemmän ummehtunut tupakantuoksu. Anu itse ei polttanut, mutta kyydissä oli ollut eräs toinen kuski, joka oli ollut savupiipun luokkaa paheessaan. Maurin äitihän ei sitä tiennyt, joten hän piti heti luennon tupakan vaarallisuudesta ja samantien siitä, millainen vaara kireät farkut olivat tuleville sukupolville.

— Äiti, Mauri parahti silloin kiusaantuneesti. — Ei me vielä niin pitkälle olla ajateltu.

— Toivottavasti ette ajattelekaan, äiti murisi ja yritti katseellaan tappaa Anun, joka kädet taskuissa hihitteli kirjahyllyssä oleville sukuvalokuville. — Täytyyhän Anun varmaan ensin käydä koulu loppuun ja…

— Anu on jo töissä. Mauri selitti ylpeänä. — Anu on Rissasen kuljetusliikkeessä.

— Jaa, konttorissa, äiti hymyili aavistuksen verran, tiesi Rissasen hyväksi liikkeeksi ja näki jo Anun Rissasen oikeana kätenä. — Istumatyötä, vai kuinka? Kirjoitushommia?

— Istumatyötä, Anu myönsi. — Ja kyllä minä käsilläkin näpertelen, mutta en koneen nippuloita vaan rekan rattia.

Kesti hetken ennen kuin muori käsitti, ja sitten hän vaihtoikin väriä kunnioitettavalla nopeudella. Ja Mauri vain tuijotteli Anua rakastuneen hupsun lailla. Tilanne oli vakava, sen muori ymmärsi heti ja piti suunsa kiinni. Ehkä juttu menisi itsekseen ohi, poika järkiintyisi ja löytäisi jonkun sopivamman kuin tuon röyhkeän oloisen tytön, jolla oli isot silmät ja ärsyttävä poninhäntä, joka heilahteli turhan itsetietoisesti.

Äitinsä suruksi Mauri ei järkiintynyt. Niinpä muori aloitti pikkuhiljaa myrkytyskampanjan Anua vastaan. Hän ei sanonut suoraan mitään, minkä perusteella lakituvassa olisi voinut saada tuomion kunnianloukkauksesta. Ei, vaan hän käytti sitä metodia, että joku sanoi, että se Anu ja pläp-pläp … Kun kampanjaa oli kestänyt reilut puoli vuotta, niin Mauri alkoi uskoa. Muttei vieläkään tavalla, jota äiti oli toivonut, vaan Maurin päähän jänttäytyi ajatus, että Anun piti luopua rekoista ja asettua kotirouvaksi.

— Ollako rekkakuski vai eikö olla, Anu pohti Hamletin tyylillä sinä talvisena iltana jättäessään kotikaupungin ja syöksyessään mustaan yöhön.

Osa