Tapporahat takaisin

By Kari Nenonen

Jännittävä kostoretki villin lännen maisemissa.Juho Kaaponpoika Helapää on raivoissaan. Enemmän raivoissaan kuin koskaan elämässään. Jeff Finley oli teeskennellyt hänen ystäväänsä mutta saanutkin hänet melkein tapettua – ja tahrannut hänen hyvän nimensä. Siitä Finley saisi maksaa kovat rahat. Vähintäänkin Juho perisi hänestä maksetut tapporahat takaisin korkojen kera. Tästä alkaa armoton kostoretki, jonka aikana Juho ei anna kenenkään asettua tielleen.Nostalgisissa FinnWest -tarinoissa Härmän häjy Juho Kaaponpoika Helapää seikkailee villissä lännessä.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 30, 2023
• ISBN: 9788728501627

Book preview

Tapporahat takaisin

Cover image: Shutterstock & Unsplash

Copyright ©1982, 2023 Kari Nenonen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728501627

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Sanasta miestä, Wild Finn!

— Ei ollut paikalla! suurikokoinen miehenjärkäle karjaisi ja olisi varmasti käynyt hintelän luutnantin kimppuun ellei suurikokoinen musta mies olisi kiireesti tarrannut pidättelemään häntä olkapäässään olevasta siteestä huolimatta.

— Juho, rauhoitu, eihän se luutnantti Montgomeryn vika ole jos Jeff Finley ei ollutkaan kotikaupungissaan! Amos Napoleon Jefferson sanoi ystävälleen Juho Kaaponpoika Helapäälle. — Hänet löydetään kyllä. Se on vain ajan kysymys.

— Päästä irti! Juho ärähti. — En minä kenenkään kimppuun aio käydä, mutta en kyllä myöskään aio rauhoittua! Helvetti! Ensin Finley tekeytyy ystäväkseni, sitten hän kalauttaa salakavalasti minua kivellä päähän, vie rahani ja puukkoni, aseeni ja hevoseni ja jopa muistinikin ja jättää minut erämaahan navajojen armoille. Ja kun olen selvinnyt navajoista, hän järjestää minut melkein hirteen tekemästään pankkiryöstöstä ja sheriffinmurhasta! Sinä et tunne minua, Amos, jos käsket minun rauhoittua vaikka se liero ja … ja … no, mikä hyvänsä, on edelleen vapaalla jalalla! Ja kaiken lisäksi hänellä on yhä minun aseeni ja minä olen hänelle velkaa kaksikymmentä dollaria.

Juho vaikeni puuskahtaen, ja Amos tiesi hänen olevan varsin tosissaan, sillä tavallisesti Juho oli vähäpuheinen ja malttinsa hyvin säilyttävä mies.

— Minä taas olen saanut Finleyn takia nuolen sekä takapuoleeni että olkapäähäni ja joutunut uimaan kymmenen mailia Gilajoessa ja kompuroimaan erämaassa toisen mokoman, Amos rauhoitteli. — Ja minä haluan hänet hirteen yhtä paljon kuin sinäkin, joten älä minulle karju äläkä roiskuta sylkeä naamalleni. Olen vasta eilen pelastanut sinut kun seisoit jo köysi kaulassasi Tucsonin kaupungissa. Eikä se ollut edes ensimmäinen kerta kun pelastan sinut vastaavasta tilanteesta, mutta kuunteletko sinä koskaan minun neuvojani? Et ikinä! Nytkin tiedän, että vaikka minä puhuisin kuin Abraham Lincoln, sinä painuisit Finleyn jäljille kuin tuli häntäsi alla ja jättäisit Redhairin minun huolekseni. Voit olla varma siitä, että kun seuraavan kerran seisot köysi kaulassasi, ainakaan minä en ole paikalla sinun paksua päätäsi pelastamassa.

— Lopeta ainainen jäkätyksesi, Amos! Juho puuskahti ja huokaisi syvään. Amos oli maininnut Redhairin eli Punatukan, intiaanien kasvattaman valkoisen tytön, jonka Juho oli tuonut mukanaan paettuaan navajojen leiristä. Hän tunsi jo etukäteen omantunnonpistoksia siitä, että joutuisi jättämään tytön Amoksen huoleksi, kuten Amos oli hyvin arvannutkin.

— Punatukka on hyvä tyttö, Juho, Amos sanoi vakavana ymmärtäen löytäneensä oikean narun, mistä vetää saadakseen Juhon takaisin Little Big Gulchiin ja jättämään Finleyn lainvalvojien ja ammattimaisten palkkionmetsästäjien huoleksi. — Hän on vanha ja urhea, järkevä ja kaunis ja …

— Helvetti, lopeta! Juho puuskahti väliin.

— Ja hän tarvitsee juuri nyt sinua, Amos jatkoi julmasti ja tässä vaiheessa keskustelua seurannut hintelä luutnantti oli päässyt niin etäälle, että saattoi kääntää heille selkänsä ja livahtaa miehistön kanttiiniin. — Sinä olet vienyt hänet pois hänen heimonsa parista, oloista, joihin hän on pikkulapsesta asti tottunut, ja tuonut hänet valkoisten maailmaan, jossa hän ensimmäiseksi joutui näkemään kuinka sheriffi ampui sinua ja pidätti sinut, ja hän joutui pakenemaan kaupungista verissään ja mustelmilla raivoavan väkijoukon kivittämänä. Kun minä löysin hänet erämaasta, hän vapisi kuin puuman kynsistä selviytynyt kaniini, eikä hän ole vieläkään toipunut järkytyksestään. Ja nyt sinä, hänen ainoa turvansa, aiot noin vain hylätä hänet ja lähteä jonkun Jeff Finleyn perään pelkästään vaivaisen kunniasi vuoksi.

— Minä en ole sanonut, että minä … Juho aloitti, mutta Amos vaiensi hänet käden huitaisulla.

— Ei sinun tarvitse minulle mitään sanoa! hän ärähti. — Minä tunnen sinut. Mutta jos ajattelet kunniaasi, niin siihen kuuluu myös se, että huolehdit naisesta, jolle olet velkaa elämäsi. Ja Punatukalle sinä todella olet elämäsi velkaa, sillä ellei hän olisi kertonut minulle sinun pidätyksestäsi, en olisi ikinä ehtinyt ratsuväen kanssa apuun.

— Joko sinä lopetit? Juho kysyi vaisusti kun Amos ei ollut toviin sanonut mitään.

— Jo, Amos nyökkäsi, huokaisi hiljaa ja lisäsi: — Ja tuhlasin ruutia pilviin, sen hyvin tiedän.

— Olen iloinen, että arvostat Punatukkaa lähes yhtä suuresti kuin minäkin, Juho sanoi hymyillen hailakasti. — Sillä nyt voin levollisesti antaa hänet sinun suojelukseesi …

— Sinä olet varsinainen paskiainen, Juho! Amos keskeytti ja hänen tummat silmänsä välähtivät uhkaavasti.

— Älä keskeytä, Juho jatkoi rauhallisesti. — Minun piti sanoa, että voin levollisesti