Liian hyvä roistoksi

By Kari Nenonen

Rikoksia, jännitystä ja seikkailuja villissä Lännessä!
Voiko roistolla olla hyvä sydän? Tietenkin voi, ainakin jos Valentino Montecellilta kysytään. Hän on nimittäin roisto, ja varsin hempeämielinen sellainen. Mutta ei vaaraton kuitenkaan, siitä todistuksena on useassa osavaltiossa voimassa oleva etsintäkuulutus, joka lupaa Montecellille ja hänen koplalleen kuolemantuomion.
Nyt Valentino on kuitenkin päättänyt, että rötöstely riittää. Vielä yksi keikka, sellainen, joka tekee hänestä rikkaan miehen, sitten elämä roistona on ohi. Kohteeksi valikoituu markkinahumua juhliva pikkukaupunki, jossa kaikki ovat juominkien ansiosta hyvällä tuulella ja helposti huijattavissa. Vain hieman viekkautta, ja Valentino saa elää lopun elämäänsä autuaassa rauhassa. Mutta jo kaupunkiin saapuessaan hänen mielensä valtaavat nuoruudenmuistot. Onnistuuko viimeinen keikka, vai kariutuuko kaikki Valentinon suureen sydämeen?

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 21, 2024
• ISBN: 9788728501610

Book preview

Liian hyvä roistoksi

Cover image: Shutterstock, Unsplash & Adobe Firefly

Copyright ©1982, 2024 Kari Nenonen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728501610

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Johan nyt on markkinat!

Valentino Montecelli oli pesunkestävä roisto, jolla olisi ollut täydet mahdollisuudet päästä Lännen legendaaristen lainsuojattomien joukkoon ellei hänellä olisi ollut yhtä pientä vikaa: hänellä oli hyvä sydän. Ja mitä virkaa Lännessä oli roistolla, jolla oli hyvä sydän? Ei paljon mitään. Ja siksi Valentino Montecelli elää kitkuttelikin alituisessa köyhyydessä tyytyen ryöstelemään vain kaltaisiaan tai vielä pahempia tyyppejä, joista ei paljoakaan kostunut. Hän hommaili myös piskuisen joukkionsa kanssa jonkin verran hevos- ja karjavarkauksien parissa, mutta todellisiin konnatöihin kuten juna-, postivaunu-, tai pankkiryöstöihin hän ei tohtinut ryhtyä koska niiden yhteydessä saivat niin usein kunnialliset ja täysin sivulliset ihmiset surmansa, Montecelli ei uskaltanut ottaa riskiä, että hän saisi omalletunnolleen jonkun sellaisen kuoleman.

Ihmisystävällisestä asenteestaan huolimatta Valentino oli ehtinyt hääräillä nelimiehisen joukkionsa kanssa ympäri Länttä sen verran, että he olivat hankkineet etsintä kuulutuksen ja kuolematuomion peräänsä useimmissa läntisissä osavaltioissa. Kukaan tuomari ei uskonut hyväsydämiseen roistoon, ja siksi Valentino Montecellin kontolle oli pantu lähes joka toinen selvittämätön murha seuduilla, joilla hänen oli tiedetty tai jopa vain epäilty liikkuneen — ja niitähän riitti.

— Eihän tässä ole mitään järkeä, pomo, Valentinon lähin mies, Barney Ferguson, valitteli nykyisin lähes päivittäin. — Asutaan tässä helvetin mörskässä ja tehdään pieniä keikkoja siellä täällä vaikka ollaan parhaita ampujia Teksasissa. Me vanhenemme, pomo, ja tätä menoa kuolemme köyhinä. Miksi ei otettaisi kerran kunnon riskiä ja tehtäisi oikein isoa keikkaa? Meillähän on hirttotuomiot niskassa joka tapauksessa.

Valentino Montecelli nuolaisi käärimäänsä sätkää ja liimasi paperin kiinni. Hän istui nitisevällä tuolilla huojuvan pöydän ääressä ja katsoi silmät puoliummessa alaistaan ja ystäväänsä.

— Barney, sinä tiedät että minä suunnittelen sitä suurta keikkaa joka päivä … joka ainoa hetki. Vielä me teemme sen, Barney, ja sitten me vetäydymme rajan taakse Santa Pimpereroon ja vietämme lopun ikämme rauhallista ja kunniallista elämää, sinä eukkosi ja mukuloittesi kanssa, minä … no jaa, ehkä minäkin sitten vakiintuisin ja ottaisin itselleni eukon. Nyt minulla on ollut tarpeeksi velvoitetta Santa Pimpereron orpokodissa.

— Noin sinä olet sanonut jo kaksi vuotta, Valentino, Barney Ferguson murahti. — Älä nyt tykkää pahaa, mutta minä olen jo alkanut epäillä, ettei sinulla olekaan mitään suunnitelmaa.

— On minulla, Valentino Montecelli kiisti rauhallisesti ja kampeutui jalkeille. Hän oli pitkä komea mies, jonka sysimusta tukka oli alkanut harmaantua ohimoilta tavalla, joka sai kaikkien naisten sydämenlyönnit kiihtymään. Montecelli rakastikin sekä naisia että viskiä yli kaiken, mutta viisaana miehenä hän tiesi, ettei hänenlaisensa mies olisi kuin hetken onnellinen avioliitossa jos solmisi sen alle nelikymmentävuotiaana. Siksi hän oli pysytellyt poikamiehenä ja tyydyttänyt isälliset tarpeensa pitämällä huolta sisarensa omistamasta orpokodista Santa Pimpererossa Meksikon puolella.

— On minulla, ja hyvä suunnitelma onkin. Ajattelin kyllä vielä hieman hioa yksityiskohtia ennen kuin esittelen sen teille, mutta olkoon menneeksi, voin minä esitellä sen nytkin. Kutsuhan muut pojat paikalle.

Barney Fergusonia ei tarvinnut kahdesti käskeä. Hän ryntäisi ulos rähjäisestä majasta niin kovaa kuin väärillä säärillään pääsi eikä kestänyt kuin viitisen minuuttia kun hän palasi mukanaan kaksi muuta Montecellin joukkion uskollista.

He olivat Mick Jones ja Alberto Nitti, molemmat jo kolmenkymmenenviiden ikävuoden pehmeämmällä puolella kuten Barney Fergusonkin. Nuo kaksi eivät älynlahjoiltaan olleet mitään ruudinkeksijöitä ja he pysyttelivätkin Montecellin helmoissa siksi että parempaa ja turvallisempaa elämää heillä ei olisi muualtakaan mahdollisuus löytää; Montecelli oli heille yhtä paljon isä ja holhooja kuin pomo. He olivat varsin tyytyväisiä elämään tässä pienessä pienessä harmaassa mökissä Navarron vuoristossa Teksasissa, elämään, jonka kulun särkivät vain silloin tällöin ruoanhakumielessä suoritettu karjavarkausretki tai jonkin pikkukaupungin saluunan viskivaraston yöllinen puhdistus. Ja heidänkin takiaan Valentino halusi että suunnitelma olisi todella pitävä sillä hän ei halunnut saattaa noita kahta lapsen tasolla olevaa apuriaan liian suureen vaaraan — hän kantoi huonoa omaatuntoa jo siitäkin, että näillä oli hänen takiaan kuolemantuomio