My Little Pony - Ponyville Mysteerit - Perytonpaniikki

By Penumbra Quill

Liity söpöysmerkkiklubilaisten joukkoon selvittämään perytonin aiheuttamaa paniikkia!Omituinen hahmo on säikytellyt kaikkien ponien harjat pystyyn Ponyvillessä, joten Sweetie Belle ja hänen söpöysmerkkiklubiystävänsä Scootaloo ja Apple Bloom päättävät rientää apuun. Mutta jos kaikkein paras eläinasiantuntija Fluttershykään ei tiedä mistä otuksesta on kyse, millaisia mahdollisuuksia varsoilla on? Onneksi heidän uudella ystävällään Lilymoonilla saattaa olla edes hatara käsitys asiasta aiempien opintojensa perusteella... elleivät kaikkien näkemät oudot painajaiset saa varsoja perääntymään tehtävästä kokonaan. Kun prinsessa Luna alkaa näyttäytyä söpöysmerkkiklubilaisten painajaisissa, he tietävät, että jotain suurta on tekeillä!-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 18, 2020
• ISBN: 9788726345797

Book preview

yhtiö

Esipuhe

Poni ei ollut hyvillään. Muiden asioihin jatkuvasti sekaantuva prinsessa Twilight tunki turpansa aina sinne, mihin se ei kuulunut. Ja mihin ärsyttävä alicorn ikinä menikään, hänen uskolliset ystävänsä seurasivat perässä. Jos Poni ei toimisi nopeasti, kuukausien huolellinen valmistelu valuisi hukkaan ja Elonmetsä pysyisi suljettuna ikuisesti. Varovaisuuden aika oli ohi. Nyt oli aika laittaa taikuus liikkeelle.

Poni kaatoi hohtavaa eliksiiriä maahan Elonmetsän rajalla. Nestetippojen osuminen Ikimetsän maaperään sai sen värähtelemään. Nyt maa oli valmis vastaanottamaan siemenet, joita Poni oli kasvattanut nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Kiitos Varjojen Ponille siitä, että kömpelöt söpöysmerkkiklubilaiset olivat kaataneet kasvihuoneessa pelkosaniaisen eivätkä tätä kasvia. Tärähtelevä metsän maaperä asettui jälleen aloilleen. Vain heikko kultainen hohde paljasti, mihin liuos oli kaadettu.

Blue Moon asetti taiallaan jokaisen tähtimäisen siemenen kimmeltävään multaan. Pienellä taialla siemenet upposivat nopeasti maan uumeniin. Kohtalon hetki oli käsillä. Paluuta takaisin ei enää ollut.

Luku 1

Sweetie Belle ei ollut koskaan ennen ollut hippasilla feeniks-linnun kanssa. Hän nauroi, kun liekinvärinen lintu piipitti: Et saa minua kiinni! ennen kuin liihotteli yhä syvemmälle Ikimetsään. Hän jahtasi lintua isojen puiden lomassa kumartuen niiden pitkälle kurottelevien oksien alitse. Kun Sweetie Belle pääsi aukiolle asti, feeniksiä ei näkynyt enää missään.

"Taisin hävitä tämän leikin", hän totesi hartioitaan kohauttaen.

Jepulis, tuttu ääni hänen takaansa sanoi. Sweetie Belle kääntyi ja yllättyi nähdessään Big Macin lähistöllä. Hän luuli olleensa Ikimetsän ainut poni sinä päivänä. Apple Bloomilla ja Scootaloolla oli ollut niin kiire Jörö Jölli -aasin uuden puutalon tapetoinnissa, että he olivat päättäneet jättää seikkailun metsässä väliin.

Big Mac potkaisi puuta niin, että siitä putoili kirpeitä omenoita täydelliseen järjestykseen suoraan hänen koriinsa.

Tarvitsetko apua? Sweetie Belle kysyi.

Avuntarjouksesi on todella ystävällinen, Sweetie Belle, Big Mac vastasi kultivoidulla aksentilla puhuen – Sweetie Belle huomasi hänen kuulostavan hyvinkin paljon Raritylta. Mutta en ole se olento, joka etsii apuasi. Joskus on katsottava pidemmälle kuin näkeekään, tiedäthän. Jotkut asiat ovat selkeämpiä pimeydessä. Tulikärpäset esimerkiksi.

Aivan kuin käskystä parvi tulikärpäsiä tupsahti esiin puista ja alkoi lentää taidokasta, valoa välkehtivää kuviota Sweetie Bellen ympärillä.

Nyt en tainnut aivan ymmärtää kaikkea, hän totesi Big Macille. Tai ainakin Big Mac oli ollut paikalla. Nyt tämän päästä sojotti pari sarvia ja tälle oli ilmestynyt pitkä parta.

Katso lehtiä, Big Mac / Ei Big Mac sanoi silmää iskien ja viittilöi ympärilleen nyt tassunmuotoisella etukaviollaan.

Sweetie Belle katseli, kuinka metsän pudonneista lehdistä muodostunut matto alkoi liikahdella ikään kuin näkymättömän painavan olennon askelten alla. Hänen eteensä ilmestyi omituisten kavionjälkien muodostama polku. Niin, siis osa jäljistä oli kavionjälkiä. Muut näyttivät aivan... kynsien jäljiltä?

Älä unohda turnipsispagettisadetakkiasi, Big Mac huhuili hänen peräänsä ennen kuin levitti siipensä ja lensi matkoihinsa.

Tämäpä vasta peräti merkillistä. Eikö ollutkin? Sweetie Belle ajatteli hypätessään vaaleanpunaraitaisen hyppykepin päälle ja pomppiessaan sillä pitkin kummallisten jälkien polkua. Hän ehti pomppia niityllä aika monta pomppua laulavien auringonkukkien keskellä ennen kuin ymmärsi, että kaiken täytyi olla unta.

Ja jos hän tiesi näkevänsä unta... sen täytyi merkitä, että prinsessa Luna oli jossakin lähistöllä. Ainakin, Sweetie Belle ajatteli, niin oli käynyt aina aiemmin, kun hän oli huomannut näkevänsä unta. Kenties Luna halusi jutella hänelle. Yön prinsessana olon täytyy olla yksinäistä, Sweetie Belle ajatteli. Hänenhän piti valvoa aina silloin, kun muut nukkuivat.

Prinsessa Luna? Hei? Oletko täällä? Sweetie Belle kyseli katsellen ympärilleen.

Hän ei kuitenkaan saanut minkäänlaista vastausta. Aivan yhtäkkiä kaikki muuttui. Aurinko ja lämpö katosivat