Majatalo Pimeä Kuu

By Eeva Tikka

Lassi-rotta on lähdössä merille. Mutta osaako Lassi valita oikeanlaisen laivan? Osaako Lassi varmasti varoa laivakissaa? Isoisä on näistä asioista kovin huolissaan! Kun Lassi kirjoittaa isoisälle olevansa salaperäisessä laivassa, isoisä kauhistuu todella. Muut laivan rotat ovat nimittäin kadonneet, ja kapteeni puhuu jatkuvasti mystisestä Atlantiksen kaupungista... Mistä on oikein kysymys?Majatalo Pimeä Kuu sisältää kahdeksan ihastuttavaa satua, jotka ovat taatusti myös vanhempien makuun.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Dec 22, 2021
• ISBN: 9788728099506

Book preview

Laiva nimeltä Atlantis

Rakas pojanpoikani Lassi!

Tämän kirjoittaa sinulle isoisäsi kirkonrotta Melkisedek.

Kun nyt olet päättänyt koulusi ja valmistunut laivarotaksi, lienee paikallaan lähettää sinulle muutama neuvon ja varoituksen sana, ennen kuin käpäläni tulevat liian kankeiksi kynää pitelemään.

Ensimmäiseksi: valitse oikeanlainen laiva. Älä tee hätiköityä päätöstä, vaan tutki tarkkaan kaikki satamassa olevat laivat. Ja paina mieleesi ettei suurin ja nykyaikaisin ole aina paras, vaan mieluummin vanhempi vaikkakin hyväkuntoinen. Siinä tulisi olla rotalle sopivia sokkeloita ja salaisia unohdettuja komeroita, ja lastiruumassa lukemattomien vanhojen lastien haju. Opi arvostamaan historiaa, pojanpoikani, niin elät kauemmin kuin isäsi Niilo navettarotta, jonka kohtaloksi tuli hukkua nykyaikaiseen lietelantalaan. Lantatunkio olisi ollut turvallisempi. Hän ei ollut tyhmä, tuo onneton poikani, mutta valitsi väärän talon. Sinä valitset laivan, valitse se oikein.

Ja sitten muutamista vaaroista, niitä tulet kuitenkin kohtaamaan. Laivassasi tulee luultavasti olemaan laivakissa. Tässä tärkeimmät laivakissan käsittelyohjeet:

Älä päästä kissaa koskaan kiinni häntääsi. Jos päästät, se on kohta kiinni kurkussasi.

Suunnittele salakäytäväsi niin, että kissa melkein mahtuu siitä sisään. Kun se juuttuu kiinni käytävän suulle, sinäkin saat tilaisuutesi: voit kiertää sen taakse ja purra sitä hännästä, sitä kovemmin mitä vahingoniloisempi olet. Mutta livahda tiehesi kun puosu tulee pelastamaan kissaa.

Älä koskaan mene kissan ruokakupille. Alempiarvoisen eläimen ruokaa ei ole lupa syödä.

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta kunnioita kissaa. Sillä on aivot vaikkei luulisi, ja sen hampaat ja kynnet ovat suuremmat kuin sinun.

Vielä sananen kapteenista. Heitä on monenlaisia, ja arvelen sinun saavan laivasi kaltaisen kapteenin. Jos valitset kodikkaan laivan, on kapteenikin kodikas eikä pane pahakseen kohtuullista määrää laivarottia. Ja jos hän pitää kissoista, on hänen pakko suvaita rottiakin ettei laivakissa pitkästyisi. Pitkästynyt kissa on ikävää katseltavaa.

Ei muuta tällä kertaa. Onnea alkavalle urallesi toivottaa isoisäsi Melkisedek.

Kunnioitettu isoisäni Melkisedek.

Kiitos ystävällisestä kirjeestäsi. Hyvät neuvot ovat todellakin tarpeen. Olen nyt ensimmäisellä merimatkallani, eikä laivaelämä ole niin yksinkertaista kuin luulin.

Olen kyllä yrittänyt seurata ohjeitasi. Otin ne huomioon myös laivan valinnassa, mutta silti kävi niin etten päässyt itse valitsemaan laivaa, vaan laiva valitsi minut. Olin juuri alkanut tutkia erästä sataman purjelaivoista, koska se näytti sopivan kodikkaalta ja oli varmasti kyllin vanha, kun se äkkiarvaamatta lähti liikkeelle. Tuuli vain tarttui purjeisiin ja siinä sitä mentiin.

Tämä on aika outo laiva: olen ainoa rotta täällä. Mitä niille toisille on tapahtunut?

Laivakissaa en ole vielä tavannut, se kai vaaniskelee jossain piilossaan. Kapteenilla on kirjoja hytissään ja punertava parta, ensimmäinen perämies soittaa iltaisin kitaraa ja laulaa. Muutakin miehistöä on, mutta en ole huomannut kenenkään tekevän erityistä työtä. Silti laiva kulkee, tuuli on sopiva.

Niin, onhan täällä kokki myös. Hän on kauhean laiha vaikka laittaa hyvää ruokaa. Olen onnistunut sieppaamaan pieniä suupaloja silloin tällöin.

Laivalla olevista tavaroista en ole vielä päässyt selville. On joitakin outoja vempeleitä, joita he laskevat mereen ikään kuin kalastaisivat, mutta kalaa niillä ei tule. Lastiruumassa on laatikoita joita en ole vielä päässyt tarkemmin tutkimaan. Mutta kummallisen kevyiltä ne vaikuttavat. On myös arveluttavia luukkuja seinissä lähellä lattiaa. Yritän selvittää mitä ne ovat.

Laivan nimi on Atlantis. Tiedätkö mitä se merkitsee?

P.S. Juuri äsken löysin lastiruumasta kirjeen. Siinä oli vain kolme sanaa: ME LÄHDEMME NYT. Alla on kymmenen rotan etukäpälän jälki. Heitä ei siis ole myrkytetty eikä kissa ole heitä syönyt, he ovat lähteneet omasta tahdostaan. Mutta miksi, mitä arvelet isoisä?

Olen tässä puhunut vain omista asioistani. Kerro sinäkin omistasi. Joko olet saanut uuden kirkkoherran? Pärjäätkö hänen kanssaan? Suntion suhteenhan sinulla ei ole koskaan ollut valittamista.

Hyviä eläkepäiviä sinulle, isoisä

toivottaa pojanpoikasi laivarotta Lassi.

Rakas pojanpoikani laivarotta Lassi!

En halua huolestuttaa sinua, vastaan vain esittämiisi kysymyksiin.

Atlantis ei ole hyvä laivan nimi. Se merkitsee mereen uponnutta maata joka on tarinan mukaan ollut joskus olemassa. Kukaan ei tiedä onko se todella ollut. Mutta oli niin tai näin, Atlantis ei lainkaan sovi laivan nimeksi; laivan tehtävähän on pysyä pinnalla.

En voi tietenkään varmasti sanoa miksi laivasi rotat ovat lähteneet. Ehkä he pelästyivät laivan outoa nimeä, joku ehkä kertoi heille mitä se merkitsee. Tai he saivat vihiä jostain tulevasta, joku näki varoittavan unen tai muuta sellaista. Sanotaan että rotat jättävät uppoavan laivan jo hyvissä ajoin ennen kuin se uppoaa. Tämä on selvä osoitus siitä, että meillä on enemmän älyä kuin ihmisillä.

En halua kuitenkaan pelotella sinua, vastaan vain kysymyksiisi. Olet todellakin joutunut melko outoon laivaan, mutta ehkä kaikki vielä kääntyy hyväksi.

Onko siellä pelastusveneitä? Ota selvää. Jos on, varaa yhteen niistä itsellesi piilopaikka.

Kiitos kysymästä, uusi kirkkoherra on sopiva minun tarkoituksiini. Hän ajattelee vain taivaallisia niin kuin kunnon kirkkoherran sopiikin. Kunhan kirkon holveissa lentelee enkeleitä, on hänelle samantekevää mitä lattian alla kryptassa elelee. Ja täällä elelen minä vanhan suntion suosiollisella avustuksella. On ruokaa ja juomaa, eihän kirkonrottakaan pelkällä hengellä elä. Ja tokihan minä ansaitsen eläkkeeni pitkän kirkollisen urani jälkeen.

Mutta sinusta olen hiukan huolissani. Kirjoitathan taas.

Varjelusta sinulle! Isoisäsi Melkisedek.

Rakas isoisä Melkisedek.

Et ole turhaan huolissasi: yhä omituisempaa on tapahtunut. Mutta ensin tiedoksi ettei laivassa todellakaan ole pelastusveneitä, olen tarkistanut asian.

Punapartaisen kapteenin kirjoissa on kummallisia tarinoita, hän lukee niitä miehistölleen iltaisin. Ne kertovat Atlantiksesta, siitä uponneesta maasta josta sinä mainitsit. Et ollut varma onko sitä olemassa. Mutta kapteeni on varma.

Tarinat kertovat että se on hyvä ja kaunis maa, ihmiset ovat siellä onnellisia ja kenties eläimetkin. Minä luulen että kapteeni miehistöineen on matkalla etsimään sitä. Mutta ilmeisesti he eivät tiedä missäpäin se on, koska eivät erityisesti välitä ohjata laivaa, mitä nyt vähän nostelevat ja laskevat purjeita tuulen mukaan. Enimmäkseen he uneksivat, kokkikin. Miten joku voi unissaan valmistaa niin hyvää ruokaa?

Ensimmäisen perämiehen päivä kuluu enimmäkseen kitaraa viritellessä. Illalla hän soittaa ja laulaa kapteenin kertomusten lomassa. Ne ovat minulle tuntemattomia lauluja ja vaikuttavat aivan erityisellä tavalla: kun niitä kuuntelee, alkaa kaivata siihen maahan veden alla, maahan jota ei kenties ole eikä ole koskaan ollutkaan. Sinä kaiketi uskot taivaaseen, olethan kirkonrotta, mutta oletko varma siitä että sellainen on olemassa?

Vielä on kertomatta eräs omituinen asia. Näin tänään laivakissan ensimmäisen kerran. Se tuli kannelle kapteenin hytistä kuullessaan linnun äänen: pieni lintu oli