Pidätä minut, rakas

By Tuija Lehtinen

Nuoren poliisin viihdyttäviä ja vilkkaita suhdekuvioita!Pirjon elämä hymyilee. Nuoremman konstaapelin työ tuntuu mielekkäältä vaativine tehtävineen, ja miesystävä Jari käy Pirjoon edelleen kuumana. Kuvioita sekoittamaan pölähtää kuitenkin vetovoimainen Kettunen. Kun Kettunen kutsuu Pirjoa leikkimään rosvoa ja poliisia, naisen on vaikea vastustaa kiusausta.Pirjon ja Kettusen roolileikissä vastakohdat viehättävät. Päätyykö poliisi Pirjo velmun Kettusen vai miesystävänsä Jarin kainaloon?Työpaikkaromansseja, jyrkkiä uraportaita ja pakan sekoittavaa rakkautta. Unelmia ja uranaisia -kirjat ovat ihanan viihdyttäviä rakkaustarinoita työelämän liepeiltä. Kirjojen tarinat ovat itsenäisiä ja ne voidaan lukea vapaassa järjestyksessä.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 16, 2023
• ISBN: 9788728406823

Book preview

Pidätä minut, rakas

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1983, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406823

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. luku

Käsittämätöntä taidetta

N uorempi konstaapeli Pirjo Hiltunen katseli tyytyväisenä työpöytäänsä, jolla kaikki oli siististi ojennuksessa. Jopa kynätkin oli aseteltu viivasuoraan, eikä Pirjo voinut olla tuntematta pientä omahyväisyyden värähdystä vilkaistessaan naapuripöytää, joka tulvehti paperikamaa, paperien painoina täpötäysiä tuhkakuppeja. Pöydän valtias oli jossakin tiedustelutehtävissä, tavoittamassa jotain henkilöä joka liittyi — niin, mihin tämä liittyikään? Pirjon tummat kulmat kurtistuivat, ja kuulosteltuaan käytävän ääniä hän nousi ja käveli sotkuisen pöydän ääreen.

— Taidekauppias Hynynen, Pirjo mutisi ja nosteli paria harakanvarpaiden koristamaa paperia.

Hynysellä oli taidesalonki, oikein arvostettu ja hän onnistui haalimaan heidän pikkukaupunkiinsa arvostettujen taiteilijoiden näyttelyitäkin. Sen lisäksi Hynysellä oli pari antiikkiliikettä, joista toinen oli kallis ja hieno ja toinen sellainen romukaupan tapainen, vaikka kyltissä priima-antiikkia mainostettiinkin. Hynynen oli kaupungin kermaa, rikas ja sivistynyt mies, johon kukaan ei voisi unelmoidakaan liittyvän jotain hämärää. Eikä sitä vielä edes tiedetty, liittyikö Hynyseen jotain epärehellistä. Totuus kuitenkin oli se, että eräs toispaikkakuntalainen rouva oli sattumoisin pistäytynyt Hynysen huonommassa kaupassa ja löytänyt takahuoneen puolelta — taivas tietää miksi hän sai päähänsä kurkkia sinne — kiinalaisen maljakon, jonka väitti varastetun häneltä muutama kuukausi sitten.

Rouva teki siinä mielessä nolosti, että sujautti maljakon käsilaukkuunsa ja oletettavasti huomiotaherättävän hermostuneesti poistui liikkeestä poliisiasemalle. Kun sotkuisen pöydän omistaja, rikostutkija Pertti Myllyntaus — koppava kaveri sivumennen sanoen — meni tuohtuneen rouvan kanssa Hynysen putiikkiin, oli tulos nolla. Myyjätärtyttö vakuutti, ettei heillä ikinä ollut moista maljakkoa ollut, että rouva oli nyt erehtynyt. Tyttö veti roolinsa loistavasti, mutta Pertti näki ovelta kääntyessään avoimen raivon tytön silmissä, ja koska Pertti oli sitkeä kuin terrieri, niin hän sai suostuteltua esimiehen siihen, että tutkisi asiaa hivenen.

— Äijä on Hynysen tuttu, Pertti selitti Pirjolle saatuaan luvan. — Ei uskalla painaa villaisella tätä, ettei sanottaisi puolueelliseksi. Ylikomisario oli läpirehellinen mies, sen Pirjo tiesi. Hän ei epäröisi tonkia tuttujensa asioita, jos syytä olisi. Lisäksi ylikomisariosta kiersi sellainenkin juttu, että tämä oli nuorempana sakottanut vaimoaan ylinopeudesta silmänkään värähtämättä. Mukana partioautossa ollut konstapeli olisi säikähdyksestä ollut valmis katsomaan tapahtunutta läpi sormien, mutta ylikomisario totesi siihen, että laki on laki jokaiselle. Ehkä hän oli vähän yliherkkä, sitä Pirjon mielestä tämä Hynysen juttu osoitti. Ei Hynysellä voinut olla mitään tekemistä varastetun tavaran kanssa, ei millään. Hynynen oli rotary ja lions-klubissa ja lahjoitti jokaikiseen keräykseen suuria rahasummia. Hän oli hyvin sosiaalinen, välittävä ihminen, ja kantava voima seurapiiritilaisuuksissa.

Mutta Pertti ei ollut samaa mieltä.

— Ajattele, Pertti paasasi hänelle, kuultuaan epäilyn moisesta. — Hynysellä on kolme mersua, jumalaton talo, jossa uima-allas ja kaikkea. Sitten se taidesalonki kalliilla tontilla. Mistä raha riittää niiden kaikkien ylläpitoon? Sen liikevaihto ei kaksinen ole.

— Hynynen on rikasta sukua, Pirjo uskalsi huomauttaa.

— Ne metsät on aikaa sitten pistetty paperiksi!

Pertti siis vajosi Hynysen koukeroiseen maailmaan ja oli viime päivinä näyttänyt innostuneelta, peräti hymyillyt Pirjolle, mikä oli yksinomaan paha asia. Pertti kun oli tytöstä niitä ihmisiä, jotka juuri ennen surmaniskua hymyilevät nautinnosta. Kenen kurkkuun tämä aikoi hampaansa upottaa, se olikin kysymys sinänsä.

Mitäpä Pertistä, Pirjo huokaisi puhelimen pirahtaessa. Tämä teki oma työtään, joka ei sivunnut sillä hetkellä häntä, joten hän sai olla rauhassa.

— Rikospoliisi, nuorempi konstaapeli Hiltunen, Pirjo vastasi asiallisesti puhelimeen, valmiina tarttumaan elämänsä tapaukseen. Pakko näet oli tunnustaa, että hänen kunnianhimoinen minänsä kaipasi jotain räväyttävää, jotain joka nostaisi hänet koko maan poliisien tietoisuuteen. Sankaripoliisi — äsh, Pirjo karkoitti ajatuksen ja kuunteli kummissaan kihertävää ääntä, joka selitti joutuneensa ryövätyksi autossaan. Liftarityttö vei kaiken kengännauhoja myöten.

— Jari! Pirjo älysi ja pisti muistilehtiön pois. — Jonakin päivänä minä lähetän auton pidättämään sinut poliisin työn häirinnästä. Mitä sinä haluat?

— Noin tylyjäkö sitä ollaan armaalleen? mies moitti. — Hyi! Ja minä kun ajattelin tarjota neidille elämänsä tilaisuutta lähteä illalla elokuviin ja sen päälle olisi tarjolla pieni iltapala minun asunnossani.

— Kuulostaa ihan hyvältä, Pirjo myöntyi. — Montako parisänkyä on tänään mennyt?

— Sinulla on oikea asenne iltaa kohtaan, mies nauroi. — Joko minä valkkaan meille oman?

— Jutellaan siitä illalla. Nyt pitää lopettaa, Pertti tulee.

Pertti vilkaisi häntä tylyhkösti asettuessaan työpöytänsä ääreen. Hymyntapainen oli enää muisto, ja Pirjo tiesi asioiden menneen pipariksi. Pertin silmät säkenöivät raivoa, ja tapa jolla hän musersi tulitikun sytytettyään tupakan oli niin väkivaltainen, että heikompi naisihminen olisi hiipinyt ulos huoneesta. Pirjo sen sijaan syventyi lukemaan kuulustelupöytäkirjaa katupahoinpitelystä ja vertaamaan silminnäkijöiden lausuntoja. Oli se kumma, hän pohti kahlattuaan ne läpi, että vaikka kaksi ihmistä seisoi vierekkäin, katse tarkalleen samassa pisteessä, niin nämä näkivät asiat aivan toisin. Kyllä nyt rikotulla pullolla ja kettingillä oli hienoinen ero ja…

— Miten kiire sinulla on? Pertin ääni keskeytti Pirjon ajatukset.

— Tämän jutun kanssa? Ei enää kiire, mutta minun pitäisi syventyä siihen tavaratalon…

— Anna olla, minä tarvin vähän apua tässä Hynysen jutussa, Pertti komensi ja sävyisästi Pirjo pisti paperit pois ja yritti olla herpaantumattoman kuulevan korvan näköinen.

Pertti