Perm: syysyön unelma

By Joel Lehtonen

Joel Lehtosen kalevalamittaa mukailevan runoelman päähenkilö Perm on syntyjään orpo orjapoika. Pojalla on kuitenkin vahva luonne, ja hänestä sukeutuu sankarimainen ja vapaudentahtoinen hahmo, suoranainen yli-ihminen. Luonteensa ansiosta Perm myös nousee nopeasti valta-asteikossa ylöspäin ja vapautuu lopulta orjuudesta. Tarina saa kuitenkin yllättäen traagisen käänteen.Lehtosen esikoisrunokokoelmaa leimaa vahva uusromanttinen henki. Runoelman tapahtumat sijoittuvat myyttiseen esihistorialliseen suomalais-ugrilaiseen aikaan, Perman-nimiseen valtakuntaan. Traagisessa Perm-hahmossa voi nähdä viitteita esimerkiksi Kalevalan Kullervoon ja Eino Leinon Helkavirsien Ylermiin ja Koutaan. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 5, 2020
• ISBN: 9788726307597

Book preview

www.egmont.com

Perm.

1.

Perma, sammunut säoele,

illan rusojen ilo mennyt,

aarrehelmien helinä!

Kansa kullassa kulisi,

paahtui arojen päivän alla,

kamppaili Ruijan rajoilla,

jäihin suisti järeän turjan.

Kulki, loisti ja katosi.

2.

Päärlivaaren partahilla

taloitaiuas tahdin kiilui;

viimattakin vihelsi ilma

auhdoissa auarissansa.

Häämöttivät hallohoiout

jätteinä jämeäpäinä,

kuuralatvat kaameaiset

kohti taivaiden kupuja.

Lumissapa vilisi varuas

orjan, pienen paitulaisen,

orjaeukot kun ajoiuat

kylätietä kiifäoäiset.

Orjaeukot ne ajoivat,

kun oli reväissyt ressu

leluoälkyt viettäväiset

Sulemilta sokeltavalta,

Päärlivaaren vanhan vaarin

pikku paitutyttäreltä.

Viuhuiuat vihaiset vitsat,

torasivat tuimat eukot;

teiskui paita pellavainen,

uilisi varoas vihatun

hangissa humahtavissa.

Pieni uikisten pakeni.

3.

Perman metsien mesissä,

konsa päioä kuuma paahtoi,

paimenpoikasten parissa

remuili repaleressu.

Kas nimetön repaleressu,

eikö säiky säätyänsä!

Kioen kiireelle kohosi,

puihin puipi puisin kalvoin,

säkenet silmien sysissä,

pienissä pikinen kimma,

tukka musta tulta tuiski.

Orjapoikasen parahan

rääsyistä pilahti reisi

repimä metsän risujen.

Halu kultia kulisi!

Ukonjyry-kiveltä johti

rakennusta rahaisen linnan;

kalpa kuusissa kalahti.

Kesäilman kuume häilyi

sauhuissa vaaran sinisen.

Kuten auringon kimellys

sameista salminesistä

etsi merta määrätöntä,

niin halu lapsen hapuili.

4.

Päärlivaaren vanha vaari,

taatto Sulemin, talojen valti,

oaaranteeltansa tähysti

yli iloisen, ihanan Perman,

rauhaisen, raharemuvan.

Hopea hapsissa valähti,

iski silmät yli vesien,

kussa auringon kilossa

oeikaten kiisioät venehet,

nauru hempeä helisi,

immen kantele iloitsi.

Virkkoi oanhus se oakaoa:

— Kaunis olet Perma-kulta,

nuori, riemuja remuva!

Toisin oli elomme ennen:

rauhan riemuitta