My Little Pony - Daring Do ja Ikuinen kukka

By A.K. Yearling

Mikään ei kestä ikuisesti... vai kestääkö?Daring Do innostuu kuullessaan Ikuisesta kukasta – legendaarisesta lumotusta kukasta, jonka uskotaan antavan kuolemattomuuden sille, joka juo sen makeaa nektaria. Ajatus on sykähdyttävä, mutta kukkaa ei ole koskaan löydetty!Uteliaisuus kasvin olemassaolosta vie Daring Don Equestrian Kasvitieteelliseen seuraan. Pian hänelle selviää, että legendan juuret ovat syvemmällä kuin hän on uneksinutkaan. Eikä Daring Do ole ainoa kukan etsijä. Hän lähtee omalle tutkimusretkelleen ja käy kilpajuoksuun aikaa vastaan. Hänen on löydettävä kukka ennen muita poneja – ja ennen hirviötä, jolla voi olla kammottavampia suunnitelmia kuin hänellä.Johdattavatko vihjeet Daring Don ikuisen elämän salaisuuden luo?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 14, 2020
• ISBN: 9788726388954

Book preview

kiitollinen

Luku 1

Maan mahtavin tilaisuus

Suuressa juhlasalissa oli käynnissä sata vilkasta keskustelua yhtaikaa, mutta vain yksi niistä oli tärkeä Daring Dolle. Hän ei ollut siinä mukana… vielä. Mutta hän olisi heti, kun saisi itsensä liikkeelle kohti johtajien pöytää. Daring ei halunnut koko tämän illan menevän hukkaan. Näyttävästi laitettu harja, tukalan tyköistuva paljetti-iltapuku ja tuska monen tunnin pakkoseurustelusta ponien kanssa, joista hän ei tiennyt mitään (eikä sen puoleen välittänytkään) olivat kaikki vain keinoja saavuttaa tavoite.

Tänä iltana Daring Do saisi selville totuuden Ikuisesta kukasta ja siitä, pystyikö se todella tarjoamaan ponille käsittämättömän legendaarisen palkinnon – kuolemattomuuden. Hänen tietääkseen se oli pelkkä myytti, kuten niin monet muut johtolangat hänen uransa aikana. Mutta tästä asiasta Daring Dolla oli vahva tunne, jota oli mahdoton tukahduttaa.

Illan tilaisuus oli juhlavan loistokas. Suuria pyöreitä pöytiä oli viisikymmentä. Jokaisessa oli puhtaanvalkoinen pöytäliina ja kattaus kymmenelle vieraalle. Pöytäkoristeiksi oli aseteltu upeita jasmiinin, laventelin ja sateenkaarihibiskusten kukkia. Ne täyttivät ilman raikkaalla parfyymintuoksullaan jokaponin iloksi. Kunkin onnekkaan vieraan paikalla oli kullatut aterimet, tuoreita kukkien terälehtiä ja hieno juhlalahja. Pienen ruusunmuotoisen tryffelisuklaan vieressä oli pitkävartinen kukka ja vieraan nimikortti.

DARING DO – EQUESTRIAN KASVITIETEELLISEN SEURAN KUNNIAVIERAS. Kauniiseen kalligrafiaan kuului paljon silmukoita ja kiehkuroita. Ne muistuttivat paljon soittolavaa peittävää murattiköynnöstä. Kaikkialle oli ripustettu välkkyviä valosarjoja laskeutumaan katosta kuin itkuraidan nuokkuvat riippaoksat. Seurapiiriponit – ne, jotka aina osallistuivat näihin varainkeruutilaisuuksiin – rakastivat hienoja yksityiskohtia. He ostivat kalliin lipun, pukeutuivat hienoimpiinsa ja tanssivat läpi yön. Kaikki tarkoitukset kelpasivat syyksi juhlia.

Nuori tamma, jolla oli timanttikoristeiset kaviorenkaat, ravasi Daringin pöydän ohi. Mikä tämän illan tarkoitus olikaan? hän kysyi ystävältään, joka tarkisti kirkkaansinistä silmämeikkiään pienestä taskupeilistä.

Jotakin kukkien pelastamisesta, ystävä vastasi. Kukat ovat ihania, eivätkö sinustakin? hän lisäsi, ennen kuin he kopsuttelivat pois lisäämään meikkiä ja esittämään lisää epämääräisiä mutta myönteisiä huomautuksia illan tapahtumasta.

Kuplat sihisivät Daringin kielellä hänen siemaistessaan porejuomaa pikarilasistaan. Hän oli kuuntelevinaan rahoja keräilevän kenraali Sparksin jaarittelevan harvinaisten horavialaisten kolikoiden kokoelmastaan. Oikeasti hän oli liian syventynyt tarkkailemaan huonetta välittääkseen numismatiikasta. Taftin, tyllin ja smokkien meri haittasi näkyvyyttä ja samalla tehtävää: löytää oppineet, jotka tiesivät jotakin hänen nykyisestä kohteestaan.

Floran ja faunan – seuran ainoan kasvitieteellisen julkaisun mukaan – Daringin oli etsittävä kahta tiettyä seuran jäsentä, Vineä ja Ferniä, jotka olivat julkaisseet hiljattain artikkelin: Ikuisuutta tavoittelemassa: Ikuisen kukan legenda. Daring oli viisaasti ottanut aikaa hankkia itselleen kopion vieraslistasta ennen tilaisuutta, joten hän tiesi, että he olisivat paikalla.

Heiluvat heinähangot! Sparks hörähti huvittuneena. Miten olisi parit näköhavainnot, joista saat kunnon käsityksen siitä, mitä minä kuvaan? Kenraali otti esiin lompakkonsa ja selasi kuvia yksi kerrallaan. No niin! Tässä on yksi suosikeistani… upea morrovialaisen ajan hopeakolikko, noin vuodelta 796 ennen Celestiaa… Hän sääti monokkeliaan ja hymyili Daringille. Eikö ole oikea kaunotar? Kenraalin kiharat valkoiset viikset heiluivat joka sanalla.

Vau, enpä ole koskaan nähnyt mitään tuollaista… seikkailija vastasi ja nyökkäsi kohteliaasti väkinäisesti hymyillen. Daringin huomio ei ollut edessä seisovassa ponissa. Missä olivat nuo kaksi ponia, joiden salaiset tiedot hän niin kiihkeästi halusi? Hänen ainoa syynsä osallistua tähän Equestrian Kasvitieteellisen seuran naurettavan ylenpalttiseen varainkeruutilaisuuteen oli vakoilla heitä.

Jälkiruokapöydän luona Daring näki vaaleanharmaan ponin, jolla oli tummanvioletti harja, juttelevan oriin kanssa, joka saattoi olla tutkija. Mutta ori ei tahtonut kääntyä.

Ottaako neiti uuden lasillisen porejuomaa? Tarjoilijalla oli valkoiset hansikkaat, musta takki ja rusetti, ja hän piteli pulloa kavioissaan.

Kyllä, Daring kivahti ja kurkotti kaulaansa oriin ohi. Mutta äkkiä. Kaikki olisi ollut hyvin, jos tarjoilija vain ei olisi peittänyt koko huonetta hänen näkyvistään. Ori täytti hänen lasinsa ja siirtyi seuraavan vieraan luo. Jos Daringin osana olisi jäädä tänne koko puheiden ja esitysten täyttämäksi illaksi, miksipä hän ei saman tien siemailisi makeaa kuplajuomaa sen ratoksi.

Äkkiä hän huomasikin kaksikon. Hänen kohteensa olivat pöydässä aivan valtavan juhlatilan vastakkaisella puolella, kuulomatkan ulkopuolella. Mutta Daring Do oli mestari lukemaan huulilta. Hän silitteli järjestykseen muutaman suortuvan mustasta ja harmaasta harjastaan, joka oli laitettu uskomattoman epämukavalle ranskalaiselle letille. Hänponi oli hienostuneen eleganssin ilmentymä kimaltavassa oliivinvihreässä iltamekossaan. Daring inhosi laittautumista yli kaiken, mutta kunhan hän pitäisi tätä yhtenä taitavista valepuvuistaan, hän kestäisi yhden illan tyttömäisyyttäkin. Peilikuvaa oli silti outoa katsella.

Bändi vaihtoi nopeaan kappaleeseen, ja useita poneja nousi osallistumaan ilonpitoon. Vieraat alkoivat löytää pareja ja pyöriä ja tömistää kavioita rytmin tahdissa.

Anteeksi huonot tapani, neiti Do. Haluaisin pyytää teitä tanssiin, mutta minulla on valitettavasti neljä vasenta kaviota. Sparks kumarsi päätään,