Viimeksi nauraa kuolema

By Kari Nenonen

Sheriffi Crisbyllä on juoni Amoksen pään menoksi. Hän tekaisee Ben Cartleyn pidätyksen ja saa sillä tavoin Amoksen houkuteltua luokseen. Enää Amos on jätettävä aavikolle kuolemaa odottamaan. Sidotut kädet ja juomaveden puute tulevat viimeistelemään lopputuloksen. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin.
Jännittävä Villiin länteen sijoittuva selviytymistaistelu aavikolla! Härmän häjyn seikkailussa on jälleen tuttuun tapaan paljon toimintaa sekä tällä kertaa myös ripaus romantiikkaa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jan 31, 2024
• ISBN: 9788728501603

Book preview

Viimeksi nauraa kuolema

Cover image: Adobe Firefly & Shutterstock

Copyright ©1984, 2024 Kari Nenonen and SAGA Egmont

Kirja ilmentää aikaa, jona se on kirjoitettu, ja sen sisältö voi olla osittain vanhentunutta tai kiistanalaista.

All rights reserved

ISBN: 9788728501603

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Lincoln ja Jefferson

— Nimeni on Jefferson, pölyinen musta mies sanoi tuijottaen punakkaa, paksumahaista sheriffiä erämaatuulen tulehduttamin silmin. — Amos Napoleon Jefferson.

— Entä sitten? sheriffi tiedusteli pilkallisesti. — Muuttaako nekrujen perseennuolijapresidentin nimi jotenkin sitä asiaa, että sinä olet väärän värinen tähän kaupunkiin?

Kysymystä säesti naurunrähäkkä.

— Minä olen marshal, Amos sanoi hilliten vain vaivoin halunsa antaa sheriffin tutustua hänen mustaan ruoskaansa. — Ja olen tullut noutamaan etsintäkuulutetun vangin, Ben Cartleyn, jonka te olette ilmoittanut pidättäneenne, tuomiolle Little Big Gulchiin, missä hän on rikoksensa tehnyt.

— Sinä et nouda täältä ketään mihinkään, nekru, sheriffi sanoi venyttelevästi ja tönäisi Amosta rintaan. — Alahan painua ulos saastuttamasta saluunamme ilmaa!

— Te olette nyt tekemässä vakavan virheen, sheriffi, Amos sanoi ja otti pari askelta taaksepäin säilyttääkseen tasapainonsa. — Hyvin vakavan.

— Erehdys, niggeri, sheriffi hymähti. — Minä en suinkaan aio tehdä niin vakavaa virhettä että viitsisin kauempaa kuunnella sinun kaltaisesi apinan suunsoittoa! Viimeisen kerran: antaa vetää!

Sheriffi tehosti sanojaan kiskaisemalla käteensä jykevän Colt Dragoonin ja suuntaamalla sen piipun Amoksen vatsaan. Amos perääntyi ovelle. Koko juttu alkoi muistuttaa painajaisunta. Hän oli yksin keskellä erämaata sijaitsevassa ilmeisen vihamielisessä kaupungissa, josta oli ainakin päivän ratsastusmatka lähimpään kaupunkiin — matka, josta hän ei selviäisi ilman vettä tai ruokaa, joita taas hänelle tai hänen ratsulleen ei ilmeisestikään aiottu tästä kaupungista luovuttaa. Sheriffin lähtökäsky merkitsi selvää murhaa, sillä yhtä hyvin sheriffi olisi voinut ampua luodin hänen päähänsä kuin lähettää hänet ilman ruokaa ja vettä uupuneella hevosella takaisin erämaahan.

Ja äkkiä Amos tajusi sheriffin ilmeestä, että juuri se oli tarkoituskin, että jopa ilmoitus Ben Cartleyn pidättämisestä oli tekaistu vain hänen saamisekseen paikalle. Näin hänestä pääsi eroon kivuttomasti; nääntyminen erämaahan, ikävä, mutta luonnollinen onnettomuus. Musta lainvartija, piikki eräiden teksasilaissheriffien lihassa olisi poistettu.

— Sinä saat viisi minuuttia aikaa hankkiutua tämän kaupungin rajojen ulkopuolelle, nekru. Sitten alkaa paukkua.

— Tuskin, Amos sanoi hiljaa. — Koko teidän hieno suunnitelmannehan menisi pilalle, jos joutuisitte ampumaan minut. Mutta pelkäänpä, että teidän on pakko ampua jos aiotte päästä minusta eroon.

Sheriffi Crisbyn pasmat näyttivät menevän sekaisin kun hän tajusi Amoksen sanoihin sisältyvän totuuden. Mutta hölmistynyt ilme viivähti vain hetken hänen pitkällä hevosennaamallaan, sitten hän virnisti ja hörähti:

— Mikäpä siinä, nekru, ole täällä sitten jos sinua huvittaa, ole niin kauan kuin haluat. Mutta suupalaa tai vesitilkkaa et tule Lowboltonin kaupungista saamaan. Ja nyt painu ulos, tämä saluuna on yksityisaluetta ja tämän saluunan pitäjällä on perustuslain turvaama oikeus valita asiakkaansa samoin kuin jokaisella muullakin tämän kaupungin saluunalla. Ja minä takaan sinulle, nekru, että niin rähjäistä bodegaa sinä et tämän kaupungin syrjäkujilta löydä, että sinut huolittaisiin sinne asiakkaaksi. No, ulos nyt! sheriffi karjaisi ja tehosti käskyään ampumalla laukauksen Amoksen jalkojen väliin.

Amos perääntyi ulos pilkallisen naurunrähäkän saattelemana. Hemmetin typerä tilanne! Hänen ei olisi sittenkään pitänyt lähteä yksin vangin hakuun. Hänen olisi pitänyt houkutella Juho mukaansa, olisihan hänellä ollut valtuudet maksattaa valtiolla Juhon palkkakin. Mutta hän ei ollut pitänyt Ben Cartleyn hakemista ja saattamista Little Big Gulchiin niin vaativana tehtävänä että siihen olisi tarvittu kaksi miestä. Sillä epäonninen pankkirosvo Ben Cartley, joka oli onnistunut ryöstämään Little Big Gulchin pankista puolisen vuotta sitten peräti sata dollaria, oli säyseä mies, jonka ei tiedetty koskaan tappaneen ketään. Silti Ben Cartleytä ilmeisesti odotti hirttotuomio, sillä osavaltiossa oli alettu suhtautua hyvin ankarasti pankkiryöstöihin. Ben Cartelyn uraan kun taisi mahtua peräti parikymmentä enemmän tai vähemmän epäonnistunutta pankkiryöstöä, joiden saaliit olivat olleet korkeintaan tuollaisia sadan dollarin suuruisia.

Niin taikka näin, Amos mietti synkästi seistessään Lowboltonin paahtavan kuumalla pääkadulla Winners Double -nimisen saluunan edustalla; nyt ei ollut enää kyse Ben Cartleyn hengestä vaan hänen. Ja hänen henkensä näytti vaihteeksi olevan hyvin heikoissa kantimissa.

Hän