Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

My Little Pony - Daring Do ja Maraporin vahingoittunut varas
My Little Pony - Daring Do ja Maraporin vahingoittunut varas
My Little Pony - Daring Do ja Maraporin vahingoittunut varas
Ebook74 pages47 minutes

My Little Pony - Daring Do ja Maraporin vahingoittunut varas

Rating: 0 out of 5 stars

()

Read preview

About this ebook

Kolme puuttuvaa muinaisesinettä. Kaksi arvoituksellista oria. Yksi peloton pegasos.Syvällä eteläisessä Equestriassa kytee vaara... mutta kuka oikein hämmentää pataa?Maraporin, Lusitanon ja Ponipeijin syrjäiset kylät ovat seisseet vuosisatoja äkäisen tulivuori Mount Vehuoviuksen varjossa. Kyläläisiä suojelee kokoelma mahtavan voimakkaita taikakaluja: nuoli, miekka ja valtikka.Mutta kun kallisarvoiset esineet alkavat katoilla juuri ennen Vehuoviuksen ennustettua purkausta, paniikki saa otteen pelästyneistä kyläläisistä. Salaperäinen vieras kutsuu Daring Don mukaan etsintöihin, ja tämä ottaa tehtävän vastaan, vaikka luvassa on laavankuumat paikat. Saako Daring Do varkaan kiinni ja onnistuuko hän pelastamaan kylät, ennen kuin se on myöhäistä?-
LanguageSuomi
PublisherSAGA Egmont
Release dateMar 2, 2020
ISBN9788726388947
My Little Pony - Daring Do ja Maraporin vahingoittunut varas

Related to My Little Pony - Daring Do ja Maraporin vahingoittunut varas

Titles in the series (27)

View More

Related ebooks

Reviews for My Little Pony - Daring Do ja Maraporin vahingoittunut varas

Rating: 0 out of 5 stars
0 ratings

0 ratings0 reviews

What did you think?

Tap to rate

Review must be at least 10 words

    Book preview

    My Little Pony - Daring Do ja Maraporin vahingoittunut varas - A.K. Yearling

    kolmittain.

    Prologi

    Kolossimainen hopeanvärinen yksisarvinen katsahti mutaista lonkkaansa ja vavahti. Muta ei peittänyt hurjannäköistä arpea kokonaan, mutta keskiyön pimeyden verho toivottavasti peittäisi hirvityksen näkyvistä.

    MRRAURRR! Hän murisi kiukusta astellessaan valtavan onkalon jyrkällä reunalla. Nähkööt vain arpeni. Ponin pää painui häpeästä, kun tuttu surun ja kaipauksen sekoitus valtasi hänet. Tapahtumasta tuntui kuluneen ikuisuus, mutta tässä hän nyt oli, takaisin samoissa kylissä, joita oli vannonut suojelevansa. Mutta tällä kerralla hän tuhoaisi ne.

    Oli totta, että ilman söpöysmerkkiään oriista oli tullut pelkkä varjo entisestä itsestään. Entisen kuplivan ilon tilalla oli nyt loputonta melankoliaa. Katkeruus oli korvannut ystävällisyyden, ja syvällä hänen sydämessään asui nyt pelkuruus urheuden paikalla. Mutta pahinta kaikesta oli, että jäljittelemätön taikuus, joka oli tehnyt hänestä niin ainutkertaisen, oli vaurioitunut korjauskelvottomaksi. Tai niin hän oli luullut, ennen kuin hän oli kuullut Vehuoviuksen kirouksesta. Siihen tarvittiin vain muutama pieni uhraus: pari muinaisesinettä, pakkoyleisö ja pieni kultainen poni. Eli käytännössä ei mitään verrattuna palkintoon.

    Jos kirous onnistuisi, hopeanvärinen ori saisi kaiken takaisin, ja enemmän. Hänestä voisi jopa tulla koko Equestrian mahtavin yksisarvinen! Hän hymyili katalasti ajatellessaan, mihin kaikkeen hän voisi käyttää uusia voimiaan. Kaikki kääntyi vihdoin paremmaksi nyt, kun hänellä oli suunnitelma.

    Hän vilkaisi itseään vielä viimeisen kerran heijastuksesta suuren lasipullon kyljessä. Vihreä ja musta harja, verestävät silmät ja lonkan arpi tekivät hänestä tunnistamattoman. Mitä kyläläiset ajattelisivat nyt juhlitusta sankaristaan?

    Se patsas kaupungin keskellä pitäisi hävittää. Nelipolin Uljas ori… Poni irvisti pilkallisesti astellessaan edestakaisin. Hän katseli, miten sula laava kupli ja laskostui suurille poimuille. "Kunnioitettu mestari. Miten oksettavaa!" Hän sieppasi lähellä lojuvan ruosteisen teräskuolaimen ja viskasi sen tulenhehkuiseen massaan. Tyytyväisyys valtasi hänet, kun metalli kuumeni punahehkuiseksi ja suli tunnistamattomaksi möykyksi. Se vajosi pinnan alle ja katosi ikuisiksi ajoiksi. Jäljellä oli vain kohoavaa höyryä.

    Oli aika.

    Ori katsahti piilopaikkaansa vielä viimeisen kerran ja lähti kevyttä laukkaa ylös kapeaa tunnelia harja ja häntä hulmuten. Tänä iltana hän iskisi jälleen päästäkseen lähemmäs palkintoaan. Eikä yhdestäkään ponista koko Equestriassa olisi hänen pysäyttäjäkseen.

    Luku 1

    Aavalla merellä

    Daring Do alkoi voida pahoin penkoessaan satulalaukkuaan. Eikä se johtunut ison laivan keinumisesta kuoppaisella, vellovalla merellä. Se johtui havainnosta, että hänen eväänsä – kerran huolella koottu runsaudenpaljous kuivattuja omenia, suolattuja porkkanoita ja siemenkuorista leipää – olivat huvenneet yhdeksi vanhentuneeksi leivänkannikaksi. Se ei riittänyt ruokkimaan tammaa.

    Jos ruokavarat eivät olisi huvenneet niin myrskyssä Hallappiinienmerellä, Daring olisi pärjännyt pitempään SS Blue Peterillä. Mutta elämä merellä oli arvaamatonta, ja virrat olivat ajaneet laivan pois kurssiltaan. Siksi seikkailija ei ollut voinut livahtaa alukselta missään satamassa, saati pistäytyä ruokakaupassa täydentämässä varastojaan. Koko miehistön elintarvikkeet alkoivat olla vähissä.

    Laivan muonavarastosta lainaaminenhan oli tietysti aina vaihtoehto. Mutta se olisi vaarallinen yritys. Merimiehet pitivät tarkkaa kirjaa tarvikkeistaan, ja jos jotakin puuttui, Daring Do löydettäisiin pian. Kolme päivää aiemmin hän oli antanut periksi kiusaukselle ja kähveltänyt piirakan korkeasta pinosta, joka odotti tarjoilua miehistön illalliseksi. Kukaanponi ei ollut huomannut. Daring oli iskenyt tyytyväisenä hampaansa lehtevään voikuoreen ja pehmeään sisukseen.

    Mutta myöhemmin illalla hänen tutkiessaan kylläisenä resuista Suuren tuntemattoman karttaansa – se oli harvinainen opaskartta Tehutin Uponneista temppeleistä – Daring Do kuuli, että kokki, Greasy Spoon, torui apulaistaan, Square Mealia, siitä, että tämä oli syönyt enemmän kuin oman osuutensa. Greasy oli uhannut, että jos Square ei tunnustaisi, tämä jäisi ilman aterioita koko seuraavaksi viikoksi. Square Meal oli valehdellut silkasta epätoivosta ja sanonut syöneensä kaksi piirakkaa, koska Greasy oli niin valtavan hyvä kokki. Hänen pomonsa oli näyttänyt tyytyvän siihen.

    Daringista oli tuntunut pahalta orivarsaparan puolesta, mutta hän ei missään tapauksessa voinut paljastaa itseään nyt. Daring oli kuullut rantakahviloissa monenlaista kalajutulta kuulostavaa tarinaa siitä, mitä kapteeni Poni Elderin laivalla tehtiin salamatkustajille, mutta häntä ei houkuttanut tutkia niiden todenperäisyyttä itse. Kapteeni ei ollut merirosvo, mutta maineensa mukaan sotilaallinen ori kohteli jäniksiä pahemmin kuin kapteeni Kavioparta.

    Samassa laiva kallistui. Pesualtaaseen pinotut likaiset padat kolisivat toisiaan vasten, ja Greasy Spoon karjaisi kirouksen. Voimiltaan jo heikentynyt Daring paiskautui pirstoutunutta puuovea vasten ja loukkasi oikean siipensä. Hän voihkaisi kivusta. Siipi ei ollut ollut entisensä hänen tehtyään pahan pakkolaskun Juccatanin Poninsulalle. Loukkaantuminen harmitti häntä yli kaiken.

    Arrggh. Daring puri hammasta tutkiessaan särkevää siipeä. Siihen sattui

    Enjoying the preview?
    Page 1 of 1