My Little Pony - Daring Do ja kielletty pilvikaupunki

By A.K. Yearling

Jos aarretta ei voi nähdä... onko sitä edes olemassa?Kun Daring Do vierailee vanhan ystävänsä A. B. Ravenhoofin luona, entinen seikkailija saa selville, että taivaalla saattaa piillä enemmän kuin mitä silmä paljastaa...tJossain Equestrian yläpuolella leijailee pilvikaupunki, jonka ikivanha taika pitää täysin poissa näkyvistä. Legendan mukaan valtakunnassa asuu ainutlaatuisia pegasoksia sekä piilee salaperäinen aarre, jota kutsutaan Cirrostratan sädekehäksi.tKuultuaan tästä Daring Do ei saa päätään pois pilvistä! Hänen täytyy nähdä se. Mutta miten?tMonet vaarat odottavat niitä, jotka yrittävät astua Cirrostratan kiellettyyn kaupunkiin.Rohkea seikkailija haluaa löytää salaisen ilmassa leijuvan saaren, vaikka hänen täytyisi lentää sokkona!-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 7, 2020
• ISBN: 9788726388930

Book preview

yhtiö

Luku 1

Hylätty polku Kuparilanttikanjonin lähellä

Tuolla hän on! ponit huusivat. Napatkaa hänet! Vauhtia! Äänet herättivät Daring Don. Hän oli nukkunut niin sikeästi, että hän oli lähes unohtanut, missä hän oli. Nopea vilkaisu ympärille palautti seikkailijaponin mieleen, että hän oli yhä teltassa keskellä ei mitään, eikä hänellä ollut mukanaan ketään muita poneja.

Daring Do oli kulkenut viisi päivää ristiin rastiin San Palominon aavikolla ja taistellut näännyttävän kuivaa paahdetta ja riehuvia hiekkamyrskyjä vastaan. Nyt hänen täytyisi suojella jalokivin koristeltua Xilatin tuomion tiaraa rötösteleviltä lännenponeilta, jotka eivät tienneet, mikä oli heidän omaksi parhaakseen. Taas.

Keltainen pegasos sääti vaalean hellekypäränsä ympärillä olevaa vihreää nauhaa ja kurkisti karun majansa seinän repeämästä. Pölyisen kankaan lomasta Daring Do näki jengin siluetit horisontissa. Hän huokaisi syvään kuin poni, jonka täytyi jatkaa hyttysten hätistelemistä.

Siitä lähtien, kun Daring oli löytänyt tiaran rapistuneelta alttarilta aavikon laidalla, hänen mustan ja harmaan kirjavan häntänsä perässä oli ollut useita varasjoukkioita. Vietettyään lähes kokonaisen päivän yksin hän oli luullut karistaneensa heidät kaikki lopullisesti kannoiltaan. Hän oli ajatellut, että muutama tunti suojassa auringon säälimättömiltä säteiltä ei olisi pahitteeksi.

Daring oli vihainen itselleen nukahdettuaan, mutta nyt oli myöhäistä katua. Hänen oli aika toimia ja puolustaa aarrettaan. Onneksi Daring Do oli poni, joka oli suorastaan luotu tähän.

Luovuta kruunu meille, Daring Do! ruskea ori huusi. Tämä ei ollut enää pelkkä siluetti. Daring huomasi oriin tutunoloisen leveälierisen lännenponihatun ja pölyisen punaisen huivin.

Kun etsintäretki oli vienyt Daring Don San Palominon halki, hän oli epäillyt, että Hurjan joukon jengi saattaisi ilmaantua paikalle. Slingshot ja hänen ryöväriapurinsa North Star ja Spaghetti Slim eivät antaisi minkään pysäyttää itseään, jos tiedossa oli aarteita. Mutta nämä onnenonkijat olivat erilaisia kuin hän – heidän taustatutkimuksensa ja motiivinsa olivat huteria. Heitä kiinnosti vain raha. Heille ei ollut väliä, oliko luvassa pankista varastettuja lantteja vai rapistuvasta temppelistä pelastettu mittaamattoman arvokas muinaisjäänne. Jos saaliilla voisi ostaa omenalimonadia ja muuta mukavaa heidän pomoltaan Old Texiltä, se oli vapaata riistaa. Paitsi jos se kuului Daring Dolle, tietenkin. Näytti siltä, että hän antaisi heille jälleen saman opetuksen.

Hyvä yritys, Slingshot! Daring Do rynnisti ulos majastaan napaten kimaltavan tiaran ja muita tavaroita mukaansa yhdellä nopealla liikkeellä. Hän heilutteli etujalkaansa ympäriinsä, leikkasi telttakankaasta palasen ja paketoi kaiken siistiksi paketiksi. Sitten hän heilautti kaistaleen päässä olevan nyytin olalleen, suoristi vihreän seikkailijanpaitansa kaulusta ja varmisti, että kartta oli yhä hänen vasemmassa rintataskussaan.

Daring Do puhkui ja huusi kentän poikki: "Haaskaatte energiaanne, lännenponit! Uskokaa neuvoani ja säästäkää puhtinne päästäksenne takaisin leiriinne, ennen kuin Old Tex nappaa teidät ja tekee teistä itselleen uudet asekotelot! Ette koskaan saa kruunua minulta!"

Vai sillä lailla! Slingshot huusi takaisin ja potki etujaloillaan haasteen merkiksi.

"Valitettavasti teidän kannaltanne... kyllä." Daring Do tarkkaili ympäristöään silmäkulmastaan, mutta hänestä tuntui, kuin hän olisi katsellut kalansilmäobjektiivin läpi. Hän oli yhä unenpöpperöinen, ja hän oli matkannut päiväkausia.

Kaukaisuudessa näkyi omalaatuinen kaktus, jonka Daring muisti nähneensä patikoidessaan tätä kautta edellisen kerran. Se näytti isolta, piikikkäältä kuumailmapallolta. Hän muisti, että se oli lähellä aavikon rajaa, mutta hän muisti myös, että kestäisi ainakin neljä tuntia, ennen kuin hän ehtisi johonkin ponikaupunkiin, jonne voisi piiloutua.

Avoimella aavikolla ei ollut piilopaikkaa. Ainoa suoja olivat siellä täällä törröttävät piikikkäät vihreät kaktusryppäät sekä jättimäiset arokierijät, joita tuuli vieritti maan pinnalla tämän tästä. Tällä kertaa ainoa keino eksyttää Hurja joukko olisi lentää ylös pilvettömälle taivaalle. Mutta myös North Star, Slingshotin oikea kavio, oli pegasos. Ja vaikka vanttera tummansininen ori oli lähdössä hieman hidas, hän oli yläilmoissa melkoisen nopea. Takaa-ajo ilmassa saattaisi kestää aivan yhtä kauan kuin maalla.

Daring piti naamansa peruslukemilla. Ehkä tällä kertaa hän voittaisi suostuttelemalla. Annan teille kaikille neuvon, hän sanoi kohottaen kulmakarvaansa ja viittoili kaviollaan. Teidän pikku ponien kannattaisi jatkaa matkaanne.

Pelkäänpä, ettemme voi tehdä niin, neiti hyvä. Slingshot virnisti kasvojaan peittävän lian läpi. Katsos... olemme seuranneet sinua siitä lähtien, kun kuljit Kuparilanttikanjonin halki. Slingshotin siniset silmät kapenivat, ja hän otti hattunsa päästään. Hänen sininen harjansa oli hiestä märkä ja liimautunut hänen otsaansa. Puhuessaan hän pyyhki samalla likaa pois hattunsa lieriltä keskittyneen oloisena – hän yritti vaikuttaa siltä, kuin ei olisi välittänyt mistään, mitä Daring sanoisi tai tekisi, kun tilanne oli todellisuudessa päinvastainen. Matka Kalkkarokäärmerotkon läpi ei myöskään ollut mikään sunnuntaikävely.

Ihanko totta? Daring Do nauroi ja astui pari askelta lähemmäs. Käärmeet eivät haitanneet minua! Te pojat alatte tosiaan jo pehmetä...

Kuulepas nyt, neitiseni! North Star yskäisi ja pyyhki otsaansa valkoisella liinallaan. Hän näytti siltä, kuin polttava helle saisi hänet pian sekoamaan. Ehkä ori ei pärjäisikään lentokilpailussa. "Kuvitteletko, että jättäisimme aarteen sikseen, vaikka... tuota... tarvitsemme sitä? Tarkoitan, että