Kuoleman kaupunki

By Kari Nenonen

Vuoren viereen perustettua kaupunkia kutsutaan Kuoleman kaupungiksi. Se vaikuttaa varsin viattomalta, mutta yöaikaan paheiden tyyssijassa houkuttelevat niin ilotalo, juottolat kuin peliluolatkin. Vaarallinenkin se on. Kaikkein vaarallisin on kuitenkin pokerinaama Annie, joka päihittää miehet joka tavalla. Vai millainen voi olla nainen, joka kykenee pelaamaan kylmenevä ruumis jalkojensa juuressa?
Tiukkaa lännenkirjallisuutta paheiden pesäkkeestä! Astele sisään saluunaan ja väistele lyijyä, jos mielit pitää henkesi.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Dec 13, 2023
• ISBN: 9788728501672

Book preview

Kuoleman kaupunki

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1980, 2023 Kari Nenonen and SAGA Egmont

Kirja ilmentää aikaa, jona se on kirjoitettu, ja sen sisältö voi olla osittain vanhentunutta tai kiistanalaista.

All rights reserved

ISBN: 9788728501672

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Liian korkea pelipanos

Piruko loi pokerin? Saatanako kehitti tuon uhkapelien kuninkaan? Juuri pokeri huumasi ja hullaannutti miehen mielen, kunnes tämä onnen tavoittelija oli valmis pistämään likoon viimeisen paitansa, vaimonsa kunnian tai myymään lapsensa, kunhan hän vain sai katsoa, mitkä olivat nuo kortit, joita hänen vastapelurinsa ikään kuin pilkallaan piteli hänen edessään selkäpuoli häneen päin. Niistä riippui sillä hetkellä hänen kohtalonsa, jopa hänen henkensä, sillä pettynyt häviäjä saattoi hetkessä menettää järkensä.

Ja nyt — juuri nyt — oli pokerin huuma erään miehen kohdalla muuttunut pettymykseksi. Vain muutamaa sekuntia aikaisemmin hän oli riemuissaan levittänyt eteensä neljä kuningasta ja pataässän ja ojentanut jo kätensä kahmaistakseen pöytään kertyneen potin itselleen, kun häne koko maailmansa äkkiä romahti yhteen ainoaan hiljaa lausuttuun sanaan.

— Hetkinen, se sana kuului.

Miehen kasvot valahtivat kalpeiksi. Hänen aivonsa eivät tahtoneet uskoa, että voitto voisi vielä tällä hetkellä luisua hänen hallustaan, sillä vastapeluri laski pöydälle risti-kolmosen. Ristikolmosta seurasi hitaasti ristinelonen, sitten risti-viitonen ja kun risti-kuutonen lennähti vihreälle veralle, mies alkoi hikoilla.

— Ei… hän mutisi. — Ei voi… ei voi… olla…

Ikään kuin tilanteesta nauttiakseen vastapeluri piteli viimeistä korttia sormiensa välissä ja mies, jolla oli ollut neljä kuningasta, toivoi yhä. Hän tiesi, mikä tuo häneltä vielä salattu kortti oli, mutta hän toivoi. Hän toivoi kuumeisesti. Hän takertui toivoonsa. Se bluffaa! hän ajatteli hikikarpaloiden valuessa otsalta silmille. Se bluffaa…

Vastapelurin ranne nytkähti. Risti-seiska liiteli viiden muun ristin päälle, ja mies tiesi, että kaikki toivo oli mennyt. Hänen neljä kuningastaan olivat muuttuneet arvottomiksi, sillä pokerissa vain yksi voitti ja värisuora ylitti neloset. Vielä äsken nuo neljä kuningasta olivat edustaneet miehelle kahtatuhatta dollaria, koko sitä hopeamäärää, minkä hän oli raskaalla työllä kaivanut esiin Kalliovuorten uumenista. Yhdellä iskulla hän oli uskonut moninkertaistavansa omaisuutensa, mutta sitten hänelle oli näytetty viisi peräkkäistä, ilkkuvaa ristiä.

Mies pärskäytti käheän kirouksen. Hän ei jaksanut uskoa silmiään, mutta hänen oli pakko. Hänen silmänsä kertoivat totuuden: risti-kolmonen, nelonen, viitonen, kuutonen ja seiska. Huumaantuneena hän näki, kuinka rahakasa, jota hän jo oli pitänyt omanaan, lakaistiin pois hänen edestään.

— Ei…!

Miehen aistit olivat nyt luonnottoman terävät. Hänen nenänsä haistoi tupakan, hien ja viinan lemun kapakan tunkkaisesta ilmasta, hänen korvansa poimivat mainareiden pilkallisia huomautuksia ja hän näki vastapelurinsa kopean hymyn.

— Taisit yllättyä, vastapeluri naurahti. — Kortti tuo, kortti vie.

— Ei…

— Haluatko vielä koittaa onneasi, O’Malloy? vastapeluri kysyi, mutta O’Malloyksi mainittu tuijotti suuria, kovan työn känsistämiä kouriaan ja näki niiden vapisevan. Kaksituhatta dollaria, hän ajatteli. Koko minun omaisuuteni… se on mennyt…

Ärsyttävän hitaasti vastapeluri keräsi pöydällä lojuvat kortit ja alkoi järjestellä niitä pakaksi. Hänen notkeat sormensa leikittelivät niillä.

— Minun työni, hän sanoi hilpeästi.

— Ei…

— Mitä sinä tuolla tarkoitat, O’Malloy?

Vastapelurin ääni oli äkkiä muuttunut teräväksi.

Mutta nyt O’Malloyn kasvot hehkuivat punaisina. Pöytä kaatui, kun hän ryntäsi pystyyn.

— Risti-viitonen! hän huusi. — Risti-viitonen oli minulla! Nyt minä muistan! Minä sain jaossa pataässän, risti-viitosen, herttaysin ja kaksi kunkkua ja minä vedin kunkuille ja ässälle. Kuinka jumaliste sinulla siis voi olla risti-kolmosesta alkava suora, häh?

O’Malloyn koura lennähti eteenpäin. Se tavoitteli vastapelurin kortteja selaavia käsiä.

— Älä sekoita niitä! hän karjui. — Nyt katsotaan, montako risti-viitosta sieltä löytyy, senkin kirottu väärinpeluri… aaah…

Yksipiippuinen Dixie Derringer paukahti terävästi, mutta toista laukausta ei tarvittu. O’Malloy älähti ja tapaili rintaansa, johon .41-kaliiperinen luoti oli tehnyt täsmälleen hengen menevän reiän.

O’Malloyn silmät näyttivät pullistuvan ulos päästä. Suu aukeni ja sulkeutui aivan kuin hän olisi yrittänyt sanoa jotakin. Hänen jalkansa vapisivat, mutta vielä hän ei ollut kuollut. Vielä hän sai ruumiinsa toimimaan, vaikka hirvittävä tuska raateli sitä. Kädet jäykkinä hän astahti askeleen kohti ampujaansa ja hamusi tämän kaulaa kouriinsa.

— Si… si… sinä…! hän voihki veren pursutessa hänen huuliensa välistä.

Tyhjä Dixie Derringer kolahti hyödyttömänä lattialle. Sen tilalle ilmestyi Navy-revolverin taskumalli, kaksikymmentäkuusi unssia painava kuudestilaukeava. Riks-raks-raks, sen mekanismi sanoi, kun vikkelä peukalo veti sen iskurin taka-asentoon. Sitten se jyrähti. Se sylkäisi suustaan pitkän liekin ja .36-kaliiperisen lyijypalan, joka läjähti vajaan puolen metrin päästä O’Malloyn vatsaan ja heitti hänet selälleen. Hänen jalkansa sätkivät, mutta shokki oli jo sumentanut hänen aivonsa ja silmät peittyivät kuoleman lasimaiseen kalvoon. Sitten ruumis