Kahden kauppa -kolmannen kuolema

By Kari Nenonen

Vanha tuttu – vaan ei ystävä – menneisyydestä ottaa Billy Haggartin perheen panttivangiksi ja vaatii häntä tappamaan Wild Finninä tunnetun Juho Kaaponpoika Helapään. Haggart ei ole tarttunut aseeseen vuosikausiin, mutta nyt hänen on otettava taas takavuosien asesankarin El Ninjon rooli, vaikkakin vastentahtoisesti. Dallasilainen kiinteistönvälittäjä taas tarjoaa Helapäälle huimaa hintaa tämän maapalstasta, vaikkei pläntti vaikuta mitenkään arvokkaalta. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa ja kuka on kaiken takana? Sitä selvittäessä ei ruumiiden syntymiseltä voi välttyä.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jan 31, 2024
• ISBN: 9788728501597

Book preview

Kari Nenonen

Kahden kauppa

Kolmannen Kuolema

SAGA Egmont

Kahden kauppa -kolmannen kuolema

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1984, 2024 Kari Nenonen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728501597

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Mies menneisyydestä

Ollessaan vielä melko kaukana kotitilastaan Billy Haggart tiesi, että jokin oli pahasti vinossa. Oli aivan liian hiljaista. Koira ei haukkunut. Tavallisesti se vainusi öisen tulijan jo kaukaa ja alkoi räksyttää — oli tulija sitten tuttu tai tuntematon. Nyt yössä ei kuulunut kuin tuulen havina kuivan kauden käperryttämissä puunlehdissä, ja yösirkan lakkaamaton siritys.

Haggartin teki mieli iskeä kannukset hevosensa kylkiin ja pakottaa se laukkaan, mutta hän hillitsi halunsa, koska pelkässä kuun valossa laukka olisi todennäköisesti merkinnyt ratsulle jalan murtumista tässä maastossa. Hän nojautui jännittyneenä eteenpäin satulassa ja yritti nähdä hämärän läpi samalla kun sapen karvas maku kohosi hänen suuhunsa. Hänellä oli menneisyys ja hänellä oli menneisyydessä paljon vihamiehiä. Siksi hän aina poissa ollessaan pelkäsi perheensä puolesta, ehkä enemmän kuin kukaan toinen Arizonan rajaseuduilla noina rauhattomina aikoina.

Hän yritti turhaan rauhoitella itseään sanomalla, että ehkä koira oli kuollut; sehän oli sentään jo toistakymmentä vuotta vanha. Tai ehkä Jane ja Mickey olivat menneet Hallereille ja ottaneet koiran mukaansa koska aikoivat viipyä siellä yön yli? Mutta miksi he sinne olisivat menneet kun kerran tiesivät, että hän palaisi kotiin tänään? Hänenhän piti tulla jo illalla, mutta hevonen oli menettänyt yhden kenkänsä Traymondissa ja oli mennyt monta tuntia ennen kuin hän oli löytänyt sepän, joka oli suostunut kengittämään ratsun sunnuntaina.

Jane ja Mickey … Haggartin korvissa suhisi ja suu tuntui kuivalta. Hän olisi voinut huutaa ääneen silkasta ahdistuksesta. Hänen olisi pitänyt ottaa heidät mukaan. Hän ei olisi saanut jättää heitä yksin neljäksi päiväksi! Mutta Jane ei suostunut lähtemään. Mitä me siellä tekisimme? Mitä me tekisimme sillä aikaa kun sinä istut niissä viljelijäseuran kokouksissa? Ja mitä heille täällä muka voisi tapahtua, omassa kodissamme? Sinä huolehdit aina niin paljon, kultaseni, aivan liikaa.

— Mikset sinä voinut suostua, Jane-rakas! Haggart kuiskasi epätoivoisesti pimeyteen. — Jos teille nyt on tapahtunut jotakin, niin minä …

Billy Haggart vaikeni kun kotitalo äkkiä oli hänen edessään, kuin yllättäen. Tie oli hänelle tuttu, mutta hän ei ollut nähnyt ympäristöä kiihtymykseltään ja huoleltaan. Ja nyt hän äkkiä oli omalla pihallaan.

Hän hyppäsi alas ratsun satulasta ja juoksi talon ulko-ovelle sydän jyskyttäen toivosta ja hädästä. Hän ojensi kätensä kädensijalle kiskaistakseen oven auki, kun hiljainen, rauhallinen ääni sanoi hänen sivultaan pimeältä kuistilta:

— Rauhallisesti, Haggart, ei turhia liikkeitä! Minulla on haulikko sylissäni, kaksipiippuinen. Sinä repeytyisit kahtia jos jostain syystä joutuisin vetämään liipaisimesta.

Haggart jäykistyi liikkumattomaksi. Ääni oli tuttu, mutta hän ei pystynyt yhdistämään sitä mihinkään. Se oli ääni menneisyydestä.

— Mitä te haluatte? Kuka te olette? Ja missä on perheeni?

— Asia kerrallaan, El Ninjo, ääni sanoi käyttäen nimitystä, jonka Haggart oli jo lähes unohtanut, tai ainakin halunnut unohtaa. Ja silloin Haggart tunnisti äänen.

— Qarrel! hän suorastaan sylkäisi nimen suustaan. — Gary Quarrel!

— Suorastaan imartelevaa, että yhä muistat minut, Qarrel naurahti hyväntuulisesti. — Siitä on kauan, El Ninjo, yli kymmenen vuotta. Ja minulta meni aikaa ennen kuin pääsin jäljillesi. Mutta tässä me nyt olemme, vanhat … hmm … liikekumppanit. Hassua, mutta lähikaupungissa kukaan ei näytä tietävän että sinä osaat edes ampua, revolverilla. He sanovat, ettet sinä kanna asetta.

— Se on totta. Haggert murahti hiljaa. — En ole kantanut asetta yli kahdeksaan vuoteen. Mitä sinä haluat, Qarrel?

— Tehdä sopimuksen kanssasi, Haggart, Gary Qarrel sanoi suorastaan hilpeästi. — Sinä ammut erään Wild Finninä tunnetun Helapää-nimisen miehen ja minä annan sinulle sinun perheesi takaisin. Pysyhän aloillasi! He ovat jo kaukana täältä. Jos yrität jotain, pahennat vain heidän asemaansa. Sinä saattaisit tietysti löytää heidät, jos lähtisit etsimään, mutta et elävinä. Olen antanut miehilleni käskyn surmata heidät heti, jos sopimassamme viestinnässä tapahtuu jokin katkos tai jos sinä ilmestyt vääriin paikkoihin. Parasta uskoa kun sanon, että varmimmin saat heidät takaisin suostumalla pieneen sopimukseen.

Kuului rusahdus kun Billy Higgis puri hampaansa yhteen. Hänen kouransa puristuivat nyrkkiin ja avautuivat ja puristuivat taas nyrkkiin.

— Jos minä vielä joskus tartun aseeseen, niin minä teen sen vain ampuakseni sinut, Qarrel, en ketään muuta! hän ärähti yhteen purtujen hampaittensa välistä.

Ja vaikka Qarrel istui keinutuolissa ladattu haulikko sylissään, hän vetäytyi vaistomaisesti taaksepäin noiden kellanvihreitten silmien edestä. Tuo sama katse oli jäänyt ainakin kahdenkymmenen miehen viimeiseksi näyksi tässä elämässä niiden viiden vuoden aikana yli kymmenen vuotta sitten, joina Billy Haggart oli tehnyt nimestään yhden Lännen legendoista, josta puhuttiin vieläkin eteläisten osavaltioitten saluunoissa. Kukaan ei tosin puhunut Billy Haggartista, sillä se