Miten saan sen oikean?

By Tuija Lehtinen

Menneen maailman lemmenopit saavat kyytiä railakkaassa rakkaustarinassa.Ernestinellä menee lujaa eikä hän aio pysähtyä aloilleen: vielä ei ole lasten, rivitalonpätkän ja kultaisennoutajan aika. Mutta kun hän saa käsiinsä 30 vuotta vanhan klassikko-oppaan "Miten saan sen oikean", menevä nuori nainen päättää laittaa vanhat opit käytäntöön. Seuraa hulvattomia hetkiä, kun nykyaikainen Ernestine ottaa konservatiivisista käytössäännöistä vaarin!Vapautta kaipaava ja moderni Ernestine perehtyy vanhentuneisiin deittailusääntöihin 1980-luvulle sijoittuvassa hupailussa. Luvassa on niin riemukkaita kuin varsin romanttisiakin hetkiä.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 27, 2023
• ISBN: 9788728406922

Book preview

Miten saan sen oikean?

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1982, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406922

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ovela vedonlyönti

M iettisen Ernestine oli nykyaikainen, vapaa, 23-vuotias tyttölapsi. Tulevaisuus odotti jännittävänä edessä, oli ammatillisia haasteita, oli vaikka mitä. Minkäänlainen vakiintuminen ei vielä kuulunut Ernestinen suunnitelmiin, ehtisi sitä rauhoittua vähän myöhemminkin — mikäli rauhoittumisella tarkoitettiin perheen perustamista ja sen sellaista.

Vaan Ernestinepä ei ottanut huomioon, että sellainen tulevaisuus ei oikein miellyttänyt ystäviä ja tuttavia, jotka samoihin aikoihin kamppailivat esikoistensa ja rahahuolien kanssa. Piti saada autoa, omakotitaloa ja ne kaksi tilastolasta. Onnellisen perheen prototyyppi siis.

Niin … sitä Ernestine ei ottanut huomioon ja se oli virhe se.

Erikoisesta nimestään Ernestine sai muuten kiittää äitiään, Tildaa. Tilda oli nuorempana tuntenut jonkun everstin jolla oli ollut samanniminen tytär. Tyttö oli ollut enkelimäisen kaunis ja Tilda oli päättänyt, että jos hän joskus saisi miehen ja tyttären, niin tästä tyttärestä tulisi Ernestine. Se jos muuttui kun-sanaksi silloin, kun kyseiseen varuskuntaan tuli kertausharjoituksiin eräs tukevahko isäntämies, joka kummasti viihtyi keittiön nurkilla.

Kahden viikon kuluttua herra kosi Tildaa ja niin tästä vielä vanhoilla päivillään tuli rouva. Tildaa ja isäntää siunattiin yhdellä lapsella, joka onnettomuudekseen sattui olemaan tyttö. Onnettomuudeksi sen nimen takia, sillä mikään ei saanut Tildaa muuttamaan mieltään, ei vaikka kaikki sanoivat, että Miettinen sopi halvatun huonosti niin kauniiseen nimeen.

Ernestinen suureksi helpotukseksi nimi lyheni kouluaikana Stineksi. Ainoastaan Tilda jaksoi kutsua tytärtään koko nimellä vuodesta toiseen.

Isä-Miettinen ei ollutkaan mikään tavallinen isäntämies, vaan sattui omistamaan hehtaarikaupalla metsää ja siinä sivussa tuottavan sahalaitoksen. Sitä puljua sitten pyöritettiin siihen saakka kunnes Ernestine tuli lukioikään. Silloin muutettiin kaupunkiin, myytiin sahat ja maat, sillä ukko Miettisen terveys noudatti Itä-Suomen vakiomallia, sydän- ja verisuonitaudit alkoivat jyllätä. Parin vuoden kaupungissa-asumisen jälkeen ukko otti ja nuukahti. Tildasta tuli hyvin varakas leski-rouva, eikä Ernestineltäkään nappulaa puuttunut.

Ernestine kävi koulunsa loppuun, pyrki sitten yliopistoon ja pääsi lukemaan kirjastonhoitajaksi. Tildan mielestä, kumma kyllä, oli ihan oikein että tytär hankki ammatin. Kai Tilda tajusi että vaikka kuinka rahat sijoittaisi, niin inflaatio nakertaisi ne ennen pitkää ja Ernestine olisi puilla paljailla ennen eläkeikää.

Ernestinen opiskeluaikana toisella paikkakunnalla kävi Tildan aika pitkäksi. Asunto oli turhan iso, viisi huonetta ja keittiö. Toki sen siivoamisessa olisi aika kulunut, mutta sen homman teki kahdesti viikossa käyvä apulainen. Ruokaa ei yksi ihminen paljoa tarvinnut, kokatakaan ei siis voinut oikein antaumuksella ellei sitten järjestänyt päivällisiä. Ajan pitkään sellainenkin olisi käynyt kalliiksi, ja Tilda oli luonteeltaan vähän pihi. Yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti, että ei olisi hullumpaa tehdä työtäkin taas parinkymmenen vuoden jälkeen, joten hän liittyi osakkaaksi erääseen kukkakauppaan. Alasta Tilda ei tiennyt yhtään mitään, mutta muutaman tunnin päivittäinen myyntityö sentään sujui ja piti mielenterveyden reilassa.

Sen lisäksi mielenterveyttä ja henkistä vireyttä paransi se, että Tildan sisarpuolen poika tuli opiskelemaan farmasiaa kaupunkiin ja ilman muuta majoittui tilavaan lukaaliin. Poika, Kim, oli hyvin menevää sorttia oleva nuori mies, jonka kanssa ei aika tullut pitkäksi. Kimillä oli tummanruskea afropörrö, ihan aito ja luonnollinen, sillä synkkä totuus oli, että eräällä lomamatkalla Tildan siskopuoli oli ratsastanut Marokossa kamelillaan vähän harhaan ja mies, joka lähti häntä pelastamaan, oli aina tuntenut vetoa pohjoismaalaisia vaaleita naisia kohtaan. Pelastusta kesti pari viikkoa ja sen seurauksena näki Kim aikanaan päivänvalon.

Kimin tukka siis paljasti, ettei hän ollut täysin suomalainen. Ihonväristä sitä ei huomannut kuin talvella, jolloin muut olivat kalpeita. Silloin Kim oli hivenen oliiviin vivahtava, mutta ei huomiotaherättävän tumma koskaan. Silmät pojalla olivat myös isänsä perintöä, tummat ja jollakin tapaa vetoavat. Tuli sellainen tunne, ettei hänelle voinut sanoa ei, sillä silloin silmät olisivat täyttyneet kyynelistä ja se vasta hellyttävää olisi ollut…

Tildan sisarpuoli oli lapsestaan huolimatta onnistunut pääsemään naimisiin erään apteekkarin kanssa ja koska lisää lapsia ei ollut siunaantunut, niin pojasta piti kouluttaa seuraava apteekkari. Kimin mielipidettä ei kysytty lainkaan, vaan hänet määrättiin pyrkimään yliopistoon. Poika tajusi siinä vaiheessa, että parempi lähteä lukemaan ja ottaa ilo irti elämästä muutaman vuoden ajan kuin nyhjöttää pienellä kotipaikkakunnalla ja aloittaa apteekin opiskelu ihan pohjalta. Hän siis pyrki ja pääsi.

Tilda ja Kim olivat viettäneet pari miellyttävää vuotta yhdessä suuremmitta riidoitta, kun Ernestine palasi kaupunkiin.

Opiskeluvuodet olivat olleet mukavaa aikaa Ernestinen mielestä. Oli ollut kaikennäköistä ystävää, varsinkin poliisikoulun pojat olivat olleet mitä miellyttävimpiä, mutta vakavammin Ernestine ei ollut kehenkään ihastunut. Miehistä ei hänen mielestään ollut kuin huolta ja harmia. Jos nämä eivät pettäneet, niin toheloivat sen verran, että lapsi oli tulossa ja siihen katkesi monen tytön opiskelu. Ehei, Ernestine piti varansa ja palasi kotikaupunkiinsa vailla mitään kiinnityksiä.

Työpaikkoja ei kuitenkaan joka puun oksalla kasvanut, joten Ernestine joutui odottelemaan pari kuukautta ennen kuin pääsi äitiyslomittajaksi vuoden